MITÄ ON MENESTYMINEN

Kirjoitin alkuvuonna paljon enemmän kuin mitä olen nyt kirjoittanut viimeiset pari kuukautta. Syynä siihen on se, että pohdiskelevien tekstien syntymistä ei voi pakottaa, sillä ne tekstit syntyvät prosessoituani käsittelemäni asiat ensin omassa päässäni, omassa elämässäni. Loppukevät ja alkukesä oli aika kiireinen ja kiireen keskellä ei myöskään luovuus ja ajatukset virtaa samalla tavalla. Olen välillä aloittanut kirjoittamaan ja halua kirjoittamiseen on ollut, mutta tekstiä ei vain ole tullut. En ole pystynyt jäsentelemään tarpeeksi ajatuksia, joista haluaisin kirjoittaa. Olen tuottanut nyt enemmän videoita ja muuta materiaalia, mutta pohtivammat tekstit olivat tauolla. Toisaalta minulta on myös toivottu ravinto- ja treenivinkkejä ja nyt niitä onkin sitten sadellut. Toivottavasti olette niistä tykänneet!

Haluan kuitenkin myös kirjoittaa ja avata ajatuksiani aina edes välillä pintaa syvemmälle, koska se on kuitenkin se, mitä eniten rakastan blogin kirjoittamisessa. Toki on ihan mieletöntä jos pystyn auttamaan ja inspiroimaan muita myös ravinto- ja treenipuolella, sillä ne ovat toki isossa roolissa hyvinvoinnin kannalta, mutta suurimmat muutokset tulee aina tapahtua meidän päämme sisällä, jotta voimme päästä eteenpäin. Oli asia mikä tahansa.

Oma vuoteni on ollut, noh, vähintäänkin hieman erikoinen. Ehkä tosin sanon näin aina, sillä elämä aina yllättää, sitähän se on. Alkuvuosi oli henkisesti raskas, koska en päässyt urheilemaan juuri ollenkaan. Palautumisongelmia, kroppa rikki ja mm. hormonaalisia haasteita. Jouduin oikeasti miettimään, mitä teen, jos en voi urheilla. Onko se vaihtoehto? Haluanko edelleen jatkaa ja olenko aina uudelleen valmis ottamaan vastaan kilpaurheilun haasteita? Näitä asioita pohdin viimeksi samalla tavalla 2014 ja loppujen lopuksi vastaus oli taas sama kuin viime kerralla – urheilu on edelleen ykkönen. Niin kauan kuin se oikeasti siltä tuntuu, haluan pystyä panostamaan siihen mahdollisimman paljon ja kuitenkin koko ajan järkevämmin, koska onneksi oppia tästä matkasta on jäänyt käteen aika paljon. Ja paljon on vielä edessä.

Kun on paljon haasteita, sitä helposti alkaa epäilemään omaa juttuaan. Ehkä kannattaisikin tehdä jotain muuta. Ehkä minua ei ole luotu tähän, koska tämä on niin haastavaa. Olisiko joku toinen polku parempi? Miksi ”muut onnistuvat” ja itselläni takkuaa? Onko tässä mitään järkeä?

Järkeä tässä ei ainakaan ole, kuten harvassa asiassa loppujen lopuksi. Tämä on kuitenkin oma unelmani ja niin kauan kuin sen toteuttaminen tuntuu hyvältä ja tärkeältä, aion sitä jatkaa. Kun tarpeeksi varma olen siitä ettei se enää antaisi minulle mitään, niin lopetan tai vaihdan johonkin muuhun asiaan. Sama pätee kaiken kanssa, mitä elämässäni teen. Tämä ei toki ole mustavalkoista ja hetken mielijohteesta ei kannata suuntaansa alkaa muuttamaan tai työtä / ihmissuhdetta vaihtamaan. Niitä hetkiä ja haasteita tulee aina, jos haluaa päästä eteenpäin. Ja ne pääsevät eteenpäin, jotka ovat valmiita kohtaamaan nuo haasteet.

Itse näen haasteet koettelemuksina, jotka oikeasti mittaavat sitä, kuinka paljon jotain asiaa haluan ja ne haastavat aina miettimään asioita monelta eri kannalta. Yleensä näin tapahtuu, jos on jotain asiaa suorittanut vain putkikatseella ja yhtäkkiä huomaakin ettei se tapa toimikaan miten asioita tekee. Se on voinut toimia aiemmin, mutta kaikki muuttuu ja sen mukana on myös itse muututtava.

