VIRHEIDEN MYÖNTÄMINEN

Olen itse joskus aiemmin ollut aivan super huono myöntämään omia virheitäni. Myöntämään sitä, että en olekaan täydellinen ja aina oikeassa. Se on muuttunut täysin ja toki ihan iänkin mukana, onneksi vuosien lisäksi vähän viisauttakin on tarttunut mukaan. Eniten olen kuitenkin oppinut kokemusten kautta ja varsinkin niiden huonojen kokemusten vaikka niitä ei toki kenellekään toivo. Mieli muuttuu ja saa muuttua, opin lisää ja myös tieto lisääntyy koko ajan itselläni sekä ympärillä. Aina en ole ollut ihminen, joka osaisi mennä itseensä ja myöntää olevansa väärässä, tehneensä virheen tai olevan itse tilanteen aiheuttaja.  En koe silti tälläkään hetkellä olevani valmis, en missään. Olen tajunnut myös sen, ettei minun tarvitsekaan olla valmis koskaan. Sehän olisi oikeastaan aivan todella tylsää! Elämästä tulisi tasaista ja mikään ei enää tuntuisi miltään. Elämään kuuluu sekä hyvä, että huono, kasvu ja oppiminen.

Olen tehnyt elämäni aikana huonoja valintoja, sanonut sekä tehnyt asioita jotka tekisin nyt toisin ja viettänyt aikaa ihmisten kanssa, joiden huomaan nyt kauempaa olevan todella kaukana siitä, millainen ihminen itse haluan olla. Kaikkea en ole pystynyt vielä käsittelemään niin hyvin, että voisin sanoa etten mitään kadu. Mutta kaikesta voin sanoa oppineeni niin paljon, että en muuten olisi kasvanut tähän päivään, näihin ajatuksiin ja tietäisi niin hyvin mitä elämältä ja ihmisiltä haluan ja mitä en. En arvostele kenenkään toisen tapaa elää tai ajatella, mutta on paljon asioita, joita en itse arvosta yhtään enkä halua niitä piirteitä tai käytösmalleja ruokkia itsessäni. Kuten elämässäkin, niin meissäkin kaikissa on sekä hyvä, että huono. Positiivinen ja negatiivinen. Se mitä ruokit enemmän, vahvistuu. Se mitä annat ulospäin, saat itsellesi lisää.

Vaikea asia, välillä hyvin vaikea. Varsinkin jos on tottunut siihen, että syyttää aina ulkopuolisia ihmisiä ja asioita siitä, mitä itselleen tapahtuu. Ja jos oma tapa puhua muista on ollut pitkään tai jopa melkein aina halveksuva, negatiivinen ja ilkeä. Etsii kaiken mahdollisen, mistä voisi keksiä jotain pilkattavaa. Kaikistahan sitä varmasti löytyy ja jos ei tosiasioita, niin vaikka vähän keksittyjäkin. En ole tajunnut sitä, miksi ihmiset käyttävät aikaansa ja energiaansa sellaisten ihmisten seuraamiseen tai asioiden puimiseen, joista ei pidä? Mitä se antaa? Mitä se hyödyttää? Olisiko siinä hetkessä aika katsoa peiliin ja miettiä mitä omasta elämästä puuttuu? Jos muista puhuminen on hyvä vapaa-ajan viete, niin olisi aika keksiä uusi harrastus tai jotain muuta sisältöä elämään. Tämä on tietenkin vain oma mielipiteeni ja kokemukseni siitä, että aikaa voi käyttää paljon paremminkin.

Olen myös itse puhunut joskus pahaa muista ihmisistä, mutta en enää pitkiin aikoihin. Miksi? Koska en enää ole sellaisessa seurassa tai ympäristössä, joka ruokkisi sellaista käytöstä. Olen välillä aika herkkä nappaamaan muiden energiaa varsinkin jos en keskity pitämään omaani vahvana ja tiedostan, että jossain seurassa ne huonot käytösmallit tulevat esiin jos siellä viettää paljon aikaa. Pääasiassa kun pitää oman energiansa ja ruokkii sitä vain hyvällä sekä viettää aikaa seurassa joka tukee, kannustaa ja on myös positiivinen, pystyy tällöin myös pitämään sen oman energian vaikka olisikin erilaisessa ympäristössä. Onneksi pääosin pystyy valitsemaan millaisessa seurassa aikaansa viettää. Kaikista tärkeintä olisi valita tarkasti ainakin elämänsä viisi lähintä ihmistä. Kuulin tämän ensimmäisen kerran vuonna 2012 ja siitä saakka olen miettinyt asiaa tarkemmin. Kuitenkin välillä senkin jälkeen ollen aivan väärässä seurassa. Tässäkin kuten monessa muussa asiassa minä opin asioita kokeilemalla ja usein kantapään kautta. Mutta opin ja usein hyvin vahvasti.

