PYÖREÄT PAKARAT ULKOTREENILLÄ – VIDEO

Viime perjantaina mulla oli super aktiivinen treenipäivä, sillä tuli pyöräiltyä useampi kymmenen kilometriä, tehtyä kaksi treeniä ja käväisin vielä hetken pomppimassa sponsorini Nutriworksin tiimipäivässä Rush Trampoliinipuistossa. Päätin, etten pitkästä aikaa avaa konetta ollenkaan vaan keskityn treeneihin ja vitsi, että teki hyvää! Välillä sitä huomaa uppoutuvan ihan liikaa kivojen töidenkin tekemiseen.

Tein päivästä videon ja kuvasin erityisesti aamupäivällä tekemäni ulkotreenin, jossa painotus oli erilaisissa pakaran aktivoinneissa, kehonhallinnassa sekä liikkuvuus -ja räjähtävyysharjoitteissa. Käy katsomassa videolta tekemiäni liikkeitä ja kokeile vaikka heti tällä viikolla. Nämä liikkeet voi tehdä missä ja milloin vain.

Tykkään todella paljon treenata ulkona ja näin kesällä tuleekin tehtyä paljon oman kehonpainotreenejä pihalla. Teen edelleen myös lajinomaista kuntosalitreeniä ja voimistelua, mutta tällaiset monipuoliset ja koko kroppaa kehittävät treenit ovat todella hyvä lisä ja tehoa säätelemällä niistä saa joko kevyen tai raskaan harjoituksen.

Muista myös tilata mun Youtube -kanava, niin teen taas videoita lisää 🙂

Ihanaa viikon alkua!

<3

Eevsku

Continue Reading

Q&A VIDEO

Ensimmäinen Q&A -video Youtubessa nyt ulkona! Vastailen tässä ensimmäisessä kysymyksiin ravitsemukseen ja mun treeneihin liittyen. Sieltä selviää myös herkuttelenko hah! Näistä aiheista puhun helposti niin paljon, että ei montaa kysymystä ehtinyt yhteen videoon, mutta lupaan tehdä näitä lisää.

Muista tilata kanava ja painaa peukkua jos tykkäsit 🙂

Ihanaa perjantaita

<3

Eevsku

Ps. Kaksi viimeistä päivää aikaa ilmottautua mukaan mun nettivalmennukseen! Lue lisää tästä.

Continue Reading

KUINKA PÄÄDYIN LAPSUUDEN UNELMA-AMMATTIIN?

Kun sinulta kysyttiin lapsena unelma-ammattia, mikä se oli? Mikä on unelma-ammattisi nyt? Ja mitä teet tällä hetkellä? Onko se lähellä vai kaukana siitä mitä oikeasti haluaisit tehdä? Oletko koskaan miettinyt, että uskaltaisitkin lähteä tekemään asioita, joista nautit täydestä sydämestäsi ja voisit elättää itsesi sillä? Jos saat jo tehdä niin, olen mielettömän onnellinen sinun puolestasi. Jos et, niin haluan kannustaa sinua olemaan rohkea.

Omat unelma-ammattini olivat lapsena urheilija, laulaja ja näyttelijä. Yläasteella ne olivat vielä ammattiurheilija tai laulaja, kunnes opinto-ohjaaja kehotti keksimään jonkun oikean ammatin. Kirjoitin näiden lisäksi paperiin lääkäri. Kukaan ei koskaan kannustanut siihen, että voisin tehdä urheilusta tai musiikista itselleni ammatin vaikka niistä olen aina nauttinut elämässäni kaikkein eniten. Pidän toki myös muiden auttamisesta ja lääkärin ammatti on minusta todella arvostettava, että ei se huono vaihtoehto toki ollut. Se vain ei ollut täysin minua varten. Silti käytin lukiossakin aikaa urheilun, musiikin ja kirjoittamisen sijaan pitkään matematiikkaan, fysiikkaan ja kemiaan, jotka eivät oikeasti kiinnosta minua yhtään.

Sen sijaan urheilu, musiikki ja kirjoittaminen saavat minut heräämään eloon, tuntemaan eniten. Liikunnan -ja musiikintuntien lisäksi rakastin yläasteella äidinkielen tuntien tarinoiden kirjoittamista. Tarinani olivat aina tarvittavaa pidempiä ja opettaja joutui usein pyytämään minua tiivistämään. Se oli haastavaa. Onneksi saan nyt kirjoittaa juuri niin paljon kuin haluan, heh.

Olen onnekas siinä, että minua on kannustettu urheiluun ja musiikkiin kotoa käsin sekä olen myös kirjoittanut päiväkirjoja jo siitä saakka, kun opin kirjoittamaan. Yläasteelle siirryttäessa oli tehtävä valinta musiikin ja liikunnan väliltä, liikuntapainotteiselle luokalle hakeminen voitti ja panostin vapaa-ajallanikin jatkossa eniten urheilemiseen. Telinevoimisteluun, hiihtoon ja omatoimisiin treeneihin sekä aloitin apuohjaajana lasten voimistelukerhoissa. Laulaminen ja pianonsoittaminen ovat myös aina olleet lähellä sydäntäni, mutta kynnys uudelleen aloittamiseen on kasvanut aika suureksi ja aikakaan ei riitä kaikkeen – tässä pystyn samaistumaan hyvin ihmisiin, joilla on vaikeuksia aloittaa esimerkiksi liikuntaharrastusta pitkän tauon jäljiltä. Se ei ole aluksi välttämättä niin kivaa, kun pitäisi hyväksyä se, ettei ole samalla tasolla kuin vuosia sitten. Taidot palautuvat kuitenkin nopeasti, kun vain jaksaa harjoitella. Ja kaikkein tärkeintä olisi se, että tekeminen on hauskaa! Itsensä haastaminen missä tahansa asiassa tekee hyvää ja mukavuusalueen ulkopuolelta löytyvät ne parhaat kehityskohdat. Onneksi musiikki on kuitenkin vahvasti mukana myös lajissani, jossa vapaaohjelma rakennetaan musiikin ja teeman ympärille.

Mietin välillä sitä, että mitä jos olisikin saanut aina tukea luovalle uralle? Olen itse uskonut omiin kykyihini lapsesta saakka ja minua on tuettu kotona. Kuitenkaan kukaan ei koskaan sanonut, että hei, kyllä susta voi tulla ammattiurheilija jos niin haluat ja teet vain tarpeeksi töitä sen eteen! Muistan sanoneeni sitä usein jo telinevoimisteluaikoina, että haluaisin olla urheilija ja menestyä urheilussa, tehdä siitä ammatin. Muistan kuitenkin myös sen, että ajatuksilleni vähän naureskeltiin. ”Ei se ole mahdollista Suomessa”, ”kannattaa nyt vain keksiä joku oikea ammatti ja opiskella”.

Lukion loppuaikoina tajusin kuitenkin, ettei minusta tule lääkäriä. Tajusin myös ettei minusta tule telinevoimistelijaa, mutta se, että istuisin päiviä, viikkoja ja vuosia lukemassa koulunpenkillä ei ole ainakaan minun juttuni. Minä haluan tehdä, toteuttaa, luoda, liikkua, esiintyä, elää, tuntea. Pidin lukion jälkeen kaksi välivuotta, tein töitä ja olin au pairina Tukholmassa sekä aktiviteettioppaana Kanarialla. Näiden vuosien aikana tajusin, että haluan tehdä työtä liikunnan, hyvinvoinnin ja ihmisten parissa. Tajusin myös, että halusin edelleen kilpaurheilla. Sitä halusin oikeastaan edelleen kaikkein eniten, mutta ei ollut mitään hajua, että miten sitä saisi tehdä kokopäiväisesti ja usko puuttui siitä, että saisin joku päivä vielä tehdä sitä ammatikseni. Tuo haave on kuitenkin ollut niin vahva aina, että en pystynyt päästämään siitä irti.

