NUKU YÖ ULKONA

 

*Kaupallinen yhteistyö Suomen Latu

 

KOTOISIN KESKELTÄ METSÄÄ, METSÄJOOGA JA SAUNA

Kun minulta kysytään mistä olen kotoisin, vastaan monesti, että ”keskeltä metsää Itä-Suomesta”. Ja tuo on lähes kirjaimellisesti totta, sillä olen syntynyt ja elänyt elämäni 10 ensimmäistä vuotta pienessä kylässä Savonlinnan lähellä. Ja tuonne pieneen kylään Savonrannalle ajaessa tuntuu todella, että menet keskelle metsää. Se on muuten mielettömän kaunis paikka vaikkakaan siellä ei nykyään juuri mitään ole (tai ei nyt ehkä koskaan ole hirveästi mitään ollut, mutta nykyään vielä vähemmän). Paikka metsien ja Saimaan järvien keskellä. Sieltä minä olen kotoisin. Se on yksi syy, miksi jalkani ovat aina juurtuneet syvälle maahan.

Ja ehkä myös siksi koen olevani luonnossa kuin kotonani. Luonto palauttaa minut aina parempaan tasapainoon ja saa olon tuntumaan rauhalliselta, varmalta ja onnelliselta.

”Luonto pyrkii aina tasapainoon ja kun sinä menet sinne, tasapainottaa se sinutkin.” Näin sanoi heti aluksi ihanan metsäjoogan ohjannut Nina meille reilu viikko sitten, kun aloittelimme Nuku yö ulkona -teemaista päiväämme Liesjärven kansallispuistossa. Nuo sanat resonoivat todella paljon ja nautin muutenkin hänen tavastaan ohjata – ei kiireellä asennosta toiseen liikkumista vaan hetkessä olemista, rauhallisuutta, hengittelyä ja kehon kuuntelua. Tuollaista jokaisen pitäisi tehdä edes pieni hetki päivittäin. Ja jos mahdollista, niin mennä luontoon.

Sain kutsun tänne reissulle muutamaa viikkoa aiemmin ja tietysti halusin olla heti mukana. Ennen lähtöä en ehtinyt miettiä sen enempää koko reissua, mutta onneksi näillä kesäkeleillä yön yli metsäreissulle ei tarvinnut varautua mitenkään kovin erikoisesti. Oli minulla silti mukana villasukat, kevyt talvitakki ja pipo.. Eikä kyllä ollut yhtään liioittelua, sillä illalla alkoi kuitenkin jo viilenemään aika paljon!

Matkattiin Tammelaan yhdessä Annin ja Saran kanssa sekä vastassa meitä Liesjärvellä oli Eeva ja Mikko. Tästä jengistä oli hyvä fiilis ja meillä riitti juttua koko ajan vaikka en ollut tavannut ketään ennen. Ensin päästiin tutustumaan Korteniemen perinnetilaan, sitten meillä oli tuo jo mainitsemani metsäjooga, jonka jälkeen päästiin saunomaan ja uimaan. Viimeistään tuossa vaiheessa oli kaikki stressi ja työasiat pyyhitty pois mielestä ja oli ihana nauttia vain siitä hetkestä, rauhasta, luonnosta ja hyvästä seurasta.

 

 

NUKKUMAPAIKKAAN MELOEN, KOULUSSA ERÄILY JA METSÄHOTELLIT 8.9.

 

Illan ohjelmassa oli saunomisen jälkeen siirtyminen meloen meidän yöpymispaikkaan, telttojen pystytys ja ruokailu ennen nukkumaanmenoa. Melominen ja teltan pystytyskin olivat yllättävän hyvin mielessä vaikka niitä ei ole tullut nyt vuosiin harrastettua. Lapsena olen kyllä nukkunut paljonkin teltassa ja viimeiset teltta-/eräilyreissut olivat Vierumäellä koulussa ollessani. Halusin haastaa koulussa itseäni ja ottaa pakollisten eräilyjen lisäksi valinnaisen outdoor -kurssin, jossa kävimme mm. koskimelontareissulla ja merimelomassa, jolloin telttailtiin pari-kolme yötä metsässä ilman mitään ylellisyyksiä – käytössä ei siis ollut edes ulkovessaa. Reissusta hauskan teki tuolloin hieman haastavat kelit, sillä olimme reissussa loppusyksystä ja alkoi olemaan hieman viileää, varsinkin kun sattui sateiset ja tuuliset kelit. Silti huippumuistoja olen todella iloinen siitä, että valitsin tuon kurssin ja menin oman mukavuusalueen ulkopuolelle! Vaikka rakastankin siis luontoa ja metsää, niin samalla inhoan sitä jos on kylmää, märkää ja epämukavaa. Reissut ovat kaikesta huolimatta ikimuistoisia ja etenkin huippuporukan ansiosta.

Koulun eräilyjen jäljiltä ei ole tullut oltua metsässä yhtään yöreissua ja oli kyllä kiva päästä katkaisemaan tuo tauko. Se muistutti minua siitä, kuinka paljon kaipaan välillä luontoon ja pisti miettimään sitä, millaisia valintoja haluan tehdä sen suhteen tulevaisuudessa. Olen haaveilllut vaellusreissusta jo pidemmän aikaa, mutta en ole saanut tätä vielä ajatuksen tasoa pidemmälle. Ehkäpä lähitulevaisuudessa näin käy – tämä yö ulkona pisti niille ajatuksille ainakin vähän vauhtia.

Suomi on täynnä upeaa luontoa ja paikkoja, johon on helppo lähteä telttailemaan. Vuosittain vietetään Nuku yö ulkona -tapahtumaa, joka on tänä vuonna 8. syyskuuta. Jos sinulta ei löydy omaa telttaa tai et yhtään tiedä mihin voisit mennä yöksi nukkumaan, on tapahtumapäivänä helppo aloittaa ilmaiseksi järjestetyistä metsähotelleista! Metsähotellien paikkavaraukset ovat auki, joten niitä kannattaa käydä kurkkimassa heti jos haluaa saada sieltä paikan itselleen. Ihana matalan kynnyksen mahdollisuus kokeilla pitkästä aikaa tai ensimmäistä kertaa yön yli ulkona nukkumista! Ja osallistu ihmeessä vaikka kotipihalla – nyt on hyvä hetki kaivella telttaa ja makuupussia varastosta ja valmistautua tuohon (tai vaikka nukkua jo useampi yö ulkona ennen sitä!).

Lue lisää tapahtumasta ja metsähotelleista tästä.

Ulkona ja luonnossa oleminen tekee hyvää meille kaikille. Sen jo tutkimuksetkin todistavat, mutta ennen kaikkea sen voi todistaa menemällä ulos. Edes hetkeksi ja mahdollisimman usein! Puhelimet pois ja hengitä hetki raikasta ilmaa sekä tarkkaile ympärillesi. Se tekee ihmeitä.

Ja jos nukut yön ulkona 8.9. (tai muutenkin), niin tägää ihmeessä #nukuyöulkona ja näin voimme inspiroida toinen toistamme tekemään samoin.

Omat yöunet jäi ulkona vähän vajaaksi aikaisen aamuherätyksen vuoksi, mutta inspiraatiota ja hyvää fiilistä jäi tuosta kaikesta senkin edestä. Olisin voinut jäädä useammaksikin yöksi! Kiitos Eeva, Mikko, Anni ja Sara sekä Suomen Latu ihanasta reissusta! Ihana muisto tälle kesälle ja oma mökkikuume / oman pihan kuume / vaellusreissu haaveilu jatkukoon.

 

Kuka aikoo nukkua yön ulkona?!

 

Ihanat mimmit ♥ Kiitos kuvausavusta Eeva ja Sara. Käykää muuten ihailemassa molempien mielettömän kauniita instagram -feedejä! Ja jos luontoinspistä kaipaa lisää, niin sitä löytyy Eevan profiilista. Kun näin ensimmäisen kerran niin olin vain että WAU! Ja tietenkin Annia pääsee kuuntelemaan taas radio suomipopin aamulypsyissä!

 

 

Nyt voisinkin ottaa pienen toimistobreikin ja lähteä ulkoilemaan. Ihanaa päivää!

Eevsku

 

 

_____________________________________________________________________________

 

EDELLINEN TEKSTI:

TARINA ALIPALAUTUMISESTA, BURNOUTISTA JA AINEENVAIHDUNNAN HÄIRIÖISTÄ

Seuraa myös:
Instagram
Facebook
Youtube
Podcast
Snapchat: eevsku

Lue lisää

TARINA ALIPALAUTUMISESTA, BURNOUTISTA JA AINEENVAIHDUNNAN HÄIRIÖISTÄ

Postauksen kuvat aiemmin kesältä Anne Barck

 

TAUSTAA TARINANI TAKAA

Kerron tässä tekstissä tarinaani alipalautumisesta, burnoutista, aineenvaihdunnan häiriöistä ja niistä selviämisestä. Tein aiheesta jo podcastin, mutta halusin vielä avata tätä hieman eri näkökulmasta tekstin avulla. Lisäksi halusin kirjoittaa tämän siksi, että toivon sen tavoittavan niitä ihmisiä, jotka voisivat tarinasta hyötyä tai inspiroitua. Vältettäisiin samoja ongelmia ja /tai saataisiin uskoa siihen, että näistä voi päästä yli ilman, että pitäisi luopua omista unelmistaan. Luultavasti täytyy joka tapauksessa tehdä asioita eri tavoin ja ennen kaikkea ajatella asioista eri tavoin, jotta välttäisi näitä haasteita jatkossa. Elämä on valintoja täynnä ja myös jokainen päivä koostuu tekemistämme valinnoista. Mitä enemmän tiedostamme näitä, sitä paremmin on mahdollista vaikuttaa omaan elämään ja asioiden lopputulemaan. Kerron myös hieman siitä, kuinka tämä kaikki on muuttanut minua ihmisenä sekä viimeisenä kerron miksi otin instagram storyssani kantaa mahdollisesti haitallisiin valmennuksiin/ nettivalmennuksiin.

Teksti on oma kokemukseni ja näkemykseni asioista eikä yksiselitteinen totuus. Loppujen lopuksi kun ei ole olemassa mitään universaalia totuutta yhtään mistään, jokainen saa päättää mihin itse uskoo, millaisilla ajatuksilla haluaa täyttää mielensä ja millaista elämää haluaa elää.

Olen maininnut ohimennen aiemminkin eri kanavissani ja postauksissa, että olen kärsinyt alipalautumisesta, väsymyksestä ja aineenvaihdunnan häiriöistä (sekä loukkaantumisista) kilpaurheilu-urani aikana, mutta tottakai tässä somepostausten ylitarjonnassa osa menee ohi ja siksi osalle tämä kaikki tuli yllätyksenä instagramin puolella. Toki kaikki eivät enää jaksa kuunnella/ lukea materiaaleja kunnolla vaan moni varmasti kuluttaa enemmän kuvia ja viihdettä. No mutta eniveis, asia on nyt noussut pintaan muutamien kuukausien ajan, sillä olen saanut normaalia enemmän viestejä aiheesta ja saanut auttaa monia näiden tiimoilta. Niin urheilijoita kuin ihmisiä kilpaurheilun ulkopuolelta.

Autan enemmän kuin mielelläni ja yhtäkkiä tuli sellainen olo, että minun on jaettava tätä tarinaa muillekin enemmän. En ollut väärässä kun ajattelin, että nämä haasteet ovat erittäin yleisiä – ehkä jopa yleisempiä kuin mitä itse uskoin, sillä viestivyöry näistä on ollut valtava. Minulle on jaettu hyvin henkilökohtaisia tarinoita ja olen lukenut kaikki sekä koittanut vastailla suurimpaan osaan, mutta toki juuri oman ajankäytön vuoksi en ihan kaikkiin pysty pitkästi vastailemaan. Kiitos silti jokaiselle, kaikki kiitokset ovat lämmittäneet mieltäni ja vaikka on kauhistuttanut se viestien määrä kuinka yleistä nämä ongelmat ovat, niin silti on nyt tuntunut entistä tärkeämmältä jakaa tätä.

Haluan nyt kirjoittaa ja puhua tästä myös siksi, että näitä ongelmia tulee esille nimenomaan aivan tavallisille liikkujille tai työssä käyville ilman edes mitään kilpaurheilu tms. tavoitetta. Syyt ovat jokaisella erilaisia ja alipalautumiseen sekä etenkin burnoutiin vaikuttavat niin monet tekijät ettei tämä ole aivan yksiselitteistä. Mutta oman kokemuksen sekä muiden kokemusten perusteella on silti paljon yhtäläisyyksiä tälle ongelmalle: on yritetty liikaa kerralla, stressiä on liikaa eri suunnista ja on myös menty liian pitkään liian väsyneinä. Erityisesti näen ja kuulen tätä nuorilta naisilta, mutta varmasti näitä samoja haasteita on kaikissa ikäluokissa ja myös miehissä. Ehkä se miksi nuoret naiset ovat erityisesti ajautuneet näihin tilanteisiin on se, että se ryhmä on kovia ottamaan paineita aivan kaikesta. Halutaan olla hyviä ensin koulussa, sitten töissä. Pitää myös näyttää hyvältä, johon liittyy sekä liikunta, usein rajoitettu ruokavalio tai muuten vääristynyt suhde ravintoon / omaan kehonkuvaan sekä tietenkin pitäisi olla hienot vaatteet jne. Tätä painetta luo yhä nuoremmille etenkin sosiaalinen media ja kyllä kauhistuttaa välillä itseäni se, että mitä se kaikki tekee vaikka teini-ikäisen psyykkeelle? Itse kun olin teini-iässä niin somen käyttö oli kuitenkin vielä hyvin rajallista ja esikuvat sekä mahdolliset paineet tulivat lähinnä aikakausilehdistä, tv:stä tai siitä mitä näki ympärillään. Mutta ei todellakaan pystynyt seurata satoja, jopa tuhansia muita naisia ja miettiä koko ajan sitä mitä pitäisi itse olla tai miltä näyttää. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin on tajunnut keskittyä omaan hyvinvointiin ja tajuaa myös sen, että ulkoiset asiat eivät määritä sinua tai ketään muutakaan ihmisenä.

Syy myös sille miksi puhun tästä enemmän nyt on se, että A) tilanteeni kesti 2013-2017 ja olen kokenut vasta tänä vuonna kunnolla päässeeni eteenpäin ja B) siksi, että en pidä yhtään itsesäälistä enkä säälistä ylipäänsä ja enkä ole kaivannut tämän asian vuoksi mitään erityistä huomiota. Nyt kuitenkin olen myös tajunnut sen, että avun ja tuen hakeminen ei ole säälin hakemista vaan fiksua toimintaa. On eri asia voivotella omaa tilannettaan ja valittaa kurjuutta sekä sitä miten itselle kävi, tai hakea apua ja päästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti ja hyvin eteenpäin. Sekä välttää vastaavat tulevaisuudessa.

Ja lisäksi haluan jakaa tarinaani ja sen oppeja juuri siksi, että joku toinen voisi välttää saman tilanteen tai jos on vastaavassa tilanteessa, niin voisi päästä siitä eteenpäin ja ymmärtää nopeammin ettei ole yksin, epäonnistunut tai huono ihminen. Sellainen joka ei ole kokenut syvää uupumusta, burnoutia tai aineenvaihdunnan häiriöitä voi olla vaikea ymmärtää mistä tässä puhutaan. Niin ajattelin itsekin vielä 6-7 vuotta sitten. Että miten muka joku ”vain lihoo koska kroppa ei toimi”, ”on niin väsynyt ettei jaksaisi nousta sängystä ylös”  tai ”kärsii iho-ongelmista vaikka syö hyvin, nukkuu ja panostaa ihonhoitoon” jnejne.

Ajattelin itse nuorempana kärjistetysti niin, että kaikki on vain itsestä kiinni ja nuo ovat selittelyä.

Ja edelleen olen sitä mieltä, että kaikki on itsestä kiinni ja selittely ei auta, mutta kun on kokenut sen miten sekaisin voi oman kroppansa (ja mielensä) ajaa, niin kyllä sen tajuaa aika paljon paremmin mistä moni ihminen saattaa kärsiä. Se tilahan on tietenkin itse aiheutettu, mutta usein siinä on ollut kimmokkeena ulkopuoliset tekijät. Ei aina, mutta usein myös on saatu ohjeita ja esikuvia ulkopuolelta, jotka ovat pahentaneet tilannetta.

Tajuaa myös, että omalla terveydellä ei kannata leikkiä. Jotenkin sitä varsinkin nuorempana ajattelee, että kyllä kroppa ja mieli kestää kaiken ja kyllä minä jaksan! Mutta kun ei se aina menekään niin. Se on ollut kaikkein vaikeinta hyväksyä ja myöntää. Että minullakin on heikkouksia. Meillä kaikilla on niitä ja sitä helpompi on elää, mitä paremmin oppii hyväksymään kaikki puolet itsessään. Sen, että ei kaikessa tarvitse olla täydellinen.

MISTÄ KAIKKI ALKOI

Tähän voisi varmasti kertoa paljon muutakin kuin urheilun ja työn aiheuttamia ongelmia, mutta jätetään nyt henkilökohtaisemmat aspektit (ihmissuhteet, perheasiat jne.) pois tästä, koska en halua puhua toisiin ihmisiin liittyvistä asioista. Joka tapauksessa otathan huomioon, että tosiaan kaikki asiat vaikuttavat toisiinsa, eikä kyse ollut kohdallani pelkästään liiallisesta treenistä ja fitness -kilpailuista.

