PITKÄ MATKA

_mg_1069

Vaikka menneisyyteen ei pitäisi liikaa kajota, on välillä hyvä katsoa taaksepäin ja miettiä kuinka pitkän matkan on jo kulkenut. Kuinka paljon on mennyt eteenpäin ja mitä kaikkea on saavuttanut. Välillä sen unohtaa ja miettii liikaa vain kaikkia niitä asioita, joita ei vielä ole saanut. Joskus sitä elää kuin putkessa vain kohti niitä tavoitteita, joita itselleen on asettanut ja unohtaa aivan täysin mistä on lähtenyt ja miksi näitä asioita tekee.

Oma urheilu-urani on kestänyt koko elämäni ajan, lukuunottamatta pientä taukoa lukion jälkeisinä välivuosina. Nuo pari vuotta vietin etsien suuntaa elämälleni ja miettien, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Minulla on siis todellakin ollut aika, jolloin en tiennyt yhtään mitä haluan! Jäin suoraan lukion jälkeen töihin ravintolan kesäterassille ja samassa paikassa jatkoin vuoden loppuun saakka. Ravintolassa työskentely oli hetken mukavaa ja sain paljon hyvää työkokemusta, mutta tiesin koko ajan jatkavani pian johonkin toiseen suuntaan. Halusin hetkeksi pois Lahdesta ja lähdin Tukholmaan au pairiksi. Tukholmassa asuin kevään 2009 ja sain unohtumattomia kokemuksia sekä uusia ihmisiä elämääni ja lisäksi säännöllisemmän urheilun takaisin arkeeni. Silloin kävin salilla säännöllisesti ensimmäistä kertaa, mutta en nyt voi mistään kunnon salitreenaamisesta silti puhua. Enemmän treeni tuolloin oli jumppailua ja lenkkeilyä.

Syksyllä 2009 lähdin aktiviteettioppaaksi Finnmatkoille ja itseasiassa silloin perustin myös ensimmäisen blogini. Perustin blogin blogspottiin, jonne voisin jakaa kuulumisia ollessani talven kaukana kotoa ja perheeni sekä ystäväni pysyisivät kärryillä mitä teen. Näin ei tarvinnut kaikille kirjoitella kuulumisia erikseen. Blogin nimi taisi olla Eevsku’s life ja siitä bloggaaminen lähti liikkeelle vaikka ei silloin kyllä mistään bloggaamisesta ollut tietoakaan. Ylipäätään blogeja ei juuri ollut ja omien tekstien tai kuvien jakaminen oli hyvin paljon harvinaisempaa.

Opasvuosi oli raskas, mutta äärettömän antoisa. Sinä talvena olen itsenäistynyt ja kasvanut hyvin paljon, koska oli pakko. Meille parikymppisille annettiin paljon vastuuta ja se oli kannettava. Työpäivät olivat pitkiä ja vapaata oli aika vähän, mutta silloin kun sitä oli, niin siitä otettiin kaikki irti. Myös työyhteistyö oli jotain, mitä ei varmasti tule muualla kokemaan. Teimme kaiken yhdessä, asuimme yhdessä. Kaikkien omat perheet ja läheiset ovat kaukana, joten oma opasperhe oli kaikki mitä on. Olen tuosta talvesta todella kiitollinen monella tapaa.

_mg_1054 _mg_1063_mg_1062

Lapsuudessa ja nuoruudessani olen aina urheillut paljon ja söin ajattelematta asiaa koskaan sen kummemmin. Voin kyllä tosin olla kiitollinen vanhemmilleni siitä, että perusruoka on meillä kotona ollut aina terveellistä ja perheemme lapset ovat saaneet hyvät opit sen suhteen. Silti olen aina ollut perso varsinkin makealle ja kaikki sokerinen maistui kyllä. Lukion jälkeen aloin kiinnittämään enemmän huomiota ruokavaliooni, koska se ei ollutkaan enää niin yksiselitteistä asuessa pois kotoa. Halusin myös eroon flunssa-ja tulehduskierteistä, joiden vuoksi kiinnostuin enemmän ruokavalion vaikutuksista terveyteen. Näistä huolimatta ja hankalien olosuhteiden vuoksi matkaopas aika oli minulle erittäin herättävä kokemus siihen, miten ruokavalio oikeasti vaikuttaa. Meillä oli tarjolla lähinnä hotellin aamiaisbuffet, sen jälkeen välipalat/ lounaat olivat lähinnä vaaleaa leipää, sokerisia smoothieita, jäätelöä ja välipalapatukoita. Työpäivien välissä ja niiden jälkeen pyrki tekemään asunnolla oikeaa ruokaa, mutta se oli välillä hyvin haastavaa, jos työpäivä venyi esimerkiksi 12 tunnin pituiseksi. Ruokavälit olivat mitä sattuu ja kun pääsee mukavaan vehnä-sokeri-verensokeripiikit-väsymys kierteeseen, voi siitä poispääsy olla aika hankalaa. Vaikka olin aktiviteettioppaana ja päiväni olivat aktiivisia sekä kävin myös itse välillä treenailemassa, palasin Suomeen 8 kiloa painavempana kuin lähtiessäni. Ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin, että en voinutkaan syödä miten tahansa ja näyttää silti urheilijalta.

Suomeen palattuani palasin normaaliin rytmiin, terveellisimpiin valintoihin ruoan suhteen ja säännölliseen urheiluun. Ensimmäinen tavoitteeni oli saada hyvä olo ja itseni takaisin sekä samalla treenasin kuntoani paremmaksi Vierumäen pääsykokeita varten. Päätin, että jos pääsen lukemaan liikunnanohjaajaksi (AMK), jään Suomeen ja hankin itselleni valmentajan fitnes -kilpailuja varten. Halusin takaisin kilpaurheilun pariin. Kaipasin kaikkea urheilussa! Treenaamista, hyvää oloa, itsensä ylittämistä, tavoitteita, kilpailuja, ihmisiä urheilun parissa, säännöllisyyttä. Sain paikan loppujen lopuksi aika helposti Vierumäeltä, sillä olin valmistautunut hyvin ja halusin sitä paljon. Seuraavalla viikolla varmistuskirjeestä marssin ensimmäisen valmentajani puheille. Loppukesä 2011 ja tuolloin minulla ei ollut mitään hajua mihin lähden mukaan, mutta tiesin samalla, että tämä on jotain mitä haluan ja mihin minun kuuluu lähteä mukaan. Aloitin valmennuksessa, uudet opinnot ja jatkoin aloittamani blogin kirjoittamista, mutta uudella teemalla: kohti fitness -kilpailuja.

Tuosta hetkestä on nyt kulunut 5,5 vuotta. Huhhuh. Mihin tämä aika on mennyt ja mitä kaikkea onkaan oikein tapahtunut. Täällä olen Thaimaassa, 10 kilpailut kilpailtuna, opinnot käytynä ja ammattina urheilu ja bloggaaminen/ sosiaalinen media. Voin sanoa, että tuolloin viisi ja puoli vuotta sitten minulla ei todellakaan ollut hajua, missä tulen olemaan viiden vuoden kuluttua, mutta muistan kyllä ajatelleeni, että haluan päästä pitkälle siinä mitä teen. Ammattiurheilu on ollut haaveeni jo yläasteajoista saakka, mutta bloggaaminen/some ei edes ole kauaa ollut kenenkään ammattina. Tapasin täällä tällä viikolla tanskalaisen kollegani matkaopas -ajoilta kuuden vuoden takaa ja ihmettelimme myös Christinan kanssa, kuinka tuntuu, että siitä oli vasta hetki vaikka toisaalta on tapahtunut aivan mielettömästi. Tästä johtuen saitte myös pienen koosteen matkaopasajoistani, jotka ovat osaltaan myös johtaneet minua tähän pisteeseen.

