On aika kirjoittaa. En oikein vielä tiedä mitä, koska aiheita ja ajatuksia on päässä niin monia. Mutta välillä pitää vain aloittaa tekemään ja katsoa mitä siitä tulee. Vähän sama se on kaikessa – jos odottaa aina oikeaa hetkeä, niin välttämättä sitä ei koskaan tule.

Kirjoitan itseasiassa tällä hetkellä todella paljon, mutta lähinnä itselleni. Ja no toki myös nettivalmennuksieni materiaaleja, mutta sekin on vähän erilaista. Puhuin lyhyesti viime viikon podcastissa aamusivuista joita teen ja ne ovat nyt tuntuneet todella hyviltä taas pitkästä aikaa. Ne tuntuvat aina hyviltä silloin, kun tapahtuu paljon ja täytyy pystyä käsittelemään sekä jäsentelemään asioita. Minulle kirjoittaminen auttaa aina. Puhuminenkin joo, mutta usein tarvitsen ensin aikaa jäsennellä asiat omassa päässä ennen kuin haluan tai pystyn niistä keskustelemaan. Kirjoittaminen on minulle terapiaa.

Luulen, että jokaiselle tekisi hyvää löytää oma terapiamuotonsa, oli se sitten mitä tahansa. Se auttaa aivan todella paljon saamaan omia ajatuksia ja tunteita konkreettisiksi sekä silloin niistä pystyy katsomaan paremmin ulkoapäin. Usein me jäämme liikaa kiinni niiden omien ajatuksiemme tai tunteiden pyörään ja niitä samoja kelailee päivästä toiseen. Voi olla vihaa, ärtymystä, ahdistusta, surua, tuskaa, kateutta.. Ne kaikki olisi hyvä saada jollain tapaa ulos. Ja se tapa olisi tietenkin hyvä olla sellainen, joka ei aiheuta muille turhaa pahaa mieltä. Tottakai joskus on myös hyvä saada purkaa kaikki oma paha olo jollekin toiselle, mutta pitää myös muistaa ajatella toista osapuolta. Onko hän valmis ottamaan sen vastaan / ansaitseeko hän sitä? Vai olisiko jokin toinen keino käsitellä se oma paha olo. Kirjoita, treenaa, meditoi, laula, joogaa, itke.. Mikä ikinä sinulle sopii. Tai jos haluat huutaa ja potkia, niin tee se mieluiten vaikka yksin jossain, potki tyynyjä tai mene metsään huutamaan. Tai mene puhumaan terapeutille. He ovat myös sitä varten.

Minulle kirjoittaminen auttaa jäsentelyn ja purkamisen lisäksi asettamaan asioita perspektiiviin. Jos jokin asia ärsyttää tai ahdistaa, niin onko se oikeasti niin isoa tai sellaista mihin voin vaikuttaa? Jos voin, niin silloin mietin seuraavat askeleet niiden asioiden hoitamiseksi. Jo pelkästään se auttaa laskemaan stressiä, kun tietää mitä pitää alkaa tekemään. Kannattaa pilkkoa se suunnitelma pieniin osiin, jotta aloittaminen olisi mahdollisimman helppoa. Näin koitin tehdä esimerkiksi silloin, kun kroppani petti ja mikään ei toiminut. Tästä on nyt pian 5 vuotta. Tai ehkä 4, kun sen oikeasti tajusin. Ja ei ollut helppoa pilkkoa sitä palasiin, koska tottakai olisin halunnut tuloksia nopeammin. Saada asiat toimimaan nopeasti ja helposti. Mutta elämässä harvoin asiat menevät niin. Nopeasti ja helposti. Vaikka tuntuu, että ihmiset yhä enemmän koittavat saada asioita nimenomaan sillä tavalla.