Aloitin treenaamaan vapaaohjelma fitness -kilpailuihin 2011 ja samalla aloitin opinnot Vierumäellä (liikunnanohjaaja AMK) ja tein töitä iltaisin ja viikonloppuihin rahoittaakseni uutta harrastustani sekä elämistä. Kilpailin 2012 kolmet kilpailut ja kaikki meni hyvin vaikka toki jo silloin oli omat haasteensa kaiken yhteensovittamisessa sekä koin välillä olevani uuden lajin kanssa todella yksin. Näiden lisäksi elämässä aina sattuu ja tapahtuu asioita, joihin ei voi millään varautua, mutta silti tuolloin stressikuorma oli vielä hallittavissa.

Vuoden 2013 aikana ja varsinkin keväällä 2014 tuo stressikuorma kasvoi kuitenkin liian suureksi. Huhtikuussa 2014 jouduin jättämään kilpailut välistä sekä päätin hetkeksi lopettaa koko lajin. Nuo kilpailut olisivat olleet 5. kilpailukausi putkeen aloitettuani & jokainen joka lajia tietää, ymmärtää tuon olevan aika paljon. Varsinkin vasta aloittaneelle ja nuorelle tytölle, joka oli valmis tekemään kaikkensa saavuttaakseen tavoitteensa. Tuolloin ei juuri noista haittapuolista ääneen puhuttu eikä ylipäänsä siitä, mitä ylikuormitus on. Tai ainakaan omasta mielestäni ei tällä tavalla kun nykyään, kun joka paikassa puhutaan pysähtymisestä, meditoinnista, omasta ajasta, levosta ja burn outista.

No joka tapauksessa – kynttilää oli poltettu liikaa joka ikisestä suunnasta liian kauan ja olin ollut vara-akuilla jo pitkän aikaa. Liikaa treeniä, liian vähän ruokaa yhdistettynä suureen työmäärään sekä muista asioista tulevaan stressiin.

Oli pakko pysähtyä, koska tajusin vihdoin, että nyt ollaan menty liian kovaa ja tämä ei voi jatkua näin. En vain todellakaan tiennyt vielä siinä vaiheessa, että palautumiseen menisi useampi vuosi.

Omaa palautumista viivytti toki se, etten pysähtynyt heti. Kun olin päättänyt jättää fitness -kilpailut välistä, jatkoin lähes suoraan treenaamista crossfitin parissa, joka on toinen aika äärimmäinen laji. Erittäin hieno sellainen, kuten fitnesskin oikein tehtynä, mutta siihen alipalautuneeseen kroppaan ja mieleen se ei kyllä sopinut. En silti kadu sitä yhtään, sillä crossfitin parissa vietetyt kuukaudet ja neljät kisat lajissa olivat silti todella mahtavaa aikaa ja tutustuin upeisiin ihmisiin.

MITEN TUNNISTIN ALIPALAUTUMISEN

Syksyllä 2014 tilanteeni pahin vaihe alkoi nousta esiin. Vaikka jälkeenpäin ajateltuna näitä merkkejä oli ollut ilmassa jo vuonna 2013 sekä etenkin jo koko kevään 2014.

Olin väsynyt, hetkittäin todella väsynyt, paino nousi ja olin aivan turvonnut (varsinkin pohkeet ja kasvot), tuntui että aineenvaihdunta ei vain toimi yhtään, vatsa ei ottanut kunnolla ruokaa vastaan, en palautunut treeneistä ja olin hetkittäin todella alakuloinen, mikä ei ole itselleni normaalia. Myös stressin sietokyky oli heikentynyt ja sen kanssa saa olla edelleen tarkkana kilpailukausien aikana ja niiden jälkeen. Huomaan nykyään onneksi paremmin, milloin stressiä on liikaa ja osaan höllätä ennen kuin se menee yli.

Lähellä kilpailuja huhtikuussa 2014 muistan olleeni hetkittäin niin väsynyt, että jaksoin hymyillä vain asiakkaitteni kanssa ollessani valmentamassa. Valmentamisen halusin (ja haluan edelleen) tehdä aina niin hyvin kuin mahdollista. Tämän vuoksi tajusin myös, että minun on pakko pystyä jättämään valmennustunnit vähemmälle / pois kokonaan, jos haluan vielä kilpaurheilla. Valmennustyö on mielettömän hienoa ja antoisaa, mutta myös todella raskasta yhdessä kilpaurheilun kanssa. Siinä antaa itsestään todella paljon ja ottaa paljon muiden ihmisten huolia myös omille harteilleen.

Väsymisen lisäksi kilpailukaudet toisensa perään ilman kunnon palautumista välissä olivat aiheuttaneet sen, että aineenvaihduntani oli hidastunut. Minun piti tehdä joka kerta kilpailuihin enemmän kuin edellisellä kerralla päästäkseni kuntoon ja silti sekään ei riittänyt. Kilpailujen jälkeen / välissä myös paino nousi entistä nopeammin ja painonhallinnasta sekä palautumisesta tuli erittäin vaikeaa.

Siinä myös iso oppi tästä kaikesta: aina se, että tekee kaikkensa ja niin paljon kuin mahdollista, ei tuota parempia tuloksia kuin se, että tehdään vähemmän. Nykyään ajatusmaailmani on se, että tehdään fiksusti ja päästään samoihin tuloksiin ”mahdollisimman vähällä tekemisellä”. Niin, että on energiaa myös palautumiseen. Hyviä tuloksia on mahdollista saada ilman rääkkiä. Todella harvalla on sellainen elämäntilanne, että se kestää älyttömiä treenimääriä ja äärimmäisen tiukkaa diettiä. Varsinkin kun puhutaan puhtaista urheilijoista/ treenaajista. Lisäksi kaikenmaailman rajoitukset pitkässä juoksussa aiheuttavat ongelmia, ihmisen aivot vain toimivat niin.

No mutta tosiaan, olin yhtäkkiä tilanteessa, jota en koskaan uskonut kokevani. Olen aina ollut hyvässä kunnossa ja pystynyt syömään normaalisti, aika paljon ja turhia miettimättä. Toki kun ikää on tullut, niin on myös mietittävä vähän enemmän mitä syö eikä sellainen fazerin sininen -päivässä oikein toimi, mutta tuollainen tilanne, jossa minun piti rajoittaa jopa kasvisten määrää ruokavaliossani peläten lihomista, oli jotain, mitä en voinut kohdalleni uskoa ikinä.

PAHIMMAT VUODET 2014-2015

Kokonaisuudessaan tämä alipalautumisen kausi ja sen jälkien korjailu kesti yhteensä siis lähes viisi vuotta, 2013-2017. Valon pilkkeitä näkyi hetkittäin ja vuonna 2016 sain lisää uskoa siihen, että tästä vielä noustaan, sillä silloin pääsin ensimmäistä kertaa takaisin kilpailulavoille kevään 2014 kilpailujen väliin jättämisen jälkeen.

Pahimmat vuodet olivat kuitenkin nuo 2014-2015, jolloin minusta tosiaan tuntui, että olen jonkun toisen kropassa. Mikään ei tuntunut, eikä näyttänyt omalta. Ihan sama mitä tein ja yritin, tuntui että mitään ei tapahdu.

Paino oli noussut ja vaikka tottakai se nouseekin kilpailujen välissä / jälkeen, niin se painonnousu oli jotain ihan muuta. Olin aivan nestepallo tuon koko pari vuotta. Varsinkin kasvoistani huomasi, että nyt ei ole kaikki ok. Lisäksi iho ja hiukset olivat normaalia huonommassa kunnossa pitkään, iho-ongelmia korjaillaan edelleenkin, siitä kerron hieman alempana lisää.

Pahinta siinä olikin se, että en missään vaiheessa lopettanut treenaamista tai terveellisesti syömistä. Toki söin vapaammin kuin kilpailudietillä ja aina kilpailukauden jälkeen kestää hetki löytää balanssia takaisin, mutta kehoni ei vain enää osannut hyödyntää juuri ollenkaan syömääni ravintoa energiaksi. Aineenvaihdunta tuntui olevan ihan olematonta. Esimerkiksi kesällä 2014 treenasin crossfittiä 1-2 kertaa päivittäin ja en syönyt mitenkään överi paljon tai todellakaan herkkuja joka päivä, niin paino kipusi tuon kesän aikana 10kg ylöspäin. Eikä todellakaan pelkkää lihasta.

Syksyllä 2014 tajusin hetkeksi lopettaa kovat treenit ja jäin crossfitistä pois vaikka minulle tarjottiin jopa mahdollisuutta muuttaa ulkomaille ja ryhtyä täyspäiväiseksi crossfit -valmentajaksi & urheilijaksi. Punnitsin toki tarjousta, mutta samaan aikaan tajusin, että nyt olisi saatava tämä kroppa toimimaan. Lisäksi fitness veti edelleen puoleensa ja paloni kilpailemiseen ei ollut kadonnut vaikka olin hetkittäin aika toivoton sen suhteen. Olin niin kaukana siitä mitä olisin halunnut olla. En voinut käsittää hetkittäin sitä yhtälöä, että jouduin sellaiseen tilanteeseen, kun vain yritin parhaani ja tein kaikkeni (sallituin keinoin), että olisin pärjännyt.

