Ammattina bloggaus & urheilu

eevsku_adidas1

Bloggaaminenko ammatti? Edelleen saan näitä kysymyksiä aika paljon. ”Etkö siis tee muuta kuin kirjoitat blogia ja urheilet? Mäkin haluan!”. Päätin kirjoittaa tästä aiheesta kokonaisen postauksen, sillä saan siitä myös kyselyjä muutenkin aika usein. Avaan hieman sitä, miten bloggaamisesta tuli minulle ammatti, mitä se vaatii ja miten koen sen itse ammattina.

Aloitin kirjoittamaan blogia talvella 2010-2011 ollessani aktiviteettioppaana Finnmatkoille. Kirjoitin blogia hyvin satunnaisesti, mutta kuitenkin tarkoituksena oli lähinnä kertoa elämästäni kaukaa kotoa läheisilleni ja ystävilleni. Tulin takaisin Suomeen kesällä 2011 ja halusin takaisin kilpaurheilun pariin. Aloitin treenaamaan ensin itsenäisesti tuon kesän aikana ja pudotin hieman opasaikana kertyneitä ylimääräisiä kiloja. Hain myös samana kesänä Vierumäelle kouluun ja päätin, että jos pääsen, niin aloitan treenaamaan fitness -kilpailuihin. Pääsin kouluun ja hankin valmentajan – tämän jälkeen aloitin kirjoittamaan hieman aktiivisemmin urheilullisesta elämästäni, uuden lajin opettelusta ja ammattikorkeakouluopinnoista liikunnan parissa. Kirjoitin, koska pidän kirjoittamisesta. Tuolloin en tosiaan tiennyt, että bloggaaminen voisi olla ammatti ja mistään fitness -buumista ei vielä ollut tietoakaan.

eevsku_adidas3

Huomasin jossain vaiheessa, että ihmisethän lukivat blogiani. Heitä selkeästi kiinnosti, että mitä tuo mimmi on nyt oikein tekemässä. Fitness -kilpailuihin? Vuodessa? Ensin se on pari vuotta ulkomailla tekemässä kaikkea muuta kuin kilpaurheilua, mutta päättää palata urheilijan elämään ja samalla aloitti uudelleen opiskelut. Kyllähän se meno aikamoista olikin välillä ja varsinkin, kun uuden lajin ja koulun lisäksi tein tietenkin töitä rahoittaakseni urheiluani. Valmensin voimistelijoita ja vedin ryhmäliikuntaa. Joskus päivässä saattoi olla koulun liikuntatunnit (1-3h), opinnot yleensäkin, omat treenit (1-2h) ja jumppaohjauksia päälle. Ei siis mikään helppo combo.

Alkuvuodesta 2012 olin rakastunut uuteen lajiini ja siihen, että sain taas urheilla tavoitteellisesti. Olin myös kiinnostunut aivan mielettömän paljon ravitsemuksesta, mielen voimasta ja ylipäätään hyvinvoinnista. Nämä aiheet alkoivat pyöriä blogissani ja alkoi myös olemaan välillä juttua niin superfoodeista kuin henkisestä valmennuksestakin. Ei siis pelkkää treeniä ja aamupuuroa, vaikka niitäkin varmasti nähtiin. Alkuinto oli kova. Ja niin pitääkin olla!

Olin haaveillut olevani osana jotain urheilutiimiä. Saisin edustaa jotain brändiä. Näin tapahtuikin myös alkuvuonna 2012, kun hetken mielijohteesta päätin hakea mukaan CocoVin urheilijatiimiin. Ei heillä silloin mitään hakua ollut päällä, mutta aina saa yrittää. Kannatti, nimittäin pääsin mukaan ja näin sain ensimmäisen yhteistyökumppanini. Tämä tarkoitti sekä brändin edustamista, heidän sivuilleen blogin kirjoittamista ja omassa blogissani tuotteiden esittelyä. Urheilijatiimille järjestettiin myös tiimipäiviä, jotka olivat erittäin antoisia ja itselleni varsinkin tuohon aikaan todella merkittäviä. Ne saivat paljon aikaan muutosta omaan ajatteluuni, niin henkisen puolen, kuin ravitsemuksenkin osalta. En enää tuohon tiimiin kuulu ja asiat ovat muuttuneet hyvinkin paljon vajaassa neljässä vuodessa, mutta olen edelleen todella kiitollinen kaikesta, mitä tuo tiimi minulle mahdollisti. Iso kiitos menee myös Samille.

