SUUNNAN MUUTOSTEN VUOSI 2016

kh7a6338

Vuosi vaihtui, mutta perinteisesti haluan koota vielä yhteen viime vuoden ennen kuin käännetään täysin uusi sivu myös täällä blogin puolella. Vuosi 2016 jää mieleen itselleni vuotena, kun käänsin elämäni suuntaa. Ulkopuolisen silmissä se ei välttämättä niin rajusti edes esille tullut, koska perusasiat ovat olleet elämässäni jo vajaat 7 vuotta samaa – urheilua, töitä, opiskelua, hyvinvointiin panostamista, matkustelua ja positiivisuuden jakamista. Toki 7 vuodessa nyt ylipäätänsä tapahtuu jo aika paljon ja varsinkin nuoren elämässä, mutta reilu vuosi sitten otin ratkaisevia askeleita kohti tavoitteitani. Päätin, että nyt tai ei koskaan ja all in, sitten katsotaan mihin se riittää.

Nämä tavoitteet olivat kilpailut ja opintojen loppuun saattaminen. Minulla oli kaksi vuotta (2014 & 2015) taukoa kilpailemisesta ja opinnot etenivät hitaasti, koska kärsin alipalautumisesta ja oli pakko saada talousasiat kuntoon ennen kuin pystyisin näihin kahteen asiaan panostamaan. Paljon muutakin tapahtui mikä vaikutti asiaan, mutta ei nyt palata enää niihin juttuihin vaan koitan pysyä vuodessa 2016.

Vuosi sitten tämän päätöksen tehtyäni tiesin, että se vaatii monen muun asian sivuun jättämistä. Esimerkiksi blogia en pystynyt mitenkään tekemään viime vuonna niin paljon kuin haluaisin, koska aikaa ei yksinkertaisesti ollut täällä kirjoittamiseen ja kuvien ottamiseen / muokkaamiseen tarpeeksi. Jollain ihmeellä blogi on kuitenkin pysynyt yllättävänkin seurattuna ja määrän sijaan olenkin panostanut täällä laatuun. Kun kirjoitan, haluan oikeasti sanoa jotain, antaa teille lukijoille jotain. Toki yhteistyöjuttujakin teen ja ne ovat koko ajan nousseet tärkeämmiksi, sillä ne sponsoroivat urheilu-uraani tällä hetkellä. Tästä annoin viime syksyn alussa haastattelunkin Voimistelu -lehteen, että olen itse rahoittanut ammattiurheiluni, kun siihen ei ole ollut pienen lajin vuoksi muuta mahdollisuutta. Taistelu tähän pisteeseen on ollut pitkä ja tie kivinen, mutta nyt olen saavuttanut jo sellaisen tason tekemisessäni, että omiin korviinikaan ”ammattiurheilija tai huippu-urheilija” ei kuulosta enää hölynpölyltä. Jopa huvittavaa, että olen kuitenkin koko elämäni kilpaurheillut ja panostanut urheiluun lähes kaiken aikani ja rahani, mutta silti on mennyt 25 vuotta ennen kuin annan itselleni luvan kutsua itseäni ammatti- tai huippu- urheilijaksi. Kansainvälisissä kilpailuissakin olin kuitenkin jo ensimmäistä kertaa tässä lajissa reilu 4 vuotta sitten (nuorten MM).

_MG_6154

Mutta mennään sitten siihen vuoden 2016 koontiin. Varoitan jo nyt, että tästä voi tulla aika maraton -postaus. Kirjoitan tämän eniten itseäni varten, koska tällä tavoin myös oikeasti muistan mitä kaikkea sain vuodessa aikaiseksi. Viimeinen kuukausi kun on ollut aika vaikea ja yhtä vuoristorataa – välillä on tuntunut, että en edes ole urheilija tai ole saanut yhtään mitään aikaiseksi. Nyt on siis hyvä aika hieman muistuttaa, että ihan hyvin tuo vuosi kuitenkin meni. Tässä siis seuraavaksi palasia viime vuodesta.

TAMMIKUU

Vuosi starttasi ihanasti muutaman muun sporttibloggaajan kanssa upeissa Levin maisemissa ja tutustumassa Levi Wellness Clubiin (tänne on päästävä uudestaan). Aloitin opinnäytetyöni, treenasin ja mukavia työprojektejakin oli heti alkuvuodesta.

levi_eevsku2IMG_2602__finaleevsku_janicalönn

HELMIKUU

Helmikuussa kävimme Nannan kanssa Fuerteventuralla testaamassa sporttihotellia, olin kouluttamassa Kuwaitissa Spartan Gearin kanssa ja kivoja työjuttuja oli Helsingissäkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
IMG_3268 (1)active_eevsku

kuwait_spartaneevsku

MAALISKUU

Vaikka treenit, ruokavalio ja koulutyöt kulkivat hyvin mukana koko vuoden kaikilla reissuillakin voin sanoa maaliskuussa olleen Thaimaan matkan kyllä sellaiseksi suoritukseksi, että tulen sitä muistelemaan vielä mummonakin. En tiedä voiko tällä kehua vai pitääkö itselleen vaan nauraa. Olin tosiaan vetämässä Spartan Bootcampia melkein pari viikkoa Hua Hinissä ja samalla kun valmensin muita, vedin omat treeni 2 x päivässä, kirjoitin opparia ja olin kantanut suurimman osan diettieväistäkin ihan Suomesta asti mukaan. Ihan vaan siksi, että aikaa tai mahdollisuutta ei siellä oikein ollut ruoanlaittoon, joten pääsin helpoimmalla. Ja aika hyvin meni vaikka itse sanonkin. Thaimaan lisäksi vein parhaan ystäväni rentoutumaan Långvikiin ja olen seisonut käsilläni näköjään myös Adidaksen dinnerillä. Yllätys.

eevsku_thailand1langvik_eevsku10Adidas_DD_HAJ_4804

HUHTIKUU

Kilpailukuukausi. En ollut sanonut missään ääneen kisaavani huhtikuussa, enkä oikeastaan tiennyt sitä itsekään kunnes kilpailupäivä tuli yllättäen eteen. Päätöstä kilpailla ei voinut tehdä aiemmin, koska ei yhtään tiennyt toimiiko kroppani vielä vai ei. Kaikkeni tein ja toimi se nyt sillä tavalla, että kilpailuihin pääsin vaikka ei aivan vielä parhaimmalla kunnolla mitä haluaisin. Minulle tämä kilpailu oli kuitenkin enemmän kuin mitään kukaan ulkopuolinen pystyy ymmärtämään ja oli siinä vaiheessa aivan sama mitä muut ajattelevat. Voitin kilpailujen ja EM -kilpailupaikan lisäksi itseni miljoonakertaisesti ja se oli suurin palkinto minkä niistä kilpailuista sain. Taisin myös käydä huhtikuussa pitämässä oppariseminaarin juuri kilpailuviikolla tai heti sen jälkeen. Nyt en ihan muista, kun oli hieman kiireinen tuo(kin) kuukausi. Heh.

smiles_eevsku FitnessClassic2016-1926

TOUKOKUU

Paikka EM -kilpailuihin oli vuoden kohokohtani ja niihin valmistautuminen sekä itse kilpailut ovat koko vuodesta parasta aikaa. Huhtikuun karsintojen jälkeen pistin vielä yhden lisävaihteen päälle ja suurin stressi oli kadonnut hartioilta, kun koulu alkoi olla taputeltuna sekä kilpailulavalle noustu pitkän tauon jäljiltä. Kuten koko vuoden, tein kuitenkin kilpailuvalmistautumisen ohella myös töitä, mutta EM -valmistautuminen ja kilpailut ovat jääneet mieleeni aikana, jolloin olen voinut tähän astisen urheilu-urani aikana eniten keskittyä itse urheiluun. Treeneihin, lepoon, ravintoon, mentaalipuoleen. Valmistautumiseen. Se oli parasta ja muistan olleeni joka päivä tästä niin kiitollinen ja onnellinen kun voi pieni urheilijatyttö olla. EM -kilpailujen jälkeen PING Helsinki on jäänyt erittäin kivana tapahtumana mieleen ja valmistujaiseni olivat aivan täydelliset. Juhlistimme perheeni ja ystävieni kanssa tutkintoani, mutta myös koko kevättä, jolloin olin laittanut 110% peliin. Toukokuu 2016 oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista kuukausista tähän saakka vaikka sijoitukseeni EM -kilpailujen finaalissa (kuudes) olinkin hetkellisesti pettynyt.

_MG_9500-eevsku1normal__PP42789normal__PP42793normal__PP42819IMG_20160513_210045H37A5718_långvik H37A5806_graduate H37A5804_graduate

KESÄKUU

Palautuminen tuosta koko keväästä ja tunteiden vuoristoradasta oli välillä haastavaa ja nyt kun olen paininut samojen asioiden äärellä viimeisen kuukauden olen vain halunnut muistaa sen, että se menee kyllä ohi. Täytyy vain malttaa. Kesäkuun parasta oli upea työmatka Kiran kanssa Barcelonaan ja risteilylle. Ihanan matkan lisäksi sain tämän mielettömän naisen elämääni <3

_MG_6065_energyroyalcarribean-3-eevsku_MG_6152_royalcaribbean

HEINÄKUU

Heinäkuu oli vaikea, koska palautuminen keväästä oli edelleen ollut hieman vaakalaudalla. Treenit alkoivat kuitenkin hiljalleen sujua ja koitin löytää parhaani mukaan tasapainoa kaikkeen. Urheilun, työn ja muun elämän välille. Palautuminen kilpailukaudesta ei tarkoita pelkästään fyysistä kehoa tai omaa mieltä vaikka ne eniten kovilla ovatkin. Palautumiseen kaudesta liittyy myös palautumista takaisin sosiaalisempaan elämään, mahdollisesti vapaa-aikaan, työkuvioihin ja ihmissuhteisiin. Näitä ei kapasiteetti pysty käsittelemään määräänsä enempää kilpailukauden aikana. Olin jo päättänyt toukokuun EM -kilpailujen jälkeen haluavani kilpailla myös syksyllä, mikä ei ehkä ollut kaikkein paras idea näin jälkeenpäin. Toisaalta en kyllä silti muuttaisi mitään, koska syksyn kausi opetti minulle omasta mentaliteetistani varsinkin hyvin paljon ja toi muutoksia elämääni monella muulla tapaa, jotka vaikuttavat hyvin paljon tähän hetkeen.

IMG_6602_eevsku_MG_0225-eevskuIMG_7090-eevsku

ELOKUU

Työjuttuja, kilpailuvalmistautumista. Tällöin olin ehkä hieman ahdistunut pienestä asunnostani Helsingin keskustassa ja pohdin tähän muutosta. Muutos tulikin pian eteeni ja muutin syksyksi kahden kämppiksen kanssa isoon asuntoon ennen paremman oman kämpän löytämistä.

IMG_1274__IMG_7285

SYYSKUU

Aivan mielettömiä työjuttuja alkoi satelemaan syksylle ja olin näistä mielettömän kiitollinen. Ne antoivat voimaa vaikka muuten kilpailuvalmistautuminen tökkikin jonkin verran. Treenit sujui, mutta keho ei vastannut rasvanpolton suhteen juuri millään tavalla. Pikkuhiljaa näytti kuitenkin siltä, että pääsen kilpailemaan. Halusin mennä loppuun saakka syteen tai saveen, koska kaikki muu olisi tuntunut luovuttamiselta. Tähän vuoteen mahtui myös kaksi lehden kansikuvaa (FIT ja Fitbody).

eevsku_adidaswomen8fit_eevskutrue_eevsku-12

LOKAKUU

Aika kilpailla taas. Ärsytti aivan suunnattomasti ettei pistämäni panos tähän valmistautumiseen näkynyt lavalla, mutta sain syksyn kilpailuista (SM ja MM) molemmista taas jotain erittäin tärkeää itselleni. Näytin itselleni, että pystyn suoriutumaan kovankin paineen alla ja siitä huolimatta, että en ollut fysiikkaani täysin tyytyväinen. Molemmat kilpailut onnistuivat täysin nappiin suoritusten puolesta ja vapaaohjelmissani en tehnyt virheitä kummassakaan kilpailussa. Vapaaohjelmien osalta onnistuin siis niin hyvin kuin mahdollista ja se oli parasta antia syksyn kilpailuista. Nautin lavalla olosta, koska tiesin että olen antanut kaikkeni enkä olisi pystynyt parempaan. SM -hopea oli pettymys, mutta voitin vapaaohjelma kierroksen ja jäin fysiikassa, joten näin sen kuuluikin mennä. Sain MM -kilpailupaikan ja olin siitä niin kiitollinen, kun voi ihminen vain olla. Taas laitettiin seuraava vaihde silmään, mutta kevään tavoin se ei tällä kertaa toiminut aivan samalla tavalla. Stressiä ja väsymystä oli ilmeisesti kropassani liikaa vaikka se ei treeneissä näkynytkään. Suorituskykyni nousi aina marraskuun MM -kilpailuihin saakka sekä hormonitoimintani toimi aivan normaalisti. Aina ei vaan toimi vaikka kaikkensa antaisi ja se on tietenkin välillä ollut aika raskasta. Hymy ei silti hyydy, sen lupaan.

eevsku_adidast2t_6428-eevsku

MARRASKUU

MM -kilpailujen finaalista jääminen oli kova paikka ja tietenkin kovempi paikka oli huomata tosiaan se, että vaikka tekisi kaikkensa, se ei aina auta. Kuitenkin sain MM -kilpailuista paljon, kuten jo mainitsinkin. Huomasin mentaalipuoleni ja kilpailuhermojeni kehittyneen aivan mielettömästi ja kun joku päivä vihdoin saan yhtäaikaa fysiikan ja vapaaohjelman menemään nappiin kv-kilpailuissa, tiedän hakevani ne kirkkaimmat pokaalit. Kilpailujen jälkeen lähdimme Eevin kanssa Thaimaahan, jossa meillä oli hieman huonoa onnea matkassa sekä säiden ja sairastelujen osalta. Thaimaa silti edelleen yksi suosikeistani ja täytyy vain ensi kerralla olla paremmissa väleissä auringon kanssa! Matkalta suurimpana kotiin tuomisena toin varman fiiliksen siitä, mitä täytyy muuttaa omassa elämässä, jotta löytäisin taas paremman tasapainon. Taas yksi askel eteenpäin.

eevsku_mm2016_1tui_eevsku_mg_0823

JOULUKUU

Joulukuun kuvia en nyt tähän jaa, kun ne ovat olleet juuri kaikkien verkkokalvoilla. Joulukuu oli aikaa perheelleni, ystäville, itselleni ja uusien kuvioiden valmistelua. Tämä kuukausi todisti taas sen, että kaikki asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Täytyy vain malttaa, uskoa siihen, että kaikki menee juuri niinkuin pitää.

Tämä vuosi todisti ja näytti minulle monta asiaa, joiden kanssa on aivan erilaista lähteä rakentamaan nyt tätä tulevaa uutta vuotta. Tärkeimpinä oppeina itselleni ja teille:

  • USKO ITSEESI, AINA
  • VIETÄ AIKAA IHMISTEN KANSSA, JOTKA USKOVAT SINUUN JA OVAT POSITIIVISIA
  • SULJE NE OVET, JOTKA EIVÄT ENÄÄ ANNA SINULLE MITÄÄN HYVÄÄ – UUSIA AVAUTUU JA ET TULE KATUMAAN VANHOJEN SULKEMISTA
  • ÄLÄ KOSKAAN LUOVUTA, SILLÄ SE RATKAISEVA PALANEN VOI LÖYTYÄ HETI SEURAAVASSA HETKESSÄ
  • ELÄ JUURI SELLAISTA ELÄMÄÄ KUIN SINÄ HALUAT JA JOS SE EI SELLAINEN OLE, RAKENNA SIITÄ SELLAINEN
  • ÄLÄ TUOMITSE MUITA TAI VIETÄ AIKAA IHMISTEN KANSSA, JOTKA NIIN TEKEVÄT
  • PANOSTA HYVIIN IHMISSUHTEISIIN
  • OLE REHELLINEN ITSELLESI JA MUILLE, VAIKKA SE SATTUISI
  • HARD WORK PAYS OFF – EI VÄLTTÄMÄTTÄ JUURI SILLOIN KUIN HALUAT, MUTTA VARMASTI JUURI SILLOIN KUN ON ON OIKEA HETKI

KH7A6283

Tavoitteet tälle vuodelle kirjattu ja niitä kohti lähdetty jo. Kiitos teille kaikille tästä vuodesta ja kiitos, kun kuljette tätä matkaa edelleen kanssani. Tästä lähtee blogini kahdeksas vuosi. Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille ja yrityksille kenen kanssa olen saanut ja saan tehdä töitä. Kiitos.

Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin, IHANAA UUTTA VUOTTA 2017

<3

E

Continue Reading

MATKALTA KOTIIN

_mg_0816

Tuntuu, että teen aina suurimmat muutokset ja päätökseni elämänI suhteen ollessani matkalla. Eri ympäristössä kaukana kotoa asiat näkee jotenkin selkeämmin ja pystyy pysähtymään eri tavalla, jolloin itseään on helpompi kuunnella. Rakastan matkustamista, kaikkea siihen liittyvää; sen suunnittelua, fiilistelyä, lähtöä, siellä olemista ja uusia kokemuksia, mutta myös kotiin paluuta. Harvoin on vielä ollut sellainen olo, että olisi jotenkin kamalaa tulla takaisin Suomeen. On reissu ollut melkein mikä tahansa ja minkä pituinen hyvänsä, on sieltä tarttunut mukaan inspiraatiota, uusia ideoita ja näkökulmia. Tiedän kotiin palatessani yhä paremmin mitä haluan tehdä ja miksi. Viimeisten vuosien aikana jokainen reissu on selkeyttänyt haluani urheilla ammattimaisesti ja mitä se minulta ja ympäristöltäni vaatii. Vaikka kaikki matkat ovat sisältäneet treeniä ja mahdollisimman hyvin normaalien rutiinien noudattamista myös ruokavalion ja levon suhteen, on se aina erilaista kuin kotona. Kotona kaikki on helpompaa ja selkeämpää. Tiedät tasan tarkkaan mitä syöt ja mistä saat kaiken tarvittavan, omat lisäravinne- ja superfoodvarastot ovat käden ulottuvilla, treenipaikat tuttuja ja uni säännöllistä. Urheilijalle helpointa on se, että päivittäiset asiat ovat helposti toistettavissa ilman ylimääräistä stressiä kaikesta. Näin olen ainakin itse kokenut vaikka olen matkustanut paljon ja siihenkin toki tullut rutiinia. 

Tein koko viime vuodenkin töitä urheilun eteen, mutta elämässäni tapahtui liikaa kaikkea muuta, jotka vaikeutti asioita. Vietin aikaani ihmisten kanssa joiden kanssa ei olisi pitänyt, olin liian sinisilmäinen monen asian suhteen ja olin myös edelleen hieman hukassa ja väsynyt urheilijana siihen, että hakkaan päätäni seinään jo toista vuotta. Tasan vuosi sitten palasin Suomeen reilun viikon lomaltani Dubaista, jonka olin varannut itselleni, jotta pääsen keräämään ajatuksiani kasaan.  Lähdin matkalle ensin täysin yksin, mutta sain ystävästäni Kanervasta loppuviikolle seuraa. Onneksi minulla on lähipiirissä yhtä extempore -ihmisiä, kuin millainen itse olen! Muistan olleeni aivan loppu, mutta samalla täynnä intoa siitä, että tiesin muutosten ja parempien aikojen olevan tulossa. Mietin jopa taas hetken, että täytyykö minun lopettaa fitness? Eikö se oikeasti vain ole enää tarkoitettu elämääni? Kävin treenailemassa aivan fiilispohjalta ja kokeilin myös tankotanssia, kävelin rannoilla ja istuin kahviloissa. Tiesin inspiraation ja vastauksen tulevan, kun vain annan hetken happea. Fiilikset fitness -uraani kohtaan ei hiipunut matkan aikana, vaan löytyi vahvempana kuin koskaan. Tulin kotiin ja muutin samalla viikolla uuteen asuntoon – oli aika aloittaa asiat puhtaalta pöydältä. 

_mg_0803_mg_0809

Aikalailla siis tasan vuosi sitten lähdin tämän vuoden kilpailuprojekteihin. Olin jo kontaktoinut ennen lomaani valmentajaani Teemua, joka on jo siis ollut valmentajani vuoden 2012 ja olemme olleet tekemisissä tuon vuoden alusta saakka. Sanoin ensin Teemulle, että haluan vain saada kroppani toimimaan ja katsotaan tuleeko kilpailuja enää. No – eihän siinä kuitenkaan kauaa mennyt, kun olin valmis kääntämään kilpailuvaihteen päälle. Päätin pistää kaiken peliin ja niin todellakin tein. Vaikka hieman naurattaa jopa oma omistautuminen urheilulle ja kuinka pitkälle sen on valmis välillä viemään, niin olen ylpeä itsestäni. Vein itseni sille asteelle tekemisessäni, jonne olen halunnut päästä. Ja nyt kun ollaan siellä, haluan taas eteenpäin.

