Mä ihan oikeasti luulin muutama vuosi sitten, että on hienoa ja toimivaa mennä ”kaikki tai ei mitään” -asenteella. Nykyään ajattelen, että se mustavalkoisuus harvoin toimii kenelläkään. Ehkä hetkittäin ja pieninä buusteina (tai kilpaurheilussa), mutta… Aina pitäisi miettiä mihin se mustavalkoisuus johtaa. Usein rajoitukset omassa päässä luo vaan ongelmia, mitä ei oikeasti ole.

Jos luo tekemisen mieluummin sille pohjalle, että tekee niitä asioita siksi, että oikeasti HALUAA ja on VALINNUT tehdä niin, muuttuu koko ajattelun kehä aivan erilaiseksi vaikka tekisikin edelleen niitä aivan samoja asioita. Monet silti ajattelevat, että olisi hyvä keino asettaa jokin korkea tavoite ja sitten ottaa tälläinen ”kaikki tai ei mitään” -asenne siihen kaveriksi. Ehkä se ei olekaan paras keino, varsinkin jos haluaisi pysyviä tuloksia.

Ollaan joko tiukalla ruokavaliolla ja treenikuurilla tai sitten syödään ”mitä sattuu” ja treenataan vähän jos ollenkaan. Saadaan onnistumisen tunnetta siitä tiukasta kuurista ja nopeista tuloksista, mutta mitä tapahtuu, kun se on ohi ? Onko tälläinen ajatusmalli tuttu?

Usein käy niin, että innostus näihin asioihin joita on noudattanut kirjaimellisesti tietyn ajan hiipuu ja joskus jopa kokonaan. Tiedän paljon tapauksia, joissa kiinnostus koko terveellistä elämäntapaa, ruokavaliota ja treenaamista kohtaan on alkanut kuulostaa ihan mahdottomalta ja jopa iljettävältä ajatukselta. Näitä reaktioita on nähnyt myös jonkin verran ihan julkisesti. Ensin hehkutetaan ”kuuria” ja sen antamia upeita tuloksia ja oloa, kunnes homma räjähtää käsiin ja sen jälkeen syytetään koko touhua. Että olisi jopa sairasta syödä niin terveellisesti, treenata useasti viikossa tai varsinkaan tavoitella mitään ulkonäköön liittyviä tavoitteita.

Ja pahimmassa tapauksessa pitkään jatkunut liian tiukka kuuri ja vielä yhdistettynä elämän muihin paineisiin voi aiheuttaa loppuun palamista ihan kaikessa. Sekä johtaa terveyden prakaamiseen. Jos sellaista ei ole vielä kokenut, se voi kuulostaa siltä, että ei minulle kävisi niin. Kyllä minun kroppa ja mieli kestää!

Toki elämässä on silti aina ”jojoilua”, sillä ei kenenkään elämä ole samanlaista päivästä ja viikosta toiseen. Sekin on siis todellakin normaalia, että joka tapauksessa tottumukset ja tekemiset muuttuvat sekä niiden mukana myös meidän kehot. Keho nyt muuttuu jo pelkästään ikääntymisen myötä, mutta myös elämän eri kausien mukaisesti. Mutta voisiko se vaihtelu olla silti hieman ”lempeämpää” ? Että ei olisi olemassa mitään ”ratkeamista” vaan omia tiedostettuja valintoja, jotka olisivat linjassa sen kanssa mitä elämältä ja itseltään odottaa.

Tyytyväisyys omaan elämään rakentuu hyvin pitkälle siitä, että tekeminen ja odotukset ovat linjassa toistensa kanssa. Jos odotukset ovat itselle aivan liian korkealla siihen nähden miten päivittäin toimii, ollaan aika suuren ristiriidan kanssa tekemisissä. Ja se aiheuttaa tottakai pettymyksiä.

Olisikin siis hyvä pystyä rehellisesti katsomaan itseään peiliin ja kysyä, millaisia valintoja teen päivittäin sen eteen mitä odotan niillä saavuttavani ? Pystynkö olemaan rehellinen siinä mitä päivittäin oikeasti ajattelen ja teen?

