MY YEAR 2017

  1. A lot of love. We started dating on 2016 but this year we moved together, really got to know each other and fell deeper in love – we are so happy and lucky together ♥
  2. We travelled together in Montenegro, Dubai and Lapland and had a great Christmas 
  3. We also had some sorrow and worry in my family but luckily also a lot good things!
  4. I also started to focus on my next years competitions after getting my body and back working finally good

__

Siinä lyhyesti mun instagramin yhdeksästä vuoden suosituimmasta kuvasta. Paljon rakkautta, iloa, urheilua ja matkustamista, mutta myös huolta ja surua. Sitä elämä kuitenkin on – tärkeintä on mihin keskittyy ja mitä haluaa elämäänsä saada lisää!

Ajattelin ensin kirjoittaa pientä koostetta vuodesta 2017, mutta.. Tein instagram -storyyn sellaista ja nyt tuntuu, että ei jaksa enää miettiä viime vuoden juttuja, vaan jo tulevaa. Viime vuosi oli aika vuoristorataa oman terveyden ja perheemme sisällä olevien ikävien juttujen vuoksi, mutta siinä oli myös todella paljon hyvää, kuten jo sanoin. Rakkautta, matkustelua, hyviä onnistuneita työ -juttuja ja eteenpäin menemistä yrittäjänä (nettivalmennukset, youtube -kanavan aktivointi), uusi isompi koti, oma toimisto -huone, selän paraneminen ja aineenvaihdunnan/ palautumisen normalisoituminen.. List goes on.

Sen sijaan, että kirjoittaisin ja palaisin nyt itse enää viime vuoden juttuihin, päätin koota joitain tekstejä / videoita, joista saat vinkkejä heti tähän vuoden alkuun liikuntaan ja ravitsemukseen liittyen!

Näitä minulta on toivottu lisää ja etenkin youtubeen – videoita onkin varmasti tulossa tänä vuonna vähintäänkin samaan tahtiin. Treeni-/ ravintojuttujen kirjoittaminen blogin puolella ei ole enää tuntunut pitkiin aikoihin kovin innostavalta vaan rakastan kirjoittaa enemmänkin vähän syvällisempää tekstiä. Ajatuksia, oppeja, epäonnistumisia, pelkoja, uusia mahdollisuuksia.. Kirjoitin juuri myös pitkän tekstin vuoden ensimmäiseen instagram -kuvaani siitä, kuinka täytyy ottaa 100% vastuu omasta elämästään, kaikesta siinä. Kun sen tekee, tulee saamaan parempia ihmissuhteita, työn, kodin, terveyden.. Koko elämän. Step by step.

Näitä ajatuksia ja ”mindset” -juttuja tulen varmasti myös videoimaan tulevaisuudessa. Aina kun olen suuni avannut snäpissä, on niitä toivottu johonkin, mistä juttujani voisi kuunnella uudelleen aina kun siltä tuntuu. Jos sinulla tulee mieleen jotain spesifiä toivetta, niin kirjoita kommenttiboksiin tai laita minulle sähköpostia!

 

VUODEN 2017 TREENIJUTUT

TAFFER THAN (mun selkätreeni -videolla)

PYÖREÄT PAKARAT ULKOTREENILLÄ

VAIKUTTAAKO KUUKAUTISET URHEILUUN

KUNTOSALITREENI

PARITREENI KAVERIN KANSSA

KAHVAKUULATREENI

NILKKAPAINOTREENI

MUN JALKATREENI

MUN KAIKKI TREENIVIDEOT TUBESSA TÄÄLTÄ

VUODEN 2017 RAVINTOJUTUT

SOPIIKO LEIPÄ TERVEELLISEEN RUOKAVALIOON?

MITÄ SYÖN ENNEN TREENIÄ

PROTEIINIPITOINEN LEMPIHERKKUNI

MITÄ SYÖN PÄIVÄSSÄ

Q&A -VIDEO

VUODEN 2017 MINDSET -JUTUT

REHELLISYYDESTÄ JA TOISTEN HAUKKUMISESTA

KUINKA JATKAA EPÄONNISTUMISEN JÄLKEEN

VIRHEIDEN MYÖNTÄMINEN

MITÄ ON ONNELLISUUS

SE MIHIN KESKITYT LISÄÄNTYY

MITÄ SANOISIN 21-VUOTIAALLE EVELIINALLE

KUN OMA HYVINVOINTI EI OLE SIJALLA YKSI

INNOSTUS AJAA ETEENPÄIN

MITÄ TEHDÄ KUN MOTIVAATIO KATOAA?