Olen sanonut tämän aiemminkin, mutta urheilen siksi, että se antaa minulle niin paljon enemmän kuin ottaa. Vaikka myönnän olleeni hetkittäin aika finaalissa koko kauden puristuksen jälkeen ja Thaimaan reissu tuntui välillä kaikkea muulta kuin haluamaltani treenilomalta – en malta odottaa pääseväni oman arkeni rytmeihin ja kehittymään. Tämä matka teki taas juuri sen, minkä olen aiemmiltakin reissuilta tärkeimpänä vienyt tärkeimpänä kotiin: selkeytyneet ajatukset ja varma olo siitä, että oma arki kaikkien rutiinien kanssa on se, joka tekee minut onnelliseksi. Toki haluan edelleenkin matkustaa ja maailmassa on vielä niin paljon paikkoja, joihin haluan mennä. Paloni on kuitenkin päästä tavoitteisiini urheilussa niin kova, että olen vaikka valmis karsimaan nauttimastani matkustelusta toistaiseksi enemmän. Tein sen jo viime kevään jälkeen, jolloin matkustelin todella paljon töiden puolesta. Vuoden sisään olen matkannut Dubaihin (oma treeniloma), Ruotsiin (Karalahtien treenileirillä<3), Kuwaitiin (kouluttamassa Spartanin kanssa), Fuerteventuralle (Nannan kanssa treeni/työmatka), Thaimaahan kaksi kertaa (Hua Hin työmatka Spartan Bootcamp ja nyt tämä Phuket), Espanjaan kaksi kertaa (Santa Susanna EM-kilpailut ja Barcelona työmatka Kiran kanssa <3) ja Puolaan (MM-kisat). Keväällä koulusta valmistumisen jälkeen oli tarkoitus lähteä alunperin matkalle, mutta päätin olla kesän Suomessa. Tarvitsin paikallaan olemista ja palautumista koko keväästä. Kilpailujen lisäksi tänä vuonna tuli puristettua AMK -opinnot loppuun ja töitä on tehty. Haastava kombo välillä urheilusta palautumisen kannalta ja se on tietenkin tuntunut vaikka on tehnyt kaikkensa, että se vaikuttaisi mahdollisimman vähän. Välillä ärsyttääkin, että joutuu ottamaan aikaa urheilulta ja tehdä jotain, mikä ei vie tässä yhtään eteenpäin, mutta elämässä kaikki ei aina ole kivaa. Haluan kuitenkin uskoa siihen päivään, kun saan keskittyä edes jonkin aikaa pelkästään urheiluun ja kaivaa koko potentiaalini esiin. Lähellä ollaan jo, tiedän ja tunnen sen, mutta vielä vaaditaan muutaman portaan kiipeämistä ylöspäin.

Matkustelu on nykyään siis hyvin erilaista kuin vielä muutama vuosi sitten. Thaimaassa kaksi viikkoa Suomen pimeimpään vuoden aikaan oli kyllä tervetullutta ja toivon pienistä haasteista huolimatta, että tämä breikki kisakauden päätteeksi teki tehtävänsä ja palautuminen olisi viime kevättä helpompaa. Nyt ainakin tuntuu siltä alkureissun tahmeudesta huolimatta. Tottakai on ylipäätään aina hieman haastavaa kauden jälkeen ja siihen päälle vielä pitkä matkustaminen, aikaero ja uusi ympäristö. Onneksi kahteen viikkoon sisältyi myös aivan mielettömiä treenejä, rentoutumista ja ennen kaikkea irtiotto tutusta ympäristöstä ja uusia oivalluksia. Tein itseasiassa yhden erittäin tärkeän oivalluksen väsähtämiseni kautta ja tuli aika kirkas flashback viime vuoden Dubain reissuun. Nämä reissut ovat olleet tärkeitä muutosten kannalta vaikka myös haastavia.

_mg_0818

Elämäni menee muutosten sykleissä ja sitä olen jo pohtinut aiemminkin, että elän vaihetta, kun asiat elämässäni muuttuvat nopeasti. Tai mistä tiedän jos tämä vaihe kestää vaikka lopullisesti, eipä siinäkään mitään. Olen aina ollut nopeiden muutosten ihminen ja kaipaan muutosta tietyin väliajoin. En pidä paikallaan olemisesta minkään asian suhteen ja välillä se on toki aika haastavaakin. Muutokset ovat usein raskaita, mutta antoisia. Kun sulkee yhden oven, aina uusia avautuu. Joidenkin asioiden kanssa pyrin tietenkin pysymään enemmän paikallani, koska esimerkiksi urheilussa ja ylipäätään tavoitteiden saavuttamisessa kärsivällisyys ja pienet askeleet ovat tärkeitä. Tosin muutoksen haluisuuteni vähenee myös sen myötä, kun palaset loksahtelevat kohdalleen. Niin urheilun, asumisen ja ihmissuhteidenkin osalta. Sen olen nyt huomannut hyvin nimenomaan urheilun kohdalla. Kun jokin tuntuu oikealta, et kaipaa siihen suurta muutosta.