TAKAISIN FITNESSIN PARIIN

Ensin pari sanaa lajistani, jos et tiedä mikä se on

Lajissani, joka on siis vapaaohjelma fitness (kilpailuissa tehdään 60-90 sekuntia pitkä vapaaohjelma lavalla fysiikkakierroksen lisäksi), on vain jotain mikä koskettaa itseäni syvältä. Vaikka crossfit oli myös mahtavaa ja on tavallaan edelleenkin, niin se mikä siitä puuttuu on taas vapaaohjelma fitnessissä oleva luova, taiteellinen puoli. Luot ohjelman, elät ja hengität sitä koko hommaa ja annat kilpailuihin itsestäsi aivan koko kapasiteetin. Henkisesti ja fyysisesti. Saat esiintyä. Valitsin juuri tämän lajin 2011 sen vuoksi, että siinä on tuo vapaaohjelma ja pääsin jatkamaan siinä voimistelusta tuttuja taitoja ja asioita joita voimistelussakin rakastin. Kehon liikettä, akrobatiaa, voimaa, tanssia, musiikin ja liikkeen yhdistelmää.. Nyt olen kilpaillut 12 kertaa ja viimeisimmät kilpailuni olivat nyt keväällä 2018, jolloin voitin kilpailut Suomessa ja olin EM 5.

Vuoden 2014 lopulla päätin, että haluan palata fitnessiin. Päätin yrittää päästä kilpailemaan vuoden päässä syksyllä olevissa SM -kilpailuissa. Kevään 2015 aikana kuitenkin huomasin (sekä viimeistään kesällä 2015), että tuo haave oli vielä aika kaukainen. Silti oli hyvä, että yritin ja tein asioille jotain. Enää en suostunut rääkkäämään kehoani, koska sillä ei saatu hyvää aikaiseksi kuin hyvin pieneksi hetkeksi jos sitäkään. Korjattavat jäljet olivat paljon suurempia kuin ne onnistumisen hetket, valitettavasti. Paljon olen valmis laittamaan urheilun ja kaiken muunkin eteen, mutta tosiaan se mikä tästä kaikesta on jäänyt yhtenä isoimpana asiana käteen, niin se, että omaa terveyttä ei kannata uhrata minkään mitalin tai tittelin vuoksi. Ei niistä pysty nauttimaan, jos sen saavutettua on aivan finaalissa, onneton ja terveys prakaa.

Ja en silti sano etteikö kilpaurheiluun tulisi satsata paljon ja etteikö siinä ottaisi tietoisia riskejä myös oman hyvinvoinnin/ terveyden suhteen. Tottakai siihen pitää laittaa paljon peliin jos haluaa pärjätä ja toki riskejä otetaan. Mutta joku järki on silti siinäkin oltava.

Painotan sitä, etten syytä lajia tai valmennusta mitä sain. Niillä on toki ollut oma osuutensa, mutta omaan tilaani vaikutti niin moni muukin asia; liian paljon stressitekijöitä yhtäaikaa. Jos olisin vetänyt tuota treeni- ja kisarumbaa pelkästään tai erittäin vähällä muulla stressillä, niin ehkä olisin selvinnyt siitä tai ainakin pienemmillä haitoilla. Mutta töitä on tehtävä, että saa kustannettua urheilun sekä haluan kuitenkin itse mennä eteenpäin myös muilla elämän osa-alueilla. Kilpaurheilu-ura tälläisessä lajissa ei kuitenkaan tuo koko elämän takaavaa taloudellista vakautta vaikka voittaisi kaikki mestaruudet. Ja en usko, että kukaan urheilija rahan takia sitä tekee, mutta joissakin (vaikkakin harvoissa) lajeissa saa keskittyä urheiluun eikä stressata töitä, aikatauluja, opintoja ja taloutta. Elämän muihin arvaamattomiin tekijöihin/ tilanteisiin ei pysty toki silti varautumaan, mutta olen myös opetellut sellaista ajatusmallia, että keskittyy ainoastaan niihin asioihin joihin pystyy vaikuttamaan. Aina ei pysty täysin neutraali olemaan niiden suhteen mihin ei voi vaikuttaa, mutta jo sen tiedostaminen ja eteenpäin työstäminen auttaa paljon.

Enkä valita, itse olen polkuni valinnut ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Olen myös ollut toki erittäin tietoinen siitä, että rahoitus urheilulleni tulee hankkia itse. Nyt 7 vuoden jälkeen voin vihdoin sanoa sen yrityksen olleen aika onnistunutta ja vihdoin pystyn keskittymään urheiluun ainakin kilpailukuukausina lähes 100%. Tässä tilanteessa olen nyt ollut ehkä vajaat 2 vuotta ja tavallaan koen myös etten välttämättä olisi nähnyt kaiken tämän eteen näin paljon vaivaa, jos kilpaurheilu-urani olisi aina mennyt putkeen tai minun ei olisi tarvinnut stressata taloudesta. Muistan erittäin hyvin senkin, kuinka olen itkenyt kesällä 2012 sitä, etten tiedä millä maksaisin kilpailuasuni ja hetkittäin etenkin opiskeluaikoina oli huoli kauppalaskujen ja vuokran maksustakin. Nämä(kin) hetket pitävät aika tiukasti jalkoja maan pinnalla sekä muistuttavat kiitollisuudesta nyt jokaikinen päivä, kun asiat on toisin.

MUUTOS

Burnoutin vuoksi heräsin todella siihen, että asioiden on muututtava. Jos haluan pärjätä kilpaurheilijana, on arkeni rakennuttava eri tavalla, jotta minun on mahdollista palautua ja keskittyä urheiluun.

Tajusin noiden vuosien aikana todella paljon asioita itsestäni, elämästä ja siitä mitä haluan. Kun sinulta viedään täysin urheilijaidentiteetti etkä tiedä saatko sitä takaisin, on pakko alkaa ajattelemaan itsestään ja elämästä aika eri tavoin.

Hetkellisesti tuntui siltä, että on viety elämästä koko pohja alta sen vuoksi, että keho ei toimi eikä pysty kilpaurheilemaan. Oli aika alkaa rakentamaan omaa identiteettiä uudelleen. Ja se ei todellakaan ole mikään ihan yksinkertainen asia – tämän voi varmasti jokainen intohimoinen kilpaurheilija sanoa tai moni muukin, joka tekee niin suurella palolla jotain asiaa.

Oli pakko käydä läpi niinkin ”yksinkertaisia kysymyksiä” kuin kuka minä olen ? Mitä haluan elämältä? Miksi teen mitä teen? Millaisia ihmisiä haluan elämääni? Millainen ihminen haluan itse olla?

Opin erityisen paljon itseni lisäksi myös ihmissuhteista ja aloin huomaamaan sitä, kuinka paljon ulkonäkö tai ylipäänsä ulkoiset asiat joihinkin ihmisiin vaikuttaa. Moni arvostaa ulkonäköä, meriittejä, rahaa ja muita ulkoisia asioita enemmän kuin vaikka sitä millainen ihminen on luonteeltaan. Kuinka ihminen kohtelee itseään ja muita sekä onko hän esimerkiksi luotettava, kannustava ja avarakatseinen.

En sano ettenkö enää välittäisi ulkonäöstä, välitän toki edelleenkin, mutta suhtautumiseni itseeni sekä muihin ihmisiin on muuttunut paljon. Olen aina ollut suvaitsevainen ja saanut hyvin suvaitsevaisen kasvatuksen sekä hyvät käytöstavat jo kotoa, mutta täytyy sanoa, että olen alkanut ajattelemaan itsestäni ja muista ihmisistä hyvin eri tavoin.

Materia, ulkonäkö ja muut ulkoiset seikat ovat oikeasti aika toissijaisia siinä, kun mietitään millaiset ihmissuhteet tuovat meille onnellisuutta elämään. Eikä se poissulje sitä, etteikö saisi nähdä vaivaa oman ulkonäkönsä eteen, ostaa kivat vaatteet ja etsiä itselleen miellyttävän näköistä puolisoa. Minulle se tarkoittaa sitä, että ihmisen ”hyvännäköisyys” tulee ennen kaikkea sisältäpäin. Kun ihminen on onnellinen, haluaa itselleen sekä muille hyvää ja myös tekee asioita niiden eteen, se vain näkyy ulospäin.

Haluan edelleenkin saavuttaa asioita ja minulla on isoja unelmia. Mutta ne eivät määritä koko elämääni. Eikä myöskään se miltä näytän. Se miltä näytän, on seuraus elämäntavoistani, ajatuksistani ja arvoistani.

PARANTUMISEN KEINOT

Kun nyt monet ovat kyselleet sitä, että mitkä olivat niitä keinoja paranemiseen, niin yksi suurimmista oli tuo muutos omien korvien välissä. Oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja siinä tilanteessa missä on. Tajuta, että on yrittänyt parhaansa ja nyt on muutettava asioita, jotta välttää saman ongelman toistumisen. Rakentaa oma elämä ja ihmissuhteet niin, että se tukee omia unelmia ja tavoitteita.

Minulle on esimerkiksi sanottu ympärillä näiden vuosien varrella, että kannattaisi lopettaa urheilu ja keskittyä töihin, koska tuossa ei ole mitään järkeä. Ei kaikessa olekaan aina järkeä tai pidä olla järkeä. Miksi ei saisi tehdä tässä elämässä niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi vaikka siinä ei muille olisikaan mitään järkeä?

Opetus nro. jotain: Kuuntele itseäsi ja sitä mitä SINÄ haluat. Jos ympärillä olevat ihmiset eivät tue tätä, etsi uusia ihmisiä ympärillesi.

Toki muita konkreettisia keinoja alipalautumistilan selättämiseen ovat esimerkiksi:

  • Lepo. Panosta laadukkaaseen uneen (kuuntele esim. mun uni -podcast jakso) sekä rakenna päivistäsi ja viikoistasi sellaisia, että palaudut tarpeeksi. Ota ekstra lepopäivä treeneistä mieluummin, kun vedätät itseäsi väsyneenä paikasta toiseen
  • Silloin kun palautuminen on todella huonoa / stressitasot korkealla, kannattaa mieluummin treenata kevyesti tai jos teet intensiivistä, niin tee lyhyt treeni. Katso mikä olo sinulla on seuraavana päivänä ja jos olet väsyneempi, pidä taas lepopäivä
  • Tiedosta oma rajallisuutesi stressinhallinnan ja aikataulujen suhteen. Jos on liian monta rautaa tulessa, niin mieti voisitko jonkun jutun jättää pois edes hetkeksi? Esimerkiksi kilpaurheilua on aika vaikea tehdä onnistuneesti, jos samaan aikaan on stressiä töistä, taloudesta, ihmissuhteista, kodista, perheestä, opinnoista…
  • Ole itseäsi kohtaan armollinen – piiskaus ei auta. Mutta älä myöskään jää pitkäksi aikaa sohvan nurkkaan/ peiton alle makaamaan. Ala tekemään asioita uudelleen pikkuhiljaa ja rakenna tapoja, jotka ovat kestävämpiä
  • Mene kävelemään ja oleskelemaan luontoon. Luonto rauhoittaa hermostoa, alentaa stressiä ja auttaa sinua palautumaan
  • Vietä aikaa ihmisten seurassa, jotka tukevat, inspiroivat, kuuntelevat eivätkä valita kaikesta ja ole negatiivisia. Etsi myrkyllisten ihmissuhteiden tilalle niitä, jotka tuovat voimaa ja hyvää fiilistä
  • Tee asioita, joista saat energiaa ja hyvän mielen. Jos urheilusta on kadonnut ilo, pidä siitä taukoa ja tee jotain, mistä tulee hyvä mieli
  • Ravinnon suhteen on vaikea antaa yksiselitteisiä ohjeita, mutta.. Ruokaa pitää syödä, oman tavoitteen ja kulutuksen mukaan eikä syöminen tulisi ahdistaa. Se mitä itse tein, niin hiilihydraatteja lisättiin pikkuhiljaa takaisin, jolloin paino kyllä ensin nousi ja se oli pakko ottaa vastaan, mutta sitten se hiljalleen tasoittui. Kuuntele kehoasi, varsinkin kun alat palautumaan, niin se kertoo mitä tarvitset. Jos taas olet näännyttänyt itseäsi pitkään ja rakentanut kilometrin pituisia kieltolistoja päähän siitä mitä ei saa syödä, niin matka on pitkä, mutta se pitää alkaa purkamaan
  • Ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa tehdä asioita, mutta on fiksuja ja vähemmän fiksuja tapoja. Ole mieluummin kärsivällinen ja näe pitkän aikavälin tulosten hyödyt nopeiden pikafiksien sijaan. Vaikeaa, kyllä, mutta jos haluat välttää ongelmat / päästä jojoilusta tai vääristyneestä suhteesta ravintoon ja liikuntaan tai suorittamiseen ylipäänsä, on sinun päästettävä irti nopeiden tulosten tavoittelusta
  • Lue inspiroivia kirjoja / kuuntele podcasteja / katso videoita. Itseäni on auttanut eniten urheilijoiden / yrittäjien omaelämäkerrat, joissa kerrotaan kuinka lähes jokaisella on ollut omat vaikeat hetket ja vuotensa. Näe ongelmat ja haasteet mahdollisuutena kasvaa ja oppia sekä mieti, että kun tästä selviät, niin selviät mistä tahansa
  • Käy lääkärillä / etsi apua hyvältä valmentajalta tms. Verikokeita kannattaa ottaa, jotta voi selvittää jos on jotain suoranaista vikaa omissa arvoissa. Itse olen ainakin seurannut kilpirauhasarvoja, vitamiinitasoja ja esim. rautatasoja (ferritiini). Yksityisellä näitä voi mitata ilman lähetettäkin, mutta kannattaa silti kysyä arvoista joltakin joka osaa niihin auttaa. Yleisimpiä haasteita näissä yleensä on oman kokemuksen perusteella kilpirauhasen toimintahäiriöt ja esimerkiksi juuri varastoraudan tyhjentyminen. Pahimpina vuosina en ottanut itse noita arvoja ja en tiedä mitä ne silloin olivat, mutta 2015 otin ja silloin kilpparit yms olivat kyllä viitearvoissa, mutta paljon huonommat kuin nyt.
  • Älä ikinä luovuta.

ARVOJEN MITTAUTTAMINEN, LISÄRAVINTEET, AKNE

Kun esim. noista kilpirauhasen toimintahäiriöistä puhutaan paljon, niin en itse halua ottaa niihin sen enempää kantaa, koska en ole lääkäri. Mutta vaikka itselläni niissä arvoissa ei ollut suoranaisesti vikaa, niin viitearvojen alarajoilla moni arvo oli ja kyllä ainakin olo muuttui heti kun nekin ovat nousseet. Lääkitystä en ole käyttänyt, mutta uskon arvojen paranemiseen vaikuttaneen ylipäänsä palautuminen. Lepo, ravinto, aika. Olen myös joitain lisäravinteita käyttänyt ja esim otin rautakuurin viime vuonna, kun ferritiini oli alhaalla, mutta älä lähde kokeilemaan mitään ilman, että olet käynyt mittautettavana ja kysynyt lääkäriltä/ joltakin osaavalta henkilöltä apua näihin. Jos syöt turhaan jotain lisäravinnetta, niin siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Itselläni tuon viime vuoden, itseasiassa juurikin noin vuosi sitten vedetyn rautakuurin myötä sekä melkein koko vuoden palauttelun jäljiltä (jouduin lepäämään enemmän vähän ”pakosta”, koska alaselässäni oli välilevyn repeämä) kroppani alkoi yhtäkkiä tuntua enemmän omalta. Ylimääräinen nestepöhö alkoi vähentyä ja oikeastaan konkreettisesti tunsin, miten jokainen ylimääräinen kalori ei enää mennyt suoraan reiteen vaan kehoni alkoi hyödyntämään näitä energiana. Tähän ”kivana ekstrana” minulle pamahti myös akne, joka oli taas yksi ”mukava” pikkulisä tähän kaikkeen. En nimittäin koskaan ole joutunut miettimään iho-ongelmiakaan sen suuremmin. 2015 näitä oli myös hieman, mutta viime syksynä puhjennut akne oli ihan eriluokkaa. Ei siltikään mikään kovin paha tai en nyt tiedä, osaan ehkä itse ottaa nämä hieman normaalia rennommin vaikka ei sekään kivaa ollut. Ja aina riippuu mihin vertaa. Aina löytyy paljon pahempaa ja parempaa. Kaikessa.

Osasin kuitenkin yhdistää tuon puhjenneen iho-ongelman myös tähän kaikkeen ja etenkin siihen, että samaan aikaan oikein tuntui kun kehoni alkoi toimimaan normaalimmin. Jostainhan ne vuosien kuonajäämät on puskettava ulos ja nyt osaksi kehoni päätti tehdä sen suoraan poskistani – nice.

