MITEN SAADA STRESSI HALLINTAAN?

Kaupallinen yhteistyö LähiTapiola 

Stressi.


Tuo paholainen. Vai ystävä? Me kaikki koemme stressiä ja sehän on myös hyväksi, koska ilman sitä emme olisi niin valppaana ja pystyisi toimimaan tehokkaasti. Kehon kortisolitasot nousevat stressatessa ja niiden kuuluukin nousta. Jos päivän kortisolitasoja mitataan, niiden pitäisi olla heräämisen jälkeen korkeimmillaan ja pikku hiljaa laskea iltaa kohden (olen muuten mittauttanut omaani sylkitestillä). Ennen nukkumaanmenoa tasojen pitäisi olla alimmillaan, jolloin keho ja mieli rauhoittuu sekä nukumme yön levollisesti kunnes taas heräämme ja kortisolitasot ovat korkeimmillaan. Kerron tässä postauksessa omia hyväksi havaitsemiani stressinhallintakeinoja sekä LähiTapiolan Älyhenkivakuutuksesta, jonka avulla voi pitää itsestään parempaa huolta ja myös löytää keinoja parempaan stressinhallintaan.

Stressi tosiaan kuuluu elämäämme ja sillä on hyvätkin vaikutuksensa esimerkiksi toimintakykyymme. Kuitenkin stressiä tulee luonnollisen stressin lisäksi myös ulkopuolelta. Stressin aiheuttajia on esimerkiksi työ, ympäristö, kemikaalit, liiallinen treeni, huono ruokavalio, päihteet & huonot ihmissuhteet. Henkinen ja fyysinen stressi menee samaan eikä keho tunnista kummasta se tulee ja jos kortisolitasot paukkuvat koko ajan yli, voi tämä meidän kehomme hieno systeemi hieman mennä sekaisin. Silloin kortisolitasot voivat olla liian alhaalla kun niiden pitäisi olla korkealla (aamut, työpäivät) ja taas nousta korkealle, kun niiden pitäisi olla alimmillaan (ilta, nukkumaanmeno).

Oletko kokenut tällaista tilannetta?

Minä olen ja olen onneksi löytänyt sopivaa balanssia ettei stressiä tule liikaa kerralla. On pitänyt löytää itselleen sopivia stressinhallintakeinoja sekä tajuta, että jos stressiä tulee hetkellisesti enemmän töissä, ihmissuhteissa tai missä vaan, niin jostain muusta on hieman höllättävä.

ITSELLENI SUURIMMAT STRESSINAIHEUTTAJAT – YRITTÄJYYS, KILPAURHEILU, IHMISSUHTEET

Itselläni yksi suurimmista stressinaiheuttajista on kova treeni ja kilpailukaudella myös dietti sekä tietenkin itse kilpailut ja niihin liittyvät paineet. Olen vuosien aikana kuitenkin oppinut koko ajan paremmin kuuntelemaan kehoani ja opetellut hölläämään tarvittaessa. Kun treenaa kovaa, on oltava aikaa palautua ja syödä kunnolla sekä muun elämän oltava tasapainossa. Jos tulipaloja täytyy sammuttaa joka puolelta ja elämässä on muuten rankkaa, niin kovista treenikausista ja -dieteistä on pakko hieman höllätä, jotta stressitasot eivät pauku yli. Liian kovilla stressitasoilla myöskään treeni ei kehitä tai dietti etene. Palautuminen ja kehon toiminta heikkenee sekä henkinen kapasiteetti vähenee.

Urheilun lisäksi eniten stressiä elämässäni aiheuttaa yrittäjän elämä, joka on lähes aina ’epävarmaa’.  En ole ollut elämäni aikana kuin ihan hetkittäin tavallisessa palkkatyössä. Muuten olen aina elänyt tällaista yrittäjyyden kaltaista elämää, jossa palkkaa tulee tasan sen mukaan kuinka paljon tekee töitä ja jokainen päivä, viikko ja kuukausi on erilainen. Täytyy olla lähes koko ajan hereillä siitä, onko tuleville viikoille ja kuukausille tarpeeksi töitä. Olen tosin jo hyvin tottunut tähän ja siksi stressaan siitä nykyään paljon vähemmän, mutta varmasti moni aloitteleva yrittäjä kokee paljon samaa sekä vuosienkin jälkeen tulee välillä tilanteita, kun stressi nousee korkealle. Omien töiden ja projektien hallitsemisen lisäksi hoidettavana on myös laskutus, verotus ja muut kirjanpidolliset asiat sekä monet muut pakolliset hoidettavat asiat ja maksut. Kyllähän sitä varmaan vähän stressittömämmin saisi elää palkkaduunissa, mutta en kyllä siihen pystyisi stressistä huolimatta. Vaikka stressiä on välillä enemmän, niin tämä vapaus ja jännitys sekä kaikki mahdollisuudet ovat kyllä oma juttu ihan täysin!

Kuten nyt itselläni viime aikoina, niin ihmissuhteissa/ perheessä olevat asiat saattavat aiheuttaa lisää stressiä ja murhetta. Sellaiset stressikuormat voi olla vaikeampi tunnistaa ja myöntää. Niiden kohdalla tarvitsee ihan yhtälailla hieman lisää lepoa, omaa aikaa tai muita keinoja, jolla saa stressiä hieman laskettua ja omaa vointia kohennettua. Itse ainakin saatan mennä näissä tilanteissa hetkellisesti sellaiseen suoritus/selviytymistilaan ja huomaan väsymyksen vasta paljon myöhemmin jolloin se saattaa pitkittyä.

STRESSINHALLINTAKEINOJA

Me kaikki koemme stressin eri tavoin ja stressin aiheuttajat voivat tulla eri lähteistä, joten keinotkin tulee löytää yksilöllisesti. On kuitenkin olemassa asioita, jotka tutkitusti vähentävät stressiä, kuten tarpeellinen uni/lepo, ravinto, meditaatio, läheisyys ja oleskelu metsässä. Tässä on asioita, jotka olen kokenut omalla kohdallani parhaiksi stressinhallintakeinoiksi:

  • Uni – Pidän kiinni tarpeeksi pitkistä yönista ja ennen kaikkea koitan ylläpitää hyvää unirytmiä, eli menen mahdollisimman samaan aikaan nukkumaan joka ilta -> myös herääminen on aikalailla silloin samoihin aikoihin
  • Ravinto – Syön tarpeeksi ja monipuolisesti kunnon ruokaa, enkä harrasta kieltolistoja tai muuten stressaa turhia ruokavaliostani (kilpailudietti on erikseen, mutta siinäkin pyritään mahdollisimman stressittömään tilaan)
  • Muu lepo – Hyvien yöunien lisäksi koitan pitää muitakin lepo- ja hengähdyshetkiä päivissä ja viikoissani – edes hetkeksi, mutta usein silmät kiinni, kunnon hengittelyä, ulkoilua ja halimista
  • Liikunta / urheilu – Liiallinen kova treeni voi viedä stressitasot liiankorkealle, mutta jos syö ja lepää tarpeeksi niin homma toimii ja itselleni liikkuminen on myös stressinpoistaja – siitä tulee niin hyvä olo!
  • Kevyt liikkuminen – Jos kova treeni tuntuu liialta tähän hetkeen, niin menen ennemmin ulos kävelylle, venyttelen tai joogaan
  • Metsä / luonto – Ylipäänsä kävely luonnossa on parasta stressinpoistoa! Hetki metsän keskellä tai puiden / meren tuijottelua ja olo on heti parempi
  • Läheisyys – Toisen kainaloon käpertyminen tai kunnon halaukset helpottavat aina
  • Ystävät – Pitkät maailmanparannus tuokiot tai viestit & pelkät yksittäiset sanatkin jo helpottaa
  • Sauna – Itse pidän eniten sauna + kylmät suihkut yhdistelmästä, jonka jälkeen on todella raukea olo
  • Loma – Varsinkin yrittäjälle tärkeä kohta.. Tai kenelle tahansa! Täytyy muistaa pitää töistä lomaa vaikka niistä tykkäisikin. Tarkoittaa sitä, että tekee oikeasti jotain muuta, kuin töitä ja on tavoittamattomissa
  • To-do listat /kalenteri – Jos asiat pyörivät liikaa päässä ja pelkää unohtavansa jotain tärkeää, niin kannattaa opetella kirjoittamaan asiat muistiin ja pitämään oma kalenteri hyvässä hallussa. Käytän itse google -kalenteria, joka synkronoituu niin puhelimeen kuin tietokoneeseekin
  • Kirjan lukeminen – Tällä voi saada ajatukset pois ja käännettyä stressaavan sekasorron päässä järkevämmäksi
  • Puhelimen äänet pois päältä / somen vähentäminen – Minulla on ollut puhelin äänettömällä (koskee siis kaikkia ääniä) nyt jo usean vuoden eikä puhelimeeni tule mitään muita ilmoituksia, kuin whatssapp -viestit ja puhelut. Jos siis joskus et saa minua helposti kiinni, niin se johtuu tästä 🙂 Olen kyllä tavoitettavissa jos näin on sovittu/ tiedän mistä on kyse ja näin kukaan ei turhaan hukkaa aikaansa. On toiminut hyvin enkä ole mistään jäänyt paitsi vaikka aluksi ehkä sitä pelkäsi
  • HENGITTÄMINEN – Hengitä. Syvään & tietoisesti sekä mahdollisimman usein myös raikasta ilmaa