Kysehän on oikeasti vain siitä, että millainen ihminen haluaa olla. Senkin kun saa aivan vapaasti valita, toki kuitenkin aina toisia kunnioittaen. Ajatellaan, että osa on luonnostaan positiivisempia kuin toiset, mutta enemmän uskon siihen, että se on pitkälle oma päätös. Se ei ole helppo päätös eikä muutos tapahdu hetkessä, kuten ei minkään muunkaan asian kanssa, mutta se on täysin mahdollinen. Ensimmäinen askel on omien ajatusten, käytösmallien ja sanojen tiedostaminen.

Kuten ehkä te tiedättekin, niin minä olen pääosin hyvin positiivinen ja iloinen persoona. Minullakin on kuitenkin huonot hetkeni, päiväni, joskus pidemmätkin ajat ja tästäkin olen myös kirjoittanut. Haluan taas kerran korostaa sitä, että minun positiivinen asenteeni on myös hyvin pitkälti valinta. Voisin yhtälailla keskittyä huonoihin asioihin ja jakaa niitä, mutta silloin se ruokkisi lisää huonoa. Toki on hyvä erotella se, milloin on syytä purkaa huonoa fiilistä sen sijaan, että vain aina miettisi positiivisesti. Kaikkia asioita kun ei iloisuudella ja positiivisuudella pyyhkäistä vaikka olisi kuinka vahva mieli.

Tästä sainkin vasta viime viikolla snapchatissa kysymyksen, kun sanoin, että kaikki on aina omasta asenteesta kiinni ja kuinka paljon on valmis pistämään johonkin asiaan aikaa ja energiaa. Niin se vain on, vaikka välillä olisi vaikeaa ja tuntuu, ettei mikään mene kuten pitää. Olen itse käynyt vaikka minkälaisia huonoja kausia läpi ja en tälläkään hetkellä ole 24/7 itse aurinko. Kaikki kun ei vaan aina mene niinkuin toivoisi ja vaikka kuinka tekisi asioita niiden eteen. Silti siinä hetkessä luovuttaminen ei ainakaan auta mitään. Usein on vain löydettävä muita keinoja tehdä asioita, joita haluaa. Aina on muitakin reittejä maaliin.

Jos nämä asiat; peiliin katsominen, omien virheiden myöntäminen ja sen miettiminen, miten muista puhuu ja kuinka se saattaa kertoa sinusta itsestäsi niiden toisten sijaan aiheuttaa sinussa vastareaktiota, niin sekin on ihan fine. Kuten sanoin, niin jokainen on sellainen kun haluaa ja minä en ole kukaan sanomaan millaisia muiden kuuluisi olla, mutta tiedän millainen haluan itse olla ja millaisia ominaisuuksia ruokkia sekä oppia lisää.

Välillä pohdin ehkä liikaakin ja se ei aina tee asioista niin helppoja, mutta koen kuitenkin itse saavani tällä tavalla eniten itsestäni ja elämästä irti. Ei ole helppoa kasvaa ja valita tätä tapaa ajatella, mutta se tuo mukanaan niin paljon hyvää, että otan kaiken pohdinnan, opin, vastareaktion ja kasvun mielelläni vastaan. Tai no, en minäkään aivan kaikelle immuuni ainakaan vielä ole, mutta kaikesta selviää.

Ihanaa loppuviikkoa ja pysykää kuulolla, sillä jo kauan lupaamani verkkovalmennus -kuvio on vihdoin ulkona näillä näppäimillä! Ja tällä viikolla on vielä tulossa muutenkin postauksia lisää. Ainiin & jos et vielä katsonut, niin julkaisin viime viikolla Youtubeen ensimmäisen MYDAY -videon.

<3

Eevsku

SEURAA MYÖS:

INSTAGRAM: EEVSKU

SNAPCHAT: EEVSKU

FACEBOOK.COM/EEVSKU

Tekstiä kuvitti kuvat viime vuoden lopun Thaimaan reissulta, kuvat Eevi Teittinen

LUITKO JO NÄMÄ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *