RIKKI

Kuva: Mikko Pekkarinen

Kirjoittaminen yleensä auttaa, joten kokeilen. Jos tulit lukemaan jotain positiivista ja iloista tekstiä tai hakemaan treenimotivaatiota, niin tämä ei ole nyt se teksti. Jos elämän realismi kiinnostaa, jatka lukemista.

Ehkä törmäsit jo instagram -kuvani tekstiin, jossa kerroin hieman ikävämpiä kuulumisia. Ei tämä ensimmäinen kerta ole, kun avaan elämästäni jotain ikävämpää julkisesti. En kuitenkaan keskity ikäviin asioihin joka päiväisessä arjessani, joten en tietenkään jaa niitä myöskään täällä. Elämässä on aina kurjia asioita, meillä kaikilla. Se minkä kukakin kokee kurjana on yksilöllistä ja osa löytää valittamisen aiheita ihan joka asiasta, joka päivä. Kyllä niitä löytäisi jokainen jos mindset on sellainen. Se, että meneekö elämässä hyvin vai huonosti on suhteellista emmekä voi verrata omia kokemuksia tai tuntemuksia toisiin.

Kriisit opettavat. Ne opettavat itseasiassa todella paljon. Jos jotain hyvää tästä vuosien piinasta voi repiä, niin sen, että tämän kaiken vuoksi tiedän pystyväni mihin tahansa.

Kriisit näyttävät myös ketkä ovat oikeita ystäviä, läheisiä, rakkaita sekä nostavat itsessä pintaan kaikkea sellaista, mitä on yrittänyt piilottaa ja ne täytyy käsitellä. Ne opettavat myös todella sen, mikä elämässä on tärkeää ja mitä itse haluaa omalla elämällään tehdä. Ja että aikaa ei täällä kannata hukata, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Tajuaa myös, että kaikilla muillakin on haasteita, osaa keskittyä omaan elämään ja haluaa toisillekin parasta. Osaa asettua toisten ihmisten asemaan eikä tuomitse.

Tämä kaikki on tehnyt minusta vahvan ja itsenäisen sekä osaan nähdä kaikessa jotain hyvää, mutta syvältä sisällä olen rikki. Jokin osa minusta puuttuu ja tiedän, etten enää saa sitä takaisin.

Minulla ei ole ollut isää enää vuosiin vaikka hän on vielä täällä, ainakin hetken. Pahinta on, että sitä viimeistä puhelua on joutunut odottamaan jo niin kauan. Koskaan et tiedä.

Haluan kuitenkin pitää sen kauniin muiston, joka minulla hänestä, meidän kokonaisesta perheestä ja lapsuudestani. Olen kaikista huolimatta kiitollinen onnellisesta lapsuudestani ja siitä, että minulla on edelleen myös terveitä, rakkaita, ihania perheejäseniä.

TOIVOA ON KUNNES SITÄ EI ENÄÄ OLE

En myöskään ikinä halua kadottaa toivoa, uskoa hyvyyteen ja asioiden järjestymiseen. Aina kaikki on järjestynyt tavalla tai toisella. Aina kaikesta on päässyt yli.

On oltava vahva, mutta löydettävä myös tukea, jotta saa olla heikko. Minua auttaa eniten se, että pyrin pysymään rutiineissani. Treeni, ravinto, lepo. Teen myös töitä kun siltä tuntuu, mutta on myös annettava aikaa surulle, tuskalle, ahdistukselle ja vihalle. Jos ne kaikki patoo sisälleen, seuraa varmasti ongelmia myöhemmin.

Halusin jakaa tämän asian, koska haluan tuoda esille sen, kuinka meillä kaikilla on haasteita ja ongelmia, jotka eivät välttämättä näy ulospäin. Helppoa elämää ei ole olemassakaan. On helppoja ja hyviä kausia, mutta meillä kaikilla on omat taistelut, joita käymme.

Tiedän myös, että näistä asioista puhutaan aivan liian vähän. Siksi melkein jokainen kuvittelee olevansa yksin ongelmiensa kanssa vaikka oikeasti ei todellakaan ole. Sen olen huomannut joka kerta, kun avaan suuni tai kirjoitan.