eevsku_adidas4

eevsku_adidas6

Ensimmäisen yhteistyökumppanin jälkeen aloin uskomaan siihen, että niitä todellakin on mahdollista saada, vaikka en ollut vielä edes kilpailuihin saakka päässyt. Kyse ei kuitenkaan nykyään yhteistöiden tekemisessä ole se, kuka on esimerkiksi menestynyt urheilussa parhaiten. Kyse on persoonista. Siitä, että on valmis tekemään asioita menestymisen eteen. Siitä, että vaikka välillä lentää perseelleen, niin on valmis nousemaan sieltä kerta toisensa jälkeen ylös, hymyilemään ja jatkamaan entistä kovempaa. Siitä, että on rehti, aito ja haluaa yhtä lailla antaa takaisin siinä yhteistyössä. Ei pelkästään ole valmis ottamaan vastaan, vaan myös valmis antamaan.

Toki nämä ihmiset ovat nähneet minussa potentiaalin ja uskoneet minuun, vaikka en sitä ehkä edes itse tuolloin nähnyt. Minähän pärjäsinkin hienosti syksyn 2012 kilpailuissa ja yhteistyökumppanit saivat antamalleen avulle vastinetta. Kilpailuihin mennessä minulla oli tuon ensimmäisen yhteistyön lisäksi jo muistaakseni ainakin 3-4 muuta, jotka auttoivat minua enemmän kuin mitä he itsekään ehkä ymmärtävät. Opiskelijan budjeteilla ei nimittäin kehuta, ja voin myöntää, ettei minulla ollut mitään säästöjä enää parin edellisen vuoden ulkomailla oleskelun jäljiltä.

Olin maailman onnellisin, että pääsin takaisin kilpaurheiluun kiinni ja vielä sellaiseen lajiin, jossa minulla olisi selvästi aineksia päästä pitkälle. Blogin kirjoittamista jatkoin purkaakseni tietenkin ajatuksia urheilijan -ja opiskelijan elämään liittyen, mutta myös jollain tavalla saadakseni tukea urheilulleni. Ei nimittäin tähän lajiin paljon tukia mistään muualta voi edes hakea. Vuoden verran lajini on kuulunut Valo ry:n piiriin, mikä tarkoittaa sitä, että se on tunnustettu oikeaksi urheiluksi Suomessa ja sen myötä on tietenkin helpompaa ehkä hakea tukiakin uran edetessä.

eevsku_adidas7

Vuonna 2013 kilpailin kolme kertaa, opiskelin täyspäiväisesti ja tein töitä. Muutin ainakin kolme kertaa ja elämäni oli ihmissuhdepuolella hieman myllerrystä. Onneksi urheilu ja kaikki muu piti minut kiireisenä, enkä ehtinyt liikaa miettimään. Toisaalta – niitä asioita joita ei silloin käsitellyt tai suostunut näkemään, on saanut sitten käsitellä jälkeenpäin. Kaikki purkautui keväällä 2014, kun tajusin, että en yksinkertaisesti repeä ihan kaikkeen yhtäaikaa. En itsekään edelleenkään ymmärrä, kuinka siihen kaikkeen pystyin. Tuossa myllerryksessä oli toki paljon hyvääkin.

Kun en päässytkään kilpailemaan, minut valtasi hetkellisesti häpeä ja ison epäonnistumisen tunne. Haluaako kukaan enää seurata blogiani? Haluaako kukaan tehdä yhteistyötä kanssani? Mitä tapahtuu seuraavaksi? Miten ihmeessä saan rakennettua tämän kaiken niin, etten ylikuormita itseäni? Eniten minua kuormittivat siis hyvin epäsäännölliset työt ja suuret ohjausmäärät liikunta-alalla. Blogia olisin halunnut kirjoittaa enemmänkin, mutta siihen ei yksinkertaisesti riittänyt aikaa ja energiaa, varsinkaan kun se ei edelleenkään ollut mikään taloudellinen apu.

