Miten päädyin bloggaamaan ja urheilutaustaani

Aina tietyin väliajoin olisi hyvä muistaa kirjoittaa hieman tiivistystä siitä, kuka täällä kirjoittaa ja miksi. Olen tehnyt tätä jo niin kauan ja osakseen lukijakuntani on niin vakiintunut, etten teksteissänikään muista mainita välillä sitä, mistä on lähdetty ja mitä kaikkea tässä välillä on tapahtunut. En tietenkään viitsikään koko ajan niistä mainita, sillä taas te jotka seuraatte kaikkia tekstejäni, ette jaksa niitä koko ajan lukea uudelleen ja uudelleen.

Seuraavaksi aion siis kertoa siitä, miten päädyin bloggaamaan ja miten siitä tuli osa ammattiani. Lisäksi kerron lyhyesti urheilutaustastani, fitness -kilpailuistani ja siitä mihin nyt tähtään. Laitan myös tähän koosteeseen vanhoja kuvia, koitin valita sellaisia joita ei välttämättä ole vielä blogissani koskaan nähty.

fitnessclassic1

Ajatus bloggaamisesta lähti oikeastaan alkuvuodesta 2010, kun lähdin Tukholmaan aupairiksi. En kuitenkaan vielä silloin aloittanut kirjoittamaan millekään blogialustalle, vaan itseasiassa kirjoittelin Facebookin ”muistioon”, jonka pystyi laittamaan näkyville omille ystäville ja perheelle. Siellä kirjoitin tiivistetysti kuulumisiani, koska en jaksanut kertoa kaikille samoja tarinoita uudelleen ja uudelleen. Se oli ensimmäinen kerta, kun olin pidempään yksin poissa ja se oli kiva tapa pitää ihmisiä Suomessa ajantasalla, mitä Tukholmassa tapahtuu.

Varsinaisen blogialustan avasin syksyllä 2010, kun olin lähdössä aktiviteettioppaaksi Finnmatkoille. Blogin kirjoittaminen alkoi kuulumisilla kaukana kotoa ja kerroin tapahtumista ehkä parin viikon välein. Ei siis edellenkään mikään aktiivibloggari, mutta siitä se lähti. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta ja se oli taas helppo tapa kertoa millaista oli elämä aktiviteettioppaana. Tuo reilu puoli vuotta elämästäni oli erittäin opettavaista aikaa ja kyllä parikymppinen Eveliina itsenäistyi ja kasvoi aika paljon.

finnmatkat_eevsku_opasvuosi

Tulin takaisin Suomeen huhti-toukokuun vaihteessa 2011. Siinä vaiheessa tuli pari vuotta täyteen ylioppilaslakin saannista ja samalla voimistelu-uran lopetuksesta. Tuon pari vuotta käytin siis töiden tekemiseen ja kokemusten hakemiseen ulkomailta. Liikuin ja treenasin kuntosalilla säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta nuo pari vuotta olivat ikäänkuin välivuosia myös urheilijanelämästä. Olen siis kilpaillut urheilussa heti kun minut on päästetty kilpailemaan. Veikkaan olleeni 2 tai 3 -vuotias. Ensin yleisurheilussa ja hiihdossa, myöhemmin päälajini oli pitkään telinevoimistelu ja Team Gym.

Ulkomailla oli ollut kivaa, mutta kaipasin takaisin urheilun pariin. Kesä 2011 meni urheilun ja urheilijanelämän takaisin opetteluun, hain Vierumäelle kouluun ja etsin itselleni valmentajan. Valmentajan, joka valmentaisi minut fitness -lavoille. Yhteistyö Samulin ja Kuntokeskus K&Mn kanssa alkoi heinäkuun lopulla, samalla kun sain tietää päässeeni Vierumäelle opiskelemaan liikunnanohjaaja AMK -tutkintoa. Back in the sports game. 100%. Tästä kaikesta aloin kirjoittelemaan blogiani entistä aktiivisemmin ja huomasin, että sitä jopa joku lukeekin.

eveliina_vanhakuva

Huhtikuun 2012 lopulle rakennettiin tiukasti pohjaa ensimmäistä fitness -kilpailukauttani varten. Paljon treeniä salilla valmentajan kanssa ja itsenäisesti, voimistelua, koululiikunnat ja opiskelujen ohella valmensin voimistelua ja ohjasin ryhmäliikuntaa. Söin, liikuin, nukuin ja ajattelin kuten urheilija. Halusin voittaa Suomen mestaruuden 2012 ja olin valmis panostamaan.

Kesällä 2012 tajusin, kuinka yksin tekemiseni kanssa olin. Silloin ei ollut vielä fitnessbuumia ja samaa tekeviä ihmisiä ei näkynyt joka puolella. Oikeastaan tekemistäni ihmeteltiin, mutta samalla varmasti arvostettiin. Kesä meni valmistautuessa, kesäopintojen ja kesätöiden kanssa. Kuitenkin 100% koitin keskittyä urheilemiseen. Näin myös ystäviäni ja perhettäni, mutta aika paljon tuli oltua yksin. Kaikki se tekeminen kuitenkin palkittiin parhaalla mahdollisella tavalla ja muistan edelleen sen tunteen ensimmäisissä kisoissa, sekä ennen että jälkeen lavalla olon. Varsinkin lavalta pois tullessa. Itkin aivan hanat auki, koska olin niin onnellinen.