_mg_1083_mg_1089

Tähän viiteen ja puoleen vuoteen mahtuu niin paljon ylä-ja alamäkiä sekä kaikkea siltä väliltä, että en voi kyllä muuta olla kuin ylpeä itsestäni. Se on vaikea muistaa silloin, kun asiat eivät mene kuin satukirjoissa tai oikeastaan sinnepäinkään. Kohdalleni on sattunut mielettömästi upeita asioita, kokemuksia, ihmisiä ja tapahtumia, mutta aivan yhtä paljon olen saanut kasata itseäni kokoon ja kerätä pohjamudista takaisin ylös. Siellä ollaan oltu tässä matkan varrella ja monta kertaa vaikka ulospäin se ei aina varmasti olekaan näkynyt. Eikä tarvitsekaan tai en haluakaan sen näkyvän, koska en halua siellä itsekään kauaa aikaani viettää. Ja jokainen onnistuminen sekä itsensä voittaminen on tuntunut miljoona kertaa hienommalta näiden huonojen kokemuksien jälkeen.

Mikään ei ole tullut eikä tule jatkossakaan tulemaan ilmaiseksi. En tiedä onko tässä maailmassa ihmisiä, jotka saavat asioita helposti – ehkä voikin olla, mutta itse en ainakaan heihin kuulu ja sen olen hyväksynyt kauan aikaa sitten. Olen tajunnut sen, että itsesääli tai siellä mudassa rypeminen ei auta yhtään mitään. Elämä on raakaa sen kaikessa ihanuudessaan ja fakta on se, että jos haluaa jotain saavuttaa, täytyy olla valmis pistämään itsensä likoon. On oltava valmis ottamaan kuraa niskaan ja välittämättä muiden mielipiteistä tai sanomisista. Olen sortunut vuosien varrella myös siihen, että olen niiden antanut vaikuttaa itseeni liikaa. Sekin on ollut osa matkaa, osa oppia. Miten nuori ihminen voisi kaikkea osata ja tajuta valmiiksi? Eikä minulla ainakaan ole oppi mennyt täysin perille muuten kuin kantapään kautta oppimisella. Varmasti olisi joidenkin juttujen kanssa päässyt helpommalla, mutta toisaalta olenpahan ainakin kokeillut ja mitä tahansa olenkin tehnyt niin olen aina antanut kaikkeni. Ei ole jäänyt hampaankoloon niistä kokeiluista.

_mg_1090

Hampaankoloon on kuitenkin jäänyt vielä paljon urheilu-urani ja toki muidenkin elämän osa-alueiden tavoitteiden suhteen. Välillä on vaikea ymmärtää, miksi märkä rätti tulee naamaan edelleen vaikka antaa kaikkensa, vaikka antaa enemmän kuin aiemmin. Miksen voi onnistua? Mitä teen edelleen väärin? Miksi tämä kaikki yrittäminen, antaminen, panostaminen, uhraaminen, tekeminen ei tuota haluttua tulosta?

Kun se märkä rätti iskee naamalle senkin jälkeen, että on antanut kaikkensa, on aika taas katsoa peiliin ja miettiä oikeasti, mitä voi tehdä toisin. Mitkä asiat ovat ehkä kolkuttaneet takaraivossa, mutta ne on jättänyt huomioimatta? Mitä voisi vielä oppia lisää vanhoista virheistä? Samaan aikaan täytyy myös taas kerran muistaa, kuinka paljon on jo päässyt eteenpäin. Kaikki tapahtuu silloin kun on oikea aika. Mihin sitä onkin aina niin kiire?

Suurin virhe / ongelma urallani on tähän saakka ollut se, että en ole uskaltanut kuunnella itseäni tarpeeksi ja monelle muullekin tuttu kaikki-tänne-heti metodi ei myöskään ole ollut kovin toimiva. Kehon ja mielen signaaleja voi olla vaikea kuunnella varsinkin silloin, kun ollaan äärirajoilla, mutta siinä on pakko tulla paremmaksi, jos haluaa huipulle. Jos haluaa, että saa ne palaset vielä loksahtamaan kohdalleen. On uskallettava kuunnella itseään ja luottaa omaan intuitioon. Silloin kun olen niitä onnistunut kuuntelemaan ja niihin luottanut, eivät ne koskaan vielä ole pettäneet.

Tämä kilpailuvuosi oli minulle merkittävä, koska luulin monta kertaa parin vuoden taukoni aikana (2014-2015), etten palaa kilpailulavoille. En siksi, ettenkö olisi halunnut vaan siksi, että kävin niin vaikeita aikoja läpi kroppani kanssa. Alipalautuminen ja aineenvaihdunnan häiriöt ovat asioita, joilta ei aina voi kilpaurheilijana välttyä ja itse valitettavasti olen joutunut niiden kanssa painimaan. Ne jättävät jälkensä ja edelleen kehoni on herkkä. Osaksi se toimii mielettömän hyvin, mutta on vielä asioita joita ei ole ratkaistu. Treenit kulkevat ja kehityn, hormonitoiminta toimii, fiilis on hyvä, nukun, mutta silti kaikki ei vain vielä mene normaalin mukaan. Paljon on kuitenkin menty eteenpäin vuodessa ja varsinkin kahdessa vuodessa siitä mihin jouduin, mutta vielä on tehtävää. Tottakai se turhauttaa välillä, että saa painia joidenkin asioiden kanssa niin paljon, mutta ei elämässä mikään asia mene aina niinkuin luulisi sen menevän. On vain jatkettava matkaa ja luotettava siihen, että asiat taas loksahtavat kohdalleen.

Olen taas pohtinut paljon mitä täytyy tehdä toisin ja löytänytkin uusia näkökulmia tekemiseeni. Katsonut taakse ja vihdoin valmis jättämään tietyt asiat sinne pysyvästi. Matka on ollut pitkä, mutta kaiken sen arvoinen. Ja se jatkuu. Tiedän saavuttavani kaiken minkä haluan ja teen töitä niiden asioiden eteen niin kauan, kuin ne tuntuvat oikealta!

_mg_1087

<3

Eevsku

Kuvat Eevi

Continue Reading

Treenaajan Thaimaa

_mg_0823

Thaimaa on ollut siitä aina mielettömän hyvä lomakohde, että täällä onnistuu treenaaminen ja terveelliset elämäntavat yhtä helposti kuin kotona. Toki koti ja omat arkirutiinit ovat aina omaa luokkaansa, mutta Thaimaa on ehdottomasti yksi parhaista matkakohteista, joissa olen pystynyt helposti toteuttamaan omia rutiineja. Kaikista paikoista löytyy treenimahdollisuuksia ja thai- ruoka on pääasiassa erittäin terveellistä sekä ennen kaikkea superhyvää! Toki hieman tiukemmalla treenijaksolla tai lähempänä kilpailuja on näissäkin vähän katsottava mitä syö, sillä osa annoksista on paistettu rasvassa ja niihin lisätään sokeria. Esimerkiksi kasvikset kannattaa tilata mielummin keitettynä tai höyrytettynä (ei yleensä löydy listalta, mutta tekevät kyllä), sillä muuten ne ovat paistettu usein reilussakin rasvassa. Jos lomaan kuuluu all inclusive tai ainakin osa aterioista buffeteista, niin sieltä saa aina valittua hyvän kokonaisuuden. Pääasiassa kasviksia, marjoja ja hedelmiä, siihen lisäksi hyvää proteiinin lähdettä ja mahdollisesti vähän jotain lisähiilihydraattia. Tällä kaavalla saa aika hyvin kasattua mistä tahansa paikasta terveellisen kokonaisuuden.

Osa teistä ehkä miettii, että eikö lomallakaan voi ottaa ”iisisti” ruokien ja treenaamisen suhteen? Itse en koe tätä elämäntapaa mitenkään rajoittavaksi tai pakoksi vaan valintani perustuvat siihen, että näin minulla on hyvä ja energinen olo sekä optimaalista treenata. Ei urheilijan elämä lopu kilpailuihin tai jää lomalla narikkaan. Toki osa ihmisistä on erilaisia ja jokainen toteuttakoon omaa tekemistään millä tavalla haluaa, mutta minulle sopii parhaiten se, että pysyn perusjutuissa kiinni koko ajan. Silloin on myös helpointa kuunnella itseään ja kehoaan jos se tarvitsee jotain enemmän tai vähemmän. Rutiineista suuresti poikkeaminen aiheuttaa itselläni ainakin hieman haasteita itsensä kuuntelun suhteen. Toki pieni joustavuus on kaiken avain ja osaan kyllä senkin tarvittaessa.

_mg_0829 _mg_0853_mg_0905

Thaimaassa lomaillessa voi siis halutessaan vetää kunnon treenibootcampia, rentoutua täysin rannalla makoillen tai tehdä molempia sopivassa suhteessa. Tällä reissulla olemme keskittyneet treenaamaan ja lepäämään, mutta pientä aktiviteettiakin mahtuu mukaan. Kilpailujen jälkeen palautuminen on erittäin tärkeää varsinkin tulevia kausia ajatellen, joten liikaa touhuamista ei sovi tässä vaiheessa kuvioihin, mutta aina ei tarvitsekaan olla menossa pää kolmantena jalkana. Tällainen valmisloma sopiikin juuri parhaiten siihen, että saa vain keskittyä olemaan sekä treenaamaan. Yhdelle kunnon retkelle aiomme kuitenkin suunnata perjantaina ja sitä odotamme innolla! Ja pelkästään hotellialueella ei ole tullut tätä viikkoa vietettyä vaikka kaikki tarvittava täältä löytyisikin. Varsinkin Chalongin alueen treenikatu on ollut meille mieluinen, josta on löytynyt myös aivan mielettömiä ruokapaikkoja meidän mieleen! Hotellimme kuntosalin lisäksi olemme käyneet testaamassa täällä Elite Gym:iä, Tiger Muay Thai -salia ja Crossfit Phuket:ia – kadun ruokapaikoista Tiger Grill, Muscle Bar ja Tony Restaurant.

_mg_0544_mg_0563 _mg_0548_mg_0585

Hotellistamme on kyselty jonkin verran varsinkin snapchatin puolella ja olemme tosiaan Phuketissa Kata Beachin alueella Blue Star Centara Kata Beach -hotellissa, joka on Tui:n Blue Star – konseptin hotelli. Näistä hyvätasoisista Blue Star -hotelleista löytyy aina hyvät allasalueet, monipuoliset aktiviteettimahdollisuudet ja majoitusvaihtoehdot niin lapsiperheille, kuin pariskunnille tai ystävyksille. Ja näin viikon täällä majoittuneena voi jo kyllä todeta lupausten täyttyvän hyvin, sillä halutessaan alueella voisi viettää vaikka koko lomailun ajan, mutta toki Thaimaassa ollessa kannattaa muutakin tehdä! Täällä kun nähtävää ja koettavaa riittää.

Tällä hetkellä meillä on ollut hieman sateisia päiviä täällä, mutta onneksi lämpöä riittää ja aurinkoisempaa on luvattu loppuviikolle. Thaimaan sadekausi pitäisi olla lopuillaan ja sadekuurot eivät kestä yleensä kauan vaikka vettä tuleekin kerralla paljon.

Viikko vielä jäljellä, kuullaan! Nyt alkoi paistamaan aurinko, joten äkkiä ulos.

<3

Eevsku

Kuvat Eevi

Continue Reading

Harmony Of The Seas

_MG_6243_royalcaribbean

Pictures by Kira

Minun ja Kiran Barcelonan matkaa ei voinut olla huomaamatta, jos meitä seuraa somessa. Hehkutus ja reissun fiilikset olivat täysin aitoja vaikka Royal Caribbean tämän reissun meille osaksi tarjosikin. Ylipäätään olen aina painottanut sitä, että vaikka tämä työ minulle tarjoaa paljon erilaisia yhteistyömahdollisuuksia, niin tuon esille vain ne, joista aidosti pidän. Tälle matkalle meidät pyydettiin, jotta lähtisimme katsomaan risteilyn tarjontaa hyvinvoinnin näkökulmasta. Aika laivalla oli lyhyt – oikeastaan todella lyhyt – siihen nähden kuinka paljon siellä oli nähtävää ja koettavaa. Tuo kyseinen laiva onkin tarkoitettu pidemmille reissuille, yleensä esimerkiksi seitsemän päivän Välimeren risteilyyn. Mahdollisuuksia erilaisiin reittiin on vaikka kuinka, mutta tällä lyhyellä pressimatkalla me emme tietenkään ehtineet mihinkään kohteisiin. Kerron itse Barcelonasta vielä erikseen, mutta tässä postauksessa keskityn laivaan ja risteilyyn omasta näkökulmastani.

Kun sain alkuvuodesta kutsun tälle matkalle, olin mielettömän innoissani. Olen tietenkin lähes kaikkien suomalaisten tavoin ollut aiemmin Ruotsin ja Tallinnan -laivoilla, mutta ne eivät ole mitään tähän risteilyyn verrattuna. Ei voi oikeastaan edes puhua samasta konseptista. Toki olin kuullut ”Karibian risteilyistä”, mutta olen jotenkin kokenut ne aina todella kalliiksi ja ”ehkä sinne mennään sitten kun on eläkkeellä”. Luulen, että aika moni voi samaistua näihin ajatuksiin?

Vaikka risteily oli lyhyt, niin siitä ehti saamaan kuitenkin kokonaiskuvan siitä, millaisia Royal Caribbean laivat ovat ja mitä kaikkea siellä voi tehdä. Meidät valtasi jopa pieni ahdistus laivaan mennessä, sillä olisi ollut tosiaankin niin paljon nähtävää ja koettavaa. Päätimme pian, että nyt näin lyhyeen aikaan valitsemme muutamat jutut, joista koitamme nauttia rauhassa. Tämä oli hyvä päätös ja sain itse lopulta hyvän kokonaiskuvan laivasta näin urheilijan näkökulmasta.

_MG_6439_royalcaribbean_MG_6489_royalcaribbean_MG_6152_royalcaribbean

No mitä me sitten ehdimme laivalla kokemaan? Treeniä, auringonottoa, ravintoloita ja kahviloita, musikaali ja spa-hoito – siinä taisi olla meidän reilun yhden päivän ohjelma. Iso plussa kuntosalista ja sen varustelusta, sen puolesta todellakin voisi olla pidemmälläkin risteilyllä ja ei olisi mitään ongelmaa hoitaa treenit kunnialla. Hyvin varustellun kuntosalin lisäksi tarjolla oli ohjattuja tunteja (jooga, TRX, spinning..), luentoja, Inbody -mittausta ja laivasta löytyy myös juoksurata. Kuntosali oli oikeasti niin hyvin varusteltu, että moni Helsingin kuntosaleista jää toiseksi. Pystyisin itse hoitamaan laivalla kaikki tarvittavat treenini ja mikä olisikaan oikeastaan ihanampaa, kuin viikon ajan kävellä suoraan treenivaatteet päällä hytistä treenailemaan, jonka jälkeen voisi palautella vaikka poreammeessa katsellen merta.. Ah.

Omatoimisten ja ohjattujen sporttailujen lisäksi laivalta löytyi iso kasa muuta aktiviteettia. Aktiviteettitarjontaa oli aina vauvasta vaariin ja ehdimme käydä katsomassa lähes kaikkea, mutta kokeileminen jäi toiseen kertaan. Muuten olisi saanut aivan minuuttiaikataululla mennä aktiviteetista toiseen. Laivalta löytyi mm. koripallokenttä, minigolf -rata, vesiliukumäkiä, 23 -uima-allasta, surffaus-simulaattori, zipline, kiipeilyseinät… Jep. Ei siis todellakaan ihan päivässä kaikkea voinut kokeilla, vaikka olisi halunnutkin. Laivalla tosiaankin viihtyy jo itsessään varmasti vaikka koko viikon, mutta itseäni erityisesti kiinnostaisi kokea myös risteily kohteissa pysähtymisien kera. Kreikan saarten risteily kuulosti aika mahtavalta tai sitten ihan se ”perinteinen” Karibian risteily olisi kyllä koettava.

Hytti oli viihtyisä ja hyvätasoinen. Näin nopean kokemuksen perusteella suosittelisin kyllä ehdottomasti panostamaan seaview -hyttiin – se on varmasti jokaisen euron arvoinen. Olisin voinut vain istua hyttimme parvekkeella tuijottaen merta. Siinä aamukahvin juominen tai kirjan lukeminen on jo itsessään mieletöntä.

Ravintoloita tuon kokoisessa risteilijässä oli muistaakseni reilu 30, aika hurja määrä siis. Ravintoloissa oli tietenkin tavallisempia buffet -paikkoja, mutta näiden lisäksi laivasta löytyy erikoisempia ravintoloita ja kahviloita. Mm. Jamie Oliver -ravintola, Starbucks, sushia, meksikolaista.. Tilausravintolat olivat tällä risteilyllä ainoastaan kutsusta ja me saimme kokea lähinnä eri buffet -paikat ja perinteisemmät ravintolat. Olisin mieluummin kokenut hieman erikoisempia ruokapaikkoja, mutta toisaalta oli hyvä nähdä millainen on laivan ”perinteinen” tarjonta. Terveellistä tarjontaa kaikista ravintoloista löytyi kyllä, mutta buffet -ruoka on aina buffet -ruokaa. Ehkä olisin kaivannut itse vielä jotain kunnon terveys -kulmalla katsottua ravintolaa tai kahvilaa. Olen toki ehkä hieman liiankin laatutietoinen ja uskon monien muiden kokevan tarjonnan erittäin hyväksi. Aamiaisella plussaa tuoreista marjoista, miinusta kahvista.

_MG_6451_royalcaribbean

Grease -musikaali oli aivan mieletön ja huomasi todellakin, että siihen on panostettu ja esiintyjät olivat ammattilaisia. Hieman harmitti, etten ehtinyt katsomaan uimahyppy tai taitoluistelu-showta. Lisäksi laivalta löytyy lapsille omia viihdykkeitä ja tietysti aikuisille myös iltamenoa aina stand-upista ja casinosta erilaisiin yökerhoihin.

Yhteenvetona siis laivalta löytyy todellakin kaikkea. Tämä kyseinen laiva on panostanut juurikin erilaisiin aktiviteetteihin ja laivoja löytyy myös eri näkökulmilla sekä pienempiä versioita. Laivalla viihtyy varmasti niin perheet, ystäväporukat kuin pariskunnatkin. Laajan tarjonnan vuoksi matkalle voisi lähteä isommankin porukan kanssa, sillä kaikille löytyy varmasti omat lomanvietto aktiviteettinsa ja eri kohteissa pysähtyminen tuo varmasti matkaan vielä aivan oman lisämausteensa.

Niin lyhyeksi kokemus tällä kertaa jäi, että halu lähteä kokonaiselle matkalle on todellakin mielessä. Lisätietoja laivoista ja risteilyistä löydät täältä.

<3

Eevsku

Continue Reading