MUN LOPPUVUOSI

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa tekstin, jossa kerron teille tämän hetken treeneistäni ja loppuvuoden suunnitelmista. Tätä tekstiä kirjoittaessa istuin parhaillaan kampaajani Minnan penkissä ja aika kampaajalla on minulle yleensä hetki tehdä myös samalla toimistotöitä. 😀 Tänään minulla on sopivasti lepopäivä, niin ehtii istua ilman kiirettä hoidoissa ja aamu starttasikin jo hierojalla sekä ripsihuollolla. Kuulostaa paljolta yhdelle päivälle, mutta tosiaan näin treenien lepopäivänä on helpompi hoitaa tällaisia asioita. Olen pitänyt itse ripsiä ja kynsiä nyt pari vuotta ja no – välillä mietin olisinko ilman, mutta kyllä ne helpottavat elämääni niin paljon, että toistaiseksi plussia on paljon enemmän kuin miinuksia. Ainoat miinukset näissä on kuukausittaiset huollot sekä tietenkin niiden ”luonnottomuus”, mutta ajankäytöllisesti minulla menee sata kertaa vähemmän näihin aikaa kuin se, että itse meikkaisin, pesisin meikkejä ja laittaisin kynsiäni. Lisäksi koen näiden ripsien ja kynsien sopivan hyvin kokonaisuuteen eivätkä ne vaikuta omaan näkemykseeni luonnollisuudesta, koska ne eivät mitenkään pomppaa kokonaislookista. Onko teillä ripsiä tai kynsiä ja käyttekö kampaajalla? Nämä kolme ovat kauneudenhoitoni kulmakiviä, koska näiden avulla minun ei tarvitse tehdä itselleni muuten päivittäin juuri mitään. Jos nyt muistan hiukset (ja ne ripset) harjata, hahah.

Kroppaani käyn huoltamassa tällä hetkellä viikottain joko hierojalla, osteopaatilla, kiropraktikolla tai vastaavalla. Nyt olen hyödyntänyt noita kolmea pääosin ja olen miettinyt myös mahdollisesti LPG -hoitojen starttaamista taas pitkästä aikaa. Ne auttavat minulla parhaiten pehmittämään lihaskalvoja ja parantavat nestekiertoa. Kiropraktikolla käyn harvemmin ja en ollut itseasiassa käynyt siellä pitkään aikaan, mutta sain hyvin apua siitä pari viikkoa takaperin vinon lantioni kanssa.

Tuo vino lantioni on tosiaan myös aiheuttanut vähän haasteita selkäni kanssa ja olenkin siitä maininnut muutaman kerran, mutta nyt tilanne on onneksi ollut jo hetken aikaa parempi. Pystyn melkein normaalisti treenaamaan, kunhan vältän alaselkään kohdistuvia liian suuria tärähdyksiä, kuten kovat juoksuspurtit tai kovalla lattialla tehty akrobatia. Kävin itseasiassa eilen kuvauttamassa lannerankani magneetissa, joka oli ehkä ihan fiksua niin tiedän pian oikeasti mikä selässä on ja ei tarvitse arvailla.

Toki teen myös omatoimisesti kehonhuoltoa ja liikkuvuusharjoittelua, mutta näillä treenimäärillä omatoiminen huolto ei ihan riitä. Ja jo ihan pelkästään muiden ammattilaisten näkemys oman kropan tilasta antaa aina hyvää osviittaa siitä, mihin kannattaisi omissa treeneissä ja kehonhuollossa keskittyä. Kävin pari viikkoa sitten myös tutulla fyssarilla, jolta sain hyviä ohjeita juurikin tuohon lantionseudun hallintaan ja puolierojen tasoittamiseen. Ortopedin löydöistä selkäni (ja ranteeni) kanssa tulen kertomaan lisää erillisessä postauksessa ja kerron myös miten olen saanut selkääni omin avuin parempaan kuntoon sekä hoitanut puolieroja ja saanut SI-nivelen vaivaa paremmaksi.