Jos taas asia on sellainen, johon ei voi vaikuttaa, kuten toisten ihmisten käyttäytyminen, ympärillä olevat ”tulipalot”, huono sää tai ruuhka liikenteessä, niin silloin pitäisi muistaa, että se on oma suhtautuminen mihin voi silti vaikuttaa. Jos vain ajattelee, että vika on siinä toisessa tai ”minulle kävi näin koska tuo teki niin ja koska oli huono sää ja sekin meni pieleen”, niin mikään ei tule elämässä muuttumaan parempaan. Se on asioiden selittelyä, ei totuuden hyväksymistä. Tottakai olosuhteet voisivat olla todella usein paremmat ja se olisi voinut johtaa parempaan lopputulokseen. Tottakai asiat olisivat voineet mennä kivuttomammin, jos se joku toinen henkilö olisi toiminut eri tavalla. Mutta niin ei aina käy. Ei menneisyydessä, nyt, eikä mitä luultavimmin tulevaisuudessakaan. Vain omaan suhtautumiseen ja käyttäytymiseen voi vaikuttaa. Itse voi kasvaa, mennä eteenpäin ja muuttua. Jos ympärillä olevat ihmiset eivät halua muuttua mukana, niin voi miettiä onko yhteistä tulevaisuutta. Tämä sama juttu on kaikissa ihmissuhteissa. Parisuhde, ystävyys, työsuhteet ja myös perhesuhteet. Mitään ei tarvitse kestää loputtomiin. Ei mitään. Mahdollisuuksia, tukea ja apua voi antaa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta kaikissa ihmissuhteissa molempien osapuolien täytyy haluta muuttua. Jos siis on tarpeen muuttua. Mutta yleensä aina on edes jollain tasolla, koska elämä on yhtä muutosta. Paikalleen ei voi jäädä vaikka haluaisi. Aika ei pysähdy.

Tällä hetkellä oma kapasiteettini on venytetty aika äärimmilleen. Tarkoituksella, mutta siihen vaikuttaa aina myös ”odottamattomat” asiat. Tavallaan ne ovat odottamattomia, mutta toisaalta niitä tulee elämässä aina. Joten tavallaan ne ovat vain osa elämää.

Olosuhteisiin nähden voin kyllä äärimmäisen hyvin. Äärimmäisyydestä toiseen, heh. Pyrin itseasiassa nykyään välttämään ääripäitä kaikessa. Uskoisin, että se on osa henkistä kehitystä. Kaikki ei olekaan enää ääripäästä toiseen, mustavalkoista. Ennen se oli hienoa, nyt se on jotain muuta. Tarpeetonta?

Mustavalkoisuuden tilalle on oikeastaan tullut kaikki värit. Välillä mieli ja tavat meinaavat palata vanhoihin ajattelumalleihin, mutta kun sen tiedostaa niin tulee aina rauhallinen olo. On jotenkin hienoa huomata menevänsä koko ajan eteenpäin. Välillä pohdin, että mitähän sitä taas sitten seuraavaksi oivaltaa, mutta samalla koittaa pysyä tässä hetkessä. Koskaan ei tarvitsekaan olla valmis. Ei kukaan ole.

Ja siltikin, nautin edelleen isoista tunteista, mutta ne ovat nykyään erilaisia. Ehkä pehmeämpiä. Ne eivät enää ohjaa koko elämääni ja valintoja. Olen oppinut nauttimaan ja arvostamaan myös niitä kaikkia sävyjä sieltä välistä. Tasaisuus, rauha ja kiitollisuus tuntuvat hyvältä.

 

Kuvat: Mikko Pekkarinen / Pysäyttämö

Ihanaa perjantaita

 

 

STRONG WOMAN PRO -MYYNTI ON NYT AVOINNA. VIIMEINEN STARTTI TÄNÄ KEVÄÄNÄ!

_______________

Edellinen teksti: MOTIVAATIO JA AAMURUTIINIT PODCAST
Seuraa myös:
Instagram
Facebook
Youtube
Snapchat: eevsku

Total
74
Shares

1 kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*