Arvostan omaa äitiäni monessakin asiassa, mutta yksi ylitse muiden on se, että hän ei puhu pahaa muista ihmisistä. Tajusin tuon asian selkeästi vasta muutama vuosi sitten, kun aloin enemmän pohtimaan omaa ajatteluani, käytöstä ja puhumista. Tajusin, että usein muiden ja itseni puhuessa toisista pahaa minulle tulee huono olla varsinkin jos ei asiaan ole oikeasti aihetta. Toki asioista saa puhua kuten ne ovat ja joskus se sitten on negatiivisempaa. Mutta ei minulla ainakaan ole tarvetta puhua puhumisen vuoksi tai siksi että itselleni tulisi parempi olo. Koska siitä ei muuten tule eikä minulla ole omasta mielestäni koskaan vara puhua muista pahaan sävyyn. Miksi olisi?

Tässäkin olemme hyvin erilaisia ja toisille muiden asioiden päivittely tai haukkuminen on viihdettä. Tulee mieleen, että eikö oikeasti ole muuta puhuttavaa? Onko oman elämän sisältö niin tyhjää ja aiheet vähissä, että on väännettävä asiaa toisista? Toki me olemme täällä oppimassa itsemme lisäksi myös muista ja muiden kautta on hyvä peilata omia asioita. Jos kuitenkin se peilaaminen on koko ajan negatiivista ja ahdistut toisten tekemisistä tai saat muiden epäonnistumisesta tyydytystä, kannattaisi ihan rohkeasti kurkata peiliin ja miettiä onko kaikki hyvin.

Jos toisten puhumisestakin on vain tullut tapa tai sitä ajattelee asiana, joka on ”normaalia” ja ”kaikkihan sitä tekee”, suosittelen myös pistämään omat uskomukset tarkastelun alle. Ehkä kaikki eivät sittenkään tee niin eikä se ole normaalia. Eikä se varsinkaan ole jotain mistä olisi jotain hyötyä. Tai kerro ihmeessä jos olet joskus konkreettisesti hyötynyt jonkun toisen ihmisen asioiden päivittelystä, haukkumisesta tai toisen ihmisen epäonnesta nauttimisesta. Vaikea uskoa, että kukaan koskaan olisi noista asioista mitään muuta kuin ehkä sen hetkellisen ilon saanut. Ja eikö ole aika uskomatonta, että tuo on jonkun ihmisen ilo.

Ihmiset rakastavat draamaa, se on selvää. Enkä voi sanoa itsekään siitä vielä olevani 100% irti, mutta aika pitkällä kuitenkin. En esimerkiksi juurikaan seuraa uutisia, en omista televisiota, en seuraa juoruja, etsimällä etsi aiheita tai aloita keskusteluja toisista ihmisistä. Olen suurimmaksi osaksi oikeastaan aika pihalla siitä mitä tapahtuu, sillä en käytä aikaani lukemalla, seuraamalla, kuuntelemalla tai puhumalla aiheista, jotka eivät vie minua eteenpäin tai anna oikeasti hyvää minulle ja muille.

Me olemme välillä niin kovin kiinnostuneita siitä, mitä muiden elämässä tapahtuu ja varsinkin silloin jos menee huonosti. Olen saanut paljon positiivisia viestejä omasta rehellisyydestäni ja siitä kuinka on hienoa kun kerron myös kuinka minulla menee välillä huonosti. Olen kirjoittanut ja puhunut aika avoimesti niistä huonoistakin asioista jo pidemmän aikaa, mutta eivät ne tietenkään ole pääaiheenani. Huonon vastapainona tapahtuu myös erittäin paljon hyvää ja onneksi asia on näin. Kyse on myös taas kerran siitä asenteesta ja suhtautumisesta.

Minulta kysytään usein, että saanko paljon negatiivista palautetta ja viestejä? Itseasiassa en saa ja onkin aika hassua, että kysytään usein ensin sitä saako negatiivista palautetta. Samoin, kun minulta on vaikka kysytty lehdessä, että saanko palautetta lihaksistani ja ensioletus oli, että se olisi jotain negatiivista. Itseasiassa saan pääasiassa positiivista palautetta ja olen myös saanut paljon tukea ja kannustusta onnistumisistani enkä pelkästään tukea huonoihin tilanteisiin. Olen siis tässäkin sitä mieltä, että saat sitä mitä tilaat. Saat sitä, mihin keskityt.

Draaman lisäksi ihmiset ovat luonteeltaan uteliaita eikä se ole ollenkaan huono asia jos senkin suuntaa oikeisiin asioihin. Tuntuu kuitenkin, että monet käyttävät energiansa ja uteliaisuutensa aivan turhiin asioihin. Tämä on oikeasti aika kiinnostava aihe, koska olen miettinyt sitä niin usein, että mitä joku saa siitä toisen haukkumisesta ja huonojen asioiden kaivamisesta? Energiaa? Iloa? Hyvää oloa? Buustia itselleen?

En tajua.

Ja toisaalta – jos ajattelet itse, että minusta varmasti puhutaan pahaa, minua haukutaan, minusta ei pidetä jne.. Niin sekin varmasti johtaa huonompaan tilanteeseen. Minä koen niin, että jos minusta puhutaan pahaa, eivät he tiedä mistä puhuvat eikä sillä ole minulle silloin väliä. Ei sillä voi olla väliä, jos ne ihmiset eivät merkkaa minulle tai tietää itse sen asian olevan toisin. Se mikä merkkaa, on mitä ne ihmiset ajattelevat ketkä oikeasti ovat sinulle tärkeitä tai ketkä ovat sinut tavanneet. Jos ihminen on minut tavannut, jutellut kanssani ja ehkä jopa viettänyt jonkin verran aikaa ja ei sen jälkeen minusta pidä – en voi asialle oikeastaan mitään. Jos olen ollut sellainen kuin olen ja joku ei minusta sitten pidä, niin ei herranjestas ei ole mitään järkeä käyttää energiaa sen asian miettimiseen! Joskus taas voi olla, että on hyväkin saada ulkopuolelta jokin palaute, joka herättää sinut itsesi. Tässäkin uskon kuitenkin negatiivisuuden sijaan rakentavaan ajatteluun ja palautteeseen. Sen vastaanottaminenkin voi toki olla vaikeaa, mutta kannattaa kehittyä siinä, koska näin pääsee itsekin eteenpäin.

Haluan pitää huolta siitä, että kun tapaan ihmisiä, kohtelen kaikkia hyvin. Olen sellainen kuin olen, ystävällinen, iloinen ja kohtelen kaikkia tasavertaisesti. Virheitä olen toki elämäni aikana tehnyt eikä kaikki tilanteet tai hoitamat asiat ole aina mennyt putkeen, mutta niistä onkin ollut tarkoitus oppia. Tällä ajatusmaailmalla olen löytänyt kaikkein tasapainoisimman olon ja pystynyt käsittelemään paremmin esimerkiksi sitä, että teen julkista ammattia. Jos joku ei minusta ulkoisesti pidä, sille en voi mitään. Jos taas joku puhuu minusta ihmisenä, on aika harvoja jotka sitä voisivat oikeasti tehdä.

Katsoin eilen illalla Maria Veitola Yökylässä -ohjelman jaksoja koneelta (on muuten pitkästä aikaa ainoa sarja, jota on taas halunnut katsoa, suosittelen) ja jäi hyvä fiilis mm. Selänteen Sirpan sanoista, että hänen tavoitteensa on tässä elämässä ollut aina olla hyvä ihminen. Sellainen ihminen, kenestä muut puhuvat hyvää vaikka ei itse olisi paikalla. Että onpas se kiva tyyppi. Näin kun elää suurimman osan ajasta, ei voi mennä kuin hyvin. Ajattelen itse samalla tavalla ja ympärilläni on tällä hetkellä niitä ihmisiä, joiden tiedän myös ajattelevan noin. Se tuntuu hyvältä.