Jos tuota selkävaivaa ei lasketa, niin muuten treenit ovat sujuneet hyvin ja ensi kevään kilpailut alkavat tuntua todellisilta. Alkuvuosi oli sen verran haastava selän ollessa pahimmillaan, että välillä koko urheilu-ura tuntui mahdottomalta ajatukselta.. Itseäni auttoi siinä vaiheessa paljon muiden urheilijoiden tarinat loukkaantumisista ja niistä toipumisesta. Alkuvuonna tai oikeastaan pitkälle kevääseen olin myös todella väsynyt, joka johtui liian rankasta syksystä monella eri tasolla. Tämä vuosi on ollutkin hieman outo ja todella poikkeava edellisiin verrattuna, sillä olen ollut paljon enemmän paikallani ja tehnyt myös tietoisia muutoksia omaan arkeen ja ajatusmaailmaani. Olen käynyt läpi asioita, joita olen monta vuotta pitänyt sisälläni ja se on ollut todella helpottavaa vaikkakin myös rankkaa. On sellainen olo, että saisi aloittaa puhtaalta pöydältä uuden kilpailukauden ja ylipäänsä tuntuu, että elämässäni aukeaa pian ikäänkuin ”new chapter”. Kirjoitinkin jokin aika sitten ”7 vuoden sykleistä” (Mitä sanoisin 21-vuotiaalle Eveliinalle?) ja nyt on itseasiassa menossa loppusuora yhdestä 7 vuoden syklistäni. 😉 Ei näitä niin tosissaan tarvitse ottaa, mutta jostain syystä omalla kohdallani pitää hyvin paikkaansa..

Elämäni on tässä meneillään olevassa syklissä ollut todella epävakaata sekä fyysisellä, että myös henkisellä ja sosiaalisella tasolla. Tuo kuulostaa hieman epämääräiseltä ja rajulta, mutta on tapahtunut niin paljon muutoksia ja olen joutunut aika kovaan kouluun monellakin eri saralla. Kroppa ei välillä oikein toiminut (2013-2016) ja en tiennyt alkaako se koskaan toimimaan uudestaan kunnolla. Tottakai olen koko ajan siihen halunnut uskoa, mutta silti välillä epätoivo ja pelko on vallannut mieltä. Erosin 2013 keväällä elämäni tähän saakka pisimmästä parisuhteesta (melkein 7 vuotta), jonka jälkeen en hetkeen osannut sitoutua mihinkään ja osa ihmissuhteista oli tämän jälkeen aivan vääränlaisia (mutta opettavaisia ja ilman niitä ei minulla olisi nyt näin hyviä ihmissuhteita). Tämän lisäksi en oikein kokenut mitään paikkaa kodiksi enkä viihtynyt pidempään missään – olen muuttanut 2011-2017 välillä 9 kertaa (heh). Olin levoton. Halusin matkustaa, mennä, olla vapaa ja sitoutumatta täysin mihinkään. Tähänkin kaikkeen on monta eri syytä, mutta se on ihan oma juttunsa. Ei tuo aika silti pelkästään huono asia ollut vaan nautin paljon tuosta vapaudesta ja menemisestä – se teki todella hyvää hetken aikaa. Enkä tällä nyt tarkoita siis mitään villejä irtosuhteita vaan vapaudella tarkoitan sellaista ”voin koska vaan pakata matkalaukkuni ja lähteä, olla täysin vapaa tekemään elämälläni mitä haluan ja keskittymään itseeni” -vapautta.

Pidän siitä vapauden tunteesta edelleenkin enkä tarkoita ettenkö voisi nytkin ”pakata laukkuja ja vain lähteä” – tottakai voin jos haluan. Mutta kun en halua. Välillä saan hetkittäin edelleen niitä fiiliksiä, että pitäisikö vain lähteä pois Suomesta, mutta tällä hetkellä minulla on todella hyvä olla kotona. Olen saanut elää ja kokea sen täyden vapauden – tiedän mitä se on ja en tavallaan sitä eräänlaista vapautta haluakaan koskaan kadottaa, koska meidän kuuluukin olla vapaita. Vapaita tekemään mitä haluamme, toisia tietenkin kunnioittaen. Ja kunnioitamme kyllä toisia, jos meillä on hyvä olla itsemme kanssa. Toisten kunnioittaminen, rakastaminen ja hyvin kohteleminen lähtee aina siitä, että tekee niin ensin itselleen.