EevskuSM1

Syksyllä 2012 siis SM -karsinnat & SM -kilpailut. Joulukuussa 2012 nuorten MM -kilpailut. Keväällä 2013 Fitness Classic (EM-karsinta) ja EM -kilpailut. Syksyllä 2013 SM -kilpailut.

Kuusi kilpailua, kolme ykkössijaa, yksi 2.sija ja kv-kisoissa sijat 7. ja 12.

fitnessclassicwinner_eevsku

Samaan aikaan urheilun kanssa olen käynyt ammattikorkeakoulua ja perustanut oman yritystoiminnan. 1,5 vuotta olen nyt asunut Helsingissä ja kouluni on loppusuoralla Vierumäellä. Opinnäytetyön aion tehdä syksyllä. Työkseni teen urheiluvalmennusta, hyvinvointi/liikunta-seminaareja, -luentoja – ja koulutuksia. Lisäksi kirjoitan tätä blogia, toimin urheilumallina ja teen paljon some -yhteistyötä eri brändien kanssa, josta nautin aivan todella paljon.

Tämän kaiken eteen on itketty, naurettu ja välillä oltu aivan toivottomia. Se, että saan tehdä mitä rakastan, on vaatinut paljon työtä, itsekkyyttä ja valintoja. Olen tottunut tekemään töitä ja kaikki omat laskuni olen maksanut 17 -vuotiaasta saakka. Tiedän, että saan apua hätätilanteessa, mutta en ole sitä tottunut pyytämään. Minä itse. Minä itse pidän itsestäni huolta. Vaikka nyt olen myös välillä oppinut ottamaan apua ja tukea vastaan, koska tiedän että ei tarvitse aina olla yksin ja pärjätä yksin. Olen niin kiitollinen ihmisistä ympärilläni, jotka pysyvät elämässäni sekä ylä-, että alamäet.

eevskujumps

Tästä kaikesta olen siis kertonut matkan varrella täällä blogissani. Pääpaino urheilu-urassani ja hyvinvoinvointiasioissa, mutta olen pyrkinyt välillä avaamaan myös muuta elämääni. Rakastan edelleen myös matkustelua ja elämässäni on todellakin paljon muutakin kuin fitness, vaikka siihen urheilu-urani puolesta haluankin keskittyä. Toki henkilökohtaisimmat asiani ja läheiseni pidän yleensä poissa täältä, koska haluan, että jokainen saa itse valita haluaako olla esillä.

Viime vuosi oli minulle henkisesti rankka vuosi, sillä tapahtui paljon (liikaa) muutoksia ja hetkeksi kadotin intohimoni tähän lajiin. Purin kuitenkin urheilijaluonnettani crossfittiin Crossfit Basementillä ja muutamissa kisoissa, ja se oli erittäin hauskaa sen aikaa. Viime lokakuusta päätin palata fitness -lavoille, ja se päätös on tuntunut joka päivä yhä paremmalta. Paljon on opittu ja paljon on vielä opittavaa, mutta juuri nyt tuntuu siltä että teen täysin oikeaa juttua. Jos se taas joskus muuttuu, niin muutun sen mukana. Annan flown viedä. Teen ainoastaan asioita, joista oikeasti nautin ja haluan tehdä.

laugh

Seuraava kilpailuni on siis syyskuussa. Alunperin luulin kisaavaani Arnold Amateurissa Espanjassa, mutta minulla ei tämänhetkisten sääntöjen mukaan olekaan vielä sinne asiaa. Joka tapauksessa syyskuussa SM -karsinta, ja sitten itse SM- kilpailu Nordic Fitness Expossa lokakuussa. Päätähtäimenäni on marraskuun MM -kilpailu, jonne toivon ansaitsevani paikkani SM- kilpailusta. Kovaa duunia, mutta kaiken sen olen valmis tekemään.

Kiitos, että jaat tätä matkaa kanssani. Ilman lukijoitani ei olisi tätä blogia ja et usko kuinka paljon juuri sinä inspiroit minua tekemään tätä kaikkea! Kiitos.

Jos muuten kisavalmistautumiseni ja urheilu-urani kiinnostaa enemmänkin, niin seuraa myös videoprojektiani 28 -viikkoa.

<3

Eevsku

alin kuva Mikko Rasila

Continue Reading

12 kuukautta Eevskun kanssa

Vuosi alkoi edellisen vuoden kertaamisella kilpailujen näkökulmasta. Aloitin tammikuussa ohjailemaan Helsingissä, vaikka asuin vielä Vierumäellä ja tein töitä myös Lahdessa. Välillä kävin myös Spartan Gearilla. Näistä työkuvioistakin kirjoitin yhdessä tekstissä.

Helmikuun alussa asuinkin sitten jo Helsingissä. Mun muuttosuunnitelma oli tyyliin ”käyn vaan kattoo tätä yhtä asuntoa” ja sit seuraavana viikonloppuna asuin Helsingissä. Kävin myös Tampereella katsomassa Winter War -kilpailuja, joista sain pienen kipinän crossfitin testailuun. Alkuvuonna kävin myös Rööperin aamujoogassa ja joogaopettajan pitämässä raakaruokakurssilla. Treenasin vapaaohjelmaa varten taitoliikuntakeskuksessa, mursin varpaani ja fiilistelin myös Adidaksen kanssa aloiteltua yhteistyötä.

