5 VUODEN KULUTTUA

Viisi vuotta sitten minulla ei ollut hajuakaan siitä, missä pisteessä olisin nyt vuonna 2017, mutta muistan sen, että jotain tähän suuntaan olen silloin unelmoinut. Elämästä urheilijana ja lähempänä tavoitettani olla maailman paras siinä mitä teen. Tai no jos nyt ihan rehellisesti sanon, niin oikeastaan ajattelin tuolloin maailman parhaaksi tulemisen olevan hieman nopeammin saavutettavissa kuin mitä se on nyt osoittautunut olemaan. En ymmärtänyt silloin, että maailman parhaaksi kasvetaan ja se kasvu ei tapahdu hetkessä. Joissain asioissa muutos voi olla nopeaakin, mutta aika moniin tavoitteisiin tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Epäonnistumisia, uudelleen yrittämistä ja uudelleen yrittämistä.

Yksi toiveaihe tai kysymys minulle oli, että missä näen itseni viiden vuoden kuluttua? Kun katson edellistä viittä vuotta ja mietin mitä kaikkea on tapahtunut ja miten paljon olen muuttunut sekä kuinka paljon omat ajatukset, valinnat ja teot ovat vaikuttaneet tähän hetkeen, täytyy oikeasti miettiä aika tarkasti mitä seuraavalle viidelle vuodelle haluaa. Koska niistä omista ajatuksista ja niiden kautta syntyneistä valinnoista ja teoista tulee totta. Niistä tulee jopa pelottavan tarkasti totta.

”Be careful what you wish for”.

Unelmoinnilla ja visioimisella on aivan valtava vaikutus meihin. Sitä ei aina arvosteta tarpeeksi. Tietenkään pelkkä unelmointi ei riitä, mutta siitä kaikki lähtee. Unelmista tulee ajatuksia ja kun niihin alkaa uskomaan ja tekemään asioita sen mukaisesti, mikä tahansa on mahdollista. Minä tiedän sen ja sen olen todistanut itselleni niin monta kertaa varsinkin viimeisen 5 vuoden aikana. Välillä mennään metsään ja epäillään niitä omia unelmia, mutta se kuuluu prosessiin. Tai ainakin se on kuulunut omaani, ehkä on joku joka vain onnistuu ja leijailee eteenpäin, mutta itse en ole ollut niin onnekas 😉

Olen tehnyt omien unelmieni ja tavoitteiden listausta ajatuksella ainakin sen viiden vuoden ajan ja olen aina välillä kouluttaessani tai luennoillani kertonut sen, kuinka pelottavan tarkasti esimerkiksi kaikki viiden vuoden takaiset unelmani ovat jo toteutuneet pari vuotta sitten. Vuosien aikana nämä tavoitteet ovat tietenkin muuttuneet ja kasvaneet oman muutokseni mukana, mutta en voi kuin suositella sinulle sitä, että käytät aikaa sen miettimiseen, mitä sinä oikeasti haluat? Jos saisit valita ilman minkäänlaisia esteitä (raha, aika jne) mitä haluaisit tehdä, niin mitä se olisi? Mikä voisi olla ensimmäinen askel tästä hetkestä siihen, että tuo tavoite tulisi lähemmäksi?

Viisi vuotta sitten omat tavoitteeni olivat mm. elää urheilulla / olla ammattiurheilija, voittaa ensin lajissani Suomen mestaruus, sitten kilpailla kansainvälisissä kilpailuissa, kirjoittaa enemmän blogia, tehdä yhteistyötä tunnettujen yritysten kanssa, tehdä töitä urheilumallina, matkustaa sekä työn puolesta, että vapaa-ajalla, kouluttaa ja luennoida, asua meren äärellä kivassa valoisassa asunnossa ja löytää tasapainoinen parisuhde.

Tällä hetkellä omat tavoitteeni ovat aika selkeät parin vuoden päähän ja ehkä hyvä niin, sillä ei kannata liikaa tuijottaakaan monen vuoden tai välttämättä edes päivän, viikon tai kuukaudenkaan päähän. Kuitenkin sekä lyhyen aikavälin, että pidemmällekin tehdyt tavoitteet auttavat paljon hahmottamaan sitä, mitä kannattaa päivätasolla alkaa tekemään. Jokin tavoite voi tuntua todella kaukaiselta juuri nyt, mutta ei se ainakaan tule lähemmäksi jos ei aloita heti tekemään asian eteen jotain. Askel kerrallaan. Se on aika hieno tunne, kun voit katsoa taaksepäin ja todeta, että vitsi ne kaikki tavoitteet ovatkin nyt toteutuneet vuosien takaa. Asioiden ylös kirjoittaminen ja ääneen sanominen ovat sellaisia, jotka laittavat pyörät pyörimään nopeammin, joten rohkaisen teitäkin tekemään niin omalla esimerkilläni vaikka se onkin hieman pelottavaa.

Tässä omia seuraavan 5 vuoden tavoitteita (ei aikajärjestyksessä):

  • Voittaa lajini maailmanmestaruus
  • Auttaa ihmisiä voimaan paremmin, uskomaan itseensä ja inspiroitumaan sosiaalisen median kanavieni, valmentamisen, kouluttamisen ja luennoinnin kautta, Suomessa sekä ulkomailla
  • Tehdä mielenkiintoisia yhteistöitä yritysten kanssa, joiden kautta pääsen tekemään entistä laadukkaampaa ja antoisampaa sisältöä seuraajilleni, mm. videoiden kautta
  • Oppia tuottamaan myös itse parempaa sisältöä, kuvaamaan paremmin
  • Kirjoittaa pari kirjaa
  • Saada oma dokumenttini julki
  • Olla mukana jossain tv / elokuva -produktiossa
  • Matkustaa paikkoihin, joissa en ole vielä käynyt, mm. USA, Afrikka, Indonesia, Euroopasta; Lontoo, Pariisi, Rooma, Kööpenhamina
  • Käydä jollain hyvinvointi-/ joogaretriitillä
  • Olla enemmän läsnä, viettää aikaa luonnossa
  • Opiskella ja oppia lisää monessakin asiassa ja mahdollisesti myöhemmin enemmän jotain luovaa
  • Asua osa vuodesta jossain lämpimässä maassa, meren rannalla sielläkin
  • Pitää omasta hyvinvoinnistani entistä parempaa huolta, jotta pystyn antamaan enemmän itselleni ja sitä kautta muille
  • Olla entistä iloisempi, positiivisempi, rakastavampi, avoimempi
  • Arvostaa ja rakastaa enemmän, sekä olla arvostettu ja rakastettu
  • Perustaa perhe kilpailu-urani jälkeen?

Siinä jo aikamoinen lista – osa spesifimpiä tavoitteita, osa vähän suurpiirteisiä. Jotkut näistä tulee toteutumaan nopeammin kuin ajattelen, osaan taas saattaa mennä kauemmin tai ne saattavat muuttua matkan varrella. Se ei haittaa ja on ihan tervetullutta! Sen vuoksi kannattaakin tarkistaa omia tavoitteitaan ainakin muutaman kuukauden välein. Ja kannattaa itselleen sinne omiin muistiinpanoihin kirjoittaa tarkempia sisältöjä tavoitteisiin sekä päivämääriä ja ”merkkejä”, joista tiedät milloin tavoitteesi on saavutettu.

 

Hieman pelottavaa sanoa niitä omia tavoitteita ääneen, mutta mitä siinä voi hävitä? Ei mitään.

Joten, mitkä ovat sinun tavoitteesi?

<3

Eevsku

Kiitos myös tämän tekstin inspiraatiosta viikonlopun Passion For Success -seminaarille

Kuvista kiitos Annette Evokari

Vaatteet Adidas

OSALLISTU MYÖS KILPAILUUN, JOSSA PALKINTONA PUHDAS+ TUOTEPAKETTI

Continue Reading

5 ASIAA ITSESSÄNI, JOISTA OLEN OLLUT EPÄVARMA


Naistenpäivän kunniaksi kirjoitan teille epävarmuudesta ja nimenomaan omista epävarmuuksistani. Tämä on jatkoa sille täydellisen kuvan rikkomiselle, jota olen tässä jo pidemmän aikaa omissa kanavissani harrastanut. Haluan puhua asioista, joista olisin itse halunnut lukea joskus vaikeilla hetkillä ja varsinkin ollessani nuorempi.

Koen, että minulla on ollut aina aika vahva itsetunto ja siitä kiitos perheelleni, joka on tukenut sitä oikealla tavalla. Olen saanut aina olla sellainen kuin olen ja kasvaminen veljieni keskellä on tehnyt minusta hieman rämäpään, joka ei välitä esimerkiksi siitä onko jokainen hiussuortuva oikealla paikallaan tai voinko kulkea treenivaatteissa joka paikassa. Minullakin on kuitenkin epävarmuuteni, kuten meillä kaikilla. Osa epävarmuuksista ovat aivan itse omaan päähäni rakentamiani ja osa taas on tullut kommentin tai jonkun ikävän tapahtuman seurauksena. Se on oikeasti aika jännä, miten joskus joku yksi sana tai lause on voinut saada aikaan niin ison muutoksen omassa ajattelussa tai jättää muistojäljen, joka seuraa ikävällä tavalla perässä. Tämäkin on kuitenkin mahdollista muuttaa, kun sen ensin tiedostaa.

Mennään sitten niiden epävarmuuksien kimppuun.

1.ISOT REIDET JA PYÖREÄ PYLLY

Tätä en varmaan koskaan ole sanonut julkisesti, mutta kyllä, reiteni ja pyllyni ovat aiheuttaneet minulle välillä epävarmuutta. Tämä on oikeasti aika jännä juttu, sillä olen lähinnä kuitenkin saanut elämäni aikana niistä pelkästään positiivisia kommentteja. Kun ensin piti tottua pikkutytöstä naiseuteen siirtymistä, jolloin reidet ja lantio levenee, sen jälkeen on vielä pitänyt totutella siihen, että aloitettuani treenaamaan kuntosalilla jalkoihin tuli lisää lihaksia. Tiedän, että jalkojeni lihakset ovat muotoutuneet koko elämäni kestäneen urheilun vuoksi ja minulla on geneettisesti pyöreät lihaksen, jonka voisi luulla olevan vain hyvä asia, mutta jostain syystä olen kokenut tämän asian välillä huonona. Jo useamman vuoden kestänyt buumi isojen pyllyjen ympärillä on hieman auttanut epävarmuuteni kanssa, mutta ei ole vielä poistanut sitä kokonaan. Tämä juttu on lähinnä oman pääni sisällä ja I’m working on this.

2. KOVA ÄÄNI

Tämä aiheutti minulle joskus epävarmuutta, mutta olen kääntänyt sen nyt myöhemmin ainoastaan hyväksi asiaksi ja se on auttanut minua paljon esimerkiksi valmentajana. Pystyn puhumaan isossakin tilassa vaikka ilman mikrofonia. Välillä varsinkin innostuessani saatan kyllä puhua ja nauraa aika kovaa – se on tosiaan kyllä nykyään enemmänkin hauskaa kuin noloa. Ääneni ja nauruni kuulemma tunnistaa jo kaukaa..

3. PUKEUTUMINEN 

Olen ollut aina kiinnostunut pukeutumisesta ja muodista, mutta valittuani kuitenkin urheilun ja urheilijan elämän olen kuitenkin ennemmin käyttänyt aikani ja rahani siihen liittyviin asioihin uusien korkokenkien tai käsilaukun sijaan. Minut näkee aikalailla 99 % ajasta urheiluvaatteissa ja näin on ollut varmaan suurinosa elämästäni. Yläasteella ja lukiossa tuli puettua päälle myös muuta vaikka liikuntapainotteiset luokat käyneenä tuli sielläkin vietettyä treenivaatteissa aikaa aika paljon. Urheiluvaatteissa olen aina viihtynyt parhaiten ja kukapa ei viihtyisi verkkareissa kireiden farkkujen sijaan.. On ollut toki aikoja kun on halunnut pukeutua niihin kireisiin farkkuihin ja jopa mekkoihin, mutta nyt viimeiset 5-6 vuotta on kyllä farkut jääneet kuluttamatta puhki omien valintojen vuoksi. Voin myöntää, että välillä on ollut vaikea löytää balanssia sen kanssa, että pitää omasta naisellisuudesta tarpeeksi kiinni vaikka niissä trikoissa ja verkkareissa eniten viihtyisikin. Toki nykyään urheiluvaatteet ovat niin kivoja, että niissä voi huoletta viettää vaikka kaikki päivät. On se kuitenkin eri asia pukeutua verkkareihin kuin vaikka muotoja imarteleviin ”tavallisiin vaatteisiin”. Tuon osalta paineet ovat kyllä tulleet enemmänkin ulkoapäin ja ainoastaan jos on ollut itselle väärässä seurassa. ”Etkö pukeudu koskaan muuhun kuin treenivaatteisiin?” Kysytäänkö miespuolisilta urheilijoilta tällaista? Oikeasti kun en koe minkäänlaista ongelmaa olla treenivaatteissani 24/7 ja koen kuitenkin näyttäväni niissä hyvältä ja naiselliselta – siihen en tarvitse korkokenkiä ja mekkoja. Nämä ovat omia valintoja ja se täytyy tiedostaa, sillä vaikka välillä olisikin kiva pukeutua enemmän muihinkin vaatteisiin, niin se ei kyllä palvele uraani millään tavalla ja on suurimmaksi osaksi turhaa ajankäyttöä ja keskittymistä.

