NAM MIKÄ PROTEIINIJÄÄTELÖ!

Kun ensimmäisen kerran olen maistanut proteiinijäätelöä muutama vuosi sitten, en ollut mitenkään kovin vakuuttunut. Se ei maistunut juuri miltään ja koostumus oli purkkamainen. Lisäksi hinta oli aivan liian korkea niin pienelle purkille ja oikeastaan koko ajatus proteiinijäätelöstä jäi aika huonoksi. Joten kun ensimmäisen kerran viime syksynä sain ehdotuksen maistaa Lohilo -proteiinijäätelöä, odotukset eivät olleet mitenkään kovin korkealla. Kun ensimmäisen lusikallisen olin saanut Salted Caramel -makua suuhuni, karisi kyllä kaikki epäilykset ja oikeastaan aloin vain tuijottamaan purkin ravintosisältöä – miten tässä voi olla tällaiset ravintoarvot tällä maulla?! Lohilo proteiinijäätelö oli vasta tuloillaan Suomeen, mutta annoin heti palautteeksi, että tämä tulee varmasti menemään hyvin kaupaksi. Siis eihän tästä voinut olla pitämättä! Itse suurena jäätelön ystävänä olin aivan myyty.

Makuja näistä jäätelöistä löytyy salted caramel, double chocolate, banana split chocolate swirl, caramel chocolate swirl, chocolate peanut crunch sekä uutuudet cinnamon bun ja cookie dough. Näistä omat lempparit ovat aivan ehdottomasti salted caramel ja cinnamon bun, mutta ovat kaikki muutkin maut maistamisen arvoisia! Tykkään itse jäätelöistä, joissa on kastiketta tai ”sattumia” ja näissä niitä löytyy. Esimerkiksi näistä omista lemppareista salted caramelissa on ihanaa kastiketta ja cinnamon bunissa taas ”pullan paloja”.

Paketissa on jäätelöä 350 ml (175g), josta lähtee myös iso plussa, sillä se on oikeasti aika reilun kokoinen. Kaloreita 100g kohti on 123-150 kcal ja proteiinia yhdessä paketissa n. 22g ja hinta kaupoissa n. 3,99e. Tämä on siis tavallista jäätelöä kevyempää ja lisäksi nämä menee proteiinipitoisuuden vuoksi vaikka välipalana. Kannattaa kokeilla myös banaanipannareiden tai vastaavien kaverina, sillä siitä tulee aivan taivaallista.

Tätä löytyy ainakin suurimmista K-marketeista, Prismoista, Stockmannilta ja koko ajan laajemmin – käy katsomassa tarkempi listaus Lohilon Facebook -sivuilta.

Kuvat: Katarina Kirvesmäki

Voin siis lämpimästi suositella maistelemaan näitä Lohilo -proteiinijäätelöitä ja ainoastaan varoittelen siitä, että näihin voi jäädä koukkuun! 😉

Käy myös osallistumassa instagram -kuvassani olevaan kilpailuun, josta kaksi voi voittaa itselleen Lohilo -tuotepaketin! Kilpailuun osallistut tykkäämällä sekä minun (@eevsku), että Lohilon (@lohilosuomi) instagrameista ja kommentoimalla profiilissani olevaan jäätelö -kuvaan. Voittajat valitaan torstaina 18.5 klo 18 ja heille ilmoitetaan voitoista instagramissa.

Toivotaan meille kaikille ihanan lämmintä ja aurinkoista jäätelökesää!

<3

Eevsku

Continue Reading

Q&A VIDEO

Ensimmäinen Q&A -video Youtubessa nyt ulkona! Vastailen tässä ensimmäisessä kysymyksiin ravitsemukseen ja mun treeneihin liittyen. Sieltä selviää myös herkuttelenko hah! Näistä aiheista puhun helposti niin paljon, että ei montaa kysymystä ehtinyt yhteen videoon, mutta lupaan tehdä näitä lisää.

Muista tilata kanava ja painaa peukkua jos tykkäsit 🙂

Ihanaa perjantaita

<3

Eevsku

Ps. Kaksi viimeistä päivää aikaa ilmottautua mukaan mun nettivalmennukseen! Lue lisää tästä.

Continue Reading

ONKO TAVOITTEEN OLTAVA JÄRKEVÄ?

Haluan kilpailla. Urheilla. Voittaa. Haastaa itseni, päästä vielä eteenpäin. Inspiroitua ja inspiroida.

Onko tämä järkevää? Mitä vielä haluan tältä? Miksi teen tätä? Onko tavoitteeni minulle niin tärkeä? Miksi? Mitä saan siitä? Olenko onnellisempi tavoitteen saavutettuani? Mitä tekisin jos en tekisi tätä? Mitä muuta voisin tehdä? Haluanko tehdä muuta?

 

Nämä kysymykset ovat pyörineet omassa päässäni nyt muutaman viikon ajan, oikeastaan enemmän tai vähemmän koko tämän kevään aikana ja tuli inspiraatio kirjoittaa aiheesta, sillä huomenna alkavassa nettivalmennuksessani ensimmäisen viikon teemana on tavoitteen asettaminen. Viime kuukaudet ovat olleet hieman haastavia, mutta opettavaisia. Olen haastanut itseni monella eri tavalla ja joutunut käsittelemään asioita, joita en ole aiemmin käsitellyt. En ole pystynyt purkamaan ahdistusta, huonoa fiilistä ja epätietoisuutta kovaan treeniin, joka on ollut pitkään minulle kaikkein rakkainta. Se etten ole päässyt treenaamaan on johtunut erilaisista haasteista kehoni kanssa ja kun yksi on väistynyt niin toinen on tullut. Viimeisimpänä viikko sitten saamani norovirus, josta suolistolla on vielä hieman matkaa normaalitilaan.