Liikunnanohjaaja AMK -opinnot Vierumäellä olivat lähimpänä sitä, että saisin elää urheilulla. Päivät opiskeltiin ja liikuttiin mahtavassa porukassa, illat ja viikonloput olivat täynnä omia treenejä sekä voimistelijoiden valmentamista ja ryhmäliikunnan -ohjausta. Muiden valmentaminen ja kouluttaminen on myös ehdottomasti juttuni, mutta olen tajunnut ajan ja energian rajallisuuden kantapään kautta muutamaankin otteeseen ja tällä hetkellä vedän vain yksittäisiä koulutuksia / workshoppeja / luentoja ja hyvin rajatun määrän valmennuksia. Intoa olisi tehdä niin paljon kaikkea, mutta on hyväksyttävä oma rajallisuutensa ja se, että jos jossain haluaa olla paras, niin silloin ei voi säätää montaa asiaa yhtäaikaa. Sen sisäistäminen ja toteuttaminen ei muuten olekaan niin helppoa.

Tajusin siis noin kuusi vuotta sen, että vitsi olisi edelleen maailman hienointa saada olla ammattiurheilija! Uskalsin lähteä tätä ajatusta kohti vaikka en oikein tiennyt miten siihen voisi päästä. Tämä onkin tavoitteen asettamisen yksi tärkeä kohta – ensin sinun tarvitsee ainoastaan tietää mitä haluat, eikä sillä ole vielä mitään merkitystä miten sinne pääsee. Se alkaa pikkuhiljaa kyllä selviämään jos on vain täysin varma siitä, mitä haluaa ja on varmasti valmis tekemään asioita tuon tavoitteen saavuttamiseksi.

Kun siis jatkoin kilpaurheilijana uudelleen parin vuoden tauon jälkeen, asetin heti korkean (mutta realistisen) tavoitteen itselleni. Reilu vuosi siitä eteenpäin ensimmäisten kilpailujen jälkeen tiesin, että tämä on minun juttuni. Mikään ei ole saanut samanlaista tunnetta aikaiseksi ja kaikki urheilijaan arkeen liittyvä oli juuri sitä mitä halusin. Terveelliset elämäntavat, treenit, kilpailut, esiintyminen, kurinalaisuus ja itsensä haastaminen eivät ole minulle ongelma vaan päinvastoin. Nautin näistä kaikista ja olen valmis pistämään itseni likoon.

Huomasin pian myös sen, että jos urheilun ohella opiskelee, tekee töitä ja koittaa elää ”normaalia nuoren elämää”, ei palautumiselle jää tarpeeksi aikaa. Ilta- ja viikonloppumenoista olin valmis luopumaan jo alusta saakka, sillä urheilu on mennyt kohdallani näiden edelle aina, mutta opintoja ja varsinkin töitä olikin haastavampi saada tasapainoon urheilun kanssa. Sen tasapainon kanssa olen taistellut vuosia ja vuodet 2014 ja 2015 kärsin alipalautumisesta juuri tämän vuoksi enkä päässyt kilpailemaan. Silloin ymmärsin, että vielä on pakko karsia jostain sekä saatava homma rullaamaan niin, että pystyn keskittymään treeneihin, palautumiseen ja varsinkin kilpailujen lähellä pelkkään urheiluun. Näin olisin halunnut tehdä jo kauan sitten, mutta kuten tiedämme, niin raha ei kasva puussa eikä kukaan ole tullut tarjoamaan sponsorirahoja ovelle.