4. MEIKKAAMINEN

Tämä menee vähän tuohon samaan kategoriaan edellisen kanssa. Ensinnäkin voin myöntää, että en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut meikkaamisesta. Silloin kun toiset pikkutytöt meikkailivat omia nukkejaan, itse leikin kirkkistä tai vuoren kuningasta ulkona. Ja olen kyllä ihan ylpeä siitä, ei sen puoleen. Mutta en tosiaan ole koskaan ollut kiinnostunut esimerkiksi siitä kuinka varjostukset tehdään kasvoihin, jotta ne näyttäisivät kapeammilta tai huulet pulleammilta. Todella hienoa tosin, että joku muu on kiinnostunut ja osaa, sillä kun olen itse ollut hyvän meikkaajan käsissä niin onhan se kivaa! Silti tässä ei taaskaan ole ollut oma kiinnostus ja yksi suurimmista syistä on ollut siinä, että se ei ole palvellut urheiluani yhtään. Osaan kyllä meikata juuri sen verran, että olen pärjännyt kaikki perus kuvaukset ja hätätilanteessa vaikka vääntänyt oman kisameikkini, mutta en oikeasti ole kovin kiinnostunut siitä. Oma arkimeikkini on tällä hetkellä aika pitkälti kiinni ripsien pidennyksistä ja laitetuista kulmista, koska ne eivät vaadi päivittäin aikaa ja eivät haittaa treeniä. Tiedän kyllä, että jos jaksaisin vähän opetella, niin varmasti osaisin meikata enemmänkin, mutta ei toistaiseksi ole omissa kiinnostuksen kohteissa. Kyllä sitä tosiaan silti on välillä miettinyt, että pitäisikö meikata ja pitäisikö osata. No ei pidä.

5. VAHVUUS

Olen aika lyhyt (n. 158cm), mutta kokoisekseni lihaksikas ja voimakas. Tämä on ollut tietenkin urheilussa aina eduksi ja siellä olen saanut kokea sen olevankin hyvä asia. Kuitenkin urheilun ulkopuolella yhteiskunnan antama kuva naisesta on jotain muuta kuin lihaksikas ja voimakas. Tämän näkee myös usein kommentoinnissa, että lihaksikas tai voimakas nainen näyttäisi mieheltä. Näyttääkö pienet lihakset omaava mies sitten naiselta? Uskon ja oikeastaan tiedän sen, että miehillä on aivan yhtälailla ongelmia itsetuntonsa kanssa, sillä stereotyyppisesti miehen pitäisi olla vahvempi kuin nainen. Tässä asiassa olen myös tuntenut välillä epävarmuutta, koska tiedän olevani paljon vahvempi kuin monet miehet. Urheiluympyröissä olen siitä ylpeä, mutta muuten on saattanut kokea sen olevan huono asia. Olen kilpaillut poikia vastaan jo lapsena ja muistan olleeni silloinkin usein ainakin yhtä hyvä tai välillä jopa parempi enkä silloin kokenut sitä huonona asiana – miksi tytön/ naisen pitäisi olla heikompi tai pienempi? Miksi naisen lihaksia ja kurveja tai niiden puuttumista saa kommentoida enemmän?

Siinä oli toivottavasti hieman ajatuksia herättäviä asioita teille kaikille ja toivon myös, että helpotan muiden naisten ajatuksia samojen asioiden ympäriltä. Haluan myös herättää ajatuksia siihen, että miten kommentoit tai ajattelet toisista ihmisistä. Varsinkin nuorelle ihmiselle voi yksikin sana vaikuttaa negatiivisesti hänen ajatteluun itsestään. Minä ainakin muistan jotenkin pelottavankin hyvin kommentteja itsestäni ja jotenkin ne negatiiviset ovat jääneet paremmin mieleen vaikka olen varmasti saanut miljoona kertaa enemmän positiivista kommentointia niin ruudun tältä kuin siltäkin puolelta.

Ollaan ylpeitä siitä millaisia olemme ja pysytään siinä omassa jutussa vaikka ulkopuolelta paine olisikin toisenlaista! Siihen auttaa oikeanlaiseen ja omaa ajattelua tukevan ympäristön löytäminen sekä asioista ääneen puhuminen.