TREENIKUULUMISIA

MUN LOPPUVUOSI

KUN ET JAKSA HYMYILLÄ

KUINKA SAADA ENERGIA TAKAISIN

 

 

KIITOS KUN OLET MUKANA!

EEVSKU

 

Kiitos kuvista Anne Barck, Vilma P., Siiri Saarela, Iida Kujanpää, Annette Evokari

____

NETTIVALMENNUSTEN STARTTI SUNNUNTAINA!

LUE LISÄÄ

____

Seuraa myös:
Instagram
Facebook
Youtube
Snapchat: eevsku
Continue Reading

JOULUMIELTÄ ITSELLE JA MUILLE

AUTETAAN, JOS VAIN VOIDAAN

Joulunaika on ainakin itselleni sellaista, jolloin tulee pohdittua paljon omia arvoja ja mikä elämässä on tärkeää. Millainen ihminen haluan olla ja mitä haluaisi muuttaa. Joulumieltä tuo se, että pystyy ilahduttamaan ja auttamaan muita. Se on myös ajatukseni yrittäjänä, sillä oman menestymiseni kautta pystyn auttamaan myös muita enemmän. Tämä tunne on vahvistunut vuosi vuodelta ja sitä haluan tulevaisuudessa tehdä enemmän omien resurssieni lisääntyessä.

Tapoja auttamiseen on monia ja se lähtee tietenkin ihan jo siitä, että auttaa lähellä oleviaan. Antaa aikaa ja läsnäoloa rakkaimmilleen, kertoo heille kuinka tärkeitä he ovat ja jättää turhat kiukuttelut ym. pois. Jo yksi puhelukin voi olla monelle suuri juttu – oma isoisäni on ollut hetken jo sairaalassa ja on niin mielettömän ihanaa kuulla hänen aito ilonsa hänelle soittaessa. Pieni teko itseltä, mutta voi merkitä toiselle todella paljon. Ja merkitsee se kyllä itsellenikin. Hän on yksi positiivisimmista ja lämpimimmistä ihmisistä kenet tiedän ja onneksi saimme viettää hänen 80 -vuotis päiviään tänä syksynä yhdessä suvun kanssa hänen ollessa terveenä. Tilanne ei ole tällä hetkellä akuutti, mutta kyllä se silti huolta nostaa. Vaikka asumme kaukana, olemme varsinkin lapsuudessa olleet paljon tekemisissä ja edelleenkin aina mahdollisuuksien mukaan.

Joulufiilistä on noin muuten täällä joutunut hieman metsästämään eilisen reissulta kotiinpaluun jäljiltä. Tämä on minulle hieman omituinen tilanne, sillä olen juuri se tyyppi, joka kuuntelee joululauluja jo marraskuun alusta saakka. 🙂

Eilen oli niin pihalla yölennon jälkeen ja puolikuntoisen olon vuoksi ettei tuntunut yhtään joululta, mutta onneksi joulumieltä on saanut tänään kerätyksi kotona oleskelun, joululaulujen ja lahjojen paketoinnin muodossa. Tänä vuonna lahjoja ei ole ollut juurikaan paketoitavana, sillä oman perheen kanssa sovimme ettemme osta lahjoja tänä vuonna. Kukaan ei kokenut tarvitsevansa mitään ja ne rahat voi käyttää johonkin omaan, esimerkiksi matkoille. Jotain pientä halusin silti antaa, sillä lahjojen antaminen ja toisten ilahduttaminen lämmittää omaa mieltä  – jos todella löytää jotain sellaista, mistä lahjan saaja varmasti pitää. Viime vuosina sellainen lahjojen ostaminen vain koska ’pitää’ on todella ahdistanut ja sitä pyrkinyt välttämään. Tänä vuonna voi kyllä sanoa onnistuneensa ja olen lahjojen ostamisen sijaan lahjoittanut rahaa esimerkiksi hyväntekeväisyyteen. Fiilikset joulusta onkin välillä hieman ristiriitaiset, sillä vaikka rakastan sitä tunnelman ja siihen liittyvien asioiden vuoksi (yhdessäolo, toisten muistaminen, musiikki, ruoka, perinteet), niin se on myös nykyään todella kaupallinen kulutusjuhla. Onneksi suuntaus on selvästi siinä, että ihmiset alkavat arvostamaan enemmän aineettomia lahjoja ja muistavat myös auttaa vähäosaisempia. Sydäntä on kyllä lämmittänyt erittäin paljon myös se, kun monet vaikuttajat ovat muistuttaneet hyvän tekemisestä jos vain siihen pystyy! Ja kuten jo sanoin, niin se auttaminen ei tarkoita todellakaan pelkästään rahaa tai edes mitään tavaraa/ ruokaa jne., vaan myös toisten muistamista, puhelua, mukavia sanoja tai vaikka oman ajan/ avun tarjoamista.