Olen tällainen kun olen kokemusten kautta, jotka ovat kasvattaneet minut siihen, että uskallan seurata intuitiotani ja ottaa riskejä. Kaikki muutokset eivät ole aina olleet lopulta pysyviä tai parhaita mahdollisia, mutta kaikesta olen oppinut sen tarvittavan, mikä on vienyt minua eteenpäin. Urheilussa, työssä, asumisessa, ihmissuhteissa. Koen, että uskallan ottaa näitä riskejä ja tehdä muutoksia myös myös siksi, että minulla on myös jotain pysyvää vastapainoksi. Perheeni, ystäväni ja urheilu. Ne ovat ja pysyvät, niistä saan turvaa vaikka kaikki muu muuttuisi. En välttämättä ole helpoin ihminen ihmissuhteiden rakentamisessa tämän luonteenpiirteeni vuoksi ja haasteita tulee varsinkin ihmisten kanssa, jotka taas haluavat asettua, elää ”turvallisesti” ja kaipaavat pysyvyyttä. Toki itsekin niitä haluan, mutta koen nuo asiat niin eri tavalla. Minua voi olla välillä vaikea ymmärtää ja muutoksen haluisuuteni tai vaikeasti tavoiteltavuus/ näkeminen ei ole henkilökohtaista.Olen niin kiitollinen, että minulla on näitä ihmisiä elämässäni, jotka ymmärtävät ja tukevat valintojani sekä tekemistäni no matter what. Sellaisia ihmisiä haluankin ympärilleni ja sellainen haluan olla myös heille. Tukea, rakastaa, välittää, olla heitä varten hyvässä ja pahassa.

_mg_0859_mg_0807

Kirjoitin tämän tekstin eilen lentokoneessa. Heräsimme kello neljä aamuyöllä Thaimaan aikaa ja hyppäsimme Eevin kanssa ensin bussilla Phuketista Krabin kentälle (3h), josta lento Suomeen (11h30min) + kaikki odottelu päälle. Matka oli pitkä, mutta omani sujui aika leppoisasti Eevin kotimatkaan verrattuna, sillä hän joutui matkustamaan kipeänä. Tein kaiken mahdollisen, että pääsemme kotiin, sillä oli lähellä ettemme joutuneet jäämään koneesta pois. Niin onnellinen siitä, että olemme nyt Suomessa!

Ajatukset selkeinä ja mieli inspiroituneena otan joulukuun vastaan! Rakastan joulukuuta. Se tunnelma, omat ja äidin synttärit ja tietenkin joulu. Rauhoittumisen ja rakkauden aikaa. Tämä vuodenaika on jotenkin taianomaisen ihana <3

Saa nähdä mitä muutoksia tässä tapahtuu, pidän teitä ajantasalla mahdollisimman paljon! Viikonlopuksi suuntaan Turkuun kouluttamaan, mutta kirjoittelen vielä koostetta myös Thaimaasta.

Odotin niin että pääsen Helsinkiin, kotiin, pimeyteen, kylmyyteen, joulun odottamiseen, omiin treeneihin ja rakkaiden luo. Täällä on juuri niin ihanaa, kuin mitä odotin.

<3

Eevsku

SNAPCHAT & INSTAGRAM: EEVSKU

Kuvat Eevi

Vaatteet Adidas

Continue Reading

PITKÄ MATKA

_mg_1069

Vaikka menneisyyteen ei pitäisi liikaa kajota, on välillä hyvä katsoa taaksepäin ja miettiä kuinka pitkän matkan on jo kulkenut. Kuinka paljon on mennyt eteenpäin ja mitä kaikkea on saavuttanut. Välillä sen unohtaa ja miettii liikaa vain kaikkia niitä asioita, joita ei vielä ole saanut. Joskus sitä elää kuin putkessa vain kohti niitä tavoitteita, joita itselleen on asettanut ja unohtaa aivan täysin mistä on lähtenyt ja miksi näitä asioita tekee.

Oma urheilu-urani on kestänyt koko elämäni ajan, lukuunottamatta pientä taukoa lukion jälkeisinä välivuosina. Nuo pari vuotta vietin etsien suuntaa elämälleni ja miettien, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Minulla on siis todellakin ollut aika, jolloin en tiennyt yhtään mitä haluan! Jäin suoraan lukion jälkeen töihin ravintolan kesäterassille ja samassa paikassa jatkoin vuoden loppuun saakka. Ravintolassa työskentely oli hetken mukavaa ja sain paljon hyvää työkokemusta, mutta tiesin koko ajan jatkavani pian johonkin toiseen suuntaan. Halusin hetkeksi pois Lahdesta ja lähdin Tukholmaan au pairiksi. Tukholmassa asuin kevään 2009 ja sain unohtumattomia kokemuksia sekä uusia ihmisiä elämääni ja lisäksi säännöllisemmän urheilun takaisin arkeeni. Silloin kävin salilla säännöllisesti ensimmäistä kertaa, mutta en nyt voi mistään kunnon salitreenaamisesta silti puhua. Enemmän treeni tuolloin oli jumppailua ja lenkkeilyä.

Syksyllä 2009 lähdin aktiviteettioppaaksi Finnmatkoille ja itseasiassa silloin perustin myös ensimmäisen blogini. Perustin blogin blogspottiin, jonne voisin jakaa kuulumisia ollessani talven kaukana kotoa ja perheeni sekä ystäväni pysyisivät kärryillä mitä teen. Näin ei tarvinnut kaikille kirjoitella kuulumisia erikseen. Blogin nimi taisi olla Eevsku’s life ja siitä bloggaaminen lähti liikkeelle vaikka ei silloin kyllä mistään bloggaamisesta ollut tietoakaan. Ylipäätään blogeja ei juuri ollut ja omien tekstien tai kuvien jakaminen oli hyvin paljon harvinaisempaa.

Opasvuosi oli raskas, mutta äärettömän antoisa. Sinä talvena olen itsenäistynyt ja kasvanut hyvin paljon, koska oli pakko. Meille parikymppisille annettiin paljon vastuuta ja se oli kannettava. Työpäivät olivat pitkiä ja vapaata oli aika vähän, mutta silloin kun sitä oli, niin siitä otettiin kaikki irti. Myös työyhteistyö oli jotain, mitä ei varmasti tule muualla kokemaan. Teimme kaiken yhdessä, asuimme yhdessä. Kaikkien omat perheet ja läheiset ovat kaukana, joten oma opasperhe oli kaikki mitä on. Olen tuosta talvesta todella kiitollinen monella tapaa.