Olen saanut kysymyksiä myös siihen, että kuinka tuosta olen päässyt eroon ja vastaus siihen on, että en täysin vieläkään, mutta tilanne alkaa jo olemaan hyvä. Kävin pahimpaan vaiheeseen viime syksynä kasvojen happokuorinnassa ja se ehkä hieman hillitsi tulehtuneita näppylöitä poskista. Opettelin myös itse hoitamaan ihoani paremmin, koska ei tosiaan ole juurikaan tarvinnut sitä ennen tätä ajatella.. Isoja oppiläksyjä minulle siis – ensin terveyden ja kehoni (sekä mielen) huolehtimisesta ja sitten vielä konkreettisesti esimerkiksi kasvojen ihonhoito. :’D

Kun nyt keväällä tilanne alkoi hieman rauhottumaan, on jäljelle jäänyt lähinnä jälkiä/ pieniä arpia pahimmista paiseista ja siksi ihoni on edelleen hieman epätasaisen näköinen. Myös kesän hikoilun myötä pienet näppylät ovat lisääntyneet, mutta suoraan sanoen en niitä edes juuri muista. Toki yritän asialle tehdä, mutta toisaalta paras keino tähän on se, että koittaa olla stressaamatta turhaan. Tälläisiin tilanteisiin kun ei oikein mikään ruokavalio tai superihonhoitokaan aina auta, kun tajuaa ongelman lähteen. Olen siis jo vuosia ollut myös pääosin maidottomalla ja gluteenittomalla (sekä sokerittomalla : DD) ruokavaliolla vaikka en mitään täysin pois suljekaan, joten tässä ei ole myöskään kyse mistään ravitsemuksen ongelmista tässä hetkessä. Keho kyllä korjaa itsensä ja pyrkii tasapainoon jos sille antaa mahdollisuuden. Pyrin siis vain tukemaan oman kehoni korjausmekanismeja ja toimintaa, enkä taistele sitä vastaan.

Ja tällä hetkellä olen käyttänyt enemmänkin luonnonkosmetiikkaa ja käynyt myös ihonhoidossa (okei vain kerran ja kohta pitäisi mennä uudelleen), joka tukee tälläistä luonnollisempaa ihonhoitoa. Olen kiinnostunut probioottisista tuotteista iholle ja voin kertoa niistä lisää kunhan olen tarpeeksi kokeillut.

Vielä noista verikokeista.. Kävin itseasiassa taas juuri verikokeissa, ihan itse yksityisellä ilman lähetettä. Se ei ole kovin suuri hinta siitä, että voi seurata omaa terveyttään ja tosiaan välttää myös syömästä turhaan lisäravinteita / syömään ravinnosta tai tarvittaessa jostain lisästä jotain jos siellä on häikkää. Panostakaa ihmiset oman terveyden seurantaan ja tietysti myös niihin valintoihin, jotka sitä ylläpitävät! Me laitetaan älyttömiä summia rahaa vaikka mihin, mutta sitten säästetään tälläisissä, mistä on niin suuri hyöty omalle hyvinvoinnille ja sille, että saisi elää terveenä.

ONNELLISUUS JA MUITA OPPEJA

Kun mainitsin, että jouduin etsimään itseäni, arvojani ja omaa identiteettiä uudelleen, oli siinä hyvin suuressa osassa se, että piti miettiä mistä tulen onnelliseksi ja teenkö elämässäni asioita arvojeni mukaisesti.

Voisin tehdä ihmissuhteista aivan oman tekstinsä ja podcastin, mutta niiden laatua ei voi ylikorostaa. Ei määrä, vaan laatu. Merkitykselliset, laadukkaat ihmissuhteet ovat itseasiassa yksi suurin yksittäinen tekijä, joka vaikuttaa ihmisten onnellisuuteen ja pitkäikäisyyteen. Näin on todistanut mm. jo lähes 80 -vuotta kestänyt Harvardissa tehty tutkimus.

Kun menetti omaa terveyttä, toimintakykyä ja hetkellisesti urheilun lähes kokonaan, oli pakko etsiä onnellisuuden lähteitä muualtakin kuin urheilusta ja terveydestä. Vaikka nuo asiat ovatkin edelleenkin minulle hyvin tärkeitä ja tuovat onnellisuutta, niin nyt niitä arvostaa aivan eri tavalla ja tajuaa, että vaikka ne vietäisiin, niin selviäisin, koska minulla on muitakin asioita pohjalla, joista olen onnellinen. Ehkä ennemminkin ne tuovat tällä hetkellä eniten kiitollisuutta ja sitä kautta onnea, sillä kiitollisuuden harjoittaminen ja tunteminen lisää myös onnellisuutta. Olen tällä hetkellä kiitollinen jokaisesta hyvästä, energisestä päivästä, treeneistä, kilpailuista, hyvistä ihmissuhteista.. Vaikka mistä ja toki myös osaa suhtautua paremmin myös niihin huonoihin päiviin ja hetkiin vaikka siinä minulla onkin vielä paljon harjoittelemista.

Rakkaus, perhe, ystävyys, yhteys itseeni ja luontoon, kiitollisuus, muiden auttaminen. Nuo tuovat minulle eniten onnellisuutta ja rauhaa. Heti kun niistä menee kauemmaksi, huomaa, että ajatukset juoksevat helposti väärissä paikoissa ja on vaikeampaa kokea kiitollisuutta ja onnellisuutta. Toki näiden lisäksi minulle tuovat onnea urheilu ja siihen liittyvät asiat – itsensä haastaminen, kilpailu, esiintyminen, kaikki ne tunneskaalat mitä siitä saa. Sekä työni, joka tosin liittyy aika paljonkin muiden auttamiseen. Se kiitollisuuden ja onnen määrä minkä aina saa siitä, kun on pystynyt auttamaan muita, on jotain mikä antaa älyttömän paljon energiaa ja voimia jatkaa vaikka välillä olisikin haastavaa.

Quality over quantity. Pätee niin ihmissuhteissa, työssä, treenissä, ravitsemuksessa (toki tässä määräkin vaikuttaa varsinkin jos treenaa paljon)..

Elä itseäsi varten, muita kunnioittaen. Muista aina, kun tekee mieli arvostella jotain toista hänen tekemisen, ulkonäön tms. perusteella, että et voi tietää mikä hänen tarinansa on. Arvostetaan itseämme ja muita. Ollaan kilttejä, kannustavia ja pyritään ajattelemaan mieluummin positiivista kuin negatiivista.

Jos pääsit tekstissä tänne saakka, niin kiitos. Kiitos kun luit ja toivottavasti sait tästä jotain ajateltavaa. Muista, että nämä ovat minun kokemuksiani ja en sano minkään olevan oikein tai väärin. Minä koen asiat näin ja jos sinä koet ne eri tavoin, se on täysin ok. Meidän ei tarvitse olla kaikkien samaa mieltä asioista.

Tätä koko tarinaa oli aika haastava saada yhteen tekstiin ja edelleenkin jäi sellainen olo, että pitäisi selittää auki niin monta juttua, mutta katsotaan jos teen sitä toisella kerralla.

Jos kiinnostaa kuulla tästä lisää, niin kerroin asiasta ehkä hieman eri kulmalla uusimmassa podcastissani, jonka löydät täältä.

Toivon näiden ajatusten ja oman tarinani herättävän ajatuksia siinä, että aina se täysillä suorittaminen ja ääripään tavoittelu ei ole paras keino saavuttaa asioita. Tänä vuonna näiden vaikeiden vuosien jälkeen olen paremmassa tasapainossa kuin koskaan, vahvempi kuin koskaan ja myös paljon viisaampi. Vaikka en kenellekään muulle toivo tällaistä kokemusta, niin saan itse olla kaikista niistä opeista ja muutoksista itsessäni kiitollinen mitä näiltä vuosilta sain.

LOPUKSI, PARI SANAA MAHDOLLISESTI HAITALLISISTA VALMENNUKSISTA

Oman kokemukseni ja saamieni viestien vuoksi olen myös ottanut kantaa valmennuksiin ja etenkin netin välityksellä tehtäviin, jotka voivat olla haitallisia terveydelle. Jos valmennuksella ei saa tuloksia/ tulos on neutraali niin se ei nyt varsinaisesti ole vielä haitallista, enintään rahojen hukkaamista ja/tai epäonnistumisen kokemuksia, mutta etenkin siinä vaiheessa kun aletaan leikkimään ihmisten terveydellä, niin en vain voi sulkea silmiäni tai suutani. Ja toivon ettei näin tekisi kukaan muukaan.

Enkä puhu näistä edes oman kokemukseni vuoksi, koska se on hyvin äärimmäinen ja sisältää kilpaurheilua joka on eri asia kuin kuntoliikunta, mutta olen saanut aivan älyttömästi viestejä tänä ja viime vuonna aiheesta eri ihmisiltä sekä nähnyt tätä tapahtuvan ympärilläni. Jos halutaan päästä hyvään kuntoon ilman kilpaurheilullisia tavoitteita niin SE EI VAADI äärimmäistä diettaamista ja liikuntaa. Eikä kaapin täydeltä lisäravinteita. Toki jos on ylipainoa, joka vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin, niin painoa on hyvä pudottaa ja silloin tarvitaan muutoksia ruokavalioon sekä liikuntaan, mutta ne keinot eivät voi olla samoja kuin esimerkiksi fitnesskilpailuihin tai mihinkään muuhunkaan kilpaurheiluun tähtäävällä henkilöllä. Ja kun fitnesskilpailuihinkaan ei tarvitsisi rääkkäämällä mennä, mutta se on taas asia erikseen enkä ota tässä siihen kantaa sen enempää.