TÄRKEINTÄ ON OLLA LÄSNÄ JA VÄLITTÄÄ

Annetaan aikaa ja läsnäoloa läheisillemme ja varsinkin perheen pienimmille. Itseäni harmittaa, kun veljen lapset, velipuoleni ja kummityttö asuvat kaukana, mutta toivottavasti ehdin näkemään kaikkia joulunaikana. <3 Ja hieman haikeaa on myös se, että äiti ja sisko on joulun reissussa, mutta onneksi heitä näen muuten paljon ja olemme puhelimitse lähes päivittäin yhteydessä.

Ja vielä ajatus lasten lahjoista, josta Peipon Laura kirjoitti todella hyvän tekstin. Jos itse miettii mitä muistaa omista lapsuusjouluista, niin se ei ainakaan ole mitkään lahjat vaan nimenomaan yhdessäolo. Vanhempieni, sisarusteni ja sukulaisteni läsnäolo, yhteiset ruokailut, haudalla käynnit, kuusen koristelut, joululaulut, joulupukin kuumalinja ja suklaan syöminen. Piti ihan miettiä, että muistanko yhtään joululahjaa lapsuudesta vaikka ne silloin olivatkin niin tärkeitä ? Ja näin nopeasti ajateltuna – en muista kuin yhden, babyborn -nuken, jota olin niin kovasti toivonut ja se varmasti olikin tärkein leluni monta vuotta.

Ja en tällä tekstillä tosiaankaan halua syyllistää ketään tai sanoa etteikö lahjoja kannattaisi ostaa – niitä on kiva antaa ja saadakin, mutta hyvä aika pohtia sitä, mikä on oikeasti tärkeää ja millaisia lahjoja hankkii. Me pystymme myös omilla valinnoilla auttamaan kotimaisia yrittäjiä ja mahdollisesti jollain ostoksella jopa pelastaa toisen joulun.

Kuvat: Anne Barck

Jos kuitenkin mietit vielä jotain avun tarjoamista / lahjoittamista, niin tässä muutama paikka joihin ehtii ennen joulua apua tarjoamaan.

Wolt :in kautta pystyi ostamaan jouluaterioita vähävaraiselle perheelle, joka on nyt sulkeutunut, mutta jouluaattoon saakka siellä voi ostaa joululahjaksi 10-euroisia, jotka menevät suoraan Hope ry:lle ja ne käytetään vuoden 2018 aikana ruoka-apuun vähävaraisille perheille.

Joulupata keräykset ovat auki myös vielä 23.12. saakka ja niistä löydät lisätietoa täältä (näkee lähimmän joulupadan tai voi lahjoittaa myös suoraan netin kautta).

Punaisella Ristillä on Hyvä Joulumieli -keräys, jossa yhdessä MLL:n kanssa annetaan 30 000 vähävaraiselle lahjakortti jouluruokaa varten. Lisätiedot ja nettilahjoitus täältä.

Pelastakaa Lapset Ry:n joulukeräyksessä on erikseen lahjoitusosio yrityksille ja yksityishenkilöille sekä mahdollisuus ostaa aineettomia lahjoja Toivekaupasta, josta myös osa rahasta menee keräykseen köyhien lasten avustamiseksi esimerkiksi opintojen mahdollistamisessa. Itse toimin täällä kuukausilahjoittana.

