Aurinkoinen, positiivinen, energinen, säteilevä, iloinen. Ilopilleri, energiapakkaus.

Näin minua usein kuvaillaan ulkopuolelta ja näin on ollut lapsuudesta saakka. Noilla sanoilla kuvailisin itsekin itseäni, ainakin suurimmaksi osaksi. Se ei ole opeteltua tai pakkoa vaan tulee kyllä sydämestä. Hyvä energia, positiivisuus ja ilo on ollut suurin voimavarani myös vaikeissa ja haastavissa hetkissä ja vaikka se kumpuaakin jostain syvältä, on tämä ajattelutapa ja asenne kuitenkin myös valinta. Aina se valinta ei ole helppo, mutta joka kerta se on kannattanut.

Välillä on kuitenkin hetkiä, päiviä ja välillä pidempiäkin aikoja, kun tuo kuvaus itsestäni tuntuu kaukaiselta. Missä on se energia? Positiivisuus, valo, usko itseensä? Kun tilalle tuleekin harmaus, tasaisuus, väsymys ja riittämättömyyden tunteet, ei ole helppo pysyä positiivisena. Lyhyet haastavat hetket tai tapahtumat kestää kyllä, mutta kun niitä tulee paljon kerralla tai pitkiä aikoja, ei se enää olekaan niin yksinkertaista. ”Kyllä kaikki järjestyy” tai ”pian tuo kaikki on takanapäin ja sille voi nauraa” ei välttämättä auta sillä hetkellä yhtään.

Nyt kuitenkin voin jo hieman nauraa itselleni ja omalle alkuvuodelleni. Huhhuh, oli välillä aikamoista menoa. Kun yksi asia selvisi, toinen jo tuli. Vaikka välillä tuntui että mitä vielä, onneksi ei kuitenkaan näin loppujen lopuksi mitään sen vakavempaa. Vaikeuksien ollessa läsnä on kuitenkin hyvin vaikea ajatella, että ei tässä mitään. No kyllä tässä mitään, kun olisi kiva päästä urheilemaan, tekemään töitä, olemaan oma itsensä. Elämään.

Onneksi tämä ei ollut ensimmäinen kerta vaikeiden aikojen kanssa ja jollain tavalla sitä vain pystyy menemään sen läpi hyvällä asenteella. Hetkittäin ei kyllä hymyilyttänyt, on ollut päiviäkin kun ei juurikaan hymyilyttänyt. Mutta pienistäkin asioista pystyy silti saamaan hyvää ja se saa uskomaan, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Kaikki menee aina hyvin ja kaikeesta lopulta selviää. Vaikeita aikoja tulee, mutta niiden jälkeen vasta osaakin taas arvostaa aivan eritavalla omaa arkea, terveyttä ja energiaa. Ei ole itsestäänselvää, että herää virkeänä, jaksaa tehdä töitä, siivota, nähdä ystäviä, hymyillä, treenata, tuntea.

Jo se, että treenimääräni putosivat kilpailukauden jälkeen vähintään puolella oli aika shokki hetkittäin. Ensin tottua siihen, ettei kaikki pyörikään treenin ympärillä ja sitten sen jälkeen väsymyksen purkautuessa pitäisikin malttaa levätä. Ongelmat selässäni aiheuttivat sen, että vielä tammikuun lopulla hetkittäin jopa käveleminen oli kivuliasta – mistään kovemmista treeneistä pystyi vain haaveilemaan.

Kun tapahtuu paljon huonoja asioita, olisi vain helpointa täyttää kalenterinsa ja upottautua siihen, jotta niitä ei tarvitsisi käsitellä, mutta nyt ei ole jaksanut välillä muuta kuin olla kotona. Monta vuotta on mennyt kalenteri täynnä, koska ei ole ollut vaihtoehtoja. Työnkuvani oli pitkään hyvin erilainen kuin nyt ja mm. liikkumista paikasta toiseen oli paljon. Pari kertaa itsensä burn outin rajoille vetäneenä välillä miettii, onko tässä mitään järkeä. Kaiken tämän kestäisi ja olisi kestänyt paremmin, jos mukana ei olisi yhtäaikaa niin montaa juttua, mutta toisaalta mahdollisuutta ei ole ollut mihinkään muuhun. Ja tulen silti siihen tulokseen joka kerta, että joo, on tässä järkeä. Koska urheilu ja kaikki tekeminen tässä ympärillä antavat minulle kuitenkin loppujen lopuksi enemmän kuin mitä ne ottavat. Välillä sitä joutuu vaan lataamaan akkuja vähän enemmän.