Minua tuonakin aikana seuranneet tietävätkin miten siinä kävi. Kokeilin crossfittiä ja kilpailinkin lajissa muutaman kerran. Sain tuosta ajasta mielettömästi hyviä muistoja ja ihania ihmisiä elämääni, sekä urheilijana henkistä, sekä fyysistä kanttia lisää. Fitnessissä viedään keho ja mieli äärimmilleen, mutta niin tehdään myös crossfitissä (sekä varmasti monessa muussakin lajissa). Nämä kaksi lajia ovat erilaisia, mutta silti hyödyin varmasti molemmissa molemmista.

eevsku_adidas8

Parin viime vuoden ollessa erittäin vaikeita, mukaan mahtui tietenkin myös kaikkea upeaa ja erittäin hyviä asioita. Olen kotiutunut Helsinkiin, oppinyt yrittäjyyttä ja päässyt tekemään juuri niitä töitä, joita olen kauan halunnut. Saanut rakennettua kaiken tämän avulla itselleni elämäntilanteen, joka mahdollistaa huippu-urheilun, ilman että poltan itseäni loppuun. Bloggaaminen ja ”some -ammattilaisuus” vaatii paljon enemmän, kuin miltä se ulospäin näyttää, mutta nautin itse työstäni erittäin paljon ja koen sen sopivan kilpaurheilun rinnalle tällä hetkellä todella hyvin.

Olen nyt myös saanut nämä pari vuotta kamppailla terveyttäni ja suorituskykyäni urheilijana takaisin. Edelleenkin tämä on päivä kerrallaan menemistä, mutta edistystä on tapahtunut paljon. Nyt eron vasta alkaa huomaamaan treeneissäkin. Kun en väsykään niin helposti, kun palaudunkin nopeammin ja alankin taas edistymään. Voin kertoa, että ei ole ollut koko ajan kivaa treenata, treenata, treenata, panostaa, nukkua, syödä terveellisesti, levätä ja tehdä kaikkensa urheilun eteen, ilman että sieltä saa vastakaikua. Silti olen sen kaiken halunnut tehdä ja olen edelleenkin valmis tekemään.

Tästä kaikesta on myös oppinut tietenkin niin paljon, että uskon pystyväni itseni kehittämisen lisäksi auttamaan muita entistä paremmin. Ja eikö se ole niin, että menestyjiksi ei synnytä, vaan menestyjiksi kasvetaan.

Jatketaan kasvamista.

<3

Eevsku

Kiitos kuvista Kanerva

 

Continue Reading

Haluatko päästä testaamaan suorituskykyäsi?

try_eevsku

Helsinki Showdown on kansainvälinen crossfit -kilpailu, johon otetaan 100 karsintojen parasta urheilijaa. Kilpailut pidetään 10. lokakuuta Helsingin jäähallissa, mutta sitä ennen on tietenkin karsinnat, jotta saadaan selville, ketkä urheilijat ansaitsevat kilpailupaikkansa. Mukaan päässeet urheilijat kilpailevat huikeista palkintorahoista ja osa palkintopotista (30 000e) jaetaan jo karsintojen parhaille.

Kuka voi osallistua karsintoihin?

Kuka tahansa, oli sitten rekisteröityneen crossfit -salin urheilija tai ei (jos ei ole rekisteröitynyt sali, niin karsinnan tekeminen täytyy kuvata videolle). Aiempaa kilpailukokemusta et tarvitse, joten ei huolta jos et tänä vuonna (vielä) Gameseissä pyörähtänyt.

Kilpailujen karsinnat ovat varsinkin crossfitissä hieno kokemus jo itsessään ja pääset kokeilemaan rajojasi! Ilmottaudu rohkeasti karsintoihin mukaan ja lupaan että tulet ylittämään itsesi karsintalajeja tehdessä. Sen jälkeen on helpompi nostaa hieman omaa tasoaan myös treeneissä!

Mukaan ilmottautumaan pääset tästä. Kannattaa ilmottautua pian, sillä ensimmäinen laji julkaistaan jo 27.8. Viimeinen ilmottautumispäivä on tämän viikon sunnuntai klo 21 mennessä.

Lisätietoa Helsinki Showdownista.

<3

Eevsku


,joka vähän crossfittasi viime vuonna ja edelleen ihailee lajia suuresti!

ps. Tänäkin vuonna sain kunnian päästä mukaan The Blog Awardseihin. Olen ehdolla vuoden parhaaksi sport -bloggaajaksi & olen erittäin kiitollinen, jos minua käyt äänestämässä tästä!