Tarkoitukseni ei ole mollata ketään vaan päinvastoin avata vain keskustelua ja pistää ajattelemaan sitä, että valmentajana on vastuu niiden ihmisten terveydestä, kun antaa suoria ohjeita terveyteen liittyen. Vaikka ajatus olisi hyvä siinä, että annetaan ohjeita terveellisiin elämäntapoihin, niin joskus se voi mennä todella pieleen kun haetaan ja luvataan nopeita tuloksia sekä ei vain mahdollisesti ajatella seurauksia.

Toki vastuu on myös kuluttajilla ja haastankin sinua miettimään, että millaista kulttuuria itse kannatat. Sellaista joka tähtää nopeisiin tuloksiin keinolla millä hyvänsä vai haluatko uskoa siihen, että on mahdollisuus saada tuloksia terveellisellä ja kestävällä tavalla? Tavoilla, jotka eivät haihdu kuin tuhka tuuleen ”kuurin” päättyessä ?

Onneksi ajatusmaailma ja mediakin on muuttunut hieman siinä ettei enää tyrkytetä kaikenmaailman eri diettejä ja pikaratkaisuja parempaan kuntoon pääsemiseksi, koska let me tell you – sellaisia ei ole olemassakaan. Jos olisi, me kaikki olisimme hyvässä kunnossa koko ajan.

Mutta edelleenkin, se ei vaadi äärimmäisiä tekoja. Muutoksia omissa elämäntavoissa ja ajatusmaailmassa kyllä. Mutta se ei tarkoita, että pitäisi kieltäytyä ”kaikesta epäterveellisestä”, jättää ravintolaillalliset ja muut sosiaaliset tilanteet väliin ja roudata omat purkit sinne mukaan tai käyttää rahansa rasvanpolttajiin, treenijuomiin jne.. Joillakin lisäravinteilla voi olla paikkansa, mutta hyvin pärjää ilmankin, sillä kyse on perusasioiden laittamisesta kuntoon. Nämä eivät tietenkään kiinnosta usein niin paljoa tai myy niin hyvin, koska ihmiset haluavat taikatemppuja.

Mutta tässä muutamia ilmaisia vinkkejä siihen, miten pääset hyvään kuntoon:

  • Panosta säännölliseen ruokailuun ja katso, että joka aterialla on kasviksia/hedelmiä/ marjoja, jokin hyvä proteiininlähde (kana, kala, liha, kananmuna, nyhtökaura, kikherneet, heraproteiini jnejne…), muutamilla aterioilla ainakin hyviä rasvanlähteitä (oliiviöljy, siemenet, pähkinät, pieni määrä kovaa rasvaa varsinkin jos et syö kananmunia/ lihaa -> kookosöljy, voi…), hiilihydraatteja kulutuksen mukaan, ainakin treenien ympärillä (hedelmät, riisi, bataatti, peruna, pasta, leipä, puuro…)
  • Juo vettä, ensimmäisenä aamulla ja pidä vesipullo mukana ja hörpi sitä päivän aikana ruokailujen välissä – kahvi (pieni määrä) ja tee on ok, mutta rajoita kofeiinin käyttöä viimeistään iltapäivän jälkeen, jotta unesi olisi mahdollisimman laadukasta -> myöskään tämän vuoksi pre-workout juomat & kofeiinia sisältävät treenijuomat eivät ole hyvä idea varsinkin jos treenaa iltapäivän jälkeen
  • Syö aitoa ruokaa ja korvaa sitä välipalapatukoilla tms ainoastaan silloin, kun et ehdi muuten syömään. Välipalat ovat hyviä siinä, että ne pitävät verensokeria tasaisempana
  • Jos aiemmin säännöllinen ruokailu ei ole tuttua ja rytmit kadoksissa, on hyvä väli syödä 3-4h välein. Sitten kun homma on hanskassa paremmin, niin suuremmatkin välit ovat ok
  • Tarkista annoskoot, jos haluat pudottaa painoa/ muokata kehonkoostumusta korvaa isommat hiilihydraattimäärät mieluummin isommalla määrällä kasviksia. Jos taas tarvitset lisää painoa, syö enemmän – proteiinia et tarvitse määräänsä enempää, joten parempi lisätä hiilihydraattien ja rasvojen määrää
  • Katso että vatsasi toimii hyvin
  • Nuku hyvin ja mahdollisimman säännöllisesti -> kuuntele se uni -podcast, josta jo mainitsin
  • Liiku tarpeeksi, joka päivä jotain (edes kävely, pyöräily, kotityöt) ja tee 2-3 kertaa viikossa hengästyttävää / lihaskuntoharjoittelua edes 30 minuuttia – parempi sekin kuin ei mitään. Pikkuhiljaa voi lisätä sekä aikaa, että intensiteettiä, mutta jos kulutat heti jaksamisesi ja ”itsekurisi” loppuun, niin homma loppuu taas lyhyeen
  • Panosta omiin päivärytmeihin, hyviin ihmissuhteisiin, tee työtä, josta pidät jne.
  • Usein muutoksia estää eniten omat vanhat pinttyneet uskomukset asioista ja siitä miten niiden pitäisi mennä. Muista, että muutokset eivät synnyt hetkessä – ei ulkoiset eikä ajatusmaailman osalta
  • Kehitä omaa ajatusmaailmaasi, älä syytä muita, älä keksi syitä ulkopuolelta. Ota vastuu itsestäsi ja omasta elämästäsi. Keskity hyvään ja saat hyvää. Älä vertaa itseäsi muihin
  • Opi hyväksymään itsesi jo nyt sellaisena kuin olet ja mieti sitten miksi haluat tehdä muutosta ja mitä se tarkoittaa. Mistä olet valmis luopumaan? Mitä olet valmis tekemään sen eteen? Kirjoita nämä ylös ja muistuta itseäsi päivittäin

 

Sitten jos kaikki ylläolevat kohdat ovat jo täysin hallussa eikä tuloksia tule, niin kannattaa käydä ainakin niissä verikokeissa ja hankkia apua/ valmennusta. Hyvää valmennusta/ mentorointia tms. kannattaa toki hankkia jo ennen kuin ongelmia syntyy. Itse voin kiittää todella monia ihmisiä avusta, tuesta, mentoroinnista ja viisaista sanoista matkani varrella. Ja aion todellakin hyödyntää itseäni viisaampia jatkossakin!

 

Nyt tämä postaus on jo niin pitkä, että lopetan tällä kertaa tähän. Kiitos,

Eevsku

 

_______________________________________________________________

 

ps. Jos eksyit tekstiin / blogiini ensimmäistä kertaa, niin voit lukea taustoistani hieman lisää esim. täältä tai kuunnella podcastin, jossa kerron itsestäni lisää

pps. Syksyn nettivalmennukseni ovat myynnissä nyt (ja loput maanantaina 13.8.). Näissä valmennuksissa näkyy vahvasti oma taustani (telinevoimistelu, fitness, crossfit sekä ammattivalmentajan osaaminen) ja ne ovat rakennettu niin, että on mahdollista saada tuloksia ulkokuoren lisäksi myös omaan ajatusmaailmaan ja löytää parempaa tasapainoa esimerkiksi juuri jojoilun tai liiallisen suorittamisen jäljiltä. Suosittelen kuitenkin erittäin haastavissa tapauksissa henkilökohtaista valmennusta / jos koet, ettet pysty seuraamaan nettivalmennuksen ohjeita itsenäisesti 🙂 Tervetuloa mukaan, lue valmennuksista lisää täältä.

 

Seuraa myös:
Instagram
Facebook
Youtube
Podcast
Snapchat: eevsku

Lue lisää

KOMPRESSIOSUKAT JA -TRIKOOT – ONKO NIISTÄ HYÖTYÄ?

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä ZEROPOINT Finland:in kanssa

KOMPRESSIOSÄÄRYSTIMET -JA SUKAT TUTUKSI JO 4 V. SITTEN

Kompressiosukat -ja säärystimet tulivat itselleni ensimmäistä kertaa tutuksi ehkä noin neljä vuotta sitten. Muut kompressiovaatteet tulivat Suomen markkinoille vasta vähän myöhemmin tai ainakin niitä oli vielä muutama vuosi sitten tarjolla paljon vähemmän kuin tällä hetkellä. Luulen, että kompressiotuotteet mielletään pääosin urheilijoiden tuotteiksi, mutta niistä voi olla hyötyä myös esimerkiksi istuma- tai seisomatyötä tekevälle tai paljon matkustavalle pitämään neste- ja verenkiertoa parempana. Itselleni kompressiosukat ovat varsinkin pitkillä lento- tai automatkoilla ihan must! Tämä postaus on yhteistyössä ZEROPOINTin kanssa ja käyn tekstissä läpi omien kokemusten ja mielipiteen lisäksi tutkimustietoon perustuvaa näyttöä kompressiotuotteiden hyödyistä.