Tältä mää näytin Tampereella tammikuussa.
Tältä mää näytin Tampereella tammikuussa.
Kaiken säädön ohella valmistauduin  myös kevään fitness -kilpailuihin, joihin en sitten mennytkään.
Kaiken säädön ohella valmistauduin myös kevään fitness -kilpailuihin, joihin en sitten mennytkään.

Maaliskuussa vedettiin ensimmäinen Spartan Bodyweight -ohjaajakoulutus Turussa. Kirjoitin oman tekstinsä myös ”Mitä on Bodyweight -harjoittelu”.

kuva4

Huhtikuun alussa ihanat kuvaukset järkättiin uusia nettisivujani ja brändiäni varten. Tajusin myös, että kisoihin olisi enää kaksi viikkoa. Kaikkeni annoin ja vähän enemmänkin, mutta olin kyllä myös tehnyt sataa muuta asiaa yhtä aikaa. Upeita muistoja kisavalmistautumisesta kuitenkin jäi, ja tiedän pystyväni aikamoisiin suorituksiin tarvittaessa. Suuresta työstä huolimatta en siis kisannut. Yksi vaikeimpia päätöksiä elämässäni, sillä luonteeni ei antaisi millään periksi. Tämä vaati paljon pohdintaa ja palauttelua.

Tavoitteet korkealle ja niitä tavoittelemaan.
Kuva Mikko Rasila.

Vappubrunssilla tapasin uuden tuttavan, joka ehdotti crossfit -treenin kokeilemista. Kävinkin heti kokeilemassa ja ihastuin. Se oli kaivattua vaihtelua ja teki hyvää hetki miettiä ja tehdä jotain ihan muuta, kuin fitnesstä. Ekat muscle upit meni heti ekassa tai tokassa treenissä ja olin ihan myyty. Turussa kävin kuvauksissa, sekä vetämässä Bodyweight -training seminaaria. Ohjasin myös Helsinki Core Trainersillä Adidaksen treeniaamussa ja minusta kuvattiin pätkä IL- tv:hen. Julkaisin helpon bansku -protskupannarin, sekä vihersmoothien -reseptin ja kerroin kehonhuollon tärkeydestä. Toukokuun lopussa pohdiskelin vielä sitä, onko kivempaa treenata yksin vai porukassa ja kerroin muutaman välipalavinkin.

Toukokuun postauksia kuvittivat mm nämä Mikko Rasilan ottamat kuvat.

kuva8

kuva7

Kesäkuu alkoi vuoden toisella Spartan Bodyweight training ohjaajakoulutuksella. Olin YleX aamussa haastattelussa ja tämä uusi blogini vihdoin avattiin (aiemmin kirjoittelin blogspotissa)! Kesäkuussa pääsin myös kurssille, jota olin odottanut jo melkein vuoden – Ido Portal X Movement ja julkaisin ensimmäisen osan ”Fitnesstä Eevskun silmin” -postauksista, jotka olivat tämän vuoden suosituimpien listalla.

Kesä 2014 kuva Mikko Rasila
Kesä 2014 kuva Mikko Rasila

Heinäkuussa fitness -teksteistä tuli osa kaksi . Lähdin ansaitulle lomalle Ranskan Biarriziin ja tajusin kuinka väsynyt olin keväällä ollut. Loman aikana kirjoitin vinkkejä lomaruokailuun. Lomakuvia laittelin loppukuusta, kun muuten aiheet ja bloginkirjoittaminen oli vähissä Suomen helteistä nauttiessa.

Biarriz oli kiva, suosittelen!
Biarriz oli kiva, suosittelen!

Elokuu alkoi fitness -tekstien viimeisellä osalla. Kesällä olinkin erittäin onnellinen crossfitin parissa ja olin onnellinen että löysin keväällä Crossfit Basementille. Aloin pikkuhiljaa kuitenkin palautua kevään pettymyksestä fitness -kilpailujen suhteen ja miettiä miksi palo lavalle alkoi hiljalleen palata. Kirjoitin suositun teksin unelmista ja niiden toteuttamisesta ja kerroin vinkkejä vedenjuonnin lisäämiseen. Kilpailin Suomen toiseksi suurimmassa crossfitin yksilökilpailussa Karjalan Kovimmassa 60 muun kovan naisurheilijan kanssa ja sijoitun lopulta sijalle 11. Elokuun lopulla kirjoitin ajatuksiani siitä, kenelle fitness -urheilu sopii ja sain tietää olevani finalistien joukossa A-lehtien Sport & Wellness Blog Awardseissa.

Kuva Mikko Rasila
Kuva Mikko Rasila

Syyskuun alussa ajatukset palasivat enemmänkin fitneksen pariin ja pohdin omaa kilpauraani lajin parissa. Turussa olin taas kouluttamassa ja mietin motivaation lähteitä. Kävin kisailemassa crosstraining -kilpailuissa Lahdessa ja kerroin vinkkejä siihen mitä pitäisi syödä. Kirjoitin myös hampaista ja viikkokoosteen. Loppukuusta kävin sukulaisten luona Saimaan rannalla.

Lokakuussa oli Nordic Fitness Expo ja olin menossa sinne töihin. Viikonlopun aikana kisakipinä syttyi, mutta en vielä myöntänyt ääneen mitään. Tein extempore työreissun Arabiemiraatteihin ja lähdin siellä käymään, sekä otin samalla hieman lomaa pikkusiskoni kanssa. Kirjoitin fitness -vapaaohjelmasta, sillä se on monelle aina suuri kysymysmerkki.

Kohta taas aurinkoa. Sillä aikaa voi ihailla vain kuvia. Tämä Dubaista Kite Beachiltä.