Kuva viime kesältä, Mikko Rasila

Continue Reading

Entäs sitten se crossfit?

Viime keväänä sain hetkeksi tarpeekseni kuntosalista ja ruokagrammojen laskemisesta. En siksi, että en haluaisi jatkaa fitnesstä, vaan siksi, että olin tehnyt sitä liikaa liian lyhyessä ajassa. Tarvitsin time outin. Kävin itseasiassa viime lauantaina erittäin mielenkiintoisia keskusteluja fitness -kilpailuvalmistautumisen aiheuttamista muutoksista aivoissa, ajattelussa. Vaikka tietenkin olin jollain tasolla nämä jo sisäistänytkin, ja varsinkin itse kokenut, niin nuo ajatukset helpottivat paljon. Kyse ei ole ollut mieleni heikkoudesta, tai oikean kiinnostuksen loppumisesta. Se oli vain kehoni ja mieleni tapa kertoa, että nyt tarvitaan tauko. Onneksi kuuntelin sitä.

eevsku-kettlebell

Vapun jälkeisellä viikolla kävin kokeilemassa crossfittiä ystävän suosituksella, ja jäin heti koukkuun. Se oli juuri sitä, mitä sillä hetkellä tarvitsin. Olin puurtanut reilu pari vuotta putkeen aika yksin fitness -urheilun kanssa, joten kaipasin jotain yhteisöllisyyttä urheilun parissa. Kyse ei ollut pelkästään treenistä ja ruokavaliosta, mitkä itsessään eivät olisikaan tuottaneet fitnessin kanssa ongelmaa. Kisasin ensimmäisen vuoteni aikana kuusi kertaa, ja tähtäsin vielä seitsemännen kerran putkeen. Ei tarvitse edes erikseen selitellä, oliko se järkevää vai ei. No, tulipahan testattua ja opin siitä todella paljon. Oma pääni ei anna välillä periksi, ja pystyn kyllä venymään pitkälle. Valitettavasti naisen kroppa ei veny aivan yhtä pitkälle kuin mieleni.

eevsku-kettlebell-2

Mutta tosiaan se crossfit! Kävin kokeilemassa pari kertaa, jonka jälkeen minulle ehdotettiin jo kilpailuryhmää ja itseasiassa seuraavalla viikolla olevia tiimikilpailukarsintoja. Miksipäs ei, hehheh.. Minulla on ilmeisesti aina pakko olla jokin tavoite ja saada tehdä täysillä, oli se sitten mitä tahansa.

Kilpailuihin päästiin tiimillä, jonka jälkeen kilpailin vielä kaksi kertaa syksyyn mennessä. Aivan mahtavaa aikaa, treeniä ja ihmisiä. Hetken jo mietin, että kuuluuko minun sittenkin tehdä tätä? Onko tulevaisuuteni crossfit -urheilijana? Sain itseasiassa aika uskomattomia tarjouksia eteeni crossfitin parista, joista yksi olisi jopa tarjonnut minulle mahdollisuuden valmentaa ja urheilla pelkästään työkseni auringon alla, kaukana kotoa. Kävin tietysti katsomassa tarjouksen, sillä en voinut jättää sitä käyttämättä. Jostain syystä se ei kuitenkaan tuntunut oikealta. Päätös oli vaikea, mutta päätin kuunnella sydäntäni. Tarjous jäi ottamatta vastaan ja sen sijaan otin tarjouksen ihmiseltä, joka sai minut tajuamaan haluavani jatkaa minulle rakkaimman lajin – fitnessin – parissa.

handstand-eevsku

Viisi kuukautta tein crossfittiä koko sydämelläni, enkä käynyt kertaakaan tavallisella kuntosalilla. Mietin, kuinka minusta voisi tulla parempi urheilija. Halusin kehittyä mahdollisimman monipuolisesti ja suunnittelin erilaisia tapoja tähän. Löysin omia heikkouksiani ja kehitin niitä, ei pelkästään fyysisiä, vaan myös mentaalisia. Crossfit kehittää ehdottomasti fysiikan lisäksi myös urheilijan mentaalipuolta, sillä niissä treeneissä jos jossain mennään omien mukavuusalueiden ulkopuolelle. En olisi koskaan uskonut voivani nauttia niin paljon niistä hulluista wodeista (=work out of the day, eli lyhenne sille kovatempoiselle ”kuntopiirille”, jota crossfitissä tehdään).