Kotimaanapu -sivuilta löytyy suoraan eri kohteita / anonyymejä henkilöitä, kenen tarpeisiin voi lahjoittaa. Esimerkiksi mahdollistaa lapsen harrastuksen tai auttaa sairaudesta kärsivää perhettä. Täältä.

Toisten ajatteleminen / auttaminen ei tietenkään pitäisi rajoittua vain jouluun tai ystävänpäivään, mutta kaikki hyvät ajatukset ja teot ovat kotiinpäin. Jostain se pitää aloittaa ja eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa jos ei tänä vuonna siihen pysty. Ja kuten jo sanoin, niin hyvä paikka aloittaa on ihan siitä omasta lähipiiristä.

Näihin ajatuksiin, kolme yötä jouluun on (ja kaksi omiin synttäreihin!)
Eevsku

 

//
Edellinen teksti: Reissusta paluu – Dubai part 1
Seuraa myös:
Instagram
Facebook
Youtube
Snapchat: eevsku
Nettivalmennukset
Continue Reading

MUN LOPPUVUOSI

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa tekstin, jossa kerron teille tämän hetken treeneistäni ja loppuvuoden suunnitelmista. Tätä tekstiä kirjoittaessa istuin parhaillaan kampaajani Minnan penkissä ja aika kampaajalla on minulle yleensä hetki tehdä myös samalla toimistotöitä. 😀 Tänään minulla on sopivasti lepopäivä, niin ehtii istua ilman kiirettä hoidoissa ja aamu starttasikin jo hierojalla sekä ripsihuollolla. Kuulostaa paljolta yhdelle päivälle, mutta tosiaan näin treenien lepopäivänä on helpompi hoitaa tällaisia asioita. Olen pitänyt itse ripsiä ja kynsiä nyt pari vuotta ja no – välillä mietin olisinko ilman, mutta kyllä ne helpottavat elämääni niin paljon, että toistaiseksi plussia on paljon enemmän kuin miinuksia. Ainoat miinukset näissä on kuukausittaiset huollot sekä tietenkin niiden ”luonnottomuus”, mutta ajankäytöllisesti minulla menee sata kertaa vähemmän näihin aikaa kuin se, että itse meikkaisin, pesisin meikkejä ja laittaisin kynsiäni. Lisäksi koen näiden ripsien ja kynsien sopivan hyvin kokonaisuuteen eivätkä ne vaikuta omaan näkemykseeni luonnollisuudesta, koska ne eivät mitenkään pomppaa kokonaislookista. Onko teillä ripsiä tai kynsiä ja käyttekö kampaajalla? Nämä kolme ovat kauneudenhoitoni kulmakiviä, koska näiden avulla minun ei tarvitse tehdä itselleni muuten päivittäin juuri mitään. Jos nyt muistan hiukset (ja ne ripset) harjata, hahah.

Kroppaani käyn huoltamassa tällä hetkellä viikottain joko hierojalla, osteopaatilla, kiropraktikolla tai vastaavalla. Nyt olen hyödyntänyt noita kolmea pääosin ja olen miettinyt myös mahdollisesti LPG -hoitojen starttaamista taas pitkästä aikaa. Ne auttavat minulla parhaiten pehmittämään lihaskalvoja ja parantavat nestekiertoa. Kiropraktikolla käyn harvemmin ja en ollut itseasiassa käynyt siellä pitkään aikaan, mutta sain hyvin apua siitä pari viikkoa takaperin vinon lantioni kanssa.

Tuo vino lantioni on tosiaan myös aiheuttanut vähän haasteita selkäni kanssa ja olenkin siitä maininnut muutaman kerran, mutta nyt tilanne on onneksi ollut jo hetken aikaa parempi. Pystyn melkein normaalisti treenaamaan, kunhan vältän alaselkään kohdistuvia liian suuria tärähdyksiä, kuten kovat juoksuspurtit tai kovalla lattialla tehty akrobatia. Kävin itseasiassa eilen kuvauttamassa lannerankani magneetissa, joka oli ehkä ihan fiksua niin tiedän pian oikeasti mikä selässä on ja ei tarvitse arvailla.