_mg_1054 _mg_1063_mg_1062

Lapsuudessa ja nuoruudessani olen aina urheillut paljon ja söin ajattelematta asiaa koskaan sen kummemmin. Voin kyllä tosin olla kiitollinen vanhemmilleni siitä, että perusruoka on meillä kotona ollut aina terveellistä ja perheemme lapset ovat saaneet hyvät opit sen suhteen. Silti olen aina ollut perso varsinkin makealle ja kaikki sokerinen maistui kyllä. Lukion jälkeen aloin kiinnittämään enemmän huomiota ruokavaliooni, koska se ei ollutkaan enää niin yksiselitteistä asuessa pois kotoa. Halusin myös eroon flunssa-ja tulehduskierteistä, joiden vuoksi kiinnostuin enemmän ruokavalion vaikutuksista terveyteen. Näistä huolimatta ja hankalien olosuhteiden vuoksi matkaopas aika oli minulle erittäin herättävä kokemus siihen, miten ruokavalio oikeasti vaikuttaa. Meillä oli tarjolla lähinnä hotellin aamiaisbuffet, sen jälkeen välipalat/ lounaat olivat lähinnä vaaleaa leipää, sokerisia smoothieita, jäätelöä ja välipalapatukoita. Työpäivien välissä ja niiden jälkeen pyrki tekemään asunnolla oikeaa ruokaa, mutta se oli välillä hyvin haastavaa, jos työpäivä venyi esimerkiksi 12 tunnin pituiseksi. Ruokavälit olivat mitä sattuu ja kun pääsee mukavaan vehnä-sokeri-verensokeripiikit-väsymys kierteeseen, voi siitä poispääsy olla aika hankalaa. Vaikka olin aktiviteettioppaana ja päiväni olivat aktiivisia sekä kävin myös itse välillä treenailemassa, palasin Suomeen 8 kiloa painavempana kuin lähtiessäni. Ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin, että en voinutkaan syödä miten tahansa ja näyttää silti urheilijalta.

Suomeen palattuani palasin normaaliin rytmiin, terveellisimpiin valintoihin ruoan suhteen ja säännölliseen urheiluun. Ensimmäinen tavoitteeni oli saada hyvä olo ja itseni takaisin sekä samalla treenasin kuntoani paremmaksi Vierumäen pääsykokeita varten. Päätin, että jos pääsen lukemaan liikunnanohjaajaksi (AMK), jään Suomeen ja hankin itselleni valmentajan fitnes -kilpailuja varten. Halusin takaisin kilpaurheilun pariin. Kaipasin kaikkea urheilussa! Treenaamista, hyvää oloa, itsensä ylittämistä, tavoitteita, kilpailuja, ihmisiä urheilun parissa, säännöllisyyttä. Sain paikan loppujen lopuksi aika helposti Vierumäeltä, sillä olin valmistautunut hyvin ja halusin sitä paljon. Seuraavalla viikolla varmistuskirjeestä marssin ensimmäisen valmentajani puheille. Loppukesä 2011 ja tuolloin minulla ei ollut mitään hajua mihin lähden mukaan, mutta tiesin samalla, että tämä on jotain mitä haluan ja mihin minun kuuluu lähteä mukaan. Aloitin valmennuksessa, uudet opinnot ja jatkoin aloittamani blogin kirjoittamista, mutta uudella teemalla: kohti fitness -kilpailuja.

Tuosta hetkestä on nyt kulunut 5,5 vuotta. Huhhuh. Mihin tämä aika on mennyt ja mitä kaikkea onkaan oikein tapahtunut. Täällä olen Thaimaassa, 10 kilpailut kilpailtuna, opinnot käytynä ja ammattina urheilu ja bloggaaminen/ sosiaalinen media. Voin sanoa, että tuolloin viisi ja puoli vuotta sitten minulla ei todellakaan ollut hajua, missä tulen olemaan viiden vuoden kuluttua, mutta muistan kyllä ajatelleeni, että haluan päästä pitkälle siinä mitä teen. Ammattiurheilu on ollut haaveeni jo yläasteajoista saakka, mutta bloggaaminen/some ei edes ole kauaa ollut kenenkään ammattina. Tapasin täällä tällä viikolla tanskalaisen kollegani matkaopas -ajoilta kuuden vuoden takaa ja ihmettelimme myös Christinan kanssa, kuinka tuntuu, että siitä oli vasta hetki vaikka toisaalta on tapahtunut aivan mielettömästi. Tästä johtuen saitte myös pienen koosteen matkaopasajoistani, jotka ovat osaltaan myös johtaneet minua tähän pisteeseen.

_mg_1083_mg_1089

Tähän viiteen ja puoleen vuoteen mahtuu niin paljon ylä-ja alamäkiä sekä kaikkea siltä väliltä, että en voi kyllä muuta olla kuin ylpeä itsestäni. Se on vaikea muistaa silloin, kun asiat eivät mene kuin satukirjoissa tai oikeastaan sinnepäinkään. Kohdalleni on sattunut mielettömästi upeita asioita, kokemuksia, ihmisiä ja tapahtumia, mutta aivan yhtä paljon olen saanut kasata itseäni kokoon ja kerätä pohjamudista takaisin ylös. Siellä ollaan oltu tässä matkan varrella ja monta kertaa vaikka ulospäin se ei aina varmasti olekaan näkynyt. Eikä tarvitsekaan tai en haluakaan sen näkyvän, koska en halua siellä itsekään kauaa aikaani viettää. Ja jokainen onnistuminen sekä itsensä voittaminen on tuntunut miljoona kertaa hienommalta näiden huonojen kokemuksien jälkeen.

