BUDVA MONTENEGRO – VIDEO

Tultiin Montenegron reissusta melkein kolme viikkoa sitten ja vihdoin sain editoitua ensimmäisen osan reissuvideoista, joita kuvasin! Tein koosteen parista ekasta päivästä, joissa näkyy enemmän Budva -kaupunkia, jossa olimme siis suurimman osan öistä. Käytiin kiertelemässä paljon muuallakin, mm. Kotor, Black Lake, Tara Bridge sekä Kroatian puolella Dubrovnik ja Cavtat. Teen näistä muista myös videota, kunhan ehdin editoimaan 🙂

Yleisesti voin sanoa, että Montenegro oli ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka upean luontonsa vuoksi! Säät olivat myöskin aivan täydelliset, sillä saatiin nauttia auringosta ja +30 asteista koko 10 päivän ajan lukuunottamatta yhtä ukkosmyrskyä Black Lake -vierailulla.

Kuitenkin on pakko sanoa, että omaan makuun tuolla oli aika paljon jengiä joka puolella. Toki meidän ajankohta oli juuri pahimpaan sesonkiin ja meillä ei hirveästi ollut paikkojen suhteen valinnan varaa, koska tiedettiin meidän lomamahdollisuudesta viikko ennen lähtöä (aika perus taas :’D). Voin sanoa, että melkein jo menetin toivon, kun lentoja ja hotelleja sai etsiä enemmän kuin kaikkina aikaisempina reissukertoina yhteensä. Siihen nähden löydettiin kyllä aivan loistava kohde ja tosiaankin oli käymisen arvoinen paikka sekä muutenkin erittäin onnistunut loma! Onnistuneen loman kriteereihin kun kuuluu itselläni; rentoutuminen, ei aikatauluja, hyvä seura, plussaa tuo hyvät säät ja ruoka sekä urheilumahdollisuus. Nämä kaikki toteutuivat ja osasin oikeasti ottaa rennosti, joka teki kyllä hyvää!

MITEN MONTENEGROON / BUDVAAN PÄÄSEE HELPOITEN?

Yleisin tapa matkustaa Montenegron puolelle taitaa olla lentää Kroatiaan Dubrovnikiin, jonne pääsee suorilla lennoilla ja aika edullisesti. Siitä voi joko vuokrata auton, ottaa bussin tai taksin Montenegron puolelle. Me päädyttiin taksiin, koska oltiin sen verran myöhään perillä ettei busseja olis enää kulkenut ja muutenkin se olis mennyt aika säätämiseksi. Ainakin mun researchin mukaan bussit Budvaan olis lähtenyt ainoastaan Dubrovnikin keskustasta, jonne on DBV lentokentältä 30 min ajomatka. Montenegroon taas ajaa 2-3h suoraan kentältä, joten nopeiten pääsee joko autovuokralla tai taksilla.

MONTENEGRON TAKSIT JA AUTONVUOKRAUS

Taksi maksoi kentältä Budvaan 100e ja takaisin tullessa 90e. Ilmeisesti 80-120e on aika normaali hinta tuolle matkalle. Kilometreissä matka ei ole pitkä, mutta rajanylityksessä menee aikaa – mekin odotettiin molempiin suuntaan rajalla noin 1h.

Taksi varattiin meille etukäteen varaamamme huoneiston kautta, mutta otettiin sama taksi takaisinpäin ja löytyy googlaamalla Elite Rent a Car Budva. Muita luotettavia takseja oli ainakin Hello Taxi ja Terrae-Car Budva. Taksit oli paikan päällä todella edullisia, mutta osa oli pimeitä takseja joissa taksat heitteli aivan pilviin. Kannattaa siis aina kysyä ja sopia taksikuskin kanssa etukäteen paljon matka maksaa. Paikallisesti takseissa oli mittarit, joissa maksuina aloitus 1€ ja sen jälkeen 1€/km. Paljon tuota enempää ei niistä kannata maksaa. Kroatian puolella varmasti sama homma! Siellä liikuttiin tosin bussilla Cavtat-Dubrovnik väli, koska oli todella helppo käyttää ja paljon taksia edullisempi tuolle välille.

