ONKO TAVOITTEEN OLTAVA JÄRKEVÄ?

Haluan kilpailla. Urheilla. Voittaa. Haastaa itseni, päästä vielä eteenpäin. Inspiroitua ja inspiroida.

Onko tämä järkevää? Mitä vielä haluan tältä? Miksi teen tätä? Onko tavoitteeni minulle niin tärkeä? Miksi? Mitä saan siitä? Olenko onnellisempi tavoitteen saavutettuani? Mitä tekisin jos en tekisi tätä? Mitä muuta voisin tehdä? Haluanko tehdä muuta?

 

Nämä kysymykset ovat pyörineet omassa päässäni nyt muutaman viikon ajan, oikeastaan enemmän tai vähemmän koko tämän kevään aikana ja tuli inspiraatio kirjoittaa aiheesta, sillä huomenna alkavassa nettivalmennuksessani ensimmäisen viikon teemana on tavoitteen asettaminen. Viime kuukaudet ovat olleet hieman haastavia, mutta opettavaisia. Olen haastanut itseni monella eri tavalla ja joutunut käsittelemään asioita, joita en ole aiemmin käsitellyt. En ole pystynyt purkamaan ahdistusta, huonoa fiilistä ja epätietoisuutta kovaan treeniin, joka on ollut pitkään minulle kaikkein rakkainta. Se etten ole päässyt treenaamaan on johtunut erilaisista haasteista kehoni kanssa ja kun yksi on väistynyt niin toinen on tullut. Viimeisimpänä viikko sitten saamani norovirus, josta suolistolla on vielä hieman matkaa normaalitilaan.

Pystyn silti löytämään tästä kaikesta hyvääkin, sillä olen todellakin joutunut miettimään asioita hyvin eri tavalla. Olen tajunnut entistä paremmin miksi nautin urheilusta ja kilpailemisesta sekä itseni haastamisesta. Osaan myös nauttia niin paljon siitä, kun saan yhdenkin terveen treenipäivän ilman kipuja. Urheilun valinneena on vain totuttava siihen, että ongelmia kropan kanssa tulee ja vuosien edetessä huoltoon on vain käytettävä enemmän aikaa ja ajatusta. Sitä on vain vaikeaa tajuta, kun vertailukohtana on koko elämän kestänyt kilpaurheilu ja palautuminen on ollut niin paljon parempaa nuorempana. Kroppa tarvitsee enemmän huomiota lämmittelyyn, tukiharjoitteisiin, palauttavaan harjoitteluun, liikkuvuuksien ylläpitoon ja lepoon. Ei kai tässä 26 -vuotiaana viitsisi mitään ikäkriisiä vetää päälle, mutta sanotaanko näin, että 10 vuotta sitten oli hieman helpompaa joidenkin asioiden suhteen, heh. Luulin muuten eilen olevani jo 27 -vuotias, kun oikein kovaan ääneen heitin ystävälleni Lauralle, että hei ”mehän täytetään tänä vuonna 28”. No mutta, sain vuoden lisäaikaa yhdessä hetkessä hah!

Olen kova pohtimaan asioita ja sitä ei voi varmasti olla huomaamatta näistä teksteistä. Tämä vuosi on mennyt paljon pohtiessa, kun täysipäiväinen treenaaminen ja kisapreppaaminen ovat jääneet hetkeksi taka-alalle. Tuntuu tosin nyt siltä, että sitä pohtimisaikaa on ollut hieman liikaakin ja vaikka olen kasvanut henkisesti todella paljon, niin nyt voisin jo hetkeksi lopettaa liiallisen pohtimisen. Asiat tuntuvat usein epäreilulta jos tuijottaa vain omaa napaa, mutta jos koittaa nostaa sen katseen sieltä ylös ja pistää asioita perspektiiviin niin voisi olla helpompi hengittää.