Tästähän tulikin mielenkiintoinen teksti…

Lähdin ensin kirjoittamaan jotain perus ”treenikuulumisia”, mutta sitten sieltä tulikin tällaisia ajatuksia. Minulla onkin ollut aika paljon ajatuksia päässäni, joita haluaisin teille kirjoittaa, mutta rehellisyyden nimissä nyt on ollut aika vähän aikaa luoville teksteille. Aloitin tosiaan valmistautumaan ensi kevään kisoihin ja se tarkoittaa omalla kohdalla sellaista ”vaihteen kääntämistä” pikkuhiljaa siihen suuntaan, että treenit, kehonhuolto, nukkuminen ja kaikki kilpailuihin liittyvä menee ykköseksi. Muutosta siihenkään ei voi tehdä kertaheitolla ja minulla on ollut vielä aika paljon työjuttuja tehtävänä, joten silloin kaikki luovempi jää vähän vähemmälle. Olen tietoisesti tehnyt nyt syksyllä enemmän töitä ja valmistellut juttuja ensi keväällekin, jotta voisin keväällä ainakin lähellä kisoja sitten keskittyä itse tekemiseen mahdollisimman paljon.

Kilpailuista ja niihin valmistautumisesta voisin kirjoitella ja kuvailla videota tässä valmistautumisen varrella, mutta sanotaanko näin, että tulevat kilpailut eivät varsinkaan vielä elämääni juuri muuta, koska tätä samaa treeni-ruoka-lepo-työ -rutiinia olen tehnyt jo useamman vuoden. Toki siihen kuuluvat myös ihmissuhteet ja niiden ylläpito, joista tosin parisuhdetta lukuunottamatta osa jää pakostakin vähän vähemmälle.

Onko teillä jotain mikä erityisesti kiinnostaisi kilpailuvalmistautumisessa? 

Mitähän muuta nyt sitten tässä vielä kirjoittaisin. Treenit kulkee, vapaaohjelman koreografia on viimeistelyä vaille valmis, kilpailuasut pistettiin eilen suunnittelusta eteenpäin, huomenna saan tietää lannerankani kohtalon, töitä on paljon, mutta erittäin kivoja sellaisia ja alle viikon päästä starttaa mun ensimmäinen kuntosali -nettivalmennus (STRONG WOMAN by Eevsku)! Ensi viikonloppuna olen Levillä (pe & la workshopit Levi Wellness Clubilla) ja mahdollisesti vielä joku workshop tulossa Helsinkiin – viimeistään alkuvuoteen.

Kuvat: Anne Barck

Siinä ehkä päällimmäiset ajatukset tästä hetkestä ja samalla myös loppuvuoden kuvioista. Hieman sekavaa ajatusten kulkua, mutta sellaista se välillä on! Huomenna kirjoitan tänne blogiin vähän enemmän kuulumisia meidän kodista. 🙂

Palataan

Eevsku

 

Edellinen teksti:
Tarvitaanko lisäravinteita

//

Seuraa myös:
Instagram & Snapchat @eevsku
Facebook
//
STRONG WOMAN -nettivalmennus
Continue Reading

VIIME VIIKONLOPUN MYDAY

Kuvasin videota mun viime viikonlopusta ja nyt lauantaipäivä on julkaistuna! Sieltä voi käydä kurkkaamassa tunnelmia hyvinvointipäivästä, jossa olin puhujana ja keskustellaan ystäväni Iidan kanssa päivän tuomista fiiliksistä ja ajatuksista. Videon lopulla on myös pätkiä mun päivän treenistä! 🙂

 

Käy katsomassa video ja muista jäädä mun Youtube- kanavan tilaajaksi!

Ihanaa perjantaita

Eevsku

 

 

Edellinen teksti:
Psyykkinen valmentaja ja oma koulutustausta
& lue myös: Storytime -valmentamisesta

//

Seuraa myös:
Instagram & Snapchat @eevsku
Facebook
//

ALKAA PIAN!

STRONG WOMAN -nettivalmennus
Continue Reading

PSYYKKINEN VALMENTAJA JA OMA KOULUTUSTAUSTA

 

Sain jo viime keväänä ehdotuksen mahdollisesta koulutusyhteistyöstä Trainer4You:n kanssa ja olin heti tietysti kiinnostunut, sillä lisäkouluttautuminen kiinnostaa itseäni aina. Tässä tekstissä kerron omaa koulutus- ja urataustaani sekä siitä, miksi valitsin seuraavaksi koulutuksekseni Psyykkinen valmentaja -koulutuksen.