Ensimmäinen askel asioiden muuttamisessa on tiedostaminen. Se, että tiedostaa asian jonka haluaisi muuttaa. Jos esimerkiksi toistelet jotain asioita, jotka haluaisit oikeasti muuttaa, niin suosittelen muuttamaan nuo sanat toiseksi. ”Olen kaikki tai ei mitään -tyyppi” -> ”haluaisin opetella tapoja, joista tulee hyvä olo ja pystyn ylläpitämään niitä ympäri vuoden mahdollisimman hyvin”/ ”haluan oppia ajattelemaan lempeämmin itsestäni ja muista ihmisistä” tai ”en nukkunut juuri yhtään viime yönäkään koska on niin kiire ja en vain saa unta” -> ”pyrin menemään aikaisemmin nukkumaan ja rauhoittamaan illan, jotta saisin aikaisemmin unta ja näin olisin pirteämpi ja jaksaisin enemmän” jne. Kuulostaa ehkä typerältä ja naiivilta, muttamutta – meidän ajatuksistamme kaikki lähtee.

Seuraavaksi olisikin aika alkaa tunnistamaan näitä ajatuksia ja niistä johtuvia tekoja joka päivä ja koittaa muuttaa niitä yksi kerrallaan. Jokaisen päivän tai viikon ei tarvitse olla täydellinen ja muutos ottaa aikaansa, mutta omia ajatuksia, tapoja ja sitä kautta niistä tulevia tuloksia on mahdollista muuttaa. Jos kierrät samaa kehää elämäntapamuutoksesi tai ihmissuhteiden kanssa, niin olisiko siinä kehässä asioita, jotka pitäisi muuttaa?

Vaikka oma kokemukseni ylikuormituksesta on hieman äärimmäinen johtuen kilpaurheilusta, näen silti samoja ajatusmalleja koko ajan ympärilläni. Varsinkin siinä, kun haluttaisiin muutosta omiin elämäntapoihin, mutta myös työelämässä ja ihmissuhteissa. Odotetaan älyttömiä ja nopeita muutoksia ilman, että ollaan valmiita oikeasti itse muuttumaan.

Minulle tuo kaikki tai ei mitään -ajattelu sopi oikeasti tosi hyvin. Olen todella tunneihminen ja tavallaan rakastan niitä ääritunteita. Ja se on nimenomaan johtanut tuon ajatusmallin vahvenemiseen omassa elämässäni. Onhan se mahtava tunne pistää kaikkensa peliin ja onnistua, menestyä ja saada niitä kokemuksia mahdollisimman paljon. Ehkä meille jopa opetetaan sellaista ajatusta, että asioiden eteen pitää kärsiä ? Että mitä enemmän me kärsitään, sitä parempi on palkinto ? Mielestäni elämän ei tarvitse olla sellaista. Asioiden eteen pitää tehdä töitä, kyllä, mutta se onko kaiken oltava kärsimystä, on asia erikseen. Ehkä niitä tavoitteita voisikin saavuttaa ilman, että koko ajan on yhtä kärsimystä ? Ehkä näin ei olisikaan ihan loppu, kun sen tavoitteen saavuttaa ? Ihan vain ajatuksena.

Mikään elämässä ei ole mustavalkoista, sen olen tajunnut. Ei ole olemassa oikeaa ja väärää. On vain tapoja, on vain ajatuksia, on vain valintoja. Ja tuo ajattelumalli on auttanut niin paljon kaikessa – urheilussa, ihmissuhteissa, työssä, tavoitteiden saavuttamisessa!

En edelleenkään ehdi jokaiseen illanistujaiseen tai näe perhettä ja ystäviäni älyttömästi varsinkaan kilpailukausilla, mutta se on tietoinen valinta eikä uhraus. En syö joka päivä herkkuja, mutta syön joka päivä ruokaa mikä on minulle herkkua. Menen ajoissa nukkumaan vaikka tekisi mieli jäädä sohvalle katsomaan netflixiä. Teen näitä kaikkia valintoja, koska haluan. Ne ovat ehkä hetken ”inhottavan tuntuisia”, mutta tiedän miksi niitä teen. Olen oppinut valitsemaan pitkän tähtäimen hyvän olon nopean sijaan ja sillä tavalla, että se ei silti ole sitä kärsimystä ja vaikeaa. :’D Saatko kiinni mistä puhun?