Vaikka olen aina ollut hyvin positiivinen, iloinen ja näen kaikessa hyvän niin minullakin on huonot hetkeni ja tänä vuonna niitä on ollut yllättävän paljon. Kun sinulta viedään asia, jota rakastaa yli kaiken (urheilu) niin hetkellisesti voi olla vaikea nähdä asioissa hyvää. On helpompaa heittäytyä marttyyriksi ja voivotella omaa kohtaloaan. Ihminen alkaa myös usein syyttää toisia ja etsiä syitä ulkopuolelta vaikka kaikki vastaukset löytyy itsestään. Eihän se vika nyt minussa ole. Kun sen 100% vastuun ottaminen omasta elämästään on välillä niin hiton vaikeaa.

Oikeasti ihan kaikkeen pystyy vaikuttamaan itse. Omalla asenteella, suhtautumisella, ajatuksilla ja teoilla. Muutos ei ehkä tapahdu nyt eikä asiat muutu sekunnissa tai vuodessakaan sellaisiksi kuin haluat, mutta eivät ne ainakaan tapahdu jos asialle ei tee mitään. Itsesääli, syiden etsiminen ulkopuolelta, negatiivisuus ja marttyyrius eivät auta ketään ja vähiten itseä.

Hieman eksyi aiheesta, mutta ehkä saadaan tämä tiivistettyä tuohon otsikon aiheeseen niin, että punainen lanka pysyy tässäkin tarinassa. Tarvitseeko tavoitteen olla järkevä? Meille opetetaan usein, että pitäisi tavoitella järkeviä asioita. Korkeakoulututkintoa, hyvää ja vakaata työpaikkaa, perhettä. Entä jos näistä mikään ei olekaan listalla? Jos se onkin vaikka vapaus, oman inspiraation seuraaminen, onnellisuus, rakkaus ja hetkessä eläminen. Olivat ne asiat sitten mitä tahansa, mitkä noita sinulle tuovat.

Minun tavoitteeni on juuri noita jälkimmäisiä. Haluan tuntea vapautta tehdä sitä mitä rakastan, inspiroida myös muita tekemään samaa, olla onnellinen, rakastaa mahdollisimman paljon ja elää hetkessä kuitenkin tulevaisuutta suunnitellen. Olen hyvä suhtautumaan nopeisiinkin muutoksiin ja olen oppinut, että se auttaa paljon tällaisen elämän elämisessä. Täytyy olla suunnitelmia ja tavoitteita, mutta osata elää hetkessä ja ottaa rennosti. Koska ikinä ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu ja on vain suhtauduttava kaikkeen hetki kerrallaan. Helppoa? Ei. Mutta opettelun arvoista. Matkalla me tässä kaikki olemme.

Eli vastaus kysymykseen: mielestäni ei tarvitse. Jos me aina teemme ja tavoittelemme vain järkeviä asioita, niin jää tekemättä paljon sellaista, mistä voisi tulla kaikkien haasteiden, pelon ja taistelun jälkeen jotain niin mahtavaa ettei sitä edes osannut kuvitella.

Kuvat Annette Evokari

Ah, olipa ihana kirjoittaa. Kiitos. Kiitos, kun luit. 

<3

Eevsku

Huomenna startataan, tervetuloa mukaan.

Continue Reading

5 VUODEN KULUTTUA

Viisi vuotta sitten minulla ei ollut hajuakaan siitä, missä pisteessä olisin nyt vuonna 2017, mutta muistan sen, että jotain tähän suuntaan olen silloin unelmoinut. Elämästä urheilijana ja lähempänä tavoitettani olla maailman paras siinä mitä teen. Tai no jos nyt ihan rehellisesti sanon, niin oikeastaan ajattelin tuolloin maailman parhaaksi tulemisen olevan hieman nopeammin saavutettavissa kuin mitä se on nyt osoittautunut olemaan. En ymmärtänyt silloin, että maailman parhaaksi kasvetaan ja se kasvu ei tapahdu hetkessä. Joissain asioissa muutos voi olla nopeaakin, mutta aika moniin tavoitteisiin tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Epäonnistumisia, uudelleen yrittämistä ja uudelleen yrittämistä.

Yksi toiveaihe tai kysymys minulle oli, että missä näen itseni viiden vuoden kuluttua? Kun katson edellistä viittä vuotta ja mietin mitä kaikkea on tapahtunut ja miten paljon olen muuttunut sekä kuinka paljon omat ajatukset, valinnat ja teot ovat vaikuttaneet tähän hetkeen, täytyy oikeasti miettiä aika tarkasti mitä seuraavalle viidelle vuodelle haluaa. Koska niistä omista ajatuksista ja niiden kautta syntyneistä valinnoista ja teoista tulee totta. Niistä tulee jopa pelottavan tarkasti totta.

”Be careful what you wish for”.

Unelmoinnilla ja visioimisella on aivan valtava vaikutus meihin. Sitä ei aina arvosteta tarpeeksi. Tietenkään pelkkä unelmointi ei riitä, mutta siitä kaikki lähtee. Unelmista tulee ajatuksia ja kun niihin alkaa uskomaan ja tekemään asioita sen mukaisesti, mikä tahansa on mahdollista. Minä tiedän sen ja sen olen todistanut itselleni niin monta kertaa varsinkin viimeisen 5 vuoden aikana. Välillä mennään metsään ja epäillään niitä omia unelmia, mutta se kuuluu prosessiin. Tai ainakin se on kuulunut omaani, ehkä on joku joka vain onnistuu ja leijailee eteenpäin, mutta itse en ole ollut niin onnekas 😉

Olen tehnyt omien unelmieni ja tavoitteiden listausta ajatuksella ainakin sen viiden vuoden ajan ja olen aina välillä kouluttaessani tai luennoillani kertonut sen, kuinka pelottavan tarkasti esimerkiksi kaikki viiden vuoden takaiset unelmani ovat jo toteutuneet pari vuotta sitten. Vuosien aikana nämä tavoitteet ovat tietenkin muuttuneet ja kasvaneet oman muutokseni mukana, mutta en voi kuin suositella sinulle sitä, että käytät aikaa sen miettimiseen, mitä sinä oikeasti haluat? Jos saisit valita ilman minkäänlaisia esteitä (raha, aika jne) mitä haluaisit tehdä, niin mitä se olisi? Mikä voisi olla ensimmäinen askel tästä hetkestä siihen, että tuo tavoite tulisi lähemmäksi?

Viisi vuotta sitten omat tavoitteeni olivat mm. elää urheilulla / olla ammattiurheilija, voittaa ensin lajissani Suomen mestaruus, sitten kilpailla kansainvälisissä kilpailuissa, kirjoittaa enemmän blogia, tehdä yhteistyötä tunnettujen yritysten kanssa, tehdä töitä urheilumallina, matkustaa sekä työn puolesta, että vapaa-ajalla, kouluttaa ja luennoida, asua meren äärellä kivassa valoisassa asunnossa ja löytää tasapainoinen parisuhde.

Tällä hetkellä omat tavoitteeni ovat aika selkeät parin vuoden päähän ja ehkä hyvä niin, sillä ei kannata liikaa tuijottaakaan monen vuoden tai välttämättä edes päivän, viikon tai kuukaudenkaan päähän. Kuitenkin sekä lyhyen aikavälin, että pidemmällekin tehdyt tavoitteet auttavat paljon hahmottamaan sitä, mitä kannattaa päivätasolla alkaa tekemään. Jokin tavoite voi tuntua todella kaukaiselta juuri nyt, mutta ei se ainakaan tule lähemmäksi jos ei aloita heti tekemään asian eteen jotain. Askel kerrallaan. Se on aika hieno tunne, kun voit katsoa taaksepäin ja todeta, että vitsi ne kaikki tavoitteet ovatkin nyt toteutuneet vuosien takaa. Asioiden ylös kirjoittaminen ja ääneen sanominen ovat sellaisia, jotka laittavat pyörät pyörimään nopeammin, joten rohkaisen teitäkin tekemään niin omalla esimerkilläni vaikka se onkin hieman pelottavaa.

Tässä omia seuraavan 5 vuoden tavoitteita (ei aikajärjestyksessä):

  • Voittaa lajini maailmanmestaruus
  • Auttaa ihmisiä voimaan paremmin, uskomaan itseensä ja inspiroitumaan sosiaalisen median kanavieni, valmentamisen, kouluttamisen ja luennoinnin kautta, Suomessa sekä ulkomailla
  • Tehdä mielenkiintoisia yhteistöitä yritysten kanssa, joiden kautta pääsen tekemään entistä laadukkaampaa ja antoisampaa sisältöä seuraajilleni, mm. videoiden kautta
  • Oppia tuottamaan myös itse parempaa sisältöä, kuvaamaan paremmin
  • Kirjoittaa pari kirjaa
  • Saada oma dokumenttini julki
  • Olla mukana jossain tv / elokuva -produktiossa
  • Matkustaa paikkoihin, joissa en ole vielä käynyt, mm. USA, Afrikka, Indonesia, Euroopasta; Lontoo, Pariisi, Rooma, Kööpenhamina
  • Käydä jollain hyvinvointi-/ joogaretriitillä
  • Olla enemmän läsnä, viettää aikaa luonnossa
  • Opiskella ja oppia lisää monessakin asiassa ja mahdollisesti myöhemmin enemmän jotain luovaa
  • Asua osa vuodesta jossain lämpimässä maassa, meren rannalla sielläkin
  • Pitää omasta hyvinvoinnistani entistä parempaa huolta, jotta pystyn antamaan enemmän itselleni ja sitä kautta muille
  • Olla entistä iloisempi, positiivisempi, rakastavampi, avoimempi
  • Arvostaa ja rakastaa enemmän, sekä olla arvostettu ja rakastettu
  • Perustaa perhe kilpailu-urani jälkeen?

Siinä jo aikamoinen lista – osa spesifimpiä tavoitteita, osa vähän suurpiirteisiä. Jotkut näistä tulee toteutumaan nopeammin kuin ajattelen, osaan taas saattaa mennä kauemmin tai ne saattavat muuttua matkan varrella. Se ei haittaa ja on ihan tervetullutta! Sen vuoksi kannattaakin tarkistaa omia tavoitteitaan ainakin muutaman kuukauden välein. Ja kannattaa itselleen sinne omiin muistiinpanoihin kirjoittaa tarkempia sisältöjä tavoitteisiin sekä päivämääriä ja ”merkkejä”, joista tiedät milloin tavoitteesi on saavutettu.

 

Hieman pelottavaa sanoa niitä omia tavoitteita ääneen, mutta mitä siinä voi hävitä? Ei mitään.

Joten, mitkä ovat sinun tavoitteesi?

<3

Eevsku

Kiitos myös tämän tekstin inspiraatiosta viikonlopun Passion For Success -seminaarille

Kuvista kiitos Annette Evokari

Vaatteet Adidas

OSALLISTU MYÖS KILPAILUUN, JOSSA PALKINTONA PUHDAS+ TUOTEPAKETTI

Continue Reading

INNOSTUS AJAA ETEENPÄIN

Toiset inhoavat ”kaikki on mahdollista, usko unelmiisi” -asennetta ja sitten on ihmiset, jotka rakastavat sitä. Puhuvat siitä ja haluavat inspiroida myös muita. Varmaan jokainen seuraajani tietää kumpaan porukkaan kuulun ja tietenkin tuon asennettani paljon ulospäin. Tuntuu, että ne jotka inhoavat tällaista positiivisuutta ja optimismia pelkäävät niin paljon epäonnistumista, että on helpompi olla hieman pessimisti. Silloin kukaan ei pääse sanomaan, että ”hah, etpäs onnistunutkaan”. Ehkä ne, ketä tämä ärsyttää haluaisivat olla optimistisempia ja positiivisempia, mutta eivät uskalla? En tiedä enkä nyt voi puhua muiden puolesta, mutta tällaisia ajatuksia tuosta herää.

Täytyy nimittäin sanoa, että kaikki menestyneet ihmiset ympärilläni ovat optimistisia ja positiivisia. Jokainen on epäonnistunut, jokaisella on ollut paljon huonoja hetkiä elämässä, mutta ei sillä ole mitään väliä eikä se estä yrittämästä uudelleen. Tai on sillä toki väliä siksi, että se on nimenomaan kasvattanut luonnetta ja ajanut eteenpäin. Ilman niitä epäonnistumisia ja heikkoja hetkiä ei olisi kasvanut vahvaa taistelija luonnetta, jonka avulla aina noustaan ylös vaikka olisi kuinka vaikeita hetkiä.

Olen purkanut alkuvuoden aikana omia sisäisiä lukkojani ja löytänyt paljon uusia puolia sekä kysynyt itseltäni suoria kysymyksiä. Olen kysynyt itseltäni sellaisia helppoja kysymyksiä, kuten kuka olen, miksi olen tällainen ja mitä haluan tehdä? Miksi olen tehnyt sitä mitä olen tähän saakka tehnyt ja onko se oikeasti sitä mitä haluan tehdä? Teenkö asioita itseäni varten vai muita varten? Miksi teen jotain asioita, mistä tiedän etteivät ne ole minulle hyväksi?

Meillä jokaisella on sisällämme asioita, joita on jäänyt käsittelemättä. Kaikkien kohdalla käsitteleminen ei varmaan ole pakollista ja jokainen meistä kokee tapahtuneet asiat eri tavalla. Ei voi siis sanoa toisen puolesta siitä, miten joku asia on kyseiseen ihmiseen vaikuttanut ja millä tavalla hän sen kokee. Toiset ovat herkempiä kuin toiset ja osa pystyy puhumaan asioista heti kun taas toiset patovat asioita paljon sisällään. Itse olen kokenut asioiden avaamisen todella vapauttavana vaikkakin rankkana. Ei ole helppoa luottaa muihin ja näyttää heikkouksiaan, jos luottamus on usein petetty. Kun vihdoin kuitenkin pääsee turvallisesti avaamaan omia asioitaan, on se todella vapauttavaa ja itkeminen puhdistavaa.

Me olemme niin erilaisia joka tasolla. Fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti, emotionaalisesti.. Meillä on erilainen kasvatus ja ympäristö sekä opitut tavat. Toisten tarinat ovat rajumpia kuin toisilla eikä niitä kannata liikaa vertailla keskenään vaikka usein varsinkin vaikeat tarinat yhdistävät ihmisiä. Kaikki tämä on muokannut meistä omanlaisia yksilöitämme ja antanut lähtökohdat siihen mitä ikinä alkaakaan tekemään. Silti meillä on vapaus valita kun vain oivaltaa, että miksi on vaikka aina toiminut jollain tietyllä tavalla. Jos sinulla on tapa, joka ei vie sinua haluamaasi suuntaan, on sinulla mahdollisuus muuttaa sitä. Se muutos ei tapahdu hetkessä, mutta se on täysin mahdollinen. Avain siihen on nimenomaan ensin tuon asian tiedostaminen, sen hyväksyminen ja sen jälkeen muutos.

Se miksi minusta on kasvanut näin vahva, on vaatinut vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia. Eihän se ole ollut kivaa, mutta ilman niitä en olisi tässä. On ollut hetkiä, kun se positiivisuus on ollut todella vaikea löytää ja ylläpitää. Aina se on kuitenkin löytynyt ja palannut takaisin, usein vahvempana kuin aiemmin. Välillä minusta tuntuu ettei mikään enää hirveästi hetkauta, kun on tapahtunut niin paljon. Osaa suhtautua asioihin kevyemmin ja olla myös loukkaantumatta muiden sanomisista. En nyt niin paksunahkainen ole etteikö mikään sattuisi, mutta on tapahtunut asioita joiden takia osaa suhteuttaa paljon paremmin. Näiden joidenkin tapahtumien vuoksi niitä omia lukkojakin joutuu availemaan, koska sillä hetkellä kun ne ovat tapahtuneet ei ole ollut mahdollisuus käsitellä ja purkaa sitä loppuun saakka. Sen minkä olen itse huomannut käsiteltävien asioiden kanssa, että kun se on sinulle ajatellessa ja puhuessa täysin tai ainakin lähes neutraalia niin olet päässyt jo pitkälle. Niin kauan kun se aiheuttaa tunteita; vihaa, ahdistusta, surua, paniikkia – on vielä asioita kesken.