Menestymiseen tarvitaan mielestäni ominaisuuksia kuten epäonnistumisen, kritiikin ja paineen sietäminen, nopea mukautuminen ja reagoiminen muutoksiin sekä ääretön palo omaa tekemistä kohtaan. Menestyneimpiä ovat ne ihmiset, jotka ovat kaikista haasteista huolimatta aina jaksaneet ja uskaltaneet jatkaa. Helppoa? Ei. Ja moni näkee vain ne onnistumiset, jolloin unohdetaan kaikki ne haasteelliset vaiheet uran aikana tai vastaavasti kannustus loppuu haasteiden kohdalla, jolloin sitä kannustusta kaikista eniten kaivattaisiin.

Menestyminen tarkoittaa meille kaikille eri asioita. Toiselle se on rahaa ja muuta omaisuutta, yhdelle titteleitä, arvostusta, kolmannelle mitaleita ja neljännelle vapautta tai perhettä ympärillä. Ja tietenkin se voi olla muutakin, kaikkien näiden yhdistelmiä tai menestyksen voi ylipäätänsä määritellä niin monella eri tavalla.

Mitä menestyminen tarkoittaa sinulle?

Minulle se tarkoittaa sitä, että olen onnellinen. Haluan joka päivä pyrkiä olemaan ihminen, joka voi katsoa peiliin, myöntää omat virheensä, oppia ja auttaa muita. Haluan tavoitella omia unelmiani ja myös niitä titteleitä, mutta niin, että se matka sinne on antoisa. Minulla on rakkaita ja tukea antavia ihmisiä ympärillä ja osaan itse rakastaa sekä ottaa rakkautta vastaan. Minulla on työ, josta pidän ja se tarjoaa haasteita, mutta myös taloudellista turvaa ja vapautta tehdä asioita joita haluan. Haluan oppia koko ajan lisää, niin ihmisenä, urheilijana kuin yrittäjänäkin. Haluan tehdä asiat hyvin, mutta pitää rentouden mukana.

Aina on asioita, joita ”haluaisi” tai ”tarvitsisi” elämäänsä lisää. Aina löytyisi jotain, mistä voisi valittaa. Aina löytyisi ihmisiä, joilla menee paremmin tai huonommin kuin sinulla juuri nyt. Itse olen opetellut enemmän olemaan läsnä, nauttimaan juuri tästä hetkestä ja päivästä sekä vähentää sitä, että luulisin olevani onnellisempi ”sitku”. Veikkaan kuitenkin, että me kaikki teemme sitä, koska no – inhimillisyys. Kuitenkin jo se, että tiedostaa näitä asioita ja pyrkii ne tiedostettuaan muuttamaan omaa ajattelua, on iso askel eteenpäin.

Mutta jos oikeasti mietit vain juuri tätä hetkeä, niin mitä sinulta aivan oikeasti puuttuu? Mikä tekisi sinusta omissa silmissäsi paremman tai menestyneemmän ihmisen? Jos se on sellainen asia, joka häiritsee aivan suunnattomasti, niin on aika muuttaa jotain tekemistään päästäkseen parempaan tilanteeseen, mutta aika usein me luulemme tarvitsevamme asioita, joita emme oikeasti edes tarvitse.

Eniten muutettavaa olisi omissa ajatusmalleissa ja käyttäytymisessä sekä itseään, että muita kohtaan. Minä teen virheitä, sinä teet virheitä, me kaikki teemme virheitä. Mutta se opimmeko niistä ja haluammeko pyrkiä parempaan on se, mikä merkkaa. Yksi suurimmista opetuksista itselleni on ollut huomata se, kuinka paljon on vielä opittavaa oman mielenhallinnan kanssa vaikka välillä kokeekin jo päässeen pitkälle. Aina kun pääsee vähän pidemmälle, niin huomaakin vain paremmin, kuinka paljon on vielä opittavaa. Mutta sen oivaltaminen onkin avain eteenpäin pääsemisessä.

Treenit ovat alkaneet sujua, kroppa ja mieli palautua, hormonit balanssissa. Elämä maistuu juuri nyt hyvältä.

Ihanaa sunnuntaita <3 

Eevsku

Kuvat Alppiruusupuistosta, jossa kävimme Aleksin kanssa juhannusaattoiltana – silloin siellä oli ihanan rauhallista ja ehti vielä hyvin paikalle ihailemaan tuota kaunista puistoa.

EDELLINEN TEKSTI : MITEN LISÄTÄ LIIKKUVUUTTA

LUITKO JO NÄMÄ?