Nämä ajatukset nousivat pintaan monestakin syystä ja tällä viikolla nousikin otsikoihin esimerkiksi juuri Maria Veitolan julkinen haukkuminen sekä Hanna Sumarin allien -kommentointi TTK:ssa. Tämä kertoo jotenkin niin paljon juuri siitä mihin ihmiset keskittyvät ja käyttävät aikaansa. Ilman mitään syytä!! Jos on oikeasti aihetta ja puhuu jostain ihmisestä pahaa liittyen vaikka hänen käyttäytymiseensä on asia erikseen, mutta ulkonäön haukkuminen missään tilanteessa on asia, jota en ymmärrä.

Mieti mitä puhut ja ajattelet, kenestä ja miksi. Onko siihen oikeasti aihetta ja mitä siitä saat?

Kiitos inspiraatiosta tähän tekstiin kuuluu monille, mutta kiitos erityisesti äidille, jonka kautta olen saanut vahvan pohjan sille ettei ole tarvetta puhua negatiivisesti.

Aurinkoa teidän kaikkien viikonloppuun,

<3

E

Kuvat Annette Evokari

EDELLINEN POSTAUS: OLEN LUJAA LUUTA

Kengät ja reppu Adidas

Takki Mango

Neule Cubus

Total
122
Shares

8 kommenttia

  1. Moikka Eve! 🙂 Olen samaa mieltä ajatustesi kanssa. Pahaa ei saisi puhua kenestäkään ja ihmiset rakastaa draamaa. Mä olen itse päässyt draamasta eroon ja koitan vältellä sitä parhaani mukaan sekä yrittää relata ja olla stressaamatta. Susta voin ainakin sanoa sen, että olet mulle esikuva. Seuraan sua somessa ja olet aito isolla A:lla. Kerran olen sinut tavannu työpaikallani ja uskaltauduin kertomaan, että luen blogiasi ja olet inspiraationa terveellisemmälle elämäntyylilleni. Toisen kerran olit takanani erään kahvilan jonossa ja olit niin pirtsakka ystäväsi kanssa ettei mitään rajaa. Jatka samaan malliin ja ole oma itsesi ja minäkin lupaan olla 🙂 Oikein ihanaa viikonloppua sulle Eve 🙂

    1. Moi Mimsku! Kiitos ihanista sanoista ja kommentistasi, piristit paljon ja tuli hyvä mieli <3 Aurinkoista ja energistä viikkoa sinne, jatka samaan malliin!

      -E

  2. Tosi hyvä teksti! Huvittaa, kun samaistuin niin monessa asiassa, kun en myöskään pahemmin seuraile uutisia enkä omista telkkaria. 😀

    Aurinkoista kevään alkua!

    T. Aktiivi seuraaja niin blogin, instan kuin snapin puolella

    Ps. Sun snapit on parhaita

  3. Pitkään oon sun blogia lukenut, mutta en kai ikinä kommentoinut. Nyt ajattelin asian korjata 😀 Itse seuraan myös todella vähän uutisia. Välillä saatan telkkarista katsoa, mutta iltalehden päivittäisen selailun oon kyllä lopettanu. Ja tuosta toisten ihmisten haukkumisesta olen tajunnut sen, että monesti ihmiset, jotka haukkuvat toisia, näkevät ne ”huonot piirteet” itsessään. Eli jos joku haukkuu toista, ei se kerro haukkujen kohteesta, vaan itse haukkujasta.

    Ihania kevätpäiviä sinne <3

    1. Moi Lotte! Mä olen ihan samaa mieltä sun kanssa, että jos toisissa ärsyttää jokin niin usein se on jotain mitä haluaisi ehkä itsessään muuttaa. Mutta tämä asia on vaikea hyväksyä usein 😉 Kiitos paljon kun kommentoit ja ihanaa kevättä myös sulle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*