Mikään ei ole tullut eikä tule jatkossakaan tulemaan ilmaiseksi. En tiedä onko tässä maailmassa ihmisiä, jotka saavat asioita helposti – ehkä voikin olla, mutta itse en ainakaan heihin kuulu ja sen olen hyväksynyt kauan aikaa sitten. Olen tajunnut sen, että itsesääli tai siellä mudassa rypeminen ei auta yhtään mitään. Elämä on raakaa sen kaikessa ihanuudessaan ja fakta on se, että jos haluaa jotain saavuttaa, täytyy olla valmis pistämään itsensä likoon. On oltava valmis ottamaan kuraa niskaan ja välittämättä muiden mielipiteistä tai sanomisista. Olen sortunut vuosien varrella myös siihen, että olen niiden antanut vaikuttaa itseeni liikaa. Sekin on ollut osa matkaa, osa oppia. Miten nuori ihminen voisi kaikkea osata ja tajuta valmiiksi? Eikä minulla ainakaan ole oppi mennyt täysin perille muuten kuin kantapään kautta oppimisella. Varmasti olisi joidenkin juttujen kanssa päässyt helpommalla, mutta toisaalta olenpahan ainakin kokeillut ja mitä tahansa olenkin tehnyt niin olen aina antanut kaikkeni. Ei ole jäänyt hampaankoloon niistä kokeiluista.

_mg_1090

Hampaankoloon on kuitenkin jäänyt vielä paljon urheilu-urani ja toki muidenkin elämän osa-alueiden tavoitteiden suhteen. Välillä on vaikea ymmärtää, miksi märkä rätti tulee naamaan edelleen vaikka antaa kaikkensa, vaikka antaa enemmän kuin aiemmin. Miksen voi onnistua? Mitä teen edelleen väärin? Miksi tämä kaikki yrittäminen, antaminen, panostaminen, uhraaminen, tekeminen ei tuota haluttua tulosta?

Kun se märkä rätti iskee naamalle senkin jälkeen, että on antanut kaikkensa, on aika taas katsoa peiliin ja miettiä oikeasti, mitä voi tehdä toisin. Mitkä asiat ovat ehkä kolkuttaneet takaraivossa, mutta ne on jättänyt huomioimatta? Mitä voisi vielä oppia lisää vanhoista virheistä? Samaan aikaan täytyy myös taas kerran muistaa, kuinka paljon on jo päässyt eteenpäin. Kaikki tapahtuu silloin kun on oikea aika. Mihin sitä onkin aina niin kiire?

Suurin virhe / ongelma urallani on tähän saakka ollut se, että en ole uskaltanut kuunnella itseäni tarpeeksi ja monelle muullekin tuttu kaikki-tänne-heti metodi ei myöskään ole ollut kovin toimiva. Kehon ja mielen signaaleja voi olla vaikea kuunnella varsinkin silloin, kun ollaan äärirajoilla, mutta siinä on pakko tulla paremmaksi, jos haluaa huipulle. Jos haluaa, että saa ne palaset vielä loksahtamaan kohdalleen. On uskallettava kuunnella itseään ja luottaa omaan intuitioon. Silloin kun olen niitä onnistunut kuuntelemaan ja niihin luottanut, eivät ne koskaan vielä ole pettäneet.

Tämä kilpailuvuosi oli minulle merkittävä, koska luulin monta kertaa parin vuoden taukoni aikana (2014-2015), etten palaa kilpailulavoille. En siksi, ettenkö olisi halunnut vaan siksi, että kävin niin vaikeita aikoja läpi kroppani kanssa. Alipalautuminen ja aineenvaihdunnan häiriöt ovat asioita, joilta ei aina voi kilpaurheilijana välttyä ja itse valitettavasti olen joutunut niiden kanssa painimaan. Ne jättävät jälkensä ja edelleen kehoni on herkkä. Osaksi se toimii mielettömän hyvin, mutta on vielä asioita joita ei ole ratkaistu. Treenit kulkevat ja kehityn, hormonitoiminta toimii, fiilis on hyvä, nukun, mutta silti kaikki ei vain vielä mene normaalin mukaan. Paljon on kuitenkin menty eteenpäin vuodessa ja varsinkin kahdessa vuodessa siitä mihin jouduin, mutta vielä on tehtävää. Tottakai se turhauttaa välillä, että saa painia joidenkin asioiden kanssa niin paljon, mutta ei elämässä mikään asia mene aina niinkuin luulisi sen menevän. On vain jatkettava matkaa ja luotettava siihen, että asiat taas loksahtavat kohdalleen.

Olen taas pohtinut paljon mitä täytyy tehdä toisin ja löytänytkin uusia näkökulmia tekemiseeni. Katsonut taakse ja vihdoin valmis jättämään tietyt asiat sinne pysyvästi. Matka on ollut pitkä, mutta kaiken sen arvoinen. Ja se jatkuu. Tiedän saavuttavani kaiken minkä haluan ja teen töitä niiden asioiden eteen niin kauan, kuin ne tuntuvat oikealta!

_mg_1087

<3

Eevsku

Kuvat Eevi

Continue Reading