GLUTEENITON BANAANILEIPÄ

Sisältää alekoodin Foodinille

En ole mikään aktiivinen leipuri, mutta kun inspis iskee, niin on pakko saada tehdä jotain. Joskus tuli leivottua ja kokattua enemmänkin (varsinkin yläasteella olin innokas mokkapalaleipuri, sillä silloin niitä sai vetää itse puoli pellillistä hyvällä omallatunnolla 😛), mutta nykyään se on vähentynyt oikeastaan yhdestä syystä: aika. Toki myös urheilijan ruokavalio asettaa joitain ”rajoitteita”, mutta oikeastaan voisi leipoa ja kokkailla aika paljonkin urheilijan ruokavalioon ja jopa kilpailudiettiin sopivia juttuja, jos vain jaksaisi väsäillä. Omien aikataulujen ja jaksamisen puitteissa on vain yleensä maailman helpointa tehdä se smoothie, puuro, riisi, bataatti, kana, kananmuna ja kasvikset..

Välillä itseasiassa juuri kilpailudietillä minusta kuoriutuu ruoan kanssa väsäilijä, kun yrittää saada siitä mahdollisimman hyvää niillä aineksilla mitä on käytettävissä. Ja taas tällaisellä perus treenikaudella pääsee helpoimmalla niillä aivan perusannoksilla! Fitness -kilpailudietti on muutenkin aivan turhaan demonisoitu ajatus, sillä se on oikeasti omalla tavallaan todella hienoa aikaa. Tulee syötyä esimerkiksi kasviksia paljon enemmän ja monipuolisemmin sekä kaikki aistit herkistyvät ja jopa kurkku maistuu taivaalliselta! Tykkään kyllä kasviksista todella paljon muutenkin, mutta luulen, että jos joku on tämän kokenut, niin osaa tähän samaistua? Sitä jopa välillä kaipaa niitä diettifiiliksiä, joskus aika paljonkin 😀 Mutta nautitaan nyt vielä hetki tästä treenikaudesta.

Eilen minuun iski juuri tällainen ”pakko leipoa jotain” -inspis ja koska olen pitkään miettinyt banaanileivän tekemistä, oli se juuri sopiva sunnuntaihin. Omassa keittiöpuuhailussa tärkeintä on nykyään se, että tekeminen olisi suht helppoa ja nopeaa sekä ainekset pitäisi löytyä omista kaapeista ilman montaa kauppareissua. Tällä kertaa olin superonnekas, sillä tämän inspiksen saatuani minulta löytyi kaapeista kaikki tarvittava! Tein kuitenkin pohjana käyttämääni reseptiin hieman modailuja ja lisäksi tein tuon leivän suoraan pellille, koska no – minulta ei löydy tällä hetkellä minkäänlaisia uunivuokia :’D Tässä on viime vuosina muutettu niin monta kertaa, että kaikki vähänkin ylimääräinen on kyllä karsiutunut ja välillä näitä ispiksiä saatuani sitä miettii, että voisi ehkä jotain keittiöhankintoja tehdä lisää. Toisaalta hyvin on pärjätty!

Banaanileipäohjeita löytyi googlettamalla aika paljon erilaisia, mutta käytin pohjana tätä Tuulian ohjetta. Jätin kuitenkin leivinjauheen ja hunajan pois sekä korvasin tattarijauhot kookosjauholla. En ollut ihan varma miten tämä combo toimii ja saanko pellillä tehtyä tästä leipää, mutta onnistui itseasiassa todella hyvin ja eihän näillä aineksilla voi saadakaan huonoa aikaiseksi! Tässä siis oma banaanileipä -versio:

GLUTEENITON BANAANILEIPÄ ala Eevsku

4 keskikokoista kypsää banaania
1/2 tl aitoa vaniljajauhetta (Foodin)
ripaus merisuolaa
2 tl kanelia (Foodin)
1 tl kardemummaa (Foodin)
3 kananmunaa (luomu)
0,5 dl neitsytkookosöljyä (Foodin)
n.2 dl kauramaitoa
2,5 dl gluteenitonta kaurajauhoa (Provena) tai kaurahiutaleita
2,5 dl kookosjauhoa (Foodin)
(saksanpähkinöitä)

  1. Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen
  2. Muussaa ensin banaanit haarukalla kulhoon, lisää sitten sula kookosöljy sekä loput ainekset
  3. Kookosjauhot imaisevat nestettä aika paljon, joten lisäile nestettä (kauramaitoa tms.) pikkuhiljaa lisää, kunnes taikina on vielä muotoiltavaa ja pysyy kasassa, mutta ei ole liian kuivaa. Saatoin käyttää enemmänkin kuin tuon 2dl
  4. Muotoile taikinasta pellille leivinpaperin päälle haluamasi leipä tai esim. sämpylöitä
  5. Murskasin itse taikinan sekaan pari kourallista saksanpähkinöitä ja käytin myös koristeluun
  6. Paista uunissa n. 40-60 minuuttia kunnes pinta on kullanruskea

Tämä on enemmänkin herkku -kategoriaan luokiteltava eikä mikään superterveysleivos, mutta hyvistä aineksista ja todellakin kokeilemisen arvoinen. Sopii hyvin terveellisempiin herkkuhetkiin tai vaikkapa viikonlopun välipalaksi tai vieraille tarjottavaksi. Tämä on varmasti myös lasten mieleen! Miehelle ainakin maistui 🙂

Eikun testaamaan! Tämän voi myös varmasti tehdä vaikka pelkistä kaurahiutaleista, jos ei kotoa löydy mitään gluteenittomia jauhoja, mutta noita kookosjauhoja voin kyllä suositella jos tykkää muutenkin leipoa. Ne tekee kookoksen ystävälle kaikesta tooodella hyvää!

Kerro jos testasit tai sinulla on tähän joku oma toimiva muunnelma. Ihanaa viikon alkua!

Eevsku

 

//

Jos tarvitset jotain Foodin -nettikaupasta, niin saat koodilla Eevsku20 alennusta -20% koko tilauksestasi.

//

Luitko jo tämän:

Kuinka paljon tiedät omasta terveydentilastasi?

//

Seuraa myös:

Instagram & Snapchat @eevsku

Facebook

Continue Reading

KUINKA PALJON TIEDÄT OMASTA TERVEYDENTILASTASI?


Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Työn Liiton Made By Finland -kampanjan kanssa ja lähdin tähän tietenkin enemmän kuin mielelläni mukaan sillä suomalaisuus ja työn tekeminen / yrittäminen ovat itselleni tärkeitä arvoja. Lisäksi kun omaksi aiheeksi nostettiin vielä hyvinvointi ja terveys, niin tietysti tällaisessä on helppo olla mukana. Kampanja on Suomalaisen Työn Liiton, sen jäsenten ja yhteistyöorganisaatioiden yhteinen Suomi 100 -juhlavuoden kampanja, jossa juhlitaan Suomen suurta juhlavuotta ja halutaan myös rohkaista tuntemaan ylpeyttä suomalaista työtä kohtaan ja kerrotaan, millaisella työllä suomalaista hyvinvointia rakennetaan.

Pääsin tämän yhteistyön mukana tutustumaan Fimlab Laboratoriot Oy:n toimintaan ja mikä olisi siihen parempi tapa kuin se, että käy kokemassa palvelun itse alusta loppuun. Olen itseasiassa aika säännöllisesti käyttänyt laboratorio -palveluita jo aiemminkin, sillä koen itse hyvin tärkeäksi tietää, mitä kehossani oikeasti tapahtuu. Tähän on toki syynä myös se, että olen kohdannut aikuisiällä urheilun aktiiviurani aikana erilaisisia haasteita myös terveyden osalta ja niiden kohdalla on parempi käyttää apuna faktatietoa, eli erilaisia testejä, eikä vain omaa fiilistä. Oma fiilis on toki myös tärkeä, mutta välillä mustaa valkoisella kertoo myös hyvin siitä mihin suuntaan ollaan menossa. Lisäksi esimerkiksi vitamiinien tarvetta mittaamalla saa parempaa kuvaa siitä, millaisia ravintolisiä omalla kohdalla kannattaa edes hyödyntää. Käytkö sinä itse otattamassa kokeita tai tiedätkö tällä hetkellä / lähivuosien tilannetta omasta terveydentilastasi muuten kuin fiilispohjalta?

FIMLAB LABORATORIOON KOKEISIIN

Varasin ajat Fimlabin Riihimäen toimipisteeseen ja selvityksen kohteena oli kilpirauhasarvot, rasva-arvot ja D-vitamiinitasot. Nämä ovat sellaisia testejä, joita minulta on otettu lähes vuosittain viimeisten 4-5 vuoden aikana.

Mainitsinkin, että olen kohdannut terveyshaasteita aikuisiän urheilu-urani aikana ja nämä ovat liittyneet hyvin paljon palautumisen haasteisiin. Ajauduin vuoden 2013 aikana aika pahaan alipalautumiskierteeseen, joka jatkui aika pahana aika vuoden 2015 lopuille saakka ja vielä viime vuonnakin se tuntui sekä näkyi kilpailuissa.

Miten alipalautumiseen päädytään? Alipalautuminen on varmasti lähes kaikkien urheilijoiden haaste ja ei edes tarvitse olla urheilijasta kyse, että siihen tilaan päädytään. Jos tulee liikaa kuormaa ja yleensä vielä monesta suunnasta, niin tuohon tilaan ajautuminen ei ole ihme. Kuten kaikessa, me olemme yksilöitä ja toinen kestää asioita paremmin kuin toinen, joten ei ole olemassa mitään tarkkaa määrää siitä, paljon joku kestää stressiä ja muuta painetta.

Minulla kuormaa tuli nimenomaan liikaa monesta suunnasta ja toki myös suurena syynä siihen oli liian tiheä tahti kilpailemiseen. Ja tosiaan – sekin olisi voinut onnistua, jos kuormaa ei olisi ollut kaikkialta muualtakin hieman liikaa. Minulla alipalautuminen on näkynyt eniten väsymyksenä ja kehon nesteen keräämisenä. En kuitenkaan paneudu tässä tekstissä enempää tuohon kokonaisuuteen vaan voin siitä kertoa vaikka toiste lisää.

VIHDOIN ARVOT PAREMMALLA TASOLLA

Nämä kyseiset testit reilu pari viikkoa takaperin olivat itselleni oikeastaan aika iso lottovoitto, sillä nuo palautumisen haasteet ovat näkyneet omissa kilpirauhasarvoissa viimeisen neljän vuoden ajan. Haasteena niissä arvoissa oli se, ettei minulla ollut hajua oikeastaan siitä, mitkä ne omat arvot ovat silloin, kun kaikki on ok. Tiesin kuitenkin, että 2013-2016 kaikki ei ollut ok ja mitään muuta ei voinut tehdä kuin odottaa. Omat kilpirauhasarvot olivat tuolla välillä siis kyllä viitearvojen sisällä, mutta kuten myös tiedetään, niin viitearvot eivät silti kerro sitä, millaiset ne omat arvot omat optimaalisella tasolla.

Mitään lääkitystä minulla ei ollut vaan arvot ovat palautuneet nyt vihdoin paremmalle tasolle sillä, että oma palautuminen on ottanut harppauksen eteenpäin. Mikä oli resepti tähän? Enemmän lepoa, pidempi kilpailutauko, ei diettejä ja muun elämän parempaa organisointia. Toki olen myös syönyt sellaista ruokaa ja ottanut vitamiineja, jotka edistäisivät mahdollisesti kilpirauhasen toimintaa – vaikeaahan on sanoa mikä on ollut se oikea kombo tähän kaikkeen ja mikä toimi minulla, ei välttämättä toimi muilla. Sanoisin, että suurin syy tähän on ollut yksinkertaisesti: lepo.

Joka tapauksessa, oli syy mikä tahansa, voisin sanoa olleeni aika helpottunut näiden testitulosten tullessa kotiin viime viikolla! Tätä on toivonut monta vuotta ja olen jo alkanut epäilemään, että ehkä ne omat kilpirauhasarvot vain ovat alhaisella tasolla, mutta onneksi näin ei nyt kuitenkaan ollut ja tänä vuonna palautumisen eteen tehdyt asiat ovat menneet oikein.

Tällaisessa tilanteessa nimenomaan se ”mustaa valkoisella” on parasta palautetta mitä voi saada, sillä välillä sitä jo sokeutuu niille omille tuntemuksilleenkin. Vielä kun nyt on perus treenikautta jäljellä ennen kilpailukauden aloittamista, niin voin sanoa, että fiilis on aika korkealla verrattuna moneen aikaisempaan vuoteen. Vihdoin kroppa alkaa olla toiminnan tasolla samoissa, missä oltiin lähtötilanteessa 2011-2012. Ei siihen toipumiseen sitten kauan mennytkään hah! Tässä ehkä hyvä esimerkki monille ja myös itselleen, että jotkut asiat ottavat aikaa, mutta ei kannata antaa periksi.

Ja vielä noista kahdesta muusta testistä – rasva-arvot olivat täysin kohdallaan ja D-vitamiinikin oli viitearvoissa, tosin hieman alhainen siihen nähden, että meillä oli juuri kesä. Tosin ei varmaan tarvitse mainita tästä Suomen kesästä tällä kertaa enempää, mutta täytyykin muistaa ottaa D-vitamiinilisä taas ahkerampaan käyttöön 🙂

Kuvat: Saskia Petäjä

KANNATTAAKO LABORATORIO -TESTEJÄ HYÖDYNTÄÄ?

No oma vastaukseni tähän on selkeä: kyllä kannattaa. Mikä olisi tärkeämpää kuin omasta terveydestään huolehtiminen? Minusta jokaisen olisi hyvä käydä säännöllisesti otattamassa edes perus verenkuvaa, rasva-arvoja ja esimerkiksi tuota D-vitamiinitasoa. Ne eivät ole kalliita ja Fimlab esimerkiksi haluaa nimenomaan tarjota näitä palveluja edullisesti niin, että ne ovat kaikkien saatavilla. Saat itse tilattua oman terveyden seurantaan liittyvät tutkimukset  ilman lähetettä Fimlabin nettisivuilta.

Aina ei tietenkään heti tarvitse mennä itseään mittauttamaan jos vähän väsyttää normaalia enemmän tai on jotain muuta oiretta vaan ensimmäisenä kannattaisi kurkata sinne omaan arkeen; nukkuuko tarpeeksi, syökö hyvin, liikkuuko jne. Mutta joka tapauksessa haluan ainakin itse tietää omasta terveydentilastani ja voisiko siinä jotain parantaa.

FIMLAB LABORATORIOT KOKEMUKSENA

Kokemuksena Fimlab -laboratorioista jäi kyllä erittäin hyvä fiilis kokonaisuudessaan. Kun ajoin kohti Riihimäkeä, mietin tämän yhteistyön tiimoilta suomalaisuutta ja mitä se itselleni merkitsee. Ensimmäisenä mieleen tuli asioita, kuten vastuullisuus, laatu ja luottamus. Suomalaisiin ja suomalaiseen yritykseen voi luottaa ja itselläni on ainakin aina jotenkin vahva luottamus suomalaisia kohtaan. Jos jotain tapahtuu, niin aina autetaan ja meillä pidetään yhtä vaikka toki aina on myös ikäviä tapahtumia tai yksittäisiä ihmisiä, jotka toimivat väärin. Pääosin sanoisin kuitenkin, että Suomessa ihmisiin, tuotteisiin ja lupauksiin voi luottaa.

Esimerkiksi jos Suomessa menee terveydenhuoltoon, niin luottamus siihen, että sinua autetaan on suuri ja ei tule mieleenkään, että yritettäisin huijata millään tavalla. Sama koskee niin pankkeja, kauppoja kuin vaikka sitä, että jos ostan jonkin elintarvikkeen, joka on suomalainen, niin pystyn luottamaan siihen, että se on sitä mitä siinä sanotaankin olevan. Kaikkialla maailmassa ei varmastikaan ole näin. Ja kuten jo mainitsin, aina on valitettavia poikkeuksia, mutta sanoisin kuitenkin suurimman osan kohdalla näiden arvojen olevan korkealla.

Meillä Suomessa voi myös luottaa siihen, että ihmiset tulevat paikalle silloin kun sovitaan. Niin työssä, kuin vapaa-ajallakin. Meillä maksetaan palkat niinkuin on sovittu ja pidetään työntekijöistä hyvää huolta. Meillä toki maksetaan myös paljon veroja, mutta niistä menee paljon hyvään käyttöön, kuten juurikin terveydenhuolto ja koulutus. Vaikka välillä tätä korkeaa verotusta miettii näin itsekin yrittäjänä, niin voi kuitenkin olla kiitollinen Suomessa hyvin monesta asiasta ja onhan sitä itsekin saanut nauttia ilmaisesta koulutuksesta, kouluruoasta sekä hyvin edullisesta terveydenhuollosta.

Fimlab on siis suomalainen laboratorio -yritys, joka ei tavoittele voittoa vaan haluaa käyttää voitot palvelun kehittämiseen. Tämä tuli itsellenikin täysin uutena tietona ja oli mielenkiintoista kuulla yrityksen taustoista, arvoista ja visiosta ylilääkäri Janne Hulkkoselta. Hän on töissä Fimlabilla hallinnointipuolella ja keskustellessamme tuli Fimlabin arvoista suoraan yhteneväisyyksiä suomalaisuuden kanssa. Varsinkin tällaisessä laboratorio -palvelussa, jossa ihminen haluaa selvittää terveydentilaansa ja haluaa todella pystyä luottamaan sekä henkilökuntaan, että tuloksiin, on todella tärkeää juurikin nämä vastuullisuus, laatu ja luottamus arvoina.

Oma kokemus oli siis alusta loppuun erittäin hyvä – edulliset testit, nopeaa toimintaa Riihimäen laboratoriolla, ystävällinen ja osaava henkilökunta sekä nopeasti toimitetut tulokset. Käytän mielellään tällaista palvelua uudelleenkin!

Tästä pääset itse tutustumaan tarkemmin Fimlabiin ja Suomalaisen Työn Liiton -kampanjaan.

 

Jos on jotain kysyttävää tästä aiheesta, niin pistä kommenttiboksiin kysymyksesi tulemaan!

 

Eevsku

 

//

Seuraa myös:

Instagram & Snapchat @eevsku

Facebook

Continue Reading

MITÄ SANOISIN 21 -VUOTIAALLE EVELIINALLE?

Mietitkö koskaan, että jos olisi mahdollista, niin mitä ohjeita olisit kertonut itsellesi, kun olit esimerkiksi 7, 14, tai 21-vuotias?

Oletteko kuulleet sanottavan, että elämä menisi 7 -vuoden sykleissä? Kuulin itse tämän ensimmäistä kertaa muutamia vuosia sitten ja kun sitä miettii, niin ainakin omalla kohdallani se pätee aika hyvin. Piti paikkaansa tai ei tai vaikka olisi vuosi suuntaan tai toiseen, niin noiden lukujen kohdalla on tapahtunut usein jotain aika merkittävää, joka on vaikuttanut paljon elämäni suuntaan. En käy tekstissä mitenkään tarkasti läpi kaikkia ikäkausia tai tapahtumia, vaan pohdin yleisesti niitä juttuja, jotka ovat itseeni vaikuttaneet eniten sekä lopussa tiivistän ne asiat, jotka olen varsinkin tässä viimeisimmässä 7-vuoden syklissä oppinut.

Mihin ensimmäiset 14- vuotta vaikuttivat?

Ensimmäisestä seitsemästä vuodesta ei muista niin paljoa, mutta minulle se on ollut hyvin onnellista sekä tasapainoista aikaa. Tuo on käsittääkseni sellaista aikaa, että sieltä kumpuavia asioita voi tulla aikuisikään ja niitä ei edes samalla tavalla pysty ymmärtämään ja käsittämään, koska no – alle 7 -vuotias ei osaa käsitellä asioita samalla tavalla kuin vanhempi lapsi tai aikuinen ihminen. En ole mikään psykologian asiantuntija, mutta sen verran mitä olen lukenut ja keskustellut asioista tietävien ihmisten kanssa, niin nuo lapsuusvuodet voivat olla aika merkittävässä roolissa esimerkiksi meidän perusturvallisuuden, tunteiden käsittelyn ja pettymysten säätelyn kanssa. Minusta sanonta ”lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta” on aika hyvä, sillä ainakin itse koen, että nimenomaan niiden rajojen asettaminen on myös rakkauden osoitusta. En ota tässä kantaa muiden kasvatusmetodeihin vaan kerron ainoastaan omasta kokemuksestani, mutta koen tosiaankin itse, että rajojen asetus ja säännöt ovat olleet omassa kasvatuksessani vain hyvä asia.

Noin seitsemän vuotiaana alkaa useimmilla koulunkäynti ja se aloittaa aivan uudenlaisen kauden elämässä. Moni on toki aloittanut jo esikoulun tai muun vastaavan ennen 1.luokkaa, mutta itse koulun aloittaminen on silti monelle iso juttu. Hämärästi muistan oman koulun aloittamisen ja minusta se oli ihan super hienoa ja jännää! Olen aina tykännyt uuden aloittamisesta ja minusta on ollut joka syksy hienoa mennä kouluun. Itselleni on jäänyt päälle sitä kautta myös syksystä tykkääminen ja syksy tuntuu aivan kuin toiselta uudelta vuodelta. Nyt en ole enää muutamaan vuoteen mennyt syksyllä koulunpenkille, mutta syksyssä on silti jotain tosi kivaa! Ja itseasiassa aloitan kyllä avoimessa yliopistossa urheiluravitsemuksen opinnot ensi maanantaina, joten pääsee vähän koulufiilikseen 😉

14-21 -vuotiaana veikkaisin olevan keskimääräisesti elämän vaikeimmat vuodet. Itsessään teini-ikä ja itsenäistyminen, mutta nuo vuodet määräävät monella elämän suuntaa muutenkin aika radikaalisti. Siellä tehdään valintoja jatko-opinnoista, harrastuksen mahdollisesta jatkamisesta/ lopettamisesta, meneekö töihin vai kouluun, millaiseen kaveriporukkaan on ajautunut ja millainen vaikutus sillä ja koko ympäristöllä on. Ihmissuhteet ovat varmasti myös haastavimmillaan tuolla välillä, koska erilaisia porukoita rakentuu, muututaan paljon ja mahdollisesti ensimmäiset rakkaussuhteet myös alkavat sekä päättyvät, mutta ei osata vielä ehkä ihan aikuismaiseen tapaan käsitellä kaikkia asioita. Tämä on taas kerran oma havaintoni omasta ja tuntemieni ihmisten elämästä eikä mikään kiveen hakattu totuus, mutta voisin kuvitella aika monen pystyvän samaistumaan näihin asioihin?

Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa

Ikäkauden 14-21 -vuotta muistaa aika paljon paremmin verrattuna sitä aikasempiin vuosiin ja ainakin omalla kohdallani nuo vuodet ovat vaikuttaneet tulevaisuuden suuntaan eniten nimenomaan omien valintojeni kautta. Sitä ennen vaikutus on tullut aika paljon enemmän perheestä, koulusta, harrastuksista ja muusta ympäristöstä. Elämässä on aina asioita, joihin pystymme vaikuttamaan ja sitten on paljon niitä, joille emme voi mitään. Pitäisi pystyä erottamaan mahdollisimman hyvin nuo kaksi asiaa ja käyttää sitä voimavarana. Meidän kaikkien elämässä on tapahtunut ja tapahtuu asioita, joita ei toivoisi ikinä tapahtuvan, mutta joille ei vain voi mitään.

Luin alkuviikosta todella koskettavan kirjoituksen Taivas ja Helvetti -sivuilta, josta haluan lainata tämän kohdan: ”Siihen asti voidaan vain uskoa, rukoilla ja toivoa, että jostain saisi voimia ja tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne, jotka voin ja kaupan päälle viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan. Tätä Reinhold Niebuhrin ajatusta olen koettanut sisäistää.”. Linkki tuohon Henryn tekstiin lopussa, jos haluat sen lukea – suosittelen kyllä. Se teksti pistää kyllä nopeasti asioita parempaan tärkeysjärjestykseen omassa päässä. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka ympärillä tapahtuu inhottavia asioita ja pahimmillaan omassa lähipiirissä (kokemusta valitettavasti myös tästä), niin kuitenkin paras asia mitä voi tehdä, on jatkaa eteenpäin. Täytyy pitää elämän prioriteetit hyvässä järjestyksessä ja muistaa arvostaa rakkaita ihmisiä ja kertoa siitä heille sekä olla kiitollinen kaikesta siitä mitä itsellä on, kuitenkaan pysähtymättä täysin paikoilleen, koska vain tekemällä asioita me voimme myös vaikuttaa ja auttaa. Pyrin itse muistamaan mahdollisimman usein, mielellään päivittäin pysähtymään hetkeksi ja miettimään asioita, joista voin olla kiitollinen. Meillä kaikilla on niitä asioita, kun vain pistää asiat perspektiiviin.

Hypättiin hieman sivuraiteelle itse pääaiheesta, mutta toisaalta tuo ajatus oli sellainen, minkä olen koko viikon halunnutkin saada jotenkin ulos. Ja se liittyy tähän aiheeseen myös sillä, että vaikka joskus olisikin tehnyt huonoja valintoja tai on tapahtunut asioita, joita ei olisi toivonut tapahtuvan, niin aina on mahdollisuus muuttaa suuntaa, omaa ajatteluaan sekä tekojaan. Välillä koen asiat ehkä liian raskaasti ja alan miettimään liikaa, että miksi teen mitä teen, onko tässä mitään järkeä ja pitäisikö sitä tehdä jotain merkittävämpää. Onko tällä omalla tekemisellä hyvä tarkoitus, pystynkö auttamaan muita, onko omat arvot kohdallaan, muistanko omia rakkaitani tarpeeksi?

Kun nuo asiat alkavat liikaa pyöriä päässäni, tuntuu välillä aika turhalta alkaa kirjoittamaan blogiin jotain ”tässä viisi vinkkiä parempaan aamiaiseen” -juttua vaikka onhan silläkin hyvä tarkoitus – saada ihmisiä voimaan paremmin ja panostamaan omaan terveyteen sekä hyvinvointiin enemmän. Ja sillä on todellakin omasta mielestäni merkitystä. Meidän yhteiskuntamme voisi paljon paremmin, jos kaikki muistaisi huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Kirjoitinkin viime viikolla tuosta aiheesta, mutta tiivistettynä tässä lauseessa; kun ihminen voi itse hyvin, pystyy hän paremmin auttamaan myös muita.

Hetkittäin koko sosiaalinen media ja sen pinnallisuus ahdistaa, mutta lopettamalla ei ainakaan saa mitään muutosta aikaan. Some ja digitaalisuus ei tule katoamaan, päinvastoin, joten ainoa keino vaikuttaa siihen millaista siitä tulee, on tehdä itse parempaa ja/ tai merkityksellisempää sisältöä sekä seurata sekä tukea niitä, jotka näin myös tekevät. En sano, että kaiken pitäisi olla super merkityksellistä, koska pelkällä viihteelläkin on oma paikkansa ja asiat eivät saakaan mennä liian vakaviksi.

Kuvat: Eevi Teittinen

Mitä oppimaani sanoisin 21- vuotiaalle itselleni?

Tämän sillisalaatin lopuksi voisin palata tuohon tekstin otsikon mukaiseen aiheeseen. Nyt kun tämä 21-28 -vuoden sykli on jo melkein loppusuoralla (täytän vuoden vaihteessa 27), niin voi että – voisin kirjoittaa romaanin tästä syklistä ennen kuin se edes on lopussa. Sykli alkoi kohdallani 2011 ja sinä vuonna aloitetut asiat muuttivatkin koko tulevaisuuteni suuntaa aika radikaalisti. En tiennyt sitä silloin (obviously..), mutta visio tästä kaikesta oli. Jos voisin jotain sanoa 21- vuotiaalle Eveliinalle niistä asioista, joita olen tässä ajassa eniten oppinut, niin ne olisivat ehkä tässä:

 

  • Luota intuitioosi – niin ihmisten, töiden, kuin muidenkin valintojen suhteen
  • Oikeastaan myös tuohon ylempään liittyen – jos jokin tuntuu epäilyttävältä, se usein on myös sitä
  • On valitettavasti paljon ihmisiä, jotka tukevat sinua menestyessä, mutta kääntävät selkänsä alamäkien kohdalla
  • On onneksi myös niitä ihmisiä, jotka ovat luotettavia ja aidosti hyviä – pidä heistä kiinni
  • Uskalla luottaa omaan unelmaan ja visioon, myös silloin kun on vaikeaa ja kaikki tuntuu valuvan käsistä
  • Epäonnistumiset tai ”EI” – ei läheskään aina tarkoita sitä, etteikö kannattaisi silti jatkaa
  • Virheiden tekeminen on inhimillistä ja täysin OK – näissä tilanteissa on parasta myöntää oma virheensä ja pyytää anteeksi
  • Opettele sanomaan suoraan mitä ajattelet, sillä kiertely tuo enemmän harmia vaikka ajatteletkin, että teet sen, koska et halua satuttaa tai aiheuttaa harmia
  • Hyvä tulee aina hyvän luo – uskalla luottaa siihen ja toimi sen mukaisesti, aina niin hyvin kuin mahdollista
  • Lepää enemmän
  • Luota siihen, että kaikki järjestyy, koska ne aina järjestyvät
  • Sulje vanhoja ovia rohkeasti, mutta kunnioittavasti – siltoja ei kannata polttaa, mutta uusia ovia aukeaa vain vanhojen sulkeutuessa
  • Ne ihmiset kenen kuuluu olla elämässäsi, ymmärtävät, tukevat eivätkä polje ikinä alas vaan nostavat ylös
  • Sellaista rakkautta on olemassa, jossa arvostetaan, tuetaan, saa olla juuri sellainen kuin on ja paljon enemmän – älä tyydy huonoon kohteluun missään suhteessa
  • Sydän kertoo mitä sinun kannattaa tehdä, jos sitä vain osaa kuunnella

 

Osa asioista tai aika monikin noista on sellaisia, jotka olen oppinut kantapään kautta. On joitain asioita, mitä tekisin nyt toisin – hieman erilaisia valintoja, sanomisia, käyttäytymistä tai itseeni uskomista, mutta toisaalta ajattelen aina, että ilman noita oppeja en olisi tässä ja uskon, että näillä opeilla tulen vielä pääsemään todella pitkälle.

Menneisyyteen ei kannata liikaa katsoa, mutta välillä on hyvä pohtia, mitä oppeja sieltä on saanut ja on mahdollisuus tehdä parempia valintoja tulevaisuudessa.

Toivottavasti tästä tekstistä heräsi sinulle jotain ajatuksia omasta elämästäsi. Heräsi tai ei, kiitos kun luit!

Eevsku

 

Tästä voit lukea tuon mainitsemani Henry Liukko-Sipin kirjoituksen.

//

Edellinen teksti

Wau! Ehdolla The Blog Awards Finland

Kun oma hyvinvointi ei ole sijalla yksi

//

Seuraa myös

Instagram & Snapchat @eevsku

Facebook

Continue Reading