Olen itseasiassa ollut ensimmäisten joukossa testaamassa Zeropointin ensimmäisiä kokeilueriä heidän kompressiovaatteistaan jo muutama vuosi sitten ja nyt kun sain tätä uusinta erää kokeilla, olin todella positiivisesti yllättynyt kuinka paljon nämä vaatteet ovat menneet eteenpäin! Ei sillä, että niissä olisi aiemminkaan ollut mitään sen suurempaa vikaa, mutta tällä hetkellä käyttömukavuus, ulkonäkö ja varmasti myös kompressio-ominaisuudet ovat menneet huimasti eteenpäin. Niinkuin toki kehitys asiassa kuin asiassa kuuluu mennäkin eteenpäin!

Zeropoint on suomalainen yritys, jonka kompressiosukat -ja säärystimet ovat tuttuja varmasti aika monelle liikuntapiireissä olevalle henkilölle. Zeropointin säärystimiä ja sukkia käytetään niin ammattiurheilijoiden, kuin omaksi iloksi liikkuvien parissa. Itselläni käyttöä näille on ollut eniten treeneissä, joissa tulee iskutusta tai koordinaatiota vaativaa liikettä sekä jo aiemmin mainitsemassani matkustuksessa sekä ylipäänsä palautumisessa.

Uskoisin, että monelle ei ole aivan selkeää se, onko kompressiotuotteista oikeasti hyötyä vai ei? Onko niiden hyödyistä tutkimusnäyttöä ja kenelle ne sopivat?

KOMPRESSIOVAATTEIDEN HYÖDYT

Kompressiovaatteiden hyödyt perustuvat nimensä mukaisesti niiden luomaan kompressioon, joka kohdistuu lihaksiin ja sitä kautta parantuvaan neste-ja verenkiertoon. Kompressiosukat – ja säärystimet ikäänkuin ”puskevat” asteittaisen kompression avulla nesteiden vaihtoa nilkoista ylöspäin, kun taas vaatteiden avulla kompressiota voi luoda aina varpaista kaulaan ja ranteisiin saakka. Itselläni on jaloissa välillä hieman huono neste- ja verenkierto, joka ilmenee esimerkiksi kylminä jalkoina ja helposti tukkeeseen menevillä pohkeilla. Tähän olen saanut itse apua näistä tuotteista ja helpottavan efektin tuntee samantien jos vaikka vetäisee sukat hieman turvonneisiin ja väsyneisiin jalkoihin. Olen käyttänyt kompressiovaatteita niin treeneissä, kuin palautumiseen sekä esimerkiksi matkustaessa.

Treeneissä suurin hyöty kompressiosta tulee siitä, että se vähentää lihaksen värähtelyä ja näin ollen voi auttaa vähentämään sen väsymistä ja kipeytymistä. Tämän hyödyn huomaa siis parhaiten esimerkiksi juostessa, hyppiessä tai muissa harjoituksissa, joissa tulee tärähtelyä. Loikkatreeneissä kompressiosukat -tai säärystimet ovat käytössä lähes poikkeuksetta ja myös varsinkin jalkatreeneissä kuntosalilla kompressiotrikoot ovat jalassa – nyt kun olen oikein kiinnittänyt huomiota, niin huomaa selkeän eron siinä, että esimerkiksi raskaiden kyykkysarjojen välissä jalkojen lihakset pysyvät lämpimämpinä ja ikäänkuin hieman ”valppaampana”. Tutkimusten mukaan kompressiovaatteet auttavatkin nimenomaan eniten lihaksiin värähtelyä tuottavassa treenissä sekä esimerkiksi isoa kuormaa käytettävässä voimaharjoittelussa nopeuttamaan lihaksen palautumista ja lämpimänä pysymistä sarjojen välissä.

Suurin hyöty kompressiosta saadaan kuitenkin palautumisessa eikä itse treenissä vaikka sielläkin voidaan pientä hyötyä saada. Itse tykkään kompressiovaatteiden tuntumasta treenatessa ja sekin on tärkeässä roolissa, sillä välillä jo pelkkä hyvä fiilis voi tehdä treenistä paljon paremman. Kun kompressiovaatteet pukee treeneihin päälle, niin sen jälkeen ei ole sellainen olo, että haluaisi löysäillä 😀 No mutta siihen palautumiseen: tutkimusten mukaan suurin hyöty kompressiovaatteista tulee nimenomaan palautumisessa, eli kun tuotteita käytetään myös treenien ulkopuolella. Käyttöajat ovat aika pitkiä, eli käytännössä jos haluaa suurimman hyödyn, niin kompressiosukat, -säärystimet tai -vaatteet pitäisivat olla päällä mahdollisimman usein treenien ulkopuolella. Ammattiurheilijalla siis esimerkiksi päivisin treenien välissä, muiden kohdalla päivisin myös työaikana tai öisin (jos ei häiritse unta). Varsinkin kompressiosukkien -ja säärystimien käyttö päivisin tai öisinkin ei tuota ongelmaa, mutta kompressiotrikoita tai -paitaa en välttämättä koko päivää tai yötä pitäisi päälläni.

Yhteenveto

  • Parantaa neste- ja verenkiertoa ja sitä kautta voi parantaa aineenvaihduntaa
  • Voi auttaa palautumaan nopeammin treeneissä ja vähentämään lihaskipuja (erityisesti lajit joissa iskuja, tärähtelyä, koordinaatiota sekä raskaissa voimaharjoituksissa sarjojen välissä)
  • Auttaa pitämään lihakset ym lämpiminä harjoituksen ajan
  • Auttaa palautumisessa harjoitusten välissä > mitä pidempi aika käytetään, sitä suurempi hyöty

KENELLE KOMPRESSIOVAATTEET SOPIVAT?

  • Treeneissä ja siitä palautumiseen erityisesti urheilijoille ja paljon liikkuville, joilla pienikin hyöty voi tehdä suuren eron lopputulokseen ja kaikki mahdollisuudet kannattaa ottaa huomioon
  • Palautumiseen matkustaessa (lentokone, auto, juna) ja sen jälkeen tai muusta pitkäaikaisesta istumisesta/ seisoskelusta -> itse käytän kompressiosukkia -tai säärystimiä myös mm. messuilla tms. pitkiä päiviä seistessä ja olen kuullut muiltakin tästä positiivista palautetta
  • Kaikille, joilla varsinkin jalat kerryttävät ylimääräistä nestettä (huom. jos kipua tai pitkäaikaista ongelmaa ilmenee, niin ehdottomasti lääkärin pakeille ja ammattilaisen ohjeistuksella eteenpäin)

Kompressiovaatteista löytyy paljon tutkimuksia ja kuten tässäkin tekstissä toin esille – niin eivät ne mitään ihmeitä tee, kuten ei oikeastaan mikään muukaan ekstra-apu, jos perusta ei ole kunnossa! Sitä painotan aina, että oli kyse sitten lisäravinteesta tai vaikka jostain palautumisen tai suorituskyvyn apuvälineestä, niin ensisijaisesti tämä kolmikko tulee olla kunnossa: tarpeellinen lepo, laadukas treeni ja riittävän monipuolinen ruokavalio. Näistä muista saa sitten ekstrapotkua ja apua sekä joskus ihan pelkästään lisämotivaatiota, mikä ei sekään ole huono asia ollenkaan 🙂

Lisää tietoa näistä voi lukea esimerkiksi tästä Olli Haatajan kattavasta kolmiosaisesta tekstistä, jossa oli käsitelty eri tutkimuksia erittäin laajasti. Kiitos vain Olli – säästyin itse suuremmalta tutkimusten kaivelulta 😀

Itse ainakin olen tykästynyt tähän uuteen ZEROPOINT -mallistoon ja toiselta puoliskoltani on tullut myös vaatteista positiivista palautetta miehen näkökulmasta. Pääset tutustumaan mallistoon täältä.

Lempparitrikooni mallistosta ovat nämä  ja tykkään paljon myös kauden uusista väreistä sukissa ja säärystimissä. Nämä kompressiosukat ovat väriltään oma lempparini!

Kuvat: Camp Norte / ZEROPOINT

Jos teillä ilmeni aiheesta tai tuotteista jotain kysyttävää, niin saa heittää kommenttiboksiin! Täällä on juuri palattu Italiasta kotiin ja onneksi muuttolaatikot on pääosin purettu, niin pääsee purkamisen sijaan melkein suoraan sisustuspuuhiin. Ja huomenna nähdään NFE:ssä!

Eevsku

 

EDELLINEN TEKSTI
WANDERLUST FESTIVAL
//
Seuraa myös:
Instagram & Snapchat @eevsku
Facebook
Lue lisää