 

LASTEN LIIKUNNANOHJAAJASTA KOULUTTAJAKSI

Olen ollut ensimmäisessä liikunta-alan koulutuksessani joskus yläasteikäisenä, kun minut koulutettiin lasten jumppakerhon ohjaajaksi ja aloitin yläasteella myös apuohjaamaan telinevoimisteluryhmissä Lahdessa (jossa itse kilpailin). Kävin jotain voimisteluun liittyviä ohjaajakoulutuksia sekä myös yhden tuomarikoulutuksen. N. 15 -vuotiaana olin Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu :n koulutuksessa, mikä valmisti ohjaamaan Vierumäen Leiritulet -leirillä, jossa ohjasin parina kesänä. Myöhemmin siirryin telinevoimistelussa omien ryhmien päävetäjäksi ja viimeiset pari vuotta (2012 ja 2013) valmensin Team Gym:iä Lahdessa, josta jouduin kuitenkin jättäytymään pois muuttaessani Helsinkiin. Voimisteluohjauksien ja leirien lisäksi olen tehnyt yksittäisiä ohjauksia myös yleisurheilussa ja hiihdossa, sillä harrastin näitä myös nuorempana sekä ollut myös pari kertaa koulussa liikunnanopettajan sijaisena.

Täysi-ikäisenä aloitin ohjaamaan ensimmäistä kertaa kuntosalilla ryhmäliikuntaa, mutta sielläkin aloitin ensin lasten liikunnan parissa. Vuonna 2010 pääsin aktiviteettiohjaajaksi Kanarialle (Finnmatkat, nykyinen TUI), jota varten käytiin myös muutaman viikon mittainen koulutusjakso. Olin talvikauden (6kk) töissä ja siellä sai kyllä todella paljon vastuuta ja ohjasin myös aikuisille erilaisia tunteja, kuten vesijumppa, ”zumba” ja kehonhuolto. Tuntien suunnittelu ja järjestäminen oli täysin omalla vastuulla, joten oli pakko opetella ja onnistua. Onneksi ilmapiiri oli rentoa ja työkaverit (sekä asiakkaat = lomalaiset) pääosin niin hyvätuulisia, että työpaikkana se oli loistava ja opin todella paljon.

Palatessani Suomeen Kanarialta päätin hakea Vierumäelle opiskelemaan liikunnanohjaajaksi (Haaga-Helia AMK) ja myös aloittaa kilpaurheilu-urani uudelleen. Pääsin Vierumäelle ja opinnot alkoi syksyllä 2011. Jatkoin myös voimisteluvalmennuksia (ViRe) sekä ryhmäliikunnan ohjaamista (Fressi ent. Finnbody ja myös Kuntokeskus K&M) Lahdessa. Fressillä töissä ollessani kävin paljon erilaisia ryhmäliikunnanohjaajan koulutuksia mm. kahvakuula, spinning, kehonhuolto sekä LesMills Bodypump ja Bodybalance. Ohjasin ryhmäliikuntaa vuoden 2013 loppuun, mutta se loppui kuin muutin lopullisesti Helsinkiin 2014 vuoden alussa ja aloitin täysipäiväisenä yrittäjänä.

Helsinkiin muutin pääosin töiden perässä, sillä aloitin työt Helsinki Core Trainers:illä, jossa valmennetaan PT-asiakkaita, urheilijoita ja pienryhmiä. Valmentaminen oli ryhmäliikuntaa yksilöllisempää ja myös toiminnallisuus on heidän toiminnan ydin. Pidin tästä paljon ja koin sen olevan lähellä omaa juttua! Sain valmentaa yksilöllisemmin ja ihmisiä, jotka olivat motivoituneita sekä halusivat treenata toiminnallisemmin. Tein myös jo samalla Spartan Gearin kouluttajana hommia ja Coren lisäksi valmensin jonkin verran myös muualla, mm. Supercell:illä sekä pari PT -asiakasta ympäri Helsinkiä.

Tein näitä töitä aina 2015 kesään saakka, jolloin koin, että haluan pystyä panostamaan enemmän omaan urheilu-uraan, blogiin ja kouluttamiseen /luennointiin. Tuolloin lopetinkin viikottaiset valmentajan työni ja vaikka työ on aivan mahtavaa, en ole päivääkään katunut, sillä en olisi muuten koskaan päässyt palautumaan tarpeeksi ja päässyt yli omasta alipalautumiskierteestäni. Tuo päätös vaati paljon rohkeutta, sillä tottakai pelkäsin, että riittääkö töitä ja pärjäänkö ilman viikottaisia valmentajan töitä. Vähensin niitä pikkuhiljaa, enkä kaikkea kerralla, mutta kesän 2015 jälkeen en ole enää ottanut viikottaisia asiakkaita tai ryhmiä.