Tajusin, että tarvitsen työn, jota voin tehdä kotoa käsin tai mistä tahansa niin, että ei tarvitse olla koko ajan fyysisesti jossain. Tarvitsen enemmän aikaa lepäämiseen, palautumiseen ja urheiluun keskittymiseen. Päätin alkaa panostamaan valmentamisen lisäksi enemmän sosiaaliseen mediaan, blogin kirjoittamiseen ja itseni brändäämiseen. Tavoitteeni oli päästä tekemään yritysten kanssa töitä niin, että se rahoittaisi ja mahdollistaisi urheilijana elämistä. Olen kirjoittanut blogia jo vuodesta 2010, mutta ammattimaisempaa se on ollut vasta vuodesta 2014. Minulla ei ole ollut oikeastaan mitään hajua miten blogia tai henkilöbrändiä kuuluisi tehdä, mutta onneksi olen ahkeran tekemisen lisäksi törmännyt matkan varrella ihmisiin, joiden kanssa on vähän päässyt asiasta sparrailemaan – suuri kiitos kaikille minua auttaneille! Aloitin tekemään tätä täydestä sydämestäni siksi että saisin urheilla ja jakaa elämääni inspiroidakseni ja auttaakseni muita. Vaikka tällä hetkellä suurin unelmani on omassa urheilu-urassani niin rakastan myös muiden auttamista, kirjoittamista, esiintymistä ja kaikkea blogiin /someen liittyvää. Tämä on nyt myös keino antaa itsestäni, tiedoistani ja taidoistani, koska valmentamiseen ei riitä aikaa. Tiedän, että tulen valmentamaan, kouluttamaan, puhumaan ja antamaan muille paljon sen jälkeen, kun olen ensin saavuttanut tämän hetken suurimman unelmani ammattiurheilijana, huippu-urheilijana.

Sitä eivät kaikki ymmärrä, eikä toki tarvitsekaan. Että tämä on minun unelmani, minun elämäni ja haaveeni. Asia, jota ajattelen joka päivä, joka hetki. En saa sitä mielestäni enkä saa mielenrauhaa ennen kuin pääsen tavoitteeseeni. Moni ehkä ajattelee, että kannattaisi keskittyä johonkin muuhun – tehdä töitä, kasvattaa liiketoimintaa, perustaa perhe… Mitä ikinä. Mutta minä pystyn antamaan muille paljon enemmän, kun annan myös itselleni paljon. Silloin olen parhaimmillani ja ehdin kyllä tämän elämänvaiheen jälkeen tehdä vielä vaikka ja mitä! Tämä mahdollisuus on minulla nyt. Nyt, eikä sitten joskus.

Elän ja hengitän urheilua. Urheilu ja kilpailut ovat minulle niin paljon enemmän, kuin vain urheilua ja kilpailuja. Ne edustavat kaikkensa antamista, periksiantamattomuutta, pitkäjänteisyyttä ja rohkeutta. Sitä, että uskaltaa laittaa itsensä likoon vaikka ei ole mitään varmuutta onnistumisesta. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, mutta jos ei nyt laita siihen kaikkea, niin onnistumisprosentti on silloin ainakin aika paljon pienempi. Eikö vain?

En vieläkään saa palkkaa treenaamisesta, mutta saan elätettyäni itseni urheilussa sosiaalisen median avulla. Yritysten avulla, jotka osa tietävät tukevansa minua urheilijana, osa tekee kampanjoita bloggaajan roolissa. Molemmat ovat minulle yhtä tärkeitä ja olen superkiitollinen niistä kaikista. Olen pistänyt itseni likoon ja minulla on tässä pelissä sekä kehoni, että mieleni. Oikeastaan koko elämäni. Pistän itseni likoon urheilun lisäksi myös täällä blogissa ja muissa medioissani kuten minua seuranneet tietävätkin. Haluan olla rehellinen, aito ja antaa mahdollisimman paljon ruudun toiselle puolelle. Se on ollut avain siihen, että tässä säilyy myös tekemisen ilo. Haluan, että te tiedätte kuka täällä oikeasti on ja haluan pystyä jakamaan kokemuksiani, osaamistani, tietoani ja energiaani tätä kautta.