Kuvat: Anne Barck Photography

SIJOITA OMAAN HYVINVOINTIIN

Jo liikunannohjaaja amk -kouluaikoina meille kerrottiin, että jotkut lääkärit ovat määränneet potilaille liikuntareseptejä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että lääkkeiden sijaan kipuihin tai esimerkiksi masennukseen määrätään liikuntaa tai vaikka PT / fysioterapia -palveluja. Olen nyt lähiaikoina kuullut näiden lisääntyvän ylipäänsä ja siitä olen ainakin itse hyvin iloinen! Toki joskus lääkkeet ja tutkimukset ovat erittäin paikallaan, mutta varsinkin ennaltaehkäisyä ja pieniä vaivoja (joskus isojakin) saisi korjattua oman hyvinvoinnin parantamisella kokonaisvaltaisesti. Tähän kuuluu tietenkin liikunnan lisäksi myös ravinto, lepo ja stressinhallinta.

LähiTapiolan Älyhenkivakuutus oli itselleni aivan uusi tuttavuus, mutta vitsi miten hyvältä tämä kuulostaa! Tämä vakuutus sisältää alkukartoituksen, mittausmahdollisuuden, seurannan ja taloudellista turvaa. Älyhenkivakuutus sisältää myös mobiilisovelluksen, jossa voi mitata päivittäin omaa unta, liikuntaa, stressiä ja ravintoa. Mobiilisovelluksen lisäksi omaa hyvinvointia pystyy seuraamaan aktiivisuusrannekkeen tai sykemittarin avulla, jotka myös kuuluvat pakettiin ja sovelluksesta löytää valmennusohjelmia eri tarpeisiin (liikunta, ravinto, stressinhallinta, uni).

Älyhenkivakuutus pähkinänkuoressa

  • Perusturva-henkivakuutus
  • sähköinen terveystarkastus ja itsevalmennusohjelmat
  • aktiivisuusranneke tai sykemittari
  • hyvinvointitietoa ja etuja LähiTapiolan kumppaneilta
  • hyvinvointisovellus puhelimeen

Jos tuntuu, että tarvitsisi hieman tukea ja buustia oman hyvinvoinnin parantamiseksi ja haluaisi tietää lisää omasta terveydentilastaan sekä seurata sitä, niin Älyhenkivakuutus voisi olla tähän hyvä apu. Omaan hyvinvointiin sijoittaminen on aina loistava valinta ja vaikka juuri nyt ei mitään ongelmia olisikaan, niin ennaltaehkäisy on myös enemmän kuin hyvä vaihtoehto.

Käy lukemassa lisää ja laskemassa vakuutuksen hintaa itsellesi täältä ( LähiTapiola -nettisivut). Ja ota ainakin pari stressinhallintakeinoa itsellesi käytäntöön! 🙂

Stressitöntä sunnuntaita,
Eevsku

 

Edellinen teksti:
Haaveena treenimatka auringon alle

//

Seuraa myös:
Instagram & Snapchat @eevsku
Facebook
Continue Reading

RIKKI

Kuva: Mikko Pekkarinen

Kirjoittaminen yleensä auttaa, joten kokeilen. Jos tulit lukemaan jotain positiivista ja iloista tekstiä tai hakemaan treenimotivaatiota, niin tämä ei ole nyt se teksti. Jos elämän realismi kiinnostaa, jatka lukemista.

Ehkä törmäsit jo instagram -kuvani tekstiin, jossa kerroin hieman ikävämpiä kuulumisia. Ei tämä ensimmäinen kerta ole, kun avaan elämästäni jotain ikävämpää julkisesti. En kuitenkaan keskity ikäviin asioihin joka päiväisessä arjessani, joten en tietenkään jaa niitä myöskään täällä. Elämässä on aina kurjia asioita, meillä kaikilla. Se minkä kukakin kokee kurjana on yksilöllistä ja osa löytää valittamisen aiheita ihan joka asiasta, joka päivä. Kyllä niitä löytäisi jokainen jos mindset on sellainen. Se, että meneekö elämässä hyvin vai huonosti on suhteellista emmekä voi verrata omia kokemuksia tai tuntemuksia toisiin.

Kriisit opettavat. Ne opettavat itseasiassa todella paljon. Jos jotain hyvää tästä vuosien piinasta voi repiä, niin sen, että tämän kaiken vuoksi tiedän pystyväni mihin tahansa.

Kriisit näyttävät myös ketkä ovat oikeita ystäviä, läheisiä, rakkaita sekä nostavat itsessä pintaan kaikkea sellaista, mitä on yrittänyt piilottaa ja ne täytyy käsitellä. Ne opettavat myös todella sen, mikä elämässä on tärkeää ja mitä itse haluaa omalla elämällään tehdä. Ja että aikaa ei täällä kannata hukata, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Tajuaa myös, että kaikilla muillakin on haasteita, osaa keskittyä omaan elämään ja haluaa toisillekin parasta. Osaa asettua toisten ihmisten asemaan eikä tuomitse.

Tämä kaikki on tehnyt minusta vahvan ja itsenäisen sekä osaan nähdä kaikessa jotain hyvää, mutta syvältä sisällä olen rikki. Jokin osa minusta puuttuu ja tiedän, etten enää saa sitä takaisin.

Minulla ei ole ollut isää enää vuosiin vaikka hän on vielä täällä, ainakin hetken. Pahinta on, että sitä viimeistä puhelua on joutunut odottamaan jo niin kauan. Koskaan et tiedä.

Haluan kuitenkin pitää sen kauniin muiston, joka minulla hänestä, meidän kokonaisesta perheestä ja lapsuudestani. Olen kaikista huolimatta kiitollinen onnellisesta lapsuudestani ja siitä, että minulla on edelleen myös terveitä, rakkaita, ihania perheejäseniä.

TOIVOA ON KUNNES SITÄ EI ENÄÄ OLE

En myöskään ikinä halua kadottaa toivoa, uskoa hyvyyteen ja asioiden järjestymiseen. Aina kaikki on järjestynyt tavalla tai toisella. Aina kaikesta on päässyt yli.

On oltava vahva, mutta löydettävä myös tukea, jotta saa olla heikko. Minua auttaa eniten se, että pyrin pysymään rutiineissani. Treeni, ravinto, lepo. Teen myös töitä kun siltä tuntuu, mutta on myös annettava aikaa surulle, tuskalle, ahdistukselle ja vihalle. Jos ne kaikki patoo sisälleen, seuraa varmasti ongelmia myöhemmin.

Halusin jakaa tämän asian, koska haluan tuoda esille sen, kuinka meillä kaikilla on haasteita ja ongelmia, jotka eivät välttämättä näy ulospäin. Helppoa elämää ei ole olemassakaan. On helppoja ja hyviä kausia, mutta meillä kaikilla on omat taistelut, joita käymme.

Tiedän myös, että näistä asioista puhutaan aivan liian vähän. Siksi melkein jokainen kuvittelee olevansa yksin ongelmiensa kanssa vaikka oikeasti ei todellakaan ole. Sen olen huomannut joka kerta, kun avaan suuni tai kirjoitan.

On vain jatkettava eteenpäin, kuten tähänkin asti. Toivottavasti palaamme pian iloisemmissa merkeissä, nyt olen henkisesti hyvin väsynyt, joten älä ihmettele jos minusta ei ihan normaaliin tapaan kuulu.

Paljon rakkautta ihan jokaiselle ja varsinkin jokaiselle upeista viesteistä. Ollaan kilttejä toisillemme,

Eevsku

Continue Reading

MITÄ SANOISIN 21 -VUOTIAALLE EVELIINALLE?

Mietitkö koskaan, että jos olisi mahdollista, niin mitä ohjeita olisit kertonut itsellesi, kun olit esimerkiksi 7, 14, tai 21-vuotias?