On vain jatkettava eteenpäin, kuten tähänkin asti. Toivottavasti palaamme pian iloisemmissa merkeissä, nyt olen henkisesti hyvin väsynyt, joten älä ihmettele jos minusta ei ihan normaaliin tapaan kuulu.

Paljon rakkautta ihan jokaiselle ja varsinkin jokaiselle upeista viesteistä. Ollaan kilttejä toisillemme,

Eevsku

Continue Reading

Parasta just nyt

_MG_0209-eevsku

Niin paljon olisi teille kerrottavaa, että en meinaa pysyä täällä tuolissani!! Enkä oikeastaan pysynytkään, oli pakko siirtää tietokone tuolille ja kirjoittaa tätä lattialta käsin. Haha!

No mitä on nyt oikein tapahtunut? Ihan sellainen pikkujuttu, että löysin taas lisää itseäni. Se oli ehkä hieman kadoksissa, enkä edes oikein tajunnut sitä täysin. Välillä etsii vastausta vaikeisiin tilanteisiin ulkopuolelta vaikka oikeasti ne löytyvät aina itsestä. Aina. Ja tämä on asia, mikä on tottakai vaikea myöntää, koska me kaikki olemme inhimillisiä ja etsimme vastauksia ongelmiimme ulkopuolelta. Mutta sitä vastausta saa etsiä vaikka vuosikausia ennen kuin oikeasti menee itseensä ja etsii ne avaimet sieltä.

Olen kokenut suuria oivalluksia viimeisen viikon aikana ja siitä suuri kiitos menee kurssille, jossa aikaani vietin aikamoisen määrän torstaihin saakka. Voisin tästä kertoa erikseen teille lisää, sillä nyt en ehdi aivan kaikkea kertoa. Lyhyesti kuitenkin kyse oli siis itsensä kehittämisen valmennuksesta, joissa olen kyllä ollut aiemminkin. Ensimmäistä kertaa näihin asioihin tutustuin vuoden 2012 alusta ja sen jälkeen se on ollut menoa. Paljon on muuttunut ja paljon on opittu, mutta ai että kuinka paljon on vielä opittavaa – ja se vasta siistiä onkin!

_MG_0203-eevsku_MG_0208-eevsku_MG_0213-eevsku

Ainoa todellisuus joka meillä on, on meidän päämme sisällä. Me luomme itse sen, mitä elämältä haluamme, millaista elämää haluamme elää ja millainen tulevaisuutemme on. Itselleni yksi tärkeimmistä oivalluksista oli se, että osaan oikeasti jättää vanhat asiat entistä paremmin taakse ja keskittymään tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Viimeisten viiden vuoden aikana elämässäni on tapahtunut niin suuria muutoksia, että aina ei ole itse pysynyt perässä ja siksi jotkut asiat ovat pyörineet päässä pitkään, ennen kuin niistä on osannut päästää irti. Haluan päästää tästä eteenpäin asioista nopeammin irti ja siirtyä eteenpäin. Toki joitain juttuja on pakko käsitellä, ennen kuin eteenpäin pääsee, mutta tässä täytyy nimenomaan punnita mitkä ovat sellaisia asioita, joita on pakko vielä puida.

Kesän aikana olen ottanut ison askeleen kohti kasvua sellaiseksi urheilijaksi, mitä haluan olla. Sellaiseksi urheilijaksi, mitä tavoitteeni vaativat. Se tuntuu niin mielettömän hyvältä. Viimeisin viikko vain vahvisti sitä, että olen oikealla polulla. Nyt vain kaasu pohjaan, mutta järki mukana. Kaikki vanhat epäilyt ja uskomukset, jotka ovat osakseen tulleet muiden sanomana, haluan jättää taakse. Niillä ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on sillä, mitä itse haluan ja että lähellä olevat ihmiset ymmärtävät ja tukevat sitä.

Olen matkalla kohti unelmiani ja ne saavat kasvaa ja muuttua matkan varrella, mutta tärkeintä on se, että pitää oman mielen ja uskon mukana tekemisessä. Kun usko meinaa hiipua ja visio hämärtyä, on etsittävä ympärilleen ihmisiä, jotka auttavat niiden kirkastamisessa.

Elämä on täynnä mahdollisuuksia – ja mikä vain on mahdollista. Haluan kannustaa omalla esimerkilläni samaan myös teitä muita! Uskaltakaa unelmoida, visioida ja lähteä tavoittelemaan juuri sellaista elämää, jota te haluatte.