Oma luonteeni on yhdistelmä herkkyyttä, luovuutta ja kuitenkin todella kovaa päätä. Ei mikään helpoin yhdistelmä, kun vien usein itseni niin pitkälle, että unohdan herkkyyden ja luovuuden lähes kokonaan. Kun kadotan nuo kaksi, on minun vaikeaa kuunnella itseäni ja löytää tasapainoa tekemisessä. Tuskin sitä vielä ihan hetkeen täysin löydänkään ja niin kauan kun haluan kilpaurheilla, on suorittaminen suuressa roolissa. Olen kuitenkin jo matkalla parempaan balanssiin tiedostamalla ja hyväksymällä asian. En itse halua miettiä suorittamista pelkästään huonona asiana, sillä se myös tuo hyvää jos sitä osaa käyttää oikein. Kaikkea ei pidä suorittaa ja mitä rennompana pitää suurimman osan asioista, välttyy liialliselta kuormittumiselta, mutta ilman suorittamista asiat eivät etene. Rentouden löytäminen ei ole helppoa ja varsinkin jos vanhat tavat ovat tiukassa, mutta tietty rentous kaikessa antaa varmasti parempia tuloksia.

Joka päivä voit valita miten ajattelet ja miten asioita teet. Suoritatko vai otatko rennosti, ajatteletko positiivisesti vai negatiivisesti. Mitä haluat saavuttaa ja miten tavoitteeseen voisi päästä? Kuinka paljon se vaatii aikaa ja muutoksia omassa jokapäiväisessä tekemisessä ja ajattelussa? Loppujen lopuksi kaikki on kiinni siitä, että oikeasti päättää tehdä jonkun asian ja siihen auttaa se, että halu tekemiseen tulee sydämestä eikä pelkästään ulkoisesta motivaattorista. Oli asia mikä tahansa.

Minulla on ainakin vielä niin paljon unelmia, joita haluan toteuttaa. Liiallinen kiire on kuitenkin vähentynyt ja haluan pystyä nauttimaan tekemisestä sekä edetä järkevästi. Ehkä jotain viisauttakin on matkan varrella kertynyt. Välillä mennään riskillä ja liian kovaa, joka palauttaa hieman takaisin maanpinnalle, mutta elämän tarkoitus ei olekaan olla koko aikaa jossain täydellisessä balanssissa vaan pyrkiä tekemään asioita mahdollisimman hyvin. En ole täydellinen ja olen täällä oppimassa.

Tämä viikko on täynnä isojen askeleiden ottamista kohti uusia tavoitteita ja tässä huomaa taas kerran sen, kuinka into ja palo johonkin asiaan saa heräämään eloon. Tulee paljon uutta energiaa, inspiraatiota ja iloa pelkästään innostumisesta. Innostuminen onkin avain asioiden onnistumiseen. Ole innostunut siitä mitä teet ja innosta myös muita, niin kaikki on mahdollista.

Olen muuten innostamassa ja pitämässä  käsilläseisonta -workshoppia Levillä 21.4 Levi Wellness Clubilla -tervetuloa mukaan! Löydät tapahtuman ja ilmoittautumisohjeet täältä.

<3

Eevsku

EDELLINEN POSTAUS: ROOTS HELSINKI

MUUT KANAVAT

IG eevsku

SC eevsku

FB

Continue Reading