Oletteko kuulleet sanottavan, että elämä menisi 7 -vuoden sykleissä? Kuulin itse tämän ensimmäistä kertaa muutamia vuosia sitten ja kun sitä miettii, niin ainakin omalla kohdallani se pätee aika hyvin. Piti paikkaansa tai ei tai vaikka olisi vuosi suuntaan tai toiseen, niin noiden lukujen kohdalla on tapahtunut usein jotain aika merkittävää, joka on vaikuttanut paljon elämäni suuntaan. En käy tekstissä mitenkään tarkasti läpi kaikkia ikäkausia tai tapahtumia, vaan pohdin yleisesti niitä juttuja, jotka ovat itseeni vaikuttaneet eniten sekä lopussa tiivistän ne asiat, jotka olen varsinkin tässä viimeisimmässä 7-vuoden syklissä oppinut.

Mihin ensimmäiset 14- vuotta vaikuttivat?

Ensimmäisestä seitsemästä vuodesta ei muista niin paljoa, mutta minulle se on ollut hyvin onnellista sekä tasapainoista aikaa. Tuo on käsittääkseni sellaista aikaa, että sieltä kumpuavia asioita voi tulla aikuisikään ja niitä ei edes samalla tavalla pysty ymmärtämään ja käsittämään, koska no – alle 7 -vuotias ei osaa käsitellä asioita samalla tavalla kuin vanhempi lapsi tai aikuinen ihminen. En ole mikään psykologian asiantuntija, mutta sen verran mitä olen lukenut ja keskustellut asioista tietävien ihmisten kanssa, niin nuo lapsuusvuodet voivat olla aika merkittävässä roolissa esimerkiksi meidän perusturvallisuuden, tunteiden käsittelyn ja pettymysten säätelyn kanssa. Minusta sanonta ”lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta” on aika hyvä, sillä ainakin itse koen, että nimenomaan niiden rajojen asettaminen on myös rakkauden osoitusta. En ota tässä kantaa muiden kasvatusmetodeihin vaan kerron ainoastaan omasta kokemuksestani, mutta koen tosiaankin itse, että rajojen asetus ja säännöt ovat olleet omassa kasvatuksessani vain hyvä asia.

Noin seitsemän vuotiaana alkaa useimmilla koulunkäynti ja se aloittaa aivan uudenlaisen kauden elämässä. Moni on toki aloittanut jo esikoulun tai muun vastaavan ennen 1.luokkaa, mutta itse koulun aloittaminen on silti monelle iso juttu. Hämärästi muistan oman koulun aloittamisen ja minusta se oli ihan super hienoa ja jännää! Olen aina tykännyt uuden aloittamisesta ja minusta on ollut joka syksy hienoa mennä kouluun. Itselleni on jäänyt päälle sitä kautta myös syksystä tykkääminen ja syksy tuntuu aivan kuin toiselta uudelta vuodelta. Nyt en ole enää muutamaan vuoteen mennyt syksyllä koulunpenkille, mutta syksyssä on silti jotain tosi kivaa! Ja itseasiassa aloitan kyllä avoimessa yliopistossa urheiluravitsemuksen opinnot ensi maanantaina, joten pääsee vähän koulufiilikseen 😉

14-21 -vuotiaana veikkaisin olevan keskimääräisesti elämän vaikeimmat vuodet. Itsessään teini-ikä ja itsenäistyminen, mutta nuo vuodet määräävät monella elämän suuntaa muutenkin aika radikaalisti. Siellä tehdään valintoja jatko-opinnoista, harrastuksen mahdollisesta jatkamisesta/ lopettamisesta, meneekö töihin vai kouluun, millaiseen kaveriporukkaan on ajautunut ja millainen vaikutus sillä ja koko ympäristöllä on. Ihmissuhteet ovat varmasti myös haastavimmillaan tuolla välillä, koska erilaisia porukoita rakentuu, muututaan paljon ja mahdollisesti ensimmäiset rakkaussuhteet myös alkavat sekä päättyvät, mutta ei osata vielä ehkä ihan aikuismaiseen tapaan käsitellä kaikkia asioita. Tämä on taas kerran oma havaintoni omasta ja tuntemieni ihmisten elämästä eikä mikään kiveen hakattu totuus, mutta voisin kuvitella aika monen pystyvän samaistumaan näihin asioihin?

Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa

Ikäkauden 14-21 -vuotta muistaa aika paljon paremmin verrattuna sitä aikasempiin vuosiin ja ainakin omalla kohdallani nuo vuodet ovat vaikuttaneet tulevaisuuden suuntaan eniten nimenomaan omien valintojeni kautta. Sitä ennen vaikutus on tullut aika paljon enemmän perheestä, koulusta, harrastuksista ja muusta ympäristöstä. Elämässä on aina asioita, joihin pystymme vaikuttamaan ja sitten on paljon niitä, joille emme voi mitään. Pitäisi pystyä erottamaan mahdollisimman hyvin nuo kaksi asiaa ja käyttää sitä voimavarana. Meidän kaikkien elämässä on tapahtunut ja tapahtuu asioita, joita ei toivoisi ikinä tapahtuvan, mutta joille ei vain voi mitään.

Luin alkuviikosta todella koskettavan kirjoituksen Taivas ja Helvetti -sivuilta, josta haluan lainata tämän kohdan: ”Siihen asti voidaan vain uskoa, rukoilla ja toivoa, että jostain saisi voimia ja tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne, jotka voin ja kaupan päälle viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan. Tätä Reinhold Niebuhrin ajatusta olen koettanut sisäistää.”. Linkki tuohon Henryn tekstiin lopussa, jos haluat sen lukea – suosittelen kyllä. Se teksti pistää kyllä nopeasti asioita parempaan tärkeysjärjestykseen omassa päässä. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka ympärillä tapahtuu inhottavia asioita ja pahimmillaan omassa lähipiirissä (kokemusta valitettavasti myös tästä), niin kuitenkin paras asia mitä voi tehdä, on jatkaa eteenpäin. Täytyy pitää elämän prioriteetit hyvässä järjestyksessä ja muistaa arvostaa rakkaita ihmisiä ja kertoa siitä heille sekä olla kiitollinen kaikesta siitä mitä itsellä on, kuitenkaan pysähtymättä täysin paikoilleen, koska vain tekemällä asioita me voimme myös vaikuttaa ja auttaa. Pyrin itse muistamaan mahdollisimman usein, mielellään päivittäin pysähtymään hetkeksi ja miettimään asioita, joista voin olla kiitollinen. Meillä kaikilla on niitä asioita, kun vain pistää asiat perspektiiviin.

Hypättiin hieman sivuraiteelle itse pääaiheesta, mutta toisaalta tuo ajatus oli sellainen, minkä olen koko viikon halunnutkin saada jotenkin ulos. Ja se liittyy tähän aiheeseen myös sillä, että vaikka joskus olisikin tehnyt huonoja valintoja tai on tapahtunut asioita, joita ei olisi toivonut tapahtuvan, niin aina on mahdollisuus muuttaa suuntaa, omaa ajatteluaan sekä tekojaan. Välillä koen asiat ehkä liian raskaasti ja alan miettimään liikaa, että miksi teen mitä teen, onko tässä mitään järkeä ja pitäisikö sitä tehdä jotain merkittävämpää. Onko tällä omalla tekemisellä hyvä tarkoitus, pystynkö auttamaan muita, onko omat arvot kohdallaan, muistanko omia rakkaitani tarpeeksi?

Kun nuo asiat alkavat liikaa pyöriä päässäni, tuntuu välillä aika turhalta alkaa kirjoittamaan blogiin jotain ”tässä viisi vinkkiä parempaan aamiaiseen” -juttua vaikka onhan silläkin hyvä tarkoitus – saada ihmisiä voimaan paremmin ja panostamaan omaan terveyteen sekä hyvinvointiin enemmän. Ja sillä on todellakin omasta mielestäni merkitystä. Meidän yhteiskuntamme voisi paljon paremmin, jos kaikki muistaisi huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Kirjoitinkin viime viikolla tuosta aiheesta, mutta tiivistettynä tässä lauseessa; kun ihminen voi itse hyvin, pystyy hän paremmin auttamaan myös muita.

Hetkittäin koko sosiaalinen media ja sen pinnallisuus ahdistaa, mutta lopettamalla ei ainakaan saa mitään muutosta aikaan. Some ja digitaalisuus ei tule katoamaan, päinvastoin, joten ainoa keino vaikuttaa siihen millaista siitä tulee, on tehdä itse parempaa ja/ tai merkityksellisempää sisältöä sekä seurata sekä tukea niitä, jotka näin myös tekevät. En sano, että kaiken pitäisi olla super merkityksellistä, koska pelkällä viihteelläkin on oma paikkansa ja asiat eivät saakaan mennä liian vakaviksi.