Se, että olen tässä pisteessä, on vaatinut paljon työtä, tunteja, uhrautumista ja itsensä äärirajoilla vetämistä. Ihan kaikkea en tekisi enää samalla tavalla, mutta mietin myös sitä, että jos ei olisi ollut ’pakko’ tehdä tätä kaikkea, niin missä olisin nyt? Kuten olen sanonut, että olen haaveillut lapsuudesta saakka ammattiurheilijan elämästä, sellaisesta missä minulle maksettaisiin täysipäiväisesti urheilijana elämisestä. Nyt olen kuitenkin miettinyt asiaa hieman eri tavalla. Edelleenkin se on todellakin sitä mitä haluan tehdä, mutta se millä tavalla itse haluan toteuttaa uraani onkin eri asia. Töitä on pitänyt tehdä, välillä paljonkin, jotta olen saanut urheilla, mutta se on samalla luonut paljon mahdollisuuksia urheilun ympärille. Vuodet 2014 ja 2015 menivät penkin alle urheilun osalta, koska minulla ei vain ollut mahdollisuutta keskittyä urheilemiseen, palautumiseen, mutta näin jälkeenpäin koen sen olleen sen arvoista. Tai tavallaan joo, aina voisi valita toisin ja vaikka vähemmän kuormittavaa työtä, mutta näin tässä kaikessa potentiaalin siihen, että jonain päivänä tilanne olisi toinen. Jonain päivänä merkkaan kalenteriini ensimmäisenä omat treenit, mietin rytmini palautumisen mukaan ja pystyn oikeasti keskittymään siihen mitä teen. Nyt olen jo aika lähellä sitä, että ensi kerralla kilpailukauden jälkeen en ole niin loppu ja itse kilpailukausikin menee paremmin. Askel kerrallaan.

Olen joskus jopa hieman kateellisena seurannut joidenkin lajien ammattiurheilijoiden elämää. Elämää, jossa saa vain keskittyä urheiluun ja omaan päämääräänsä, tavoitteisiin. Osa urheilijoista on niin onnekkaita, että heille suunnitellaan kaikki – treenit, palautuminen, kausitus, ruokavaliot ym. ja voi vain keskittyä tekemiseen sekä lisäksi saada tuosta kaikesta palkkaakin. Se mikä ongelma tuossa kombossa kuitenkin on, että helposti voi jäädä se muu elämä täysin huomiotta ja urheilu-uran jälkeinen ”tavalliseen elämään” palaaminen voi olla haasteellista. Näin ainakin luulen ja olen joskus asiasta lukenutkin? Tätä asiaa on kuitenkin ilmeisesti alettu ottaa huomioon paremmin huippu-urheilijoiden kohdalla ja pidetään huolta siitä, että urheilijalla on jotain koulutusta ja valmiuksia siirtyä urheilusta muun elämän pariin. Se on asia, joka ei ole itsestäänselvää.

Siinä mielessä siis on ollut välillä haastavaa tämän kaiken yhdistämisessä. Olen kuitenkin pistänyt urheilussa itseni täysin likoon, mutta tehnyt siinä ohella myös muuta uraa ja opiskellutkin. Aina ei ole ollut niin kivaa, mutta pääosin kuitenkin kyllä. Olen saanut kokea, tehdä ja oppia nyt jo niin paljon, että en ikimaailmassa olisi kokenut sitä kaikkea, jos olisin keskittynyt ainoastaan urheilemiseen. Urheilumenestys ja palautuminen olisi saattanut olla parempaa ilman kaikkea muuta, mutta toisaalta.. Elämä on kokemuksia varten ja niitä olen ainakin saanut. Siitä olen kyllä kiitollinen ja voin taputtaa itseäni myös olkapäälle ainakin välillä siitä, että on tullut tehtyä. Olen ollut rohkea, pistänyt itseni likoon ja ollut aika paljon myös kuuntelematta muiden mielipiteitä. Olen osannut nauraa itselleni ja omille epäonnistumisilleni sekä yrittää uudelleen. Ja uudelleen.

Kuvat Annette Evokari

Hetkittäin olen ollut epätoivoinen viime kuukausina sen suhteen, että milloin saan energiani takaisin. Vaikka lepääminen ja kiireettömyys on tehnyt hyvää nyt monen vuoden puurtamisen jälkeen, olen kuitenkin lopulta se energiapakkaus ja ilopilleri, joka haluaa tehdä. Haluan ideoida, tehdä, toteuttaa. Tasannevaiheetkin kuuluvat elämään ja on hyväkin, ettei koko ajan mene satalasissa. Pikkuhiljaa olisin kuitenkin jo valmis tekemään enemmän. Pelko siitä syvästä väsymyksestä on kuitenkin vielä hieman mukana niin, että koitan malttaa aloittaa tekemisen rauhassa. Lisätä pikkuhiljaa ja muistaa nyt myös paremmin pitää vapaata. Vapaa-ajan ja työn erottaminen on todella vaikeaa yrittäjällä ja varsinkin kun siihen yhdistetään tämä kilpaurheilu. Onneksi päiviini ja viikkoihin on tullut rytmiä muiden kautta. Olen osannut jopa viettää viikonloppua ilman töiden tekoa ja se on minulle paljon se.