Vuokrattiin myös Budvassa auto kahdeksi päiväksi, jolloin päästiin käymään Kotorissa ja Durmitorin kansallispuistossa. Auto vuokrattiin myös tuolta Elite Cars ja kaikki meni hyvin sen suhteen. Kerron tästä vaikka lisää samalla, kun laitan videon noista reissuista ulos!

BUDVA YLEISESTI – RANNAT, HOTELLI, RUOKAPAIKAT, SALIT

Kuten jo sanoin, niin turisteja oli aika paljon ja rannatkin oli aika täysiä. Kivoin ranta löytyi kävelemällä päärantaviivaa aivan oikeaan reunaan saakka Mogren beachille, joka oli vähän rauhallisempi. Aurinkotuolit + varjo maksoi rannoilla 10-20e, poislukien Sveti Stefan, jossa nuo setit maksoivat vähän enemmän. Sveti Stefan oli ehkä tuon alueen rantapaikoista oma lemppari vaikka turisteja oli sielläkin. Missäpä turisteja ei olisi keskellä kuuminta sesonkia? Kahtena päivänä oltiin Mogren beachilla, yksi Sveti Stefanissa, yksi omalla poolilla, Cavtatissa hotellin allasalueella katolla ja loput päivistä meni seikkaillessa ympäriinsä. Vaikka alunperin ajateltiin lomasta todella rauhallista ja ”pelkkää makaamista rannalla kiitos”, niin loppujen lopuksi ei me maltettu kauhean paljon auringossa maata. Tarkoitus oli mennä fiiliksen mukaan ja tuolla oli kyllä ehdottomasti kiva käydä katsomassa eri paikkoja eikä vaan maata paikoillaan. Sellaisille lomille kannattaa mennä sitten erikseen. Ja täytyy myöntää, etten kyllä ole mikään ihan paras makoilemaan paikallaan pitkiä aikoja :’D

Hotelleja oli todella vähän tarjolla enää kun niitä tsekkailtiin, mutta tarjontaa on varmasti ihan hyvin jos on edes vähän ajoissa. Meillä kävi kuitenkin tuuri ja saatiin AirBnb:n kautta varattua huoneistohotelli Altezza, joka oli varmasti Budvan parhailla paikoilla maiseman puolesta. Toki sinne joutui vähän kävelemään rannalta/ keskustasta (n. 30min ylämäkeä), mutta jos laiskottaa niin taksi maksoi sen 3€/ suunta. Tehtiin pääosin aamiaiset itse ja muuten syötiin ulkona. Budvan parhaat paikat oli ehdottomasti Juice Bar & Thai -ravintola. Käytiin kyllä kokeilemassa muitakin ja grillattu kana + kreikkalainen salaatti osoittautui toimivaksi, mutta muuten ei kyllä paikallisesta ruokakulttuurista ole hirveästi mainittavaa. Juice Bar oli nimestä huolimatta ihan laajan tarjonnan ravintola/ kahvila, josta sai aamiaista, välipalaa, lounasta ja illallista. Ehdottomasti reissun parhaat safkat!

Ensimmäiset lomapäivät oli kokonaan kevennystä treeneistä ja sen jälkeen kävimme 3 kertaa salilla + 1 mäkijuoksutreeni + paaaljon kävelyä ympäriinsä. Budvan keskustassa oli ihan ok varusteltu vaikkakin suht pieni sali kauppakeskuksessa ja viikon kortti sinne maksoi 20e. Mäkjuoksutreenejä varten löytyykin mäkiä sitten ihan todella paljon, mutta tuolla yli 30 asteen lämpötilassa ne ovat aika hapokkaita!

Siinä nyt mieleen tulleita asioita, joista voisi olla hyötyä jos aiot tuonne matkustaa! Saa myös kysyä ja pyrin niihin kaikkiin vastailemaan. Tulossa on kuitenkin vielä ainakin toinen postaus reissulta, jossa kerron enemmän Budvan ulkopuolella olleista paikoista!

Aurinkoista viikonloppua kaikille, nautitaan vielä Suomen kesästä!

<3

Eevsku

Ps. Jos AirBnb kiinnostaa, niin tämän kautta rekisteröidyttyäsi saat 35e alea ekasta reissusta 🙂

EDELLINEN TEKSTI: ONKO NETTIVALMENNUS HUUHAATA?
SEURAA MYÖS:
INSTAGRAM: EEVSKU
FACEBOOK
YOUTUBE
Continue Reading

MY WEEKEND – HAIKON KARTANO

Viime viikonloppuna olin mini getaway -reissulla Hotelli Haikon Kartanossa, joka sijaitsikin paljon lähempänä Helsinkiä kuin olin ajatellut. Matkaan meni alle tunti, joka on kyllä positiivista tällaisille viikonloppureissuille ettei autossa istumiseen mene puolet ajasta. Haikon Kartano sekä Spa on ollut vierailulistalla oikeastaan jo syksystä 2015, kun testasin I Love Me -messuilla heidän Cryo -kylmäkaappiaan. Nyt tälle reissulle oli sopiva hetki ja oli oikeastaan juuri tarpeen saada pieni breikki arkeen. Vaikka olen viihtynyt kotona ja kaikki rytmit on helpompi ylläpitää kotona sekä töitä on ollut tosi kivasti, niin olen tottunut matkustamaan ja kaipaan vaihtelua. Vaikka perjantai-iltana väsytti, niin kyllä lauantaina kannatti pakata treenikamat ja vaihtovaatteet mukaan ja lähteä!

Hotelli Haikossa on sekä Spa:n yhteydessä oleva hotelli, että vieressä olevan Kartano -rakennuksen huoneet ja ravintolat. Valitsin Kartano -huoneen, sillä halusin nimenomaan päästä nauttimaan kartano -tunnelmasta. Ja se oli kyllä hyvä valinta, sillä heti huoneeseen päästyä oli rentoutunut ja hyvä fiilis. Vaikka pidän paljon uudesta ja modernista, on tällaisessä vanhassa aivan oma tunnelmansa. Jotenkin niin kaunista ja ylellistä. Myös iso parveke luontonäkymällä oli upea!

Kun olimme asettuneet huoneeseen, vaihdettiin treenikamat päälle, otettiin kylpytakit mukaan ja suunnattiin Spa -rakennuksessa olevalle salille. Nyt kyllä yllätyin todella positiivisesti, tämä oli yksi parhaista hotellien kuntosaleista missä olen ollut! Oli tilaa, laitteita, vapaita painoja ja kaikki oli hyvässä kunnossa. Tästä iso plussa! Saatiin hyvä treeni tehtyä, jonka jälkeen käytiin cryo -hoidoissa (varattiin nämä vasta paikan päällä ja onnistui hyvin), syötiin lounasta salaattibuffetista ja sen jälkeen mentiin rentoutumaan spa:han. Nämä kaikki onnistui helposti samassa kerroksessa ja täytyy sanoa, että myös tuo salaattibuffet oli todella hyvä! Monipuolisesti muutakin, kuin pelkkää kurkkua ja tomaattia sekä lisäksi tarjolla oli herkullista lohikeittoa, leipää ja kahvia.

Spa -alueesta voi käydä katsomassa kuvia ja lisätietoa täältä. Altaita oli yksi iso, pari poreammetta ja kylmäallas. Lisäksi höyrysauna, infrapunasauna ja tavalliset saunat. Mielestäni ihan sopivasti aikuiseen makuun (lapsiperheet ovat tervetulleita, mutta tämä on enemmän suunnattu aikuisille). Jos hotelli on aivan täynnä, voi spa -alue mennä ruuhkaisaksi, mutta nyt sattui ihan kivasti vähän rauhallisempi viikonloppu tai hetki. Myös pukuhuone oli aika tiivis jos olisi aivan täynnä, mutta nyt ei tosiaan ollut sellaista ongelmaa.