Toki teen myös omatoimisesti kehonhuoltoa ja liikkuvuusharjoittelua, mutta näillä treenimäärillä omatoiminen huolto ei ihan riitä. Ja jo ihan pelkästään muiden ammattilaisten näkemys oman kropan tilasta antaa aina hyvää osviittaa siitä, mihin kannattaisi omissa treeneissä ja kehonhuollossa keskittyä. Kävin pari viikkoa sitten myös tutulla fyssarilla, jolta sain hyviä ohjeita juurikin tuohon lantionseudun hallintaan ja puolierojen tasoittamiseen. Ortopedin löydöistä selkäni (ja ranteeni) kanssa tulen kertomaan lisää erillisessä postauksessa ja kerron myös miten olen saanut selkääni omin avuin parempaan kuntoon sekä hoitanut puolieroja ja saanut SI-nivelen vaivaa paremmaksi.

Jos tuota selkävaivaa ei lasketa, niin muuten treenit ovat sujuneet hyvin ja ensi kevään kilpailut alkavat tuntua todellisilta. Alkuvuosi oli sen verran haastava selän ollessa pahimmillaan, että välillä koko urheilu-ura tuntui mahdottomalta ajatukselta.. Itseäni auttoi siinä vaiheessa paljon muiden urheilijoiden tarinat loukkaantumisista ja niistä toipumisesta. Alkuvuonna tai oikeastaan pitkälle kevääseen olin myös todella väsynyt, joka johtui liian rankasta syksystä monella eri tasolla. Tämä vuosi on ollutkin hieman outo ja todella poikkeava edellisiin verrattuna, sillä olen ollut paljon enemmän paikallani ja tehnyt myös tietoisia muutoksia omaan arkeen ja ajatusmaailmaani. Olen käynyt läpi asioita, joita olen monta vuotta pitänyt sisälläni ja se on ollut todella helpottavaa vaikkakin myös rankkaa. On sellainen olo, että saisi aloittaa puhtaalta pöydältä uuden kilpailukauden ja ylipäänsä tuntuu, että elämässäni aukeaa pian ikäänkuin ”new chapter”. Kirjoitinkin jokin aika sitten ”7 vuoden sykleistä” (Mitä sanoisin 21-vuotiaalle Eveliinalle?) ja nyt on itseasiassa menossa loppusuora yhdestä 7 vuoden syklistäni. 😉 Ei näitä niin tosissaan tarvitse ottaa, mutta jostain syystä omalla kohdallani pitää hyvin paikkaansa..

Elämäni on tässä meneillään olevassa syklissä ollut todella epävakaata sekä fyysisellä, että myös henkisellä ja sosiaalisella tasolla. Tuo kuulostaa hieman epämääräiseltä ja rajulta, mutta on tapahtunut niin paljon muutoksia ja olen joutunut aika kovaan kouluun monellakin eri saralla. Kroppa ei välillä oikein toiminut (2013-2016) ja en tiennyt alkaako se koskaan toimimaan uudestaan kunnolla. Tottakai olen koko ajan siihen halunnut uskoa, mutta silti välillä epätoivo ja pelko on vallannut mieltä. Erosin 2013 keväällä elämäni tähän saakka pisimmästä parisuhteesta (melkein 7 vuotta), jonka jälkeen en hetkeen osannut sitoutua mihinkään ja osa ihmissuhteista oli tämän jälkeen aivan vääränlaisia (mutta opettavaisia ja ilman niitä ei minulla olisi nyt näin hyviä ihmissuhteita). Tämän lisäksi en oikein kokenut mitään paikkaa kodiksi enkä viihtynyt pidempään missään – olen muuttanut 2011-2017 välillä 9 kertaa (heh). Olin levoton. Halusin matkustaa, mennä, olla vapaa ja sitoutumatta täysin mihinkään. Tähänkin kaikkeen on monta eri syytä, mutta se on ihan oma juttunsa. Ei tuo aika silti pelkästään huono asia ollut vaan nautin paljon tuosta vapaudesta ja menemisestä – se teki todella hyvää hetken aikaa. Enkä tällä nyt tarkoita siis mitään villejä irtosuhteita vaan vapaudella tarkoitan sellaista ”voin koska vaan pakata matkalaukkuni ja lähteä, olla täysin vapaa tekemään elämälläni mitä haluan ja keskittymään itseeni” -vapautta.

