5 VUODEN KULUTTUA

Viisi vuotta sitten minulla ei ollut hajuakaan siitä, missä pisteessä olisin nyt vuonna 2017, mutta muistan sen, että jotain tähän suuntaan olen silloin unelmoinut. Elämästä urheilijana ja lähempänä tavoitettani olla maailman paras siinä mitä teen. Tai no jos nyt ihan rehellisesti sanon, niin oikeastaan ajattelin tuolloin maailman parhaaksi tulemisen olevan hieman nopeammin saavutettavissa kuin mitä se on nyt osoittautunut olemaan. En ymmärtänyt silloin, että maailman parhaaksi kasvetaan ja se kasvu ei tapahdu hetkessä. Joissain asioissa muutos voi olla nopeaakin, mutta aika moniin tavoitteisiin tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Epäonnistumisia, uudelleen yrittämistä ja uudelleen yrittämistä.

Yksi toiveaihe tai kysymys minulle oli, että missä näen itseni viiden vuoden kuluttua? Kun katson edellistä viittä vuotta ja mietin mitä kaikkea on tapahtunut ja miten paljon olen muuttunut sekä kuinka paljon omat ajatukset, valinnat ja teot ovat vaikuttaneet tähän hetkeen, täytyy oikeasti miettiä aika tarkasti mitä seuraavalle viidelle vuodelle haluaa. Koska niistä omista ajatuksista ja niiden kautta syntyneistä valinnoista ja teoista tulee totta. Niistä tulee jopa pelottavan tarkasti totta.

”Be careful what you wish for”.

Unelmoinnilla ja visioimisella on aivan valtava vaikutus meihin. Sitä ei aina arvosteta tarpeeksi. Tietenkään pelkkä unelmointi ei riitä, mutta siitä kaikki lähtee. Unelmista tulee ajatuksia ja kun niihin alkaa uskomaan ja tekemään asioita sen mukaisesti, mikä tahansa on mahdollista. Minä tiedän sen ja sen olen todistanut itselleni niin monta kertaa varsinkin viimeisen 5 vuoden aikana. Välillä mennään metsään ja epäillään niitä omia unelmia, mutta se kuuluu prosessiin. Tai ainakin se on kuulunut omaani, ehkä on joku joka vain onnistuu ja leijailee eteenpäin, mutta itse en ole ollut niin onnekas 😉

Olen tehnyt omien unelmieni ja tavoitteiden listausta ajatuksella ainakin sen viiden vuoden ajan ja olen aina välillä kouluttaessani tai luennoillani kertonut sen, kuinka pelottavan tarkasti esimerkiksi kaikki viiden vuoden takaiset unelmani ovat jo toteutuneet pari vuotta sitten. Vuosien aikana nämä tavoitteet ovat tietenkin muuttuneet ja kasvaneet oman muutokseni mukana, mutta en voi kuin suositella sinulle sitä, että käytät aikaa sen miettimiseen, mitä sinä oikeasti haluat? Jos saisit valita ilman minkäänlaisia esteitä (raha, aika jne) mitä haluaisit tehdä, niin mitä se olisi? Mikä voisi olla ensimmäinen askel tästä hetkestä siihen, että tuo tavoite tulisi lähemmäksi?

Viisi vuotta sitten omat tavoitteeni olivat mm. elää urheilulla / olla ammattiurheilija, voittaa ensin lajissani Suomen mestaruus, sitten kilpailla kansainvälisissä kilpailuissa, kirjoittaa enemmän blogia, tehdä yhteistyötä tunnettujen yritysten kanssa, tehdä töitä urheilumallina, matkustaa sekä työn puolesta, että vapaa-ajalla, kouluttaa ja luennoida, asua meren äärellä kivassa valoisassa asunnossa ja löytää tasapainoinen parisuhde.

Tällä hetkellä omat tavoitteeni ovat aika selkeät parin vuoden päähän ja ehkä hyvä niin, sillä ei kannata liikaa tuijottaakaan monen vuoden tai välttämättä edes päivän, viikon tai kuukaudenkaan päähän. Kuitenkin sekä lyhyen aikavälin, että pidemmällekin tehdyt tavoitteet auttavat paljon hahmottamaan sitä, mitä kannattaa päivätasolla alkaa tekemään. Jokin tavoite voi tuntua todella kaukaiselta juuri nyt, mutta ei se ainakaan tule lähemmäksi jos ei aloita heti tekemään asian eteen jotain. Askel kerrallaan. Se on aika hieno tunne, kun voit katsoa taaksepäin ja todeta, että vitsi ne kaikki tavoitteet ovatkin nyt toteutuneet vuosien takaa. Asioiden ylös kirjoittaminen ja ääneen sanominen ovat sellaisia, jotka laittavat pyörät pyörimään nopeammin, joten rohkaisen teitäkin tekemään niin omalla esimerkilläni vaikka se onkin hieman pelottavaa.

Tässä omia seuraavan 5 vuoden tavoitteita (ei aikajärjestyksessä):

  • Voittaa lajini maailmanmestaruus
  • Auttaa ihmisiä voimaan paremmin, uskomaan itseensä ja inspiroitumaan sosiaalisen median kanavieni, valmentamisen, kouluttamisen ja luennoinnin kautta, Suomessa sekä ulkomailla
  • Tehdä mielenkiintoisia yhteistöitä yritysten kanssa, joiden kautta pääsen tekemään entistä laadukkaampaa ja antoisampaa sisältöä seuraajilleni, mm. videoiden kautta
  • Oppia tuottamaan myös itse parempaa sisältöä, kuvaamaan paremmin
  • Kirjoittaa pari kirjaa
  • Saada oma dokumenttini julki
  • Olla mukana jossain tv / elokuva -produktiossa
  • Matkustaa paikkoihin, joissa en ole vielä käynyt, mm. USA, Afrikka, Indonesia, Euroopasta; Lontoo, Pariisi, Rooma, Kööpenhamina
  • Käydä jollain hyvinvointi-/ joogaretriitillä
  • Olla enemmän läsnä, viettää aikaa luonnossa
  • Opiskella ja oppia lisää monessakin asiassa ja mahdollisesti myöhemmin enemmän jotain luovaa
  • Asua osa vuodesta jossain lämpimässä maassa, meren rannalla sielläkin
  • Pitää omasta hyvinvoinnistani entistä parempaa huolta, jotta pystyn antamaan enemmän itselleni ja sitä kautta muille
  • Olla entistä iloisempi, positiivisempi, rakastavampi, avoimempi
  • Arvostaa ja rakastaa enemmän, sekä olla arvostettu ja rakastettu
  • Perustaa perhe kilpailu-urani jälkeen?

Siinä jo aikamoinen lista – osa spesifimpiä tavoitteita, osa vähän suurpiirteisiä. Jotkut näistä tulee toteutumaan nopeammin kuin ajattelen, osaan taas saattaa mennä kauemmin tai ne saattavat muuttua matkan varrella. Se ei haittaa ja on ihan tervetullutta! Sen vuoksi kannattaakin tarkistaa omia tavoitteitaan ainakin muutaman kuukauden välein. Ja kannattaa itselleen sinne omiin muistiinpanoihin kirjoittaa tarkempia sisältöjä tavoitteisiin sekä päivämääriä ja ”merkkejä”, joista tiedät milloin tavoitteesi on saavutettu.

 

Hieman pelottavaa sanoa niitä omia tavoitteita ääneen, mutta mitä siinä voi hävitä? Ei mitään.

Joten, mitkä ovat sinun tavoitteesi?

<3

Eevsku

Kiitos myös tämän tekstin inspiraatiosta viikonlopun Passion For Success -seminaarille

Kuvista kiitos Annette Evokari

Vaatteet Adidas

OSALLISTU MYÖS KILPAILUUN, JOSSA PALKINTONA PUHDAS+ TUOTEPAKETTI

Continue Reading

MITÄ SYÖN ENNEN TREENIÄ? + RESEPTIKILPAILU

Moni kysyy, että mitä kannattaisi syödä ennen treeniä? Itse olen syönyt tätä samaa ”ateriaa” ennen treeniä tooodella pitkään ja en tiedä kyllästynkö siihen koskaan, sillä variaatioita tästä on kuitenkin niin paljon. Toki joskus tulee syötyä jotain muuta, mutta tämä on aina helppo, nopea ja niiin hyvää.

Eli hyvin yksinkertaisesti; syön itse ennen treeniä lähes aina lusikoitavan smoothien ja kaurapuuroa. Ainekset ovat hyvin yksinkertaiset ja valmistus nopeaa – näistä saat hyvää energiaa treenaamiseen ja ne myös sulavat suht nopeasti, joten ei tarvitse pitää välissä montaa tuntia! Toki riippuu paljon siitä, kuinka paljon syö kerralla. Aina kannattaisi pyrkiä siihen, että syö itsensä vain 80% täyteen ja varsinkin jos on menossa treenaamaan pian syömisen jälkeen, kannattaa syödä vähän kevyemmin.

Perusaineksiin tarvitset siis jäisiä marjoja (itse käytän eniten mustaherukoita, mansikoita, mustikoita ja puolukoita), heraproteiinia (tai esim riisiproteiini) ja pieni määrä vettä. That’s it! Marjat ja hera (suklaa ja vanilja omat lempparit) blenderiin ja ensin hyvin pieni määrä vettä. Blendaa rauhassa ja lisää nestettä tarpeen mukaan pikkuhiljaa, niin saat ihanaa proteiinijäätelöä/vaahtoa aikaiseksi! Nesteenä voit hyvin käyttää myös esimerkiksi manteli- tai kookosmaitoa ja jos haluaa tästä vielä energiapitoisemman ja makeamman, niin lisää joukkoon esimerkiksi banaani (jäisenä paras) tai pähkinöitä (esim cashew sopii tosi hyvin). Tuolla peruskombolla pääsee liikkeelle erittäin hyvin liikkeelle ja variaatioita saa paljon erilaisia! Koristeluun kannattaa myös käyttää silloin tällöin pari minuuttia aikaa vaikka ei instagramiin siitä kuvaa laittaisikaan, sillä se tekee ruokailukokemuksesta entistä paremman sinulle itsellesi.

Monet kysyvät myös miten käytän lisäravinteita ja superfoodeja ja vastaus on, että tykkään laittaa varsinkin jauhemuotoiset tuotteet näiden smoothieiden joukkoon. Silloin niitä muistaa ottaa eikä tarvitse erikseen vaikka veteen sekoitella ja varsinkin jos maku ei miellytä! Kollageenijauheita olen käyttänyt jo pidemmän aikaa smoothieissani tai vaikka kuuman juoman seassa ja esimerkiksi matcha -jauheella on helppo lisätä smoothieen vihreyttä ja energiaboostia. Tai tietenkin juoda sitä ihan matcha -teenä tai -lattena. Kollageeni on elimistöstä löytyvä proteiini, jonka muodostuminen alkaa vähentymään noin 25 vuoden iässä ja kollageenilisä voi auttaa esimerkiksi ihon kimmoisuuden ja nivelten kunnon kanssa. Matcha taas sisältää paljon antioksidantteja ja virkistää kahvin tapaan, mutta pehmeämmin sen sisältämän l-teaniinin ansioista.

Nyt haluaisin nähdä mitä te syötte saadaksenne energiaa ja millaisia reseptejä saatte aikaan käyttäen esimerkiksi matcha -jauhetta, kollageeni -jauheita tai esimerkiksi Puhdas+ valikoiman uutuustuotetta ravintohiivaa, joka antaa ravintorikkautta ja makua moniin eri ruokiin! Olisi ihana nähdä esimerkiksi matcha -lettuja, proteiini/energiapatukoita tai jotain muuta leivottua missä olisi käytetty vaikka kollageenia.. Tai vaan jokin ihana ruokaresepti ravintohiivaa päälle ripoteltuna. Voisin inspiroitua näistä resepteistä itsekin ja kokeilla jotain uutta!

Nyt saa olla luova, mutta yksinkertaisetkin reseptit ovat enemmän kuin tervetulleita! Ainakaan en hirveän korkealle rimaa nostanut tällä omalla ”reseptilläni”; marjoja, heraproteiinia, vettä + matcha / kollageenijauhetta, heh.

Kilpailuun voit osallistua laittamalla kuvan instagramiin tuotoksestasi hashtagilla #puhdasresepti ensi perjantaihin 24.3 mennessä! Valitsen 25.3 kaksi voittajaa, joille lähtee 129 euron arvoiset Puhdas+ -tuotepaketit.

Puhdas+ verkkokaupasta saat myös tämän viikon ajan alea -20% koodilla Eevsku20.

Eikun ideoimaan!

Ihanaa viikonloppua <3

-E

Seuraa myös:

Instagram @eevsku

Facebook.com/eevsku

Snapchat: eevsku

Continue Reading

KUINKA JATKAA EPÄONNISTUMISEN JÄLKEEN?

Kiitos kaikille mahtavista kysymyksistä ja aihe -ehdotuksista postauksiin! Yksi kysymyksistä koski epäonnistumista ja kuinka sen pelosta pääsee eroon, joten aloitan kertomalla omia kokemuksia tästä aiheesta.

Minä tiedän miltä tuntuu epäonnistua. Tiedän myös paljon siitä, miltä tuntuu lähteä rakentamaan uudelleen pohjalta. Olen epäonnistunut sekä urheilussa, ihmissuhteissa, että työasioissa. Oliko se kamalaa? Ehkä sillä hetkellä se tuntui siltä, mutta näin jälkeenpäin jokaisesta epäonnistumisesta olen oppinut enemmän kuin niistä onnistumisista ja tiedän, että en olisi näin pitkällä ilman niitä kokemuksia.

Elämä on yhtä vuoristorataa, halusi tai ei. Sen hyväksyminen ja myöntäminen helpottaa paljon. Sen jälkeen ne epäonnistumiset ja pohjalla rypemiset eivät enää tunnukaan niin pahalta. Kaikkeen tottuu ja kyllä sieltä aina joka kerta on kuitenkin päässyt ylös. Ja eteenpäin. Paljon eteenpäin.

Toki elämästä saa varmasti myös tasaista halutessaan ja varmasti jotkut ihmiset haluavat sen olevan paljon tasaisempaa kuin mitä itse haluan. Olen myöntänyt itselleni sen, että kaipaan ja haluan niitä äärimmäisiä tunteita, tapahtumia ja tekemistä vielä tässä vaiheessa elämääni ja se on ihan okei. Varmasti joskus myöhemmin rauhoitun ja elämäni tasoittuu, mutta nyt se ei vielä ole siinä vaiheessa. Eikä sen tarvitsekaan olla vaikka kyllä menoni koko ajan löytää enemmän parempaa suuntaa. Minulle balanssi on sitä, että osaan rauhoittua tarpeeksi, jotta voin myös mennä täysillä. Rakastan sitä täysillä menemistä, uskaltamista, naurua, itseni haastamista, iloa, energiaa. Mutta myös hiljaisuutta, rauhaa, luontoa, lempeyttä ja hyväksyntää.

Se, että pysähtyy välillä ja joutuu oikeasti kuuntelemaan itseään tekee hyvää, oikeastaan todella hyvää. Suosittelen ihan jokaiselle. Mutta se ei muuten ole helppoa, nimittäin se tekee kipeää. On niin helppoa tehdä asioita, suorittaa ja jättää kehon ja mielen viestejä huomioimatta sekä vanhoja asioita käsittelemättä. Tehdä asioita siinä omassa kuplassa tai oravanpyörässä, koska näin on aina tehty ja pelkää mitä tapahtuu, jos astuukin siitä pois. Kyllä minuakin on pelottanut todella usein ja pelottaa välillä edelleenkin. Mutta ei se haittaa, sillä tiedän ettei mitään uutta ja hienoa synny siellä mukavuusalueella pyörimisellä.

Kun olen lukenut ja opiskellut menestyneiltä ihmisiltä heidän elämästään ja ajatuksista, olen huomannut saman yhtäläisyyden toistuvan kaikilla: he ovat epäonnistuneet monta kertaa ja yleensä aika isostikin. Ei tämä tarkoita sitä, että pitäisi toivoa epäonnistuvansa ja se olisi menestyksen avain, mutta ei pidä pelätä epäonnistumista. Se on esteenä yrittämiselle ja se ettei yritä estää uusien asioiden saavuttamisen.

Jos olisin liikaa pelännyt tai hävennyt epäonnistumista, en olisi esimerkiksi koskaan raivannut tietäni takaisin kilpailemaan katastrofaalisen vuoden 2014 jälkeen. En olisi koskaan myöskään aloittanut yrittämistä (blogi, valmentaminen, kouluttaminen), matkustanut niin paljon tai uskaltanut rakastua uudelleen. Tai uskaltanut ylipäätänsä unelmoida tällaisestä elämästä ja mahdollisuuksista. En todellakaan olisi uskonut olevani tässä pisteessä 5 vuotta sitten kun aloitin ensimmäisen kilpailuvalmistautumiseni tässä lajissa, mutta on myös vielä niin paljon asioita joita haluan tehdä ja saavuttaa. Onneksi on aikaa.

Urheilu opettaa mielestäni melkein parhaalla mahdollisella tavalla epäonnistumisen käsittelyä. Urheilussa epäonnistumista tapahtuu koko ajan ja oppii yrittämään aina uudelleen. Telinevoimistelu on ollut minulle yksi suurimmista opettajista, koska taitoharjoittelussa toistoja tehdään satoja, tuhansia ennen kuin onnistut. Onnistuminen kilpailuissakin on pienestä kiinni ja joskus yksi virhe voi viedä sinut pois pelistä. Mitä sitten tehtiin kun epäonnistui? Yritettiin uudelleen. Ja uudelleen. Kunnes jossain vaiheessa onnistui.

Sama pätee ihan kaikessa tekemisessä. Se että et onnistunut ensimmäisellä kerralla tai vielä kymmenennellä tai tuhannella kerrallakaan ei tarkoita, että sinun pitäisi luovuttaa. Kuka oikeastaan edes määrittää epäonnistumisen? Sinä itse ja omassa päässäsi olevat ajatukset siitä, mitä muut ajattelevat. Aina on niitä, jotka ovat valmiita nauramaan kun epäonnistut, mutta yhtäkkiä ovatkin tukijoukkojasi kun onnistut. Onko näillä ihmisillä oikeasti väliä sinun elämässäsi ja haluatko itse kuulua heihin?

Tiedän miltä tuntuu epäonnistua, mutta tiedän myös miltä tuntuu pistää itsensä täysillä likoon ja onnistua. Se ajatus siitä hetkestä, kun onnistuu on sen kaiken rämpimisen arvoista. Ja itse tiedän, että tulen onnistumaan. Välillä se vaatii vähän enemmän opetuksia ja opettajia, mutta oikeastaan siinä se hienous onkin. Olen saanut tutustua niin mahtaviin ihmisiin ja ennen kaikkea omaan itseeni, että osaan olla kiitollinen niistä kaikista kaatumisista. Toki on päiviä, kun itken sitä miksi minulle käy näin ja noin ja vajoaa hetkeksi itsesääliin. Kunnes taas seuraavassa hetkessä muistaa, että ainiin, se ei autakaan mitään. Kuitenkin hetkelliset romahduksetkin ovat ihan kivoja ja asioiden purkaminen ja ääneen sanominen helpottaa. Ei tarvitse olla joka ikinen hetki vahva, iloinen, positiivinen ja varsinkaan yksin.

Uskalla tehdä, yrittää ja olla oma itsesi. Uskalla epäonnistua ja yrittää uudelleen. Jatka, kunnes onnistut. Näin tulet saamaan sen mitä haluat.

Kuvat Annette Evokari

<3

Eevsku

Continue Reading