Ihanaa naistenpäivää aivan jokaiselle!

<3

Eevsku

Kuvat: Kanerva Ahonala

Vaatteet: Adidas

Continue Reading

INNOSTUS AJAA ETEENPÄIN

Toiset inhoavat ”kaikki on mahdollista, usko unelmiisi” -asennetta ja sitten on ihmiset, jotka rakastavat sitä. Puhuvat siitä ja haluavat inspiroida myös muita. Varmaan jokainen seuraajani tietää kumpaan porukkaan kuulun ja tietenkin tuon asennettani paljon ulospäin. Tuntuu, että ne jotka inhoavat tällaista positiivisuutta ja optimismia pelkäävät niin paljon epäonnistumista, että on helpompi olla hieman pessimisti. Silloin kukaan ei pääse sanomaan, että ”hah, etpäs onnistunutkaan”. Ehkä ne, ketä tämä ärsyttää haluaisivat olla optimistisempia ja positiivisempia, mutta eivät uskalla? En tiedä enkä nyt voi puhua muiden puolesta, mutta tällaisia ajatuksia tuosta herää.

Täytyy nimittäin sanoa, että kaikki menestyneet ihmiset ympärilläni ovat optimistisia ja positiivisia. Jokainen on epäonnistunut, jokaisella on ollut paljon huonoja hetkiä elämässä, mutta ei sillä ole mitään väliä eikä se estä yrittämästä uudelleen. Tai on sillä toki väliä siksi, että se on nimenomaan kasvattanut luonnetta ja ajanut eteenpäin. Ilman niitä epäonnistumisia ja heikkoja hetkiä ei olisi kasvanut vahvaa taistelija luonnetta, jonka avulla aina noustaan ylös vaikka olisi kuinka vaikeita hetkiä.

Olen purkanut alkuvuoden aikana omia sisäisiä lukkojani ja löytänyt paljon uusia puolia sekä kysynyt itseltäni suoria kysymyksiä. Olen kysynyt itseltäni sellaisia helppoja kysymyksiä, kuten kuka olen, miksi olen tällainen ja mitä haluan tehdä? Miksi olen tehnyt sitä mitä olen tähän saakka tehnyt ja onko se oikeasti sitä mitä haluan tehdä? Teenkö asioita itseäni varten vai muita varten? Miksi teen jotain asioita, mistä tiedän etteivät ne ole minulle hyväksi?

Meillä jokaisella on sisällämme asioita, joita on jäänyt käsittelemättä. Kaikkien kohdalla käsitteleminen ei varmaan ole pakollista ja jokainen meistä kokee tapahtuneet asiat eri tavalla. Ei voi siis sanoa toisen puolesta siitä, miten joku asia on kyseiseen ihmiseen vaikuttanut ja millä tavalla hän sen kokee. Toiset ovat herkempiä kuin toiset ja osa pystyy puhumaan asioista heti kun taas toiset patovat asioita paljon sisällään. Itse olen kokenut asioiden avaamisen todella vapauttavana vaikkakin rankkana. Ei ole helppoa luottaa muihin ja näyttää heikkouksiaan, jos luottamus on usein petetty. Kun vihdoin kuitenkin pääsee turvallisesti avaamaan omia asioitaan, on se todella vapauttavaa ja itkeminen puhdistavaa.

Me olemme niin erilaisia joka tasolla. Fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti, emotionaalisesti.. Meillä on erilainen kasvatus ja ympäristö sekä opitut tavat. Toisten tarinat ovat rajumpia kuin toisilla eikä niitä kannata liikaa vertailla keskenään vaikka usein varsinkin vaikeat tarinat yhdistävät ihmisiä. Kaikki tämä on muokannut meistä omanlaisia yksilöitämme ja antanut lähtökohdat siihen mitä ikinä alkaakaan tekemään. Silti meillä on vapaus valita kun vain oivaltaa, että miksi on vaikka aina toiminut jollain tietyllä tavalla. Jos sinulla on tapa, joka ei vie sinua haluamaasi suuntaan, on sinulla mahdollisuus muuttaa sitä. Se muutos ei tapahdu hetkessä, mutta se on täysin mahdollinen. Avain siihen on nimenomaan ensin tuon asian tiedostaminen, sen hyväksyminen ja sen jälkeen muutos.