Avaan tätä kaikkea siksi, että en halua kertoa vain pelkästään kuinka ihanaa, helppoa ja positiivista elämä on. Koska aina ei todella ole. On huonoja päiviä, hetkiä ja aikojakin. Niitä on ollut paljonkin tänä aikana, kun olen tehnyt julkista työtä, mutta ei se kaikki tietenkään näy ulospäin ainakaan juuri sillä hetkellä. Siihen syynä on mm. se, että en halua rypeä huonossa olossani ja pahentaa sitä entisestään sillä, että toisin sen esille juuri sillä hetkellä. Minulle ei ole ominaista kiukutella, olla huonolla päällä ylipäätään tai ajatella negatiivisesti, mutta niitäkin aikoja on. Helpompi niitä on tuoda esille jälkikäteen, kun on voinut analysoida omaan käytöstään ja on myös helpottavaa sekä muitakin tsemppaavaa pystyä sanomaan, että se menee kyllä ohi. Parempia päiviä on tulossa, kun siihen vain jaksaa uskoa. Nuku mahdollisimman hyvin, syö, näe rakkaita ja ystäviä, käsittele ja puhu asioista. Itke jos itkettää, kiukuttele jos kiukuttaa. Älä pidä kaikkea sisällä ja uskalla olla myös heikko, herkkä ja epätäydellinen.

Kaiken sen jälkeen on aina niin paljon helpompaa hengittää ja pääsee eteenpäin. Välillä on hyvä hymyillä vaikka kiukuttaa, mutta jos tukahduttaa aina omia fiiliksiä miellyttämällä muita voi jossain vaiheessa purettava taakka olla aika suuri.

Selkä alkaa olemaan kunnossa, olen päässyt treenaamaan, jaksan tehdä töitä, nähdä ystäviä, nauraa, siivota, käydä lounailla. Energia on tehnyt paluuta ja nyt kun vielä latailen akkuja hetken lisää, niin sen jälkeen tiedän taas pystyväni mihin tahansa.

<3

Eevsku

Seuraa myös:

Instagram @eevsku

Snapchat eevsku

Facebook

Total
102
Shares

8 kommenttia

  1. Nyt jotenkin kolahtaa kaikki sun kirjoitukset. Ihanaa, että joku kirjoittaa näistä. Itse vähän samanlaisissa tunnelmissa mennyt koko syksy ja sitä odottaa vain sitä hetkeä kun energiat ja jaksaminen olisivat taas kohdillaan.

    Kiitos ja keep up the way you’re going!

  2. Niin ihanaa että olet niin rehellinen ja puhut myös niistä ei niin mukavista asioista! Tunnistan itsestäni hyvin paljon samoja piirteitä kuin sulla, ja on ihanaa lukea juttujasi kun ajatuksiin on helppo samaistua. Ihailen todella asennettasi ja siitä voisi jokainen ottaa mallia. Tsemppiä jatkoon <3

    1. Kiitos paljon kommentista! Tää on iso syy sille miksi haluan kirjoittaa niin rehellisesti, tää palaute antaa mulle paljon. Kiitos myös tsempeistä ja sinne samoin <3

  3. Aivan mahtavaa ja rohkeaa Eveliina! 🙂 Olenkin sinun aurinkoista ihanaa hymyäsi ja iloista olemustasi sosiaalisessa mediassa ihaillen seurannut, mutta samalla pohtinut että kuinka jaksat ruudun toisella puolella, eikö sinua koskaan sureta ja ethän ole oman iloisen imagosi vankina. Somessa on nykyään niin tärkeää näyttää toisille että hyvin pyyhkii, olen onnellinen, aina yhtä aurinkoinen. Hienoa että uskallat myöntää sen että sinullakin on huonompia päiviä!! Eihän se, että välillä on raskaampaa tarkoita etteikö ihminen omaisi positiivista elämänasennetta ja olisi vahva ja hyvä ihminen, vahvuutta on myöntää myös heikkoutensa. 🙂 Olet aivan mahtava roolimalli nuoremmille ja todella hyvä kirjoittamaan, oikein hyvää kevättä ja vahvempana huomiseen!

  4. Saako kysyä onko teillä Eevin kanssa jotain riitaa? Ootte yleensä ollu sellanen tehotiimi mut nyt ”teitä” ei oo näkyny kummankaan somekanavissa pitkään aikaan :0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*