Pystyn silti löytämään tästä kaikesta hyvääkin, sillä olen todellakin joutunut miettimään asioita hyvin eri tavalla. Olen tajunnut entistä paremmin miksi nautin urheilusta ja kilpailemisesta sekä itseni haastamisesta. Osaan myös nauttia niin paljon siitä, kun saan yhdenkin terveen treenipäivän ilman kipuja. Urheilun valinneena on vain totuttava siihen, että ongelmia kropan kanssa tulee ja vuosien edetessä huoltoon on vain käytettävä enemmän aikaa ja ajatusta. Sitä on vain vaikeaa tajuta, kun vertailukohtana on koko elämän kestänyt kilpaurheilu ja palautuminen on ollut niin paljon parempaa nuorempana. Kroppa tarvitsee enemmän huomiota lämmittelyyn, tukiharjoitteisiin, palauttavaan harjoitteluun, liikkuvuuksien ylläpitoon ja lepoon. Ei kai tässä 26 -vuotiaana viitsisi mitään ikäkriisiä vetää päälle, mutta sanotaanko näin, että 10 vuotta sitten oli hieman helpompaa joidenkin asioiden suhteen, heh. Luulin muuten eilen olevani jo 27 -vuotias, kun oikein kovaan ääneen heitin ystävälleni Lauralle, että hei ”mehän täytetään tänä vuonna 28”. No mutta, sain vuoden lisäaikaa yhdessä hetkessä hah!

Olen kova pohtimaan asioita ja sitä ei voi varmasti olla huomaamatta näistä teksteistä. Tämä vuosi on mennyt paljon pohtiessa, kun täysipäiväinen treenaaminen ja kisapreppaaminen ovat jääneet hetkeksi taka-alalle. Tuntuu tosin nyt siltä, että sitä pohtimisaikaa on ollut hieman liikaakin ja vaikka olen kasvanut henkisesti todella paljon, niin nyt voisin jo hetkeksi lopettaa liiallisen pohtimisen. Asiat tuntuvat usein epäreilulta jos tuijottaa vain omaa napaa, mutta jos koittaa nostaa sen katseen sieltä ylös ja pistää asioita perspektiiviin niin voisi olla helpompi hengittää.

Vaikka olen aina ollut hyvin positiivinen, iloinen ja näen kaikessa hyvän niin minullakin on huonot hetkeni ja tänä vuonna niitä on ollut yllättävän paljon. Kun sinulta viedään asia, jota rakastaa yli kaiken (urheilu) niin hetkellisesti voi olla vaikea nähdä asioissa hyvää. On helpompaa heittäytyä marttyyriksi ja voivotella omaa kohtaloaan. Ihminen alkaa myös usein syyttää toisia ja etsiä syitä ulkopuolelta vaikka kaikki vastaukset löytyy itsestään. Eihän se vika nyt minussa ole. Kun sen 100% vastuun ottaminen omasta elämästään on välillä niin hiton vaikeaa.

Oikeasti ihan kaikkeen pystyy vaikuttamaan itse. Omalla asenteella, suhtautumisella, ajatuksilla ja teoilla. Muutos ei ehkä tapahdu nyt eikä asiat muutu sekunnissa tai vuodessakaan sellaisiksi kuin haluat, mutta eivät ne ainakaan tapahdu jos asialle ei tee mitään. Itsesääli, syiden etsiminen ulkopuolelta, negatiivisuus ja marttyyrius eivät auta ketään ja vähiten itseä.

Hieman eksyi aiheesta, mutta ehkä saadaan tämä tiivistettyä tuohon otsikon aiheeseen niin, että punainen lanka pysyy tässäkin tarinassa. Tarvitseeko tavoitteen olla järkevä? Meille opetetaan usein, että pitäisi tavoitella järkeviä asioita. Korkeakoulututkintoa, hyvää ja vakaata työpaikkaa, perhettä. Entä jos näistä mikään ei olekaan listalla? Jos se onkin vaikka vapaus, oman inspiraation seuraaminen, onnellisuus, rakkaus ja hetkessä eläminen. Olivat ne asiat sitten mitä tahansa, mitkä noita sinulle tuovat.

Minun tavoitteeni on juuri noita jälkimmäisiä. Haluan tuntea vapautta tehdä sitä mitä rakastan, inspiroida myös muita tekemään samaa, olla onnellinen, rakastaa mahdollisimman paljon ja elää hetkessä kuitenkin tulevaisuutta suunnitellen. Olen hyvä suhtautumaan nopeisiinkin muutoksiin ja olen oppinut, että se auttaa paljon tällaisen elämän elämisessä. Täytyy olla suunnitelmia ja tavoitteita, mutta osata elää hetkessä ja ottaa rennosti. Koska ikinä ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu ja on vain suhtauduttava kaikkeen hetki kerrallaan. Helppoa? Ei. Mutta opettelun arvoista. Matkalla me tässä kaikki olemme.

Eli vastaus kysymykseen: mielestäni ei tarvitse. Jos me aina teemme ja tavoittelemme vain järkeviä asioita, niin jää tekemättä paljon sellaista, mistä voisi tulla kaikkien haasteiden, pelon ja taistelun jälkeen jotain niin mahtavaa ettei sitä edes osannut kuvitella.

Kuvat Annette Evokari

Ah, olipa ihana kirjoittaa. Kiitos. Kiitos, kun luit. 

<3

Eevsku

Huomenna startataan, tervetuloa mukaan.

Continue Reading