Viime vuonna keskityin kisaamiseen, blogiin ja kouluttamiseen, kuten halusin, mutta tein vielä hieman liikaa matkustustöitä (joita rakastan, mutta kun ei voi kaikkea tehdä yhtäaikaa!). Viime vuoden lopulla päätin siis myös, että nyt matkustelu vähenee ja vaikka haluan edelleen kouluttaa ja vetää workshoppeja ja luentoja, niin ne eivät saa liikaa rasittaa minulle tällä hetkellä tärkeintä asiaa: urheilua.

Onhan tässä edelleen muutama rauta tulessa, mutta tänä vuonna on ollut silti erilaista, kun voi päättää ensimmäisenä oman treenikalenterin ja sen jälkeen miettiä työt. Olen pystynyt keskittymään blogiini hieman enemmän ja saanut myös videot pyörimään sekä onnistuin vihdoin parin vuoden työstämisen jälkeen saamaan nettivalmennuksenikin myyntiin. Ne ovat minulle tällä hetkellä keino tarjota valmennusta heille, jotka sitä minulta haluaisivat. Niissä olen pyrkinyt huomioimaan yksilöllisyyttä sekä kokonaisvaltaisuutta niin hyvin kuin mahdollista ja tehdä hieman erilaista juttua kuin ehkä vallalla ollutta kova treeni + tiukka dietti -konseptia.

IKUINEN OPPILAS

”Ikuinen oppilas” on ajatusmalli, jota itse ajattelen itsestäni sekä ihmisenä, urheilijana, että valmentajana. Se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi olla silti itseeni tyytyväinen ja onnellinen tästä hetkestä, mutta se tarkoittaa sitä, että haluan mennä eteenpäin. Välillä on hyvä pysähtyä ja pitää taukoakin koulutuksista, kirjoista ja kaikesta uudesta infosta, jotta voi hetken prosessoida oppimaansa ja laittaa käytäntöön, mutta sitten kun sen on sisäistänyt niin on jo hyvä hieman pohtia missä voisi kehittyä lisää.

Valmistuin Vierumäeltä (2 vuoden opinnäytetyön ”aloittamista vaille valmista” -vaiheen jälkeen :D) keväällä 2016, mutta olen silti käynyt muitakin koulutuksia koulun aikana ja sen jälkeen. Yksiä mieleenpainuvimpia koulutuksia ovat olleet Ido Portal:in Movement X & Handstand -koulutukset, joita olen käynyt 2 kpl (2014 ja 2015). Näitä voisin käydä vielä lisääkin.

Fyysisen puolen lisäksi olen ollut syksystä 2009 saakka erittäin kiinnostunut siitä, mitä me voimme saada aikaan omilla ajatusten muutoksillamme. Silloin tajusin, että voin oikeasti vaikuttaa omaan elämääni – voin tehdä ihan mitä vain haluan. Tuosta alkoikin aikamoinen muutosten vyöry ja lähdin ensin au pairiksi, sitten aktiviteettioppaaksi ja lopulta tuohon jo kertomaani Vierumäen koulu + kilpaurheilun uudelleen aloitus matkaan.

Tuosta kaikesta pitäisi kirjoittaa ihan oma tekstinsä, mutta koitan nyt tuoda tässä pointtia esille siitä, miksi olen kiinnostunut alunperin psyykkisestä valmennuksesta.

PSYYKKINEN VALMENNUS

Valmentajani Teemu on itseasiassa tutustuttanut minua ensimmäistä kertaa konkreettisesti psyykkiseen valmennukseen, sillä hän teetti minulle harjoituksia valmistautuessani ensimmäiseen kilpailuuni 2012 ja koin niistä olleen paljon hyötyä. Tuon kaiken jälkeen olen käynyt mm. NLP Practitioner -koulutuksen, Uskalla Innostua -yrityksen eri koulutuksia sekä lukenut useita kymmeniä kirjoja, kuunnellut podcasteja ja katsonut videoita aiheesta. Sekä ottanut myös henkilökohtaista psyykkistä valmennusta eri henkilöiltä. Olen kokenut tuon kaiken todella hyödylliseksi ja kaikki se on kehittänyt ajatteluani sekä sitä kautta tekojani todella paljon.