Pidän siitä vapauden tunteesta edelleenkin enkä tarkoita ettenkö voisi nytkin ”pakata laukkuja ja vain lähteä” – tottakai voin jos haluan. Mutta kun en halua. Välillä saan hetkittäin edelleen niitä fiiliksiä, että pitäisikö vain lähteä pois Suomesta, mutta tällä hetkellä minulla on todella hyvä olla kotona. Olen saanut elää ja kokea sen täyden vapauden – tiedän mitä se on ja en tavallaan sitä eräänlaista vapautta haluakaan koskaan kadottaa, koska meidän kuuluukin olla vapaita. Vapaita tekemään mitä haluamme, toisia tietenkin kunnioittaen. Ja kunnioitamme kyllä toisia, jos meillä on hyvä olla itsemme kanssa. Toisten kunnioittaminen, rakastaminen ja hyvin kohteleminen lähtee aina siitä, että tekee niin ensin itselleen.

Tästähän tulikin mielenkiintoinen teksti…

Lähdin ensin kirjoittamaan jotain perus ”treenikuulumisia”, mutta sitten sieltä tulikin tällaisia ajatuksia. Minulla onkin ollut aika paljon ajatuksia päässäni, joita haluaisin teille kirjoittaa, mutta rehellisyyden nimissä nyt on ollut aika vähän aikaa luoville teksteille. Aloitin tosiaan valmistautumaan ensi kevään kisoihin ja se tarkoittaa omalla kohdalla sellaista ”vaihteen kääntämistä” pikkuhiljaa siihen suuntaan, että treenit, kehonhuolto, nukkuminen ja kaikki kilpailuihin liittyvä menee ykköseksi. Muutosta siihenkään ei voi tehdä kertaheitolla ja minulla on ollut vielä aika paljon työjuttuja tehtävänä, joten silloin kaikki luovempi jää vähän vähemmälle. Olen tietoisesti tehnyt nyt syksyllä enemmän töitä ja valmistellut juttuja ensi keväällekin, jotta voisin keväällä ainakin lähellä kisoja sitten keskittyä itse tekemiseen mahdollisimman paljon.

Kilpailuista ja niihin valmistautumisesta voisin kirjoitella ja kuvailla videota tässä valmistautumisen varrella, mutta sanotaanko näin, että tulevat kilpailut eivät varsinkaan vielä elämääni juuri muuta, koska tätä samaa treeni-ruoka-lepo-työ -rutiinia olen tehnyt jo useamman vuoden. Toki siihen kuuluvat myös ihmissuhteet ja niiden ylläpito, joista tosin parisuhdetta lukuunottamatta osa jää pakostakin vähän vähemmälle.

Onko teillä jotain mikä erityisesti kiinnostaisi kilpailuvalmistautumisessa? 

Mitähän muuta nyt sitten tässä vielä kirjoittaisin. Treenit kulkee, vapaaohjelman koreografia on viimeistelyä vaille valmis, kilpailuasut pistettiin eilen suunnittelusta eteenpäin, huomenna saan tietää lannerankani kohtalon, töitä on paljon, mutta erittäin kivoja sellaisia ja alle viikon päästä starttaa mun ensimmäinen kuntosali -nettivalmennus (STRONG WOMAN by Eevsku)! Ensi viikonloppuna olen Levillä (pe & la workshopit Levi Wellness Clubilla) ja mahdollisesti vielä joku workshop tulossa Helsinkiin – viimeistään alkuvuoteen.

Kuvat: Anne Barck

Siinä ehkä päällimmäiset ajatukset tästä hetkestä ja samalla myös loppuvuoden kuvioista. Hieman sekavaa ajatusten kulkua, mutta sellaista se välillä on! Huomenna kirjoitan tänne blogiin vähän enemmän kuulumisia meidän kodista. 🙂

Palataan

Eevsku

 

Edellinen teksti:
Tarvitaanko lisäravinteita

//

Seuraa myös:
Instagram & Snapchat @eevsku
Facebook
//
STRONG WOMAN -nettivalmennus
Continue Reading