11 kommenttia

  1. Mielenhallinta… Niin tärkeää, toisinaan niin vaikeaa… Onneksi aina on kuitenkin mahdollisuus kehittää itseään ja oppia uutta. Ja siinä onkin sarkaa koko elämäksi.. Ihanaa on kyllä huomata, että henkinen työkin palkitsee, kun antaa itselleen aikaa. Tietoisuus ja aito halu tehdä muutoksia ja työstää mieltään vie kyllä tässäkin eteenpäin. ☺

    Susta kyllä välittyy todella aito ja positiivinen kuva blogin kautta. Niin paljon itsellekin tärkeitä arvoja ja ajatuksia.. Kiitos, että jaat inspiraatiota ja osaamistasi ☺

  2. Hyviä ajatuksia, kuin omasta päästäni 😀 Osaat kyllä aina valita ja kirjoittaa just ne oikeat lauseet, mitä sillä hetkellä tarvitsen 🙂 Niin paljon oot antanu mulle inspiraatiota jo pelkän somen kautta, ois mahtavaa nähdä sut joskus <3

      1. Harmi kun asun kouvolassa 🙁 Lahteen voisin kyllä harkita tulevani jos siellä jotain järkkäilet 🙂

  3. Moi! Hyvä teksti. On kiva huomata, miten olet kehittynyt kirjoittajana ja lukisin mielelläni joskus kirjasi, mikäli sellaisen päätät kirjoittaa tulevaisuudessa. Jaan kanssasi todella todella paljon samoja arvoja sekä ajatuksia siitä, miten tätä elämää kannattaisi elää itselleen parhaimmalla tavalla. Seuraan sua somessa ja olet iso inspiraatio minulle niin treenin kuin henkiselläkin puolella. Olet yksi harvoista bloggaajista, joiden kirjoituksia jaksan lukea alusta loppuun! Jatka samaan malliin ja ole rohkea. Olet ehkä yksi aidoimmista ihmisistä, joita seuraan eri medioissa. Superisti tsemppiä eteenpäin kaikessa ja etenkin seuraaviin kilpailuihisi! 🙂

  4. Vautsi kun osaat kirjottaa upeita tekstejä ja ihanaa et jaat omia ajatuksia täälä sun blogissa, niitä on super kiva lukea! Arvostan hirveesti sun asennetta elämään ja et tiiäkkään kuinka paljon oot auttanu mua taistelemaan mua omia unelmia kohti. Välillä kun elämä tuntuu olevan ihan vaan pelkkää kipua ja loukkaantumisia, tulee todellakin mietittyä, että onko kilpaurheilu todella kaiken kivun arvosta. Aina tällästen tekstien jälkeen muistuu mieleen kuinka vahvaks sitä tulee kaikkien vastoinkäymisten jälkeen. Oisko sulla mitään vinkkejä miten oot henkisesti selvinny kaikista sun loukkaantumisista? Lisää tälläsiä pohdiskelevia kirjotuksia, nää pistää kyl miettimään mikä elämässä on oikeesti tärkeintä. Jatka samaan malliin, oot huikee tyyppi❤️ Olis kiva joskus päästä sun valmennuksiin, ootko jossain vaiheessa tulossa Tampereelle?

  5. Komppaan muita: susta huokuu se, että olet tehnyt töitä ajatuksiesi kanssa ja joutunut pohtimaan myös vastoinkäymisiä. On niin totta, että harvemmin sitä muistaa miten paljon ja kovaa työtä (ja montako virheaskelta) menestyneimmät tyypit ovat työnsä eteen tehneet! Kuinka moni on päässyt automaattisesti huipulle vain lojumalla? Aivan. Harva syntyy kultalusikka suussa. Ylipäätään kannattaa muistuttaa itseään siitä, että kaikkien elämään kuuluu vastoinkäymiset eikä kaikkien kuoresta näe, mitä arpia pinnan alla piilee. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei aina voi ja jaksa ymmärtää, miksi toisille tuntuu rojahtavan niin paljon vastoinkäymisiä ja jopa sellaisia, joihin ei voi vaikuttaa: hormoniongelmat, sairaudet, työttömyys. Kuitenkin uskallan väittää, että vaikkei noita voi ymmärtää ja vaikkei niitä ole itselleen aiheuttanut, pystyvät kaikki varmasti ainakin helpottamaan oloaan niistä kärsiessäänkin – jollain tasolla. Vaikkei syöpää voi parantaa, voi varmasti päättää juovansa ja syövänsä aina kauniilta astioilta (esteettinen mielihyvä) tai pyytää lääkäreiltä sellaista lääkettä, ettei tarvitse kärsiä kivuista tai löytää itselleen mielipaikka jonne voi aina mennä jos tarvitsee mietiskellä ja ympäröidä itsensä muuten sellaisilla ihmisillä, keitä tulee hyvä mieli.
    Uraa (tai oikeastaan liki kaikkea) ajatellen työn paiskiminen voi tuottaa tulosta, mutta yhtä lailla pitää muistaa että myös höllääminen voi tuottaa tulosta itsessäänkin- johan urheilussa tarvii pitää lepopäiviä, että kehittyy. Oppia ikä kaikki 🙂 Ehdottomasti lisää näitä pohdintajuttuja tänne jos vaan jaksat kirjoitella 🙂
    Pus