Teen toki myös töitä edelleen urheilun lisäksi. Yrittäjänä aika paljonkin. Mutta eri tavalla ja eri mentaliteetilla. Kilpailutauoillani pystyin rakentamaan hommaa eteenpäin niin, että voin tehdä kotoa käsin ja lähes milloin tahansa ne työt mitä teen. Ja teen ne koska haluan ja tykkään siitä mitä teen! Tällä(kin) hetkellä joudun toppuuttelemaan itseäni, että en tekisi ja suunnittelisi enempää koko ajan, koska ideoita olisi. Mutta olen päättänyt mihin nyt panostan ja mitä haluan ja pyrin toimimaan sen mukaisesti mahdollisimman hyvin.

Ja  silti edelleen teen vain parhaani joka päivä. Se on ainoa johon voin vaikuttaa! Itseeni, omiin ajatuksiin ja valintoihin. En onnistu kaikessa läheskään aina ja se on täysin fine. Aina ei suunnitelmat mene putkeen tai olo ole sellainen kuin haluaisin, mutta no – ainoa mihin siinä hetkessä voi vaikuttaa on se, miten reagoin tilanteeseen. Enkä vielä sitäkään aina sillä tavalla kun haluaisin. Elämässä ei oppiminen lopu koskaan ja sehän se juttu onkin!

Enkä myöskään voi vaikuttaa toisiin ihmisiin. Olen tajunnut vuosien varrella, että jokainen ihmissuhde pitää toimia molempiin suuntiin, antaa molemmille jotain. Tärkeimpiä asioita joihin kiinnitän huomiota ovat luottamus, arvostus ja lempeys. Itselleen ja muille. Jos ihminen ei ole mustavalkoinen ajattelultaan, hän osaa katsoa asioiden ja tilanteiden molempia puolia tuomitsematta toista henkilöä. Me tiedämme asioista ylipäänsä aina vain oman kokemuksemme mukaisen tai mahdollisesti vielä vain sen, mitä olemme kuulleet jostain ulkopuolelta. Sellainen ihminen, jonka mieli on joustava, mutta itseään tietysti korkealle arvostava, on se mistä minä pidän. Hän osaa katsoa asiaa monelta eri kantilta tuomitsematta. Me jokainen tehdään myös virheitä. On mietittävä missä menee oma raja niiden virheiden kanssa. Mitä suodattaa ja mitä ei.

Jos olet ajatellut tänä syksynä vetää (taas kerran) jonkin tiukan kuurin, joka ei ole aiemminkaan tuonut pitkäaikaisia tuloksia tai jos sinulla on jokin ihmissuhde joka ei toimi siksi, että jompi kumpi (tai molemmat :D) ajattelee olevansa 100% oikeassa, niin kannattaa miettiä olisiko parempia tapoja ajatella ja käyttäytyä?

Itse rakastan elämää, jossa on tietty rauhallisuuden ja suorittamisen balanssi ja 0% turhaa draamaa. Sopivasti haastetta, mutta myös elämästä nauttimista. Miksi tuhlaisi aikaansa sellaiseen, josta ei tule onnelliseksi, kun voi valita asioita joista tulee? Ja kun voi valita sellaisia ihmissuhteita elämäänsä, joista tulee hyvä olo.

Ja se ei tarkoita etteikö pitäisi nähdä vaivaa asioiden eteen tai että kaikki ihmissuhteet olisivat vain kivoja. Välillä täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja vain tehdä ne jutut mitä pitää. Ja hetkittäin nostaa niitä kissoja pöydälle ihmissuhteissa. Mutta jos mikään ei muutu, mikään ei muutu. Mieti kuinka monta uutta mahdollisuutta aiot vielä antaa. Sille diettiohjelmalle tai ihmissuhteelle, joka ei vain toimi.

Sellaisia ajatuksia tänään.

Tein samasta aiheesta vähän eri näkökulmasta myös podcastin, jonka julkaisin tänään. Pian nuo podcastit pitäisi löytyä toiveen mukaisesti myös iTunesista nimellä Eevsku Podcast! Tällä hetkellä siis Soundcloudissa ja Acastissa.

 

Ihanaa alkavaa syksyä, mä kyllä rakastan syksyn fiilistä! On sellainen uuden alun fiilis. Ja jos kaipaat syksyyn fiksua treeniohjelmaa ja näillä ajatuksilla rakennettuja ruokavalioita ja muita ohjeita, niin mun nettivalmennukset on nyt auki. 🙂
Palataan!
Eevsku

 

Vaatteet: Adidas, Kuvat: Rosa-Lia Ekroos

Seuraa myös:
Instagram
Facebook
Youtube
Podcast
Snapchat: eevsku

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*