Spa:ssa oleilun jälkeen hetkeksi huoneeseen makoilemaan (Spa- rakennuksesta voi kävellä kylpytakki päällä viereiseen Kartanoon) ja sitten illalliselle. Illallisravintola sijaitsikin kartanon puolella, eli sinne pääsi helposti vain siirtymällä alakertaan. Valitsimme alkukeitoksi parsakeittoa ja pääruoaksi lohta ja härkää. Kaikki oli kyllä hyvää ja palvelu oli todella miellyttävää – itseasiassa koko vierailun ajan. Itselleni ystävällinen asiakaspalvelu ja muutenkin osaava henkilökunta on tärkeää ja se luo aivan erilaisen tunnelman.

Omasta mielestäni melkein parasta hotellissa oleilussa on se, että ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin rentoutua. Ei tarvitse siivota, pyykätä, tehdä ruokaa, tiskata.. Voi vain olla! Ainakin oma arki on muuten aika hektistä ja aina olisi jotain tehtävää. Pienikin irtautuminen antaa hyvin lisäenergiaa ja varsinkin jos ympäristö on rentouttava ja esimerkiksi juuri se palvelu hyvää. Tässä oli kyllä molempia! Ja yksi parhaimmista asioista on se, että voi herätä seuraavana aamuna suoraan runsaaseen aamiaispöytään. Ah – se vasta onkin parasta!

Vierailu oli kaikin puolin onnistunut ja paikka ehdottomasti vierailun arvoinen. Vielä kun olisi ollut kesä vähän pidemmällä, niin luonto ja maisemat olisivat antaneet oman pienen ekstraripauksen, mutta nyt siellä varmaan onkin jo ihan vihreää. Viikossakin tapahtuu näin kesän alussa niin paljon!

Jos siis pieni rentouttava reissu puolison tai ystävän kanssa olisi suunnitteilla, niin voin lämpimästi suositella Haikon Kartanoa siihen. Paikka sopii myös todella hyvin treenipaikaksi hyvän kuntosalin ja ulkoilumahdollisuuksien vuoksi ja päälle voi ottaa palauttavan kylmähoidon sekä spa- rentoutuksen!

Tämän rentouttavan minireissun päätteeksi oli myös kiva käydä ensimmäistä kertaa Vanhassa Porvoossa, joka oli aivan vieressä ja siitä suunnata äitienpäivän viettoon Lahteen.

Ihanaa aurinkoista sunnuntaita!

<3

Eevsku

*Hotelli Haikko tarjosi yöpymisen

Continue Reading

PITKÄ MATKA

_mg_1069

Vaikka menneisyyteen ei pitäisi liikaa kajota, on välillä hyvä katsoa taaksepäin ja miettiä kuinka pitkän matkan on jo kulkenut. Kuinka paljon on mennyt eteenpäin ja mitä kaikkea on saavuttanut. Välillä sen unohtaa ja miettii liikaa vain kaikkia niitä asioita, joita ei vielä ole saanut. Joskus sitä elää kuin putkessa vain kohti niitä tavoitteita, joita itselleen on asettanut ja unohtaa aivan täysin mistä on lähtenyt ja miksi näitä asioita tekee.

Oma urheilu-urani on kestänyt koko elämäni ajan, lukuunottamatta pientä taukoa lukion jälkeisinä välivuosina. Nuo pari vuotta vietin etsien suuntaa elämälleni ja miettien, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Minulla on siis todellakin ollut aika, jolloin en tiennyt yhtään mitä haluan! Jäin suoraan lukion jälkeen töihin ravintolan kesäterassille ja samassa paikassa jatkoin vuoden loppuun saakka. Ravintolassa työskentely oli hetken mukavaa ja sain paljon hyvää työkokemusta, mutta tiesin koko ajan jatkavani pian johonkin toiseen suuntaan. Halusin hetkeksi pois Lahdesta ja lähdin Tukholmaan au pairiksi. Tukholmassa asuin kevään 2009 ja sain unohtumattomia kokemuksia sekä uusia ihmisiä elämääni ja lisäksi säännöllisemmän urheilun takaisin arkeeni. Silloin kävin salilla säännöllisesti ensimmäistä kertaa, mutta en nyt voi mistään kunnon salitreenaamisesta silti puhua. Enemmän treeni tuolloin oli jumppailua ja lenkkeilyä.

Syksyllä 2009 lähdin aktiviteettioppaaksi Finnmatkoille ja itseasiassa silloin perustin myös ensimmäisen blogini. Perustin blogin blogspottiin, jonne voisin jakaa kuulumisia ollessani talven kaukana kotoa ja perheeni sekä ystäväni pysyisivät kärryillä mitä teen. Näin ei tarvinnut kaikille kirjoitella kuulumisia erikseen. Blogin nimi taisi olla Eevsku’s life ja siitä bloggaaminen lähti liikkeelle vaikka ei silloin kyllä mistään bloggaamisesta ollut tietoakaan. Ylipäätään blogeja ei juuri ollut ja omien tekstien tai kuvien jakaminen oli hyvin paljon harvinaisempaa.

Opasvuosi oli raskas, mutta äärettömän antoisa. Sinä talvena olen itsenäistynyt ja kasvanut hyvin paljon, koska oli pakko. Meille parikymppisille annettiin paljon vastuuta ja se oli kannettava. Työpäivät olivat pitkiä ja vapaata oli aika vähän, mutta silloin kun sitä oli, niin siitä otettiin kaikki irti. Myös työyhteistyö oli jotain, mitä ei varmasti tule muualla kokemaan. Teimme kaiken yhdessä, asuimme yhdessä. Kaikkien omat perheet ja läheiset ovat kaukana, joten oma opasperhe oli kaikki mitä on. Olen tuosta talvesta todella kiitollinen monella tapaa.

_mg_1054 _mg_1063_mg_1062

Lapsuudessa ja nuoruudessani olen aina urheillut paljon ja söin ajattelematta asiaa koskaan sen kummemmin. Voin kyllä tosin olla kiitollinen vanhemmilleni siitä, että perusruoka on meillä kotona ollut aina terveellistä ja perheemme lapset ovat saaneet hyvät opit sen suhteen. Silti olen aina ollut perso varsinkin makealle ja kaikki sokerinen maistui kyllä. Lukion jälkeen aloin kiinnittämään enemmän huomiota ruokavaliooni, koska se ei ollutkaan enää niin yksiselitteistä asuessa pois kotoa. Halusin myös eroon flunssa-ja tulehduskierteistä, joiden vuoksi kiinnostuin enemmän ruokavalion vaikutuksista terveyteen. Näistä huolimatta ja hankalien olosuhteiden vuoksi matkaopas aika oli minulle erittäin herättävä kokemus siihen, miten ruokavalio oikeasti vaikuttaa. Meillä oli tarjolla lähinnä hotellin aamiaisbuffet, sen jälkeen välipalat/ lounaat olivat lähinnä vaaleaa leipää, sokerisia smoothieita, jäätelöä ja välipalapatukoita. Työpäivien välissä ja niiden jälkeen pyrki tekemään asunnolla oikeaa ruokaa, mutta se oli välillä hyvin haastavaa, jos työpäivä venyi esimerkiksi 12 tunnin pituiseksi. Ruokavälit olivat mitä sattuu ja kun pääsee mukavaan vehnä-sokeri-verensokeripiikit-väsymys kierteeseen, voi siitä poispääsy olla aika hankalaa. Vaikka olin aktiviteettioppaana ja päiväni olivat aktiivisia sekä kävin myös itse välillä treenailemassa, palasin Suomeen 8 kiloa painavempana kuin lähtiessäni. Ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin, että en voinutkaan syödä miten tahansa ja näyttää silti urheilijalta.

Suomeen palattuani palasin normaaliin rytmiin, terveellisimpiin valintoihin ruoan suhteen ja säännölliseen urheiluun. Ensimmäinen tavoitteeni oli saada hyvä olo ja itseni takaisin sekä samalla treenasin kuntoani paremmaksi Vierumäen pääsykokeita varten. Päätin, että jos pääsen lukemaan liikunnanohjaajaksi (AMK), jään Suomeen ja hankin itselleni valmentajan fitnes -kilpailuja varten. Halusin takaisin kilpaurheilun pariin. Kaipasin kaikkea urheilussa! Treenaamista, hyvää oloa, itsensä ylittämistä, tavoitteita, kilpailuja, ihmisiä urheilun parissa, säännöllisyyttä. Sain paikan loppujen lopuksi aika helposti Vierumäeltä, sillä olin valmistautunut hyvin ja halusin sitä paljon. Seuraavalla viikolla varmistuskirjeestä marssin ensimmäisen valmentajani puheille. Loppukesä 2011 ja tuolloin minulla ei ollut mitään hajua mihin lähden mukaan, mutta tiesin samalla, että tämä on jotain mitä haluan ja mihin minun kuuluu lähteä mukaan. Aloitin valmennuksessa, uudet opinnot ja jatkoin aloittamani blogin kirjoittamista, mutta uudella teemalla: kohti fitness -kilpailuja.

Tuosta hetkestä on nyt kulunut 5,5 vuotta. Huhhuh. Mihin tämä aika on mennyt ja mitä kaikkea onkaan oikein tapahtunut. Täällä olen Thaimaassa, 10 kilpailut kilpailtuna, opinnot käytynä ja ammattina urheilu ja bloggaaminen/ sosiaalinen media. Voin sanoa, että tuolloin viisi ja puoli vuotta sitten minulla ei todellakaan ollut hajua, missä tulen olemaan viiden vuoden kuluttua, mutta muistan kyllä ajatelleeni, että haluan päästä pitkälle siinä mitä teen. Ammattiurheilu on ollut haaveeni jo yläasteajoista saakka, mutta bloggaaminen/some ei edes ole kauaa ollut kenenkään ammattina. Tapasin täällä tällä viikolla tanskalaisen kollegani matkaopas -ajoilta kuuden vuoden takaa ja ihmettelimme myös Christinan kanssa, kuinka tuntuu, että siitä oli vasta hetki vaikka toisaalta on tapahtunut aivan mielettömästi. Tästä johtuen saitte myös pienen koosteen matkaopasajoistani, jotka ovat osaltaan myös johtaneet minua tähän pisteeseen.

_mg_1083_mg_1089

Tähän viiteen ja puoleen vuoteen mahtuu niin paljon ylä-ja alamäkiä sekä kaikkea siltä väliltä, että en voi kyllä muuta olla kuin ylpeä itsestäni. Se on vaikea muistaa silloin, kun asiat eivät mene kuin satukirjoissa tai oikeastaan sinnepäinkään. Kohdalleni on sattunut mielettömästi upeita asioita, kokemuksia, ihmisiä ja tapahtumia, mutta aivan yhtä paljon olen saanut kasata itseäni kokoon ja kerätä pohjamudista takaisin ylös. Siellä ollaan oltu tässä matkan varrella ja monta kertaa vaikka ulospäin se ei aina varmasti olekaan näkynyt. Eikä tarvitsekaan tai en haluakaan sen näkyvän, koska en halua siellä itsekään kauaa aikaani viettää. Ja jokainen onnistuminen sekä itsensä voittaminen on tuntunut miljoona kertaa hienommalta näiden huonojen kokemuksien jälkeen.

Mikään ei ole tullut eikä tule jatkossakaan tulemaan ilmaiseksi. En tiedä onko tässä maailmassa ihmisiä, jotka saavat asioita helposti – ehkä voikin olla, mutta itse en ainakaan heihin kuulu ja sen olen hyväksynyt kauan aikaa sitten. Olen tajunnut sen, että itsesääli tai siellä mudassa rypeminen ei auta yhtään mitään. Elämä on raakaa sen kaikessa ihanuudessaan ja fakta on se, että jos haluaa jotain saavuttaa, täytyy olla valmis pistämään itsensä likoon. On oltava valmis ottamaan kuraa niskaan ja välittämättä muiden mielipiteistä tai sanomisista. Olen sortunut vuosien varrella myös siihen, että olen niiden antanut vaikuttaa itseeni liikaa. Sekin on ollut osa matkaa, osa oppia. Miten nuori ihminen voisi kaikkea osata ja tajuta valmiiksi? Eikä minulla ainakaan ole oppi mennyt täysin perille muuten kuin kantapään kautta oppimisella. Varmasti olisi joidenkin juttujen kanssa päässyt helpommalla, mutta toisaalta olenpahan ainakin kokeillut ja mitä tahansa olenkin tehnyt niin olen aina antanut kaikkeni. Ei ole jäänyt hampaankoloon niistä kokeiluista.

_mg_1090

Hampaankoloon on kuitenkin jäänyt vielä paljon urheilu-urani ja toki muidenkin elämän osa-alueiden tavoitteiden suhteen. Välillä on vaikea ymmärtää, miksi märkä rätti tulee naamaan edelleen vaikka antaa kaikkensa, vaikka antaa enemmän kuin aiemmin. Miksen voi onnistua? Mitä teen edelleen väärin? Miksi tämä kaikki yrittäminen, antaminen, panostaminen, uhraaminen, tekeminen ei tuota haluttua tulosta?

Kun se märkä rätti iskee naamalle senkin jälkeen, että on antanut kaikkensa, on aika taas katsoa peiliin ja miettiä oikeasti, mitä voi tehdä toisin. Mitkä asiat ovat ehkä kolkuttaneet takaraivossa, mutta ne on jättänyt huomioimatta? Mitä voisi vielä oppia lisää vanhoista virheistä? Samaan aikaan täytyy myös taas kerran muistaa, kuinka paljon on jo päässyt eteenpäin. Kaikki tapahtuu silloin kun on oikea aika. Mihin sitä onkin aina niin kiire?

Suurin virhe / ongelma urallani on tähän saakka ollut se, että en ole uskaltanut kuunnella itseäni tarpeeksi ja monelle muullekin tuttu kaikki-tänne-heti metodi ei myöskään ole ollut kovin toimiva. Kehon ja mielen signaaleja voi olla vaikea kuunnella varsinkin silloin, kun ollaan äärirajoilla, mutta siinä on pakko tulla paremmaksi, jos haluaa huipulle. Jos haluaa, että saa ne palaset vielä loksahtamaan kohdalleen. On uskallettava kuunnella itseään ja luottaa omaan intuitioon. Silloin kun olen niitä onnistunut kuuntelemaan ja niihin luottanut, eivät ne koskaan vielä ole pettäneet.

Tämä kilpailuvuosi oli minulle merkittävä, koska luulin monta kertaa parin vuoden taukoni aikana (2014-2015), etten palaa kilpailulavoille. En siksi, ettenkö olisi halunnut vaan siksi, että kävin niin vaikeita aikoja läpi kroppani kanssa. Alipalautuminen ja aineenvaihdunnan häiriöt ovat asioita, joilta ei aina voi kilpaurheilijana välttyä ja itse valitettavasti olen joutunut niiden kanssa painimaan. Ne jättävät jälkensä ja edelleen kehoni on herkkä. Osaksi se toimii mielettömän hyvin, mutta on vielä asioita joita ei ole ratkaistu. Treenit kulkevat ja kehityn, hormonitoiminta toimii, fiilis on hyvä, nukun, mutta silti kaikki ei vain vielä mene normaalin mukaan. Paljon on kuitenkin menty eteenpäin vuodessa ja varsinkin kahdessa vuodessa siitä mihin jouduin, mutta vielä on tehtävää. Tottakai se turhauttaa välillä, että saa painia joidenkin asioiden kanssa niin paljon, mutta ei elämässä mikään asia mene aina niinkuin luulisi sen menevän. On vain jatkettava matkaa ja luotettava siihen, että asiat taas loksahtavat kohdalleen.

Olen taas pohtinut paljon mitä täytyy tehdä toisin ja löytänytkin uusia näkökulmia tekemiseeni. Katsonut taakse ja vihdoin valmis jättämään tietyt asiat sinne pysyvästi. Matka on ollut pitkä, mutta kaiken sen arvoinen. Ja se jatkuu. Tiedän saavuttavani kaiken minkä haluan ja teen töitä niiden asioiden eteen niin kauan, kuin ne tuntuvat oikealta!

_mg_1087

<3

Eevsku

Kuvat Eevi

Continue Reading