5 VUODEN KULUTTUA

Viisi vuotta sitten minulla ei ollut hajuakaan siitä, missä pisteessä olisin nyt vuonna 2017, mutta muistan sen, että jotain tähän suuntaan olen silloin unelmoinut. Elämästä urheilijana ja lähempänä tavoitettani olla maailman paras siinä mitä teen. Tai no jos nyt ihan rehellisesti sanon, niin oikeastaan ajattelin tuolloin maailman parhaaksi tulemisen olevan hieman nopeammin saavutettavissa kuin mitä se on nyt osoittautunut olemaan. En ymmärtänyt silloin, että maailman parhaaksi kasvetaan ja se kasvu ei tapahdu hetkessä. Joissain asioissa muutos voi olla nopeaakin, mutta aika moniin tavoitteisiin tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Epäonnistumisia, uudelleen yrittämistä ja uudelleen yrittämistä.

Yksi toiveaihe tai kysymys minulle oli, että missä näen itseni viiden vuoden kuluttua? Kun katson edellistä viittä vuotta ja mietin mitä kaikkea on tapahtunut ja miten paljon olen muuttunut sekä kuinka paljon omat ajatukset, valinnat ja teot ovat vaikuttaneet tähän hetkeen, täytyy oikeasti miettiä aika tarkasti mitä seuraavalle viidelle vuodelle haluaa. Koska niistä omista ajatuksista ja niiden kautta syntyneistä valinnoista ja teoista tulee totta. Niistä tulee jopa pelottavan tarkasti totta.

”Be careful what you wish for”.

Unelmoinnilla ja visioimisella on aivan valtava vaikutus meihin. Sitä ei aina arvosteta tarpeeksi. Tietenkään pelkkä unelmointi ei riitä, mutta siitä kaikki lähtee. Unelmista tulee ajatuksia ja kun niihin alkaa uskomaan ja tekemään asioita sen mukaisesti, mikä tahansa on mahdollista. Minä tiedän sen ja sen olen todistanut itselleni niin monta kertaa varsinkin viimeisen 5 vuoden aikana. Välillä mennään metsään ja epäillään niitä omia unelmia, mutta se kuuluu prosessiin. Tai ainakin se on kuulunut omaani, ehkä on joku joka vain onnistuu ja leijailee eteenpäin, mutta itse en ole ollut niin onnekas 😉

Olen tehnyt omien unelmieni ja tavoitteiden listausta ajatuksella ainakin sen viiden vuoden ajan ja olen aina välillä kouluttaessani tai luennoillani kertonut sen, kuinka pelottavan tarkasti esimerkiksi kaikki viiden vuoden takaiset unelmani ovat jo toteutuneet pari vuotta sitten. Vuosien aikana nämä tavoitteet ovat tietenkin muuttuneet ja kasvaneet oman muutokseni mukana, mutta en voi kuin suositella sinulle sitä, että käytät aikaa sen miettimiseen, mitä sinä oikeasti haluat? Jos saisit valita ilman minkäänlaisia esteitä (raha, aika jne) mitä haluaisit tehdä, niin mitä se olisi? Mikä voisi olla ensimmäinen askel tästä hetkestä siihen, että tuo tavoite tulisi lähemmäksi?

Viisi vuotta sitten omat tavoitteeni olivat mm. elää urheilulla / olla ammattiurheilija, voittaa ensin lajissani Suomen mestaruus, sitten kilpailla kansainvälisissä kilpailuissa, kirjoittaa enemmän blogia, tehdä yhteistyötä tunnettujen yritysten kanssa, tehdä töitä urheilumallina, matkustaa sekä työn puolesta, että vapaa-ajalla, kouluttaa ja luennoida, asua meren äärellä kivassa valoisassa asunnossa ja löytää tasapainoinen parisuhde.

Tällä hetkellä omat tavoitteeni ovat aika selkeät parin vuoden päähän ja ehkä hyvä niin, sillä ei kannata liikaa tuijottaakaan monen vuoden tai välttämättä edes päivän, viikon tai kuukaudenkaan päähän. Kuitenkin sekä lyhyen aikavälin, että pidemmällekin tehdyt tavoitteet auttavat paljon hahmottamaan sitä, mitä kannattaa päivätasolla alkaa tekemään. Jokin tavoite voi tuntua todella kaukaiselta juuri nyt, mutta ei se ainakaan tule lähemmäksