HAPPY BIRTHDAY LITTLE SISTER

Tätä sanotaan usein, mutta mihin ihmeeseen aika vierii? Olen itse jo 26 -vuotias ja meidän iltatähti täyttää tänään 18-vuotta! Siitä on siis reilu 8 vuotta kun itse täytin 18. Muistan sen kyllä, nimittäin vaikka syntymäpäiväni ovat 23.12 ja aika harvoin silloin on mitään erillisiä juhlia järjestetty niin joulun kunniaksi onneksi juhlitaan heh. Kun täytin 18, kävin samana päivänä suorittamassa heti ajokortin, jotta saan sen ennen joululomia. Sen jälkeen lähdimme viettämään joulua sukulaistemme luo Itä-Suomeen. Varsinaisesti synttäreitäni vietettiin vasta uutena vuotena, mutta täytyy myöntää etten sen tarkemmin kyllä muista miltä tuo täysi-ikäisyyden saavuttaminen tuntui.

Vaikka en nyt ihan kristallinkirkkaasti muista miltä tuntui olla täysi-ikäinen niin onhan se iso askel elämässä. Silloin sinusta tulee oikeasti vastuullinen kaikesta mitä teet. Tavallaan mikään ei muutu sinä hetkenä, mutta muuttuu kuitenkin. Miltä teistä on tuntunut täyttää 18 tai jos et vielä ole niin odotatko sitä?

Pikkusisko, olet tärkeä ja hyvä juuri noin. Kaunis niin sisältä kuin ulkoa.

Maailman parasta syntymäpäivää

<3

Siskosi E

Ps. Vielä ehdit jättää kysymyksesi eilisen postaukseen KYSY JA MÄ VASTAAN

Continue Reading

KYSY JA MÄ VASTAAN

Nyt saa kysyä! Mitä olet halunnut kysyä minulta tai tietää minusta enemmän? Treeneistä, ruokavaliosta, hyvinvoinnista tai jostain ihan muusta. Lupaan vastata kaikkiin asiallisiin kysymyksiin ja teen näistä erillisen Q&A -postauksen, joko teksti tai video -muodossa.

Laita kysymyksesi tämän tekstin kommenttiboksiin tai keskiviikkoon mennessä!

Toivottavasti siellä on viikko lähtenyt käyntiin yhtä kovalla motivaatiolla kuin täällä, nimittäin päätin viime viikolla, että syksyllä kisataan.

Energiaa sun maanantaihin!

<3

E

Continue Reading

5 ASIAA ITSESSÄNI, JOISTA OLEN OLLUT EPÄVARMA


Naistenpäivän kunniaksi kirjoitan teille epävarmuudesta ja nimenomaan omista epävarmuuksistani. Tämä on jatkoa sille täydellisen kuvan rikkomiselle, jota olen tässä jo pidemmän aikaa omissa kanavissani harrastanut. Haluan puhua asioista, joista olisin itse halunnut lukea joskus vaikeilla hetkillä ja varsinkin ollessani nuorempi.

Koen, että minulla on ollut aina aika vahva itsetunto ja siitä kiitos perheelleni, joka on tukenut sitä oikealla tavalla. Olen saanut aina olla sellainen kuin olen ja kasvaminen veljieni keskellä on tehnyt minusta hieman rämäpään, joka ei välitä esimerkiksi siitä onko jokainen hiussuortuva oikealla paikallaan tai voinko kulkea treenivaatteissa joka paikassa. Minullakin on kuitenkin epävarmuuteni, kuten meillä kaikilla. Osa epävarmuuksista ovat aivan itse omaan päähäni rakentamiani ja osa taas on tullut kommentin tai jonkun ikävän tapahtuman seurauksena. Se on oikeasti aika jännä, miten joskus joku yksi sana tai lause on voinut saada aikaan niin ison muutoksen omassa ajattelussa tai jättää muistojäljen, joka seuraa ikävällä tavalla perässä. Tämäkin on kuitenkin mahdollista muuttaa, kun sen ensin tiedostaa.

Mennään sitten niiden epävarmuuksien kimppuun.

1.ISOT REIDET JA PYÖREÄ PYLLY

Tätä en varmaan koskaan ole sanonut julkisesti, mutta kyllä, reiteni ja pyllyni ovat aiheuttaneet minulle välillä epävarmuutta. Tämä on oikeasti aika jännä juttu, sillä olen lähinnä kuitenkin saanut elämäni aikana niistä pelkästään positiivisia kommentteja. Kun ensin piti tottua pikkutytöstä naiseuteen siirtymistä, jolloin reidet ja lantio levenee, sen jälkeen on vielä pitänyt totutella siihen, että aloitettuani treenaamaan kuntosalilla jalkoihin tuli lisää lihaksia. Tiedän, että jalkojeni lihakset ovat muotoutuneet koko elämäni kestäneen urheilun vuoksi ja minulla on geneettisesti pyöreät lihaksen, jonka voisi luulla olevan vain hyvä asia, mutta jostain syystä olen kokenut tämän asian välillä huonona. Jo useamman vuoden kestänyt buumi isojen pyllyjen ympärillä on hieman auttanut epävarmuuteni kanssa, mutta ei ole vielä poistanut sitä kokonaan. Tämä juttu on lähinnä oman pääni sisällä ja I’m working on this.

2. KOVA ÄÄNI

Tämä aiheutti minulle joskus epävarmuutta, mutta olen kääntänyt sen nyt myöhemmin ainoastaan hyväksi asiaksi ja se on auttanut minua paljon esimerkiksi valmentajana. Pystyn puhumaan isossakin tilassa vaikka ilman mikrofonia. Välillä varsinkin innostuessani saatan kyllä puhua ja nauraa aika kovaa – se on tosiaan kyllä nykyään enemmänkin hauskaa kuin noloa. Ääneni ja nauruni kuulemma tunnistaa jo kaukaa..

3. PUKEUTUMINEN 

Olen ollut aina kiinnostunut pukeutumisesta ja muodista, mutta valittuani kuitenkin urheilun ja urheilijan elämän olen kuitenkin ennemmin käyttänyt aikani ja rahani siihen liittyviin asioihin uusien korkokenkien tai käsilaukun sijaan. Minut näkee aikalailla 99 % ajasta urheiluvaatteissa ja näin on ollut varmaan suurinosa elämästäni. Yläasteella ja lukiossa tuli puettua päälle myös muuta vaikka liikuntapainotteiset luokat käyneenä tuli sielläkin vietettyä treenivaatteissa aikaa aika paljon. Urheiluvaatteissa olen aina viihtynyt parhaiten ja kukapa ei viihtyisi verkkareissa kireiden farkkujen sijaan.. On ollut toki aikoja kun on halunnut pukeutua niihin kireisiin farkkuihin ja jopa mekkoihin, mutta nyt viimeiset 5-6 vuotta on kyllä farkut jääneet kuluttamatta puhki omien valintojen vuoksi. Voin myöntää, että välillä on ollut vaikea löytää balanssia sen kanssa, että pitää omasta naisellisuudesta tarpeeksi kiinni vaikka niissä trikoissa ja verkkareissa eniten viihtyisikin. Toki nykyään urheiluvaatteet ovat niin kivoja, että niissä voi huoletta viettää vaikka kaikki päivät. On se kuitenkin eri asia pukeutua verkkareihin kuin vaikka muotoja imarteleviin ”tavallisiin vaatteisiin”. Tuon osalta paineet ovat kyllä tulleet enemmänkin ulkoapäin ja ainoastaan jos on ollut itselle väärässä seurassa. ”Etkö pukeudu koskaan muuhun kuin treenivaatteisiin?” Kysytäänkö miespuolisilta urheilijoilta tällaista? Oikeasti kun en koe minkäänlaista ongelmaa olla treenivaatteissani 24/7 ja koen kuitenkin näyttäväni niissä hyvältä ja naiselliselta – siihen en tarvitse korkokenkiä ja mekkoja. Nämä ovat omia valintoja ja se täytyy tiedostaa, sillä vaikka välillä olisikin kiva pukeutua enemmän muihinkin vaatteisiin, niin se ei kyllä palvele uraani millään tavalla ja on suurimmaksi osaksi turhaa ajankäyttöä ja keskittymistä.

4. MEIKKAAMINEN

Tämä menee vähän tuohon samaan kategoriaan edellisen kanssa. Ensinnäkin voin myöntää, että en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut meikkaamisesta. Silloin kun toiset pikkutytöt meikkailivat omia nukkejaan, itse leikin kirkkistä tai vuoren kuningasta ulkona. Ja olen kyllä ihan ylpeä siitä, ei sen puoleen. Mutta en tosiaan ole koskaan ollut kiinnostunut esimerkiksi siitä kuinka varjostukset tehdään kasvoihin, jotta ne näyttäisivät kapeammilta tai huulet pulleammilta. Todella hienoa tosin, että joku muu on kiinnostunut ja osaa, sillä kun olen itse ollut hyvän meikkaajan käsissä niin onhan se kivaa! Silti tässä ei taaskaan ole ollut oma kiinnostus ja yksi suurimmista syistä on ollut siinä, että se ei ole palvellut urheiluani yhtään. Osaan kyllä meikata juuri sen verran, että olen pärjännyt kaikki perus kuvaukset ja hätätilanteessa vaikka vääntänyt oman kisameikkini, mutta en oikeasti ole kovin kiinnostunut siitä. Oma arkimeikkini on tällä hetkellä aika pitkälti kiinni ripsien pidennyksistä ja laitetuista kulmista, koska ne eivät vaadi päivittäin aikaa ja eivät haittaa treeniä. Tiedän kyllä, että jos jaksaisin vähän opetella, niin varmasti osaisin meikata enemmänkin, mutta ei toistaiseksi ole omissa kiinnostuksen kohteissa. Kyllä sitä tosiaan silti on välillä miettinyt, että pitäisikö meikata ja pitäisikö osata. No ei pidä.

5. VAHVUUS

Olen aika lyhyt (n. 158cm), mutta kokoisekseni lihaksikas ja voimakas. Tämä on ollut tietenkin urheilussa aina eduksi ja siellä olen saanut kokea sen olevankin hyvä asia. Kuitenkin urheilun ulkopuolella yhteiskunnan antama kuva naisesta on jotain muuta kuin lihaksikas ja voimakas. Tämän näkee myös usein kommentoinnissa, että lihaksikas tai voimakas nainen näyttäisi mieheltä. Näyttääkö pienet lihakset omaava mies sitten naiselta? Uskon ja oikeastaan tiedän sen, että miehillä on aivan yhtälailla ongelmia itsetuntonsa kanssa, sillä stereotyyppisesti miehen pitäisi olla vahvempi kuin nainen. Tässä asiassa olen myös tuntenut välillä epävarmuutta, koska tiedän olevani paljon vahvempi kuin monet miehet. Urheiluympyröissä olen siitä ylpeä, mutta muuten on saattanut kokea sen olevan huono asia. Olen kilpaillut poikia vastaan jo lapsena ja muistan olleeni silloinkin usein ainakin yhtä hyvä tai välillä jopa parempi enkä silloin kokenut sitä huonona asiana – miksi tytön/ naisen pitäisi olla heikompi tai pienempi? Miksi naisen lihaksia ja kurveja tai niiden puuttumista saa kommentoida enemmän?

Siinä oli toivottavasti hieman ajatuksia herättäviä asioita teille kaikille ja toivon myös, että helpotan muiden naisten ajatuksia samojen asioiden ympäriltä. Haluan myös herättää ajatuksia siihen, että miten kommentoit tai ajattelet toisista ihmisistä. Varsinkin nuorelle ihmiselle voi yksikin sana vaikuttaa negatiivisesti hänen ajatteluun itsestään. Minä ainakin muistan jotenkin pelottavankin hyvin kommentteja itsestäni ja jotenkin ne negatiiviset ovat jääneet paremmin mieleen vaikka olen varmasti saanut miljoona kertaa enemmän positiivista kommentointia niin ruudun tältä kuin siltäkin puolelta.

Ollaan ylpeitä siitä millaisia olemme ja pysytään siinä omassa jutussa vaikka ulkopuolelta paine olisikin toisenlaista! Siihen auttaa oikeanlaiseen ja omaa ajattelua tukevan ympäristön löytäminen sekä asioista ääneen puhuminen.

Ihanaa naistenpäivää aivan jokaiselle!

<3

Eevsku

Kuvat: Kanerva Ahonala

Vaatteet: Adidas

Continue Reading