Vaikka valitsin jatkaa fitness -uraani, en koe lopettaneeni crossfittiä. Crossfit on minusta paljon muutakin, kuin omien ennätysten rikkomista, niitä hulluja wodeja ja kilpailemista. Crossfit sopii mielestäni ehdottomasti hyvin tukitreeniksi moneen muuhun urheilulajiin, ja esimerkiksi myös omaani. Raskaat painonnostot ovat jääneet pois ja muutenkin suurin osa raskaista painojen kanssa tehtävistä liikkeistä, mutta olen periaatteessa tehnyt ”crossfittiä” jo ennen kuin sitä olin edes kokeillut. Eli monipuolisesti oman kehonpainolla tehtäviä liikkeitä, omien ominaisuuksien (liikkuvuus, nopeus, räjähtävyys, voima, kestävyys..) kehittämistä ja oman mukavuusalueen ulkopuolella olemista. Minusta meidän pitäisi mieluummin olla avoimempia, tulla omista lajibokseistamme ulos ja oppia muiltakin lajeilta lisää. Fitness -urheilija voi hyötyä ja saada ideoita crossfitistä, sekä toistepäin.

handstand-eevsku-2

Olen edelleen mm. Crossfit Basementin toiminnassa mukana ja olen erittäin onnellinen kaikista niistä ihmisistä, keneen olen saanut tutustua tuon lajin myötä. Keskityn silti täysin omiin tavoitteisiini, ja teen treenini omaan lajiini parhaalla mahdollisella tavalla. Minulla on nimittäin vielä paljon annettavaa fitness -urheilulle ja sillä minulle. Ja kuten aina teen, niin se on kaikki tai ei mitään. En anna muiden mielipiteiden häiritä, vaan teen omaa juttuani ja uskon siihen. Sataprosenttisesti.

Joitakin on kiinnostanut mitä viiden kuukauden aikana sain crossfitissä aikaan, joten tässä sitten niitä jotain PR:iä (=personal record) 1RM (=one rep max):

  • Rinnalleveto+työntö 85kg
  • Tempaus 60kg
  • Maastaveto 120kg
  • Takakyykky 110kg
  • Etukyykky 95kg
  • Työntö (ilman vauhtia) 55kg
  • Leuat 10+
  • Muscle up renkaissa 2 putkeen (vauhdilla)
  • Strict muscle up renkaissa 1
  • Muscle up tangolla putkeen 7

En hirveästi kokeillut omia maksimeita, mutta tuossa nuo mitkä tuli tuona aikana kokeiltua. Lisäksi kehityin aivan hurjasti mm. käsilläseisonnassa ja -kävelyssä, koska niitä tuli tehtyä paljon. Ja DU:issa (=tuplanaruhyppy). Kyllä niitäkin tuli loppujen lopuksi putkeen se reilu 30, vaikka alku oli hyvinhyvin tahmeaa.

Kaikenkaikkiaan siis erittäin antoisa viisi kuukautta, ja tavoitteeni täyttyi; kehityin urheilijana. Vaikka tämänhetkinen valmentajani olikin hieman huolissaan kasvaneista epäkkäistäni, niin olen ne mielestäni saanut nyt tässä viimeisen puolen vuoden aikana hienosti kuriin ja uskon saaneeni crossfitistä apua sekä lihasteni kovuuteen, että ennenkaikkea ominaisuuksieni paranemiseen vapaaohjelmaani varten. En esimerkiksi ikinä aiemmin ole ollut näin hyvä ponnistamaan, olen nopeampi ja akrobatia sujuu aika kivasti näin reilu 10 kg kisapainoa painavempanakin. Kun tästä se kymppi putoaa, niin voi voltit näyttää aika kivoilta. 😉

eevsku-jump-eveliinatistelgren

Eipä mulla muuta tällä kertaa! Jatketaan monipuolista treeniä ja tehdään juuri niinkuin oma sydän sanoo.

28 viikkoa. No okei, enää reilu 24. Kohta tiedätte mitä 28 viikkoa pitää sisällään.

<3

Eevsku

kuvat Stella Harasek

Continue Reading