Marraskuun alussa tulin takaisin Suomeen ja huomasin kuinka paljon parin viikon aurinkokylpy tekee energiatasoille! Pohdiskelin, miten voi oppia uuden tavan ja kirjoitin ylivoimaisesti blogini tämän vuoden suosituimman tekstin, kun ilmoitin palaavani takaisin fitness -lavoille. Loppukuusta kirjoitin vielä ajatuksen voimasta.

Joulukuun 24 ensimmäistä päivää meni blogin joulukalenterin parissa ja joulu meni rauhallisesti rakkaiden ympäröimänä. Heti joulun jälkeen kirjoitin lenkkeilystä.

Tämä vuosi on ollut yksi oudoimmista, mutta opettavaisimmista. Takapakkeja ja vastoinkäymisiä on ollut paljon, mutta olen nauttinut elämästä täysillä. Yksi vuoden parhaista asioista on ollut Helsinkiin muuttaminen ja yrittäjyys, joiden kautta olen tavannut uskomattoman paljon ihania ihmisiä! Olen ollut aina hyvin itsenäinen ja kova tekemään töitä, mutta tänä vuonna oppinut näistä asioista entistä enemmän. Kasvanut paljon henkisesti ja oppinut itsestäni, sekä siitä mitä haluan elämässäni tehdä ja mitä on onnellisuus! Ensimmäinen vuosi kun asun täysin yksin ja nauttinut siitäkin todella paljon. Rakastan Helsinkiä ja rakastan sitä, että elämässä on mahdollisuus tehdä juuri sitä mitä haluaa, kun on vain valmis tekemään sen eteen töitä. Ensi vuosi on kisavuosi ja aion keskittyä tekemään elämästäni vieläkin enemmän sellaista kuin haluan sen olevan. Haluan kokea paljon uutta ja haastaa itseäni. Olla parempi urheilija ja kehittyä myös kaikilla muilla osa-alueilla. Treenata, matkustaa, blogata, tehdä mukavia töitä, nauttia hetkistä ja olla tärkeiden ihmisten parissa. Yksin tai jonkun kanssa. Tällä hetkellä nautin yksinolosta ja vapaudesta mennä omien aikataulujeni mukaan.

Kiitos, että olette jakaneet tämän vuoden kanssani ja toivottavasti jatkatte mukana myös ensi vuonna. Suuri kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille, jotka mahdollistatte kilpaurheiluani, sekä tätä blogin toteuttamista.

Kiitos perheelleni ja ystävilleni <3 HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE! Tehdään vuodesta 2015 mieletön!

Image-1

<3

Eevsku

Ps. Terveisiä Tampereelta, ja terveisiä Peetulle.

Continue Reading

Fitnesstä Eevskun silmin osa 1/3

Tervetuloa uuteen blogiini sekä kaikki vanhat, että uudet lukijat! Viimeisen vuoden hiljaisempi ajanjakso on johtunut osaksi siitä, että tämä suurensuuri fitnessbuumi on saanut minutkin hämilleni. Sen vuoksi olen hieman pohdiskellut ja saanut vahvistusta omalle tavalleni tehdä asioita. Tästä ei siis jatkossa(kaan) tule fitnessblogi, vaan aion kirjoitella omasta elämästäni urheilijana, sekä valmentajana ja antaa teille hyviä vinkkejä hyvinvointiin ja treeneihin liittyen.

Kirjoitan nyt kuitenkin aiheesta, jota olen pohtinut viimeisen vuoden aikana erittäin paljon. Otsikosta voikin päätellä, että aion käsitellä omaa tietäni fitneksen parissa. Kuinka sinne päädyin, mitä olen tehnyt ja mitä aion tulevaisuudessa. Fitness on ollut osa elämääni viimeiset kolme vuotta, mutta olen kokenut sen viimeisen vuoden aikana hieman ahdistavaksi ja pitänyt sosiaalisen median osalta varsinkin jonkinlaista taukoa kaiken fitnesstarinoinnin suhteen. Nuo kilpailut ja varsinkin se urheilullinen elämäntapa ja urheilijan mentaliteetti kasvoi kuitenkin huikeasti tässä ajassa ja en todellakaan olisi tässä pisteessä ilman fitnesstä. Vaikka tuo sana hieman korvassa tällä hetkellä särähtääkin ja jonkinlainen arvostus siihen on ihmisten keskuudessa kadonnut, niin haluan nyt avata omaa tarinaani tuon lajin parissa ja ehkä hieman erilaista lähestymistapaa fitnekseen. Elämäni ei ole ollut pelkkää aamupuuroa, peppukuvia ja blingblingiä. Ei oikeastaan sinne päinkään, vaikka tässä seuraavassakin tekstissä tulette noihin elementteihin törmäämään. Olkaa hyvät, lukekaa ja kommentoikaa!

kuva 5 (1)
Koska oon niin fitness, niin kävin tietysti Dublinin reissulla viime viikonloppuna kaikissa fitnesslaitteissa, kuten tässä ”fitness rider”issa.

Kerron hieman ensin urheilutaustaani, sillä vaikka usein kerron treenanneni ensimmäisiin fitnesskilpailuihini vain vuoden, niin täytyy muistaa, että minulla on hyvin pitkä ja laaja lajitausta lapsuudesta saakka.