Se miksi minusta on kasvanut näin vahva, on vaatinut vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia. Eihän se ole ollut kivaa, mutta ilman niitä en olisi tässä. On ollut hetkiä, kun se positiivisuus on ollut todella vaikea löytää ja ylläpitää. Aina se on kuitenkin löytynyt ja palannut takaisin, usein vahvempana kuin aiemmin. Välillä minusta tuntuu ettei mikään enää hirveästi hetkauta, kun on tapahtunut niin paljon. Osaa suhtautua asioihin kevyemmin ja olla myös loukkaantumatta muiden sanomisista. En nyt niin paksunahkainen ole etteikö mikään sattuisi, mutta on tapahtunut asioita joiden takia osaa suhteuttaa paljon paremmin. Näiden joidenkin tapahtumien vuoksi niitä omia lukkojakin joutuu availemaan, koska sillä hetkellä kun ne ovat tapahtuneet ei ole ollut mahdollisuus käsitellä ja purkaa sitä loppuun saakka. Sen minkä olen itse huomannut käsiteltävien asioiden kanssa, että kun se on sinulle ajatellessa ja puhuessa täysin tai ainakin lähes neutraalia niin olet päässyt jo pitkälle. Niin kauan kun se aiheuttaa tunteita; vihaa, ahdistusta, surua, paniikkia – on vielä asioita kesken.

Oma luonteeni on yhdistelmä herkkyyttä, luovuutta ja kuitenkin todella kovaa päätä. Ei mikään helpoin yhdistelmä, kun vien usein itseni niin pitkälle, että unohdan herkkyyden ja luovuuden lähes kokonaan. Kun kadotan nuo kaksi, on minun vaikeaa kuunnella itseäni ja löytää tasapainoa tekemisessä. Tuskin sitä vielä ihan hetkeen täysin löydänkään ja niin kauan kun haluan kilpaurheilla, on suorittaminen suuressa roolissa. Olen kuitenkin jo matkalla parempaan balanssiin tiedostamalla ja hyväksymällä asian. En itse halua miettiä suorittamista pelkästään huonona asiana, sillä se myös tuo hyvää jos sitä osaa käyttää oikein. Kaikkea ei pidä suorittaa ja mitä rennompana pitää suurimman osan asioista, välttyy liialliselta kuormittumiselta, mutta ilman suorittamista asiat eivät etene. Rentouden löytäminen ei ole helppoa ja varsinkin jos vanhat tavat ovat tiukassa, mutta tietty rentous kaikessa antaa varmasti parempia tuloksia.

Joka päivä voit valita miten ajattelet ja miten asioita teet. Suoritatko vai otatko rennosti, ajatteletko positiivisesti vai negatiivisesti. Mitä haluat saavuttaa ja miten tavoitteeseen voisi päästä? Kuinka paljon se vaatii aikaa ja muutoksia omassa jokapäiväisessä tekemisessä ja ajattelussa? Loppujen lopuksi kaikki on kiinni siitä, että oikeasti päättää tehdä jonkun asian ja siihen auttaa se, että halu tekemiseen tulee sydämestä eikä pelkästään ulkoisesta motivaattorista. Oli asia mikä tahansa.

Minulla on ainakin vielä niin paljon unelmia, joita haluan toteuttaa. Liiallinen kiire on kuitenkin vähentynyt ja haluan pystyä nauttimaan tekemisestä sekä edetä järkevästi. Ehkä jotain viisauttakin on matkan varrella kertynyt. Välillä mennään riskillä ja liian kovaa, joka palauttaa hieman takaisin maanpinnalle, mutta elämän tarkoitus ei olekaan olla koko aikaa jossain täydellisessä balanssissa vaan pyrkiä tekemään asioita mahdollisimman hyvin. En ole täydellinen ja olen täällä oppimassa.

Tämä viikko on täynnä isojen askeleiden ottamista kohti uusia tavoitteita ja tässä huomaa taas kerran sen, kuinka into ja palo johonkin asiaan saa heräämään eloon. Tulee paljon uutta energiaa, inspiraatiota ja iloa pelkästään innostumisesta. Innostuminen onkin avain asioiden onnistumiseen. Ole innostunut siitä mitä teet ja innosta myös muita, niin kaikki on mahdollista.

Olen muuten innostamassa ja pitämässä  käsilläseisonta -workshoppia Levillä 21.4 Levi Wellness Clubilla -tervetuloa mukaan! Löydät tapahtuman ja ilmoittautumisohjeet täältä.

<3

Eevsku

EDELLINEN POSTAUS: ROOTS HELSINKI

MUUT KANAVAT

IG eevsku

SC eevsku

FB

Continue Reading