”Freedom is everything and love is all the rest”

-Richard Bandler

<3

Eevsku

Kuvat parin viikon takaa by Eevi

Continue Reading

How to find the balance

halti_eevsku2halti_eevsku3

halti_eevsku4levi_eevsku1

Tasapainoinen ruokavalio, ihmissuhteet, työ, treenit, mieli, uni, vatsa, talous.. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon. Tietynlainen tasapaino oli kadoksissa elämästäni jonkin aikaa ja sen huomasi eniten siinä, ettei oikein saanut kunnolla mistään otetta. Olo oli koko ajan rauhaton, eikä mihinkään ollut täysin tyytyväinen. Toki oli hyviä hetkiä, päiviä, viikkoja, mutta kokonaisuudessaan kaikki ei ollut balanssissa.

Päätin viime syksynä, että nyt tämä ”sekoilu” saa riittää. Haluan elämääni jotain tasaista ja pysyvää. Haluan selkeyttä. Selkeitä tavoitteita ja suunnitelmia. Ei hakuammuntaa missään. Tietenkin välillä on oltava rohkea ja kokeiltava, vaikka ei tiedäkään miten siinä käy. Mutta jotain suunnitelmallisuutta, selkeyttä ja rutiineja on pakko olla.

Vasta jälkeenpäin sitä huomaa, kuinka väsynyt olin myös tuosta kaikesta. Sellainen ”vapaus” ei sopinut minulle yhtään. Haluan mieluummin tehdä niin, että minulla on selkeät suunnitelmat, sekä aikataulut ja sitten niissä on hieman joustovaraa tarvittaessa. Rennosti otan sitten kun on sen aika. Senkin osaan kyllä.

Olihan minulla toki noinakin hetkinä aikatauluja, sekä suunnitelmia ja tavoitteita, mutta ei kuitenkaan mietitty kunnolla loppuun saakka ja aikatauluni olivat sekavia. Liikaa turhia juttuja, eikä niin paljon keskittymistä siihen, mikä on minulla oikeasti tärkeää. Esimerkiksi lepo ja kehonhuolto ovat erittäin tärkeitä asioita urheilijalle, joten ne on yksinkertaisesti löydyttävä aikatauluista tai muuten ne unohtuvat.

Ja tarkoitan tuota aivan kirjaimellisesti! Minulle sopii parhaiten se, että varaan noihin aikaa kalenteristani ja usein kehonhuolto on ”ulkoistettua”. Tällä tarkoitan esimerkiksi osteopatiaa, hierontaa, lymfaa, hypoxia.. Viime viikkoina olen onnistunut saamaan kalenteriini haluamiani kehonhuoltotunteja kuten air joogaa, bodybalancea ja hot strecthingia. Nämä tekevät niin hyvää sekä keholle, että mielelle! Osteopatiassa olen nyt käynyt puolen vuoden verran Hieros Oy:n Heikillä ja olen ollut todella tyytyväinen. Lisäksi teen tällä hetkellä itse aiempaa enemmän huoltavaa harjoittelua sekä treenien yhteydessä, että välillä kotonakin. Tuota kotona tehtävää kehonhuoltoa voisi vielä hieman koittaa lisätä, mutta toisaalta on ihan kiva välillä pyhittää kotona oloa vain olemalla, eikä aina tekemällä jotain urheiluun liittyvää.

Kroppaani on vihdoin saatu toimimaan paremmin, mutta nyt on edelleen mentävä rauhassa ja askel kerrallaan. Siihen ei vaikuta mikään yksittäinen juttu, vaan kokonaisuus. Tasapaino. Sekä toki muutamat pikkukikat, jotka vaikuttavat juuri omaan hyvinvointiini. Ruokavaliotani ja treenaamista on siis muutettu jonkin verran, näistä aion kertoa teille lisää tässä kevään mittaan, kunhan olen päässyt hieman pidemmän aikaa näitä toteuttamaan. Erittäin hyvä fiilis tällä hetkellä. Kiitollinen. Kiitollinen siitä, että nyt treenit ovat kulkeneet ja minulla on hyvä olla kaikin puolin!

<3

Eevsku

Hiihtoasu Halti

Pipo & lapaset Adidas

Kuvat Eevi

Continue Reading