Olen kilpaurheillut aina. En tarkalleen muista minkä ikäisenä olen kilpaillut ensimmäistä kertaan, mutta veikkaan että olin ensimmäisissä juoksu- ja hiihtokilpailuissani 3-4 vuotiaana. Olen kotoisin Itä-Suomesta alle 2000 asukkaan kylästä jossa asuimme perheeni kanssa, kunnes ollessani 10-vuotias tulimme isäni töiden vuoksi Etelä-Suomeen. Siihen asti harrastusmahdollisuudet olivat lähinnä koululiikunnan lisäksi yleisurheilua, hiihtoa, laskettelua ja ahkeran äitini vuoksi myös pari vuotta telinevoimistelua 60km päästä kotoa.

Hollolaan muutettuamme pääsin Lahteen kilpatelinevoimisteluryhmään ja lisäksi hiihdin kilpaa yläasteelle saakka. Kävin myös satunnaisesti yleisurheilemassa, lähinnä juoksin lyhyitä matkoja ja välillä hyppäsin pituutta. Yläasteella päätin ottaa telinevoimistelun ykköslajikseni ja siinä tulikin kilpailtua lukioon saakka ja lukion pari viimeistä vuotta vielä Team Gym:in puolella. Harrastusten lisäksi olen ollut yläasteesta asti liikuntapainotteisilla luokilla, joten liikuntaa tuli kyllä erittäin monipuolisesti. Telinevoimistelutreenejä meillä ei ollut kuin neljä kertaa viikossa, mutta lisäksi tuli juurikin nuo koululiikunnat, pyöräilyä kelien salliessa, hiihtoa ja lenkkeilyä vapaa-ajalla, sekä kaikkea muuta aktiivista mitä ystävien ja perheen kanssa keksittiin. Voisin ehkä sanoa olevani aika energinen tapaus, ja lapsena tuskin sitä energiaa ainakaan oli yhtään vähempää kuin nykyään.

kuva 5 (2)
Fitnessajelulla fitnesshattu päässä.

Lukion jälkeen tuli hetkellinen stoppi urheilun kanssa. Voimistelu jäi valmennuksen ja muiden treenikavereiden lopettaessa ja muutenkin tuli suuri elämänmuutos, kun opiskelijasta hypättiin työelämään. Lukion jälkeen työskentelin baarimikkona/tarjoilijana, au pairina Tukholmassa, Finnmatkojen aktiviteettioppaana sekä ryhmäliikunnanohjaajana. Ollessani tuon talven 2010-2011 oppaana minulle valkeni uudelleen se, että haluan urheilla edelleen täysillä ja kilpailla jos mahdollista. Olin toki koko ajan pitänyt jonkinlaista kuntoa yllä käymällä lenkillä ja kuntosalilla (sekä ohjannut liikuntaa), mutta ei sitä voi verrata millään tavalla urheiluun.

Tukholmassa keväällä 2010. Tuolloin olin ensimmäistä kertaa miettinyt, että osallistuisinko johonkin fitnesskilpailuihin. Laitoin itseasiassa hakemukseni fitnessmallikilpailuun, mutta minua ei edes otettu castingiin mukaan.
Tukholmassa keväällä 2010. Tuolloin olin ensimmäistä kertaa miettinyt, että osallistuisinko tulevaisuudessa johonkin fitnesskilpailuihin. Laitoin itseasiassa hakemukseni fitnessmallikilpailuun, mutta minua ei edes otettu castingiin mukaan.
Kanarialla aktiviteettioppaana. Päivät täyttyivät näiden ja parin muun kaverin kanssa hengailusta.
Kanarialla aktiviteettioppaana. Päivät täyttyivät näiden ja parin muun kaverin kanssa hengailusta. Ei se oikeasti mitään hengailua kyllä ollut, vaikka vapaapäivinä pääsikin esimerkiksi surffaamaan. Tuo on ollut yksi opettavimmista ajoista ikinä.

Keväällä 2011 tulin takaisin Suomeen ja päätin pistää itseni elämäni kuntoon. Sen kesän treenailin itsekseni ja hain vähän pohjakuntoa uudelleen, sillä hain Vierumäelle opiskelemaan liikunnanohjaajaksi (AMK). Olin kuullut, että testit ovat vaikeat ja hakijoita on paljon, joten testeistä oli suoriuduttava hyvin. Päätin, että jos saan koulupaikan, niin hankin valmentajan ja lähden kokeilemaan fitnesskilpailuja seuraavana vuonna. Paikka aukesi ja siinä sitten oltiin – päätös oli tehty ja valmentaja oli löydettävä. Hyvän sellaisen löysinkin ja Samulin kanssa lähdin opettelemaan kuntosalitreenauksen saloja oikein kunnolla.

Rakastuin kovaan treenin taas samantien. Muistan kuinka en ensimmäisen treenikertamme jälkeen kävellyt kunnolla viikkoon, mutta olin aivan myyty. Samuli uskoi minuun, ja minä Samuliin. Tuo syksy 2011 menikin koulussa ja treenatessa. Urheilua tuli niin paljon uusien treenien, sekä koululiikunnan myötä (ensimmäisenä vuonna Vierumäellä kävimme kaikki lajit läpi, sekä teoriassa, että käytännössä), että loppuvuodesta jouduin himmaamaan treenejä hetkeksi kropan ollessa hieman ylirasittunut. Olin flunssaisena ja lisäksi sain rytmihäiriöitä. Niistä selvittiin onneksi levolla.

Ensimmäiset kuvaukset toukokuussa 2012. Kuvauksista olin haaveillut ties kuinka kauan, ja sitten päätin pyytää ystävääni kuvaamaan ja toteutettiin ne. Ei nämä ensimmäiset kuvat mitään priimoja ole, mutta en nyt huonoksikaan haukkuisi. Silloin olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen.
Ensimmäiset kuvaukset toukokuussa 2012. Kuvauksista olin haaveillut ties kuinka kauan, ja sitten päätin pyytää ystävääni kuvaamaan ja toteutettiin ne. Ei nämä ensimmäiset kuvat mitään priimoja ole, mutta en nyt huonoksikaan haukkuisi. Silloin olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen. Ja nyt puhun siis itsestäni mallina, en kuvaajasta. Jesse Teerenmaalle siis kiitokset tästäkin kuvasta.

Näihin aikoihin aloin myös kiinnostumaan ravinnosta enemmän. Sen merkityksestä suorituskyvyssä, vastustuskyvyn parantamisessa ja palautumisessa. Aloin etsimään tietoa kirjoista ja netistä ja välillä olin aivan sekaisin mitä minun pitäisi syödä. Huomasin kuitenkin, että vastustuskykyni todella parani ja pystyin taas urheilemaan kovaa. Valmentajani huomasi innostukseni ja hankki meille tiimiin Teemun, joka tiesi ravinnosta paljon enemmän kuin me kaksi yhteensä. Teemu onkin siitä asti toiminut ravintovalmentajanani ja olen oppinut häneltä aivan mielettömän paljon. Teemu toimi myös henkisenä valmentajanani ja koin hänen antamista harjoitteista olleen minulle paljon hyötyä kilpailuihin valmistautuessa.

Urheilijan asenne ja elämäntyyli tuli minulta kuin itsestään, sillä se vain on minulle luonnollisinta. Lisäksi olen järjestänyt elämääni niin, että se tukee mahdollisimman paljon urheiluani vaikka en olekaan ”ammattiurheilija”. Koulussa kukaan ei ihmetellyt, vaikka meni vielä koulussa olleen neljän liikuntatunnin jälkeen vielä treenaamaan. Välillä tosin sain kuulla siitä, että en ollut kaikissa kissanristiäisissä (=opiskelijabileissä) mukana, mutta en vain kokenut jääväni niin paljoa paitsi vaikken kaikissa olisikaan. Mieluummin nukuin hyvät yöunet ja pääsin seuraavanakin päivänä treenaamaan. En nyt kuitenkaan sano, etten ikinä olisi ollut kemuissa mukana – yksi hauskimmista koulumuistoista onkin meidän luokan ensimmäisen vuoden Ruotsin risteily. Kyllä, perinteinen Helsinki-Tukholma-Helsinki! Olin vielä siihen saakka ollut sitä mieltä, ettei risteilyllä voisi ikinä olla oikeasti hauskaa. Mutta tuolla reissulla oli. Kiitos meidän ihanan hullulle LOT 11 porukalle! Luokan päätösreissua odotellessa (valmistumme tänä vuonna,osa on valmistunut jo)..

Ensimmäinen kilpailudiettini alkoi huhtikuussa 2012. Muistan sen ikuisesti, se hetki oli silloin jotenkin niin jännittävä ja maaginen! Viikonloppuna olin katsomassa Fitness Classic -kilpailuja ja mietin, että olen itse lavalla viiden kuukauden päästä. Sinä viikonloppuna herkuteltiin viimeiset herkut ja maanantaina se sitten alkoi. Kisadietti, hurjaa! Toisin sanoen aivan samaa ruokaa kuin siihenkin saakka, hieman eri määriä ja piti katsoa tarkemmin että söi kaiken tarvittavan päivän aikana. Eli ei se nyt niin kovin jännittävää ollutkaan.

Muutamia viikkoja diettiä takana ja kroppa toimi kuin unelma.
Muutamia viikkoja diettiä takana ja kroppa toimi kuin unelma.

Ensimmäiset kymmenen viikkoa meni helposti, vaikka kyllä silloinkin koin jo hieman jääneeni joistain sosiaalisista tapahtumista ulkopuoliseksi. Ensimmäisenä tuli vappu ja kaikki ystävät olivat lähdössä Helsingissä puistoon. Itse kävin moikkaamassa mukanani omat eväskipponi ja lähdin ajoissa takaisin Lahteen nukkumaan, jotta seuraavana päivänä pääsisin treenaamaan. Ei minua kyllä silloin haitannut, sillä olin niin motivoitunut. Ennemminkin koin, että ympärillä olevat ihmiset kokivat sen välillä kiusalliseksi. Monet kysyivät valmistautumisestani ihan kuin joku olisi pakottanut minut siihen. Ei – jokainen päättää itse lähteä kilpailuihin ja jos se alkaakin tuntua huonolta idealta, niin ei kukaan estä jättämästä leikkiä kesken. Minulla ei tosin kertaakaan käynyt mielessäkään, että olisin lopettanut. Olin päättänyt jo aikoja sitten mitä haluan, ja motivaatio oli kova saavuttaa päämääräni.

Kesä 2012 meni treenatessa ja dietatessa, sekä kesästä nauttiessa. Tein myös kesäopintoja ja hieman töitä, mutta sain hyvin paljon nauttia kiireettömästä arjesta. Uskon että tuo oli myös yksi tekijä erittäin onnistuneeseen diettiin, vaikka toki elämässä on aina vaikeuksia. En siis sano, että se olisi mitään lasten leikkiä silti ollut. Päällimmäisenä minulla on kuitenkin tuosta kesästä erittäin hyviä muistoja. Mutta muistan myös sen, että tein asioita todella paljon yksin. Ystävät kenen kanssa olin viettänyt pari viimeistä vuotta jatkoivat hieman erilaista elämäntyyliä, ja sain välillä hyvinkin ”rauhassa” tehdä omaani. Onneksi minulla oli perhe, silloinen avopuoliso ja valmentajat ympärillä.

kuva 3 (3)
Tuossa kunnossa kelpasi olla myös vaikka bikinimallina muotinäytöksessä keskellä kaupunkia.
Tapaamassa fitnessammattilaista kesällä 2012 USAsta, Nicole Wilkins IFBB Pro.
Tapaamassa fitnessammattilaista kesällä 2012 USAsta, Nicole Wilkins IFBB Pro ja Eevsku Suomesta, joka ei tiennyt fitneksestä yhtään mittään.

Kilpailut lähestyivät ja aloin hiljalleen itsekin miettimään mihin oikein olin lähtenyt mukaan. Tuon vuoden olin vain keskittynyt treenaamaan ja nauttimaan urheilusta parhaimmillaan. Toki kilpailut toimivat motivaattorina, mutta ne eivät olleet missään vaiheessa ainut syy sille miksi urheilin ja diettasin. Kyse oli jostain paljon suuremmasta – itseni ylittämisestä ja halusta tehdä sitä mikä on aina ollut minulle tärkeintä; urheilla.

Yhtäkkiä 20 kilpailuvalmistautumisviikkoa oli mennyt ja olin menossa SM-karsintoihin Jyväskylään. En tiennyt mitä odottaa, mutta olin päättänyt mennä voittamaan. Tiesin että olin antanut projektille kaikkeni ja vuodessa saavuttanut aivan huikeita tuloksia. Toki tavoite oli tehdä vain paras mahdollinen suoritus, mutta jostain tiesin mahdollisuuteni riittävän vaikka voittoon saakka.

Salilla treenin jälkeen noin pari viikkoa ennen ensimmäistä kilpailua.
Salilla treenin jälkeen noin pari viikkoa ennen ensimmäistä kilpailua.
Toiset kuvaukset Jessen kanssa heinäkuussa 2012
Toiset kuvaukset Jessen kanssa heinäkuussa 2012

Kilpailupäivää edeltävänä iltana levitimme Jan Tanaa (rusketusväriä, jota kilpailuissa käytetään) iholleni ja mietin hetken, että mitä ihmettä tämä oikein on. Kuitenkin siinä oli jotain niin huikeaa. Joukko urheilijoita valmistautuu yhtä päivää varten jopa vuosia, ja sitten vedetään rusketusvärit pintaan, palellaan kun on niin rasvattomassa kunnossa, yö kuivatellaan ja aamulla peilistä näkee sellaisen kropan ettei sitä omaksi usko. Onhan siinä aika upea fiilis, kun homma on vain toiminut niin hyvin. Vaikka ruokaa ei saa siinä vaiheessa syödä kovinkaan paljoa, niin energiaa oli kilpailupäivänä vaikka muille jakaa. Olin niin keskittynyt ja herätyksestä saakka tiesin, että se päivä tulee olemaan yksi parhaista ikinä. Olin päättänyt niin.

Kilpailupäivän "hotelliaamiainen". Omaa puuroa, pari kananmunaa ja kurkkua. Naminami.
Kilpailupäivän ”hotelliaamiainen”. Omaa puuroa, pari kananmunaa ja kurkkua. Naminami. Huoltajalla oli vähän parempi aamiainen.

Kilpailupäivän aamulla ystäväni pisti hiukseni kauniisti ja meikkiä naamaan – sen jälkeen vapaaohjelma-asu päälle valmiiksi ja kilpailupaikalle. Takahuoneeseen otin mukaan yhden parhaista ystävistäni ja hän pitikin minusta hyvää huolta koko ajan. Oli aikani mennä lavalle, ja en muista koska olisin jännittänyt niin paljon. Päätin kuitenkin onnistua, ja onnistuinkin. Vapaaohjelman jälkeen adrenaliinia oli niin paljon, etten meinannut muistaa mennä enää toiselle kierrokselle (fysiikkakierros). Toisella kierroksella nautin lavalla olemisesta vain niin paljon, siinä vaiheessa ei enää jännittänyt ollenkaan. Myönnän, että asentojen ja kävelyn harjoittelu ei ollut ollut prioriteettini (varmasti se myös näkyi) ja valmentaja sanoikin jälkeenpäin, että ”muuten tosi hyvä, mutta olisit voinut vetää vatsan sisään kun kävelit lavalle”. Aivan pokkana siis perus voimistelijan kevyt selän lordoosi ja vatsa ulkona. Tosin sillä kunnolla se nyt ei juuri mihinkään näkynyt, paitsi tarkkasilmäiselle valmentajalle.

Lavalta pois ja seuraavaksi palkintojen jakoon. Jäin viimeisenä seisomaan taakse. Olin voittanut. Se tunne oli jotain aivan mieletöntä! Kaikki se treeni, tarkkaan syöminen ja urheilun priorisoiminen oli kannattanut. Karsinnoista oli kuitenkin vain viikko päätähtäimeeni, eli SM- kilpailuihin, joten karsinnoista lähdettiin kotiin palautumaan ja valmistautumaan seuraavan viikonlopun kilpailuihin.

Peukku.
Peukku.
Pokaalista ei olis halunnut päästää irti.
Pokaalista ei olis halunnut päästää irti.

Valmistelut SM -kilpailuihinkin sujuivat hyvin ja vaikka kuntoni ei ollut aivan yhtä hyvä kuin viikkoa aiemmin, niin vapaaohjelma sujui Fitness Expoillakin ja sain hakea kirkkaimman mitalin ja suurimman pokaalin myös kotiyleisön edessä. En väitä etteikö se olisi ollut upea tunne, mutta myönnän että viikkoa aiemmin avattu kilpailukausi oli saanut sellaisen tunnemyräkän aikaan, ettei tämä enää vetänyt sille vertoja. Projekti oli saatu päätökseen – fitneksen Suomen mestari 2012.

SM kilpailuissa oli kannustamassa tietenkin myös ihanat pikkusisarukset.
SM kilpailuissa oli kannustamassa tietenkin myös ihanat pikkusisarukset.
Kiitos valmentaja.
Kiitos valmentaja.
SM voittoja ekana teki mieli banaania.
SM voitto ja ekana teki mieli banaania.

Kilpailujen jälkeen oli rankka pudotus takaisin ”oikeaan” arkeen. Koulu oli jo alkanut ja oli mentävä jatkamaan normaalia opiskelua, sekä tehtävä siinä ohessa töitä. Olo oli erittäin tyhjä. Olin tehnyt vuoden töitä tuota tavoitetta kohti ja nyt se oli saavutettu – mitä seuraavaksi? Pian sainkin tiedon, että minulla olisi mahdollisuus lähteä nuorten MM -kilpailuihin Budapestiin joulukuun puolivälissä. Tähän ehtona oli se, että käyn tuomaritoimikunnan luona neljä viikkoa ennen kilpailuja todistamassa olevani valmis kansainvälisiin kilpailuihin. Tietysti otin paikan vastaan ja pian olikin uusi tähtäin tiukasti mielessä.

Tää kuva oli vaan pakko laittaa, koska muistot tähän liittyen on niin hauskat. Lokakuun alussa meillä oli koulun Outdoor -kurssin melontakurssi ja oltiin koskessa laskemassa kaksi päivää. Oli rasvaprosentti sen verran alhaalla että ihan hieman sitten paleli ja olinkin ihan sininen kun päästiin takaisin sisälle. Tosin oma vika, kun vedin sillä kajakilla siellä koskessa ympäri!
Tää kuva oli vaan pakko laittaa, koska muistot tähän liittyen on niin hauskat. Lokakuun 2012 alussa meillä oli koulun Outdoor -kurssin melontakurssi ja oltiin koskessa laskemassa kaksi päivää. Oli rasvaprosentti sen verran alhaalla että ihan hieman sitten paleli ja olinkin ihan sininen kun päästiin takaisin sisälle. Tosin oma vika, kun vedin sillä kajakilla siellä koskessa ympäri!

Sairastuin kuitenkin kuusi viikkoa ennen kilpailuja keuhkoputken tulehdukseen ja hieman jännitti olenko neljä viikkoa ennen kilpailuja siinä kunnossa, että tuomarit antavat minulle kilpailuluvan. Pääsin kuin pääsinkin kuitenkin tarvittavaan kuntoon ja lupa myönnettiin. Tuo syksy oli muutenkin hieman haastavaa aikaa, sillä emme saaneet valmentajan kanssa aikatauluja sovitettua yhteen ja jouduin treenaamaan todella paljon yksin. Tein kuitenkin parhaani.

Vapaaohjelmatreeniä.
Vapaaohjelmatreeniä.

En tiennyt yhtään mitä odottaa nuorten MM-kilpailuilta, mutta olin vain kuullut että tuomarit voivat olla erittäin raadollisia ja varsinkin uusia kilpailijoita kohtaan. Kilpailuihin tein uuden vapaaohjelman ja se meni hieman aiempia kilpailusuorituksiani heikommin, mutta olin silti varma että pääsisin finaaleihin. Näin ei kuitenkaan käynyt ja lopulta sijoitukseni oli 13. Ei siis lähelläkään finaalia, jonne pääsi kuusi parasta. Itkin ja olin niin pettynyt. Ajattelin jo hetken, että olenko tosiaan niin huono, mutta jälkeenpäin kuvia katsoessa ja valmentajien sekä Suomen tuomareiden kanssa keskusteltua tuli ilmi, että toki parannettavaa on paljon, mutta kyllä siellä vedettiin arvosteluissa erittäin paljon kotiin päin. Samanlainen tuomio tuli Suville, joka oli siellä kilpailemassa nuorten bikini fitness -sarjassa. Tästä voit katsoa Youtube- pätkän , jossa minua ja Suvia haastatellaan noista kilpailuista.

Tässä matkaani siis vuoden 2012 loppuun. Kerron seuraavaksi viime vuodesta ja viimeiseksi kirjoitan tästä keväästä ja tulevaisuuden suunnitelmistani!

<3

Eevsku

ps.

Sain juuri sähköpostiini muistutuksen IFBB:ltä, että ilmottautuminen syksyn kilpailuihin päättyy huomenna. Minua ei siis tulla näkemään syksyn 2014 fitnesskilpailuissa, sen voin jo kaikille kertoa, vaikka ehkä jo moni sen on arvannutkin.

 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Continue Reading