Psyykkinen valmennus ei ole pelkästään urheilijoita varten ja se ei ole myöskään sama asia kuin psykoterapia. En ole itseasiassa vielä koskaan käynyt itse psykoterapiassa, mutta sekin kiinnostaisi kyllä paljon. Olen todella kiinnostunut ihmisen mielestä ja siitä kuinka paljon me saatamme rajoittaa itseämme sekä tekemisiämme siksi, että emme osaa oman päämme sisällä katsoa jotain asiaa eri tavalla.

Psyykkinen valmennus on yksi osa kokonaisvaltaista valmennusta ja sitä käyttää jo tiedostamattaankin kaikki valmentajat vaikka työtehtävät ja valmennettavat olisivat täysin erilaisia ja eri tavoitteilla. Mitä henkilökohtaisempi valmennus (PT, pitkäaikainen ryhmävalmennus, urheilija-valmentajasuhde), sitä enemmän tulee mukaan psyykkistä valmennusta. Koska kaikki lähtee siitä, mitä me ajattelemme. Kuinka me suhtaudumme itseemme, nykytilanteeseen, tulevaisuuteen, ruokaan, työhömme, toisiin ihmisiin jne.

Huomasin itse tehdessäni tiivistä yhteistyötä monta vuotta PT -asiakkaitteni kanssa, että yksi iso osa valmennusta on psyykkinen puoli. Ihminen ei ole kone ja kenellekään ei tulisi pelkästään antaa ohjeita treeniin ja ruokavalioon ajatuksella SUORITA, koska elämässä on niin paljon muutakin. Valmentajan on osattava katsoa kokonaiskuvaa: millainen työ, perhe ja millainen tarina on taustalla? Mitkä tekijät ovat mahdollisesti estäneet asiakkaan tavoitteen saavuttamisen tähän saakka? Mitä pään sisällä liikkuu?

Haluan kuitenkin korostaa, että valmentaja EI ole psykologi, psykiatri tai psykoterapeutti eikä hänen kuulukaan puuttua sellaisiin ongelmakohtiin ja haasteisiin, joita kannattaisi mahdollisesti mieluummin käsitellä psykoterapiassa. Kaikki asiat eivät kuitenkaan sitä vaadi ja valmentajan kokemuksen ja osaamisen myötä hän varmasti osaa erottaa sen, että mikä asia on sellainen mikä kuuluu valmennussuhteeseen ja mikä taas voisi olla parempi käsitellä terapiassa.

Lisää omasta koulutustaustastani löydät täältä.

Kuvat: Saskia Petäjä

Summasummaaaarum, minusta on todella mahtavaa päästä aloittamaan tällä viikolla Trainer4You:n uusi Psyykkinen valmentaja -täydennyskoulutus, joka kestää neljän viikonlopun ajan ensi vuoden puolelle. Valmennuksessa on lähiopintojen lisäksi myös itsenäisesti opiskeltavaa. Tämä koulutus on tarkoitettu jo liikunta-tai terveydenhuollon ammattitaitoa omaaville henkilöille, joten jos olet vasta miettimässä liikunta- tai terveysalaa, niin tästä koulutuksesta ei kannata aloittaa.

Tulen kertomaan teille fiiliksiä tästä koulutuksesta näiden viikonloppujen jälkeen lisää! Toivon saavani itse lisää työkaluja omaan ajatusmaailmaan sekä tulevia valmennuksia, luentoja ja koulutuksiani varten. Jos haluat tsekata lisätietoja Psyykkinen valmentaja -koulutuksesta, niin löydät niitä täältä.

Ja jos et vielä nähnyt uusinta videotani, Unelmaduuni -jaksoa, niin käy ihmeessä tsekkaamassa sekin (laitan tähän alle tai voit klikata itsesi youtubeen tästä).

Mielenkiinnolla odotan tulevaa viikonloppua! Palataan asiaan 🙂
Eevsku

 

 

Edellinen teksti:
#Metsätreeni -haaste
& lue myös: Storytime -valmentamisesta

//

Seuraa myös:
Instagram & Snapchat @eevsku
Facebook
//
STRONG WOMAN -nettivalmennus
Continue Reading