Vajaan vuoden ajan olen saanut elää lähes täysin ammattiurheilijan elämää. Pitkään tavoitteenani oli saada merkata kalenteriin ensimmäisenä omat treenit, nukkua niin paljon kuin tarvitsee, käydä säännöllisesti huoltamassa kehoa ja mieltä sekä palkata avuksi ammattilaisia, jotta pääsen joku päivä tavoitteeseeni. Näin olen saanut pääosin tehdä viime toukokuusta saakka, kun valmistuin koulusta ja päätin jättää työreissut vähemmälle. On kuitenkin mennyt pitkä aika, että olen tajunnut olevani vihdoin siinä pisteessä, missä olen aina halunnut olla. En ole osannut nauttia siitä tarpeeksi ja tosiaan kokenut huonoa omaatuntoa siitä, että keskityn nyt enemmän urheilemiseen. Osaksi näitä ajatuksia ja paineita on ehkä tullut ulkoapäin, mutta eniten ne ovat oman pääni sisällä. Koska kaikki asiat ovat lopulta vain meidän oman päämme sisällä.

Tajusin tämän asian hyvin kirkkaasti eilen ja se muutti koko ajatteluni. Miksi en nyt nauti siitä, mihin olen koko elämäni halunnut päästä? Siksikö, että koen muiden ajattelevan tämän olevan väärin? Vai siksi, että joku muu ei ehkä pidä minun tavoitettani niin tärkeänä tai järkevänä? Oli syy mikä tahansa, ei sillä pitäisi olla väliä. Ainoastaan sillä on nyt väliä, mitä minä haluan ja kuinka paljon sitä haluan. Koskaan ei voi olettaa kaikkien muiden ymmärtävän, mutta olisi tärkeää saada ympärilleen niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät. Niitä, jotka eivät kyseenalaista sinun tavoitettasi tai sen tärkeyttä. Pieni kyseenalaistus on toki ihan hyväkin asia, sillä niissä hetkissä näkee kuinka tärkeä se tavoite itselle oikeasti on. Jos joku saa pääsi kääntymään helposti, kannattaakin miettiä tavoitetta uudestaan.

Minun päätäni ei ole saatu käännettyä. Ei yläasteen opo -tunnilla eikä vielä nytkään. Ei edes se, että välillä olen itsekin pitänyt tätä aivan hulluna ja olen ollut todella äärirajoilla. Aina ei ole ollut rahaa maksaa avusta jota tarvitsisin tai käyttää aikaa niin paljon lepäämiseen kuin pitäisi, kroppa ei ole toiminut ja olen välillä kokenut epäonnistuneeni suuresti, mutta silti en ole pystynyt luopumaan tästä unelmasta. Kaiken sen jälkeen, mitä olen tässä matkallani kokenut on vain vahvistanut minulle sen, että kyllä minä haluan tätä aivan äärettömän paljon. Niin paljon, että aion nyt taas kerran uskaltaa pistää tähän peliin vähän enemmän kuin aiemmin.

Elämä on valintoja täynnä ja minun valintani on nyt urheilu. Täältä somesta en katoa mihinkään vaan haluan jakaa teille jatkossakin ajatuksiani ja rohkaista teitäkin tekemään pelottavia asioita. Ne ovat loppujen lopuksi niitä, jotka antavat eniten. Kiitos kun olette matkassa mukana ja lupaan antaa takaisin niin paljon kuin kykenen tämän matkan aikana, joka on opettanut ja antanut minulle enemmän kuin mikään muu koulu <3 Uskaltakaa uskoa teidän omiin haaveisiin ja ennen kaikkea toteuttaa niitä!

Kiitos Ilkka. Kiitos kaikki ihmiset, yritykset ja te seuraajat, jotka ymmärrätte ja tuette tätä matkaa!

<3

Eevsku

Kuvat Katarina Kirvesmäki

Vaatteet Adidas

SEURAA MYÖS

INSTAGRAM: EEVSKU

SNAPCHAT: EEVSKU

FACEBOOK.COM/EEVSKU

Continue Reading