Kuvat: Eevi Teittinen

Mitä oppimaani sanoisin 21- vuotiaalle itselleni?

Tämän sillisalaatin lopuksi voisin palata tuohon tekstin otsikon mukaiseen aiheeseen. Nyt kun tämä 21-28 -vuoden sykli on jo melkein loppusuoralla (täytän vuoden vaihteessa 27), niin voi että – voisin kirjoittaa romaanin tästä syklistä ennen kuin se edes on lopussa. Sykli alkoi kohdallani 2011 ja sinä vuonna aloitetut asiat muuttivatkin koko tulevaisuuteni suuntaa aika radikaalisti. En tiennyt sitä silloin (obviously..), mutta visio tästä kaikesta oli. Jos voisin jotain sanoa 21- vuotiaalle Eveliinalle niistä asioista, joita olen tässä ajassa eniten oppinut, niin ne olisivat ehkä tässä:

 

  • Luota intuitioosi – niin ihmisten, töiden, kuin muidenkin valintojen suhteen
  • Oikeastaan myös tuohon ylempään liittyen – jos jokin tuntuu epäilyttävältä, se usein on myös sitä
  • On valitettavasti paljon ihmisiä, jotka tukevat sinua menestyessä, mutta kääntävät selkänsä alamäkien kohdalla
  • On onneksi myös niitä ihmisiä, jotka ovat luotettavia ja aidosti hyviä – pidä heistä kiinni
  • Uskalla luottaa omaan unelmaan ja visioon, myös silloin kun on vaikeaa ja kaikki tuntuu valuvan käsistä
  • Epäonnistumiset tai ”EI” – ei läheskään aina tarkoita sitä, etteikö kannattaisi silti jatkaa
  • Virheiden tekeminen on inhimillistä ja täysin OK – näissä tilanteissa on parasta myöntää oma virheensä ja pyytää anteeksi
  • Opettele sanomaan suoraan mitä ajattelet, sillä kiertely tuo enemmän harmia vaikka ajatteletkin, että teet sen, koska et halua satuttaa tai aiheuttaa harmia
  • Hyvä tulee aina hyvän luo – uskalla luottaa siihen ja toimi sen mukaisesti, aina niin hyvin kuin mahdollista
  • Lepää enemmän
  • Luota siihen, että kaikki järjestyy, koska ne aina järjestyvät
  • Sulje vanhoja ovia rohkeasti, mutta kunnioittavasti – siltoja ei kannata polttaa, mutta uusia ovia aukeaa vain vanhojen sulkeutuessa
  • Ne ihmiset kenen kuuluu olla elämässäsi, ymmärtävät, tukevat eivätkä polje ikinä alas vaan nostavat ylös
  • Sellaista rakkautta on olemassa, jossa arvostetaan, tuetaan, saa olla juuri sellainen kuin on ja paljon enemmän – älä tyydy huonoon kohteluun missään suhteessa
  • Sydän kertoo mitä sinun kannattaa tehdä, jos sitä vain osaa kuunnella

 

Osa asioista tai aika monikin noista on sellaisia, jotka olen oppinut kantapään kautta. On joitain asioita, mitä tekisin nyt toisin – hieman erilaisia valintoja, sanomisia, käyttäytymistä tai itseeni uskomista, mutta toisaalta ajattelen aina, että ilman noita oppeja en olisi tässä ja uskon, että näillä opeilla tulen vielä pääsemään todella pitkälle.

Menneisyyteen ei kannata liikaa katsoa, mutta välillä on hyvä pohtia, mitä oppeja sieltä on saanut ja on mahdollisuus tehdä parempia valintoja tulevaisuudessa.

Toivottavasti tästä tekstistä heräsi sinulle jotain ajatuksia omasta elämästäsi. Heräsi tai ei, kiitos kun luit!

Eevsku

 

Tästä voit lukea tuon mainitsemani Henry Liukko-Sipin kirjoituksen.

//

Edellinen teksti

Wau! Ehdolla The Blog Awards Finland

Kun oma hyvinvointi ei ole sijalla yksi

//

Seuraa myös

Instagram & Snapchat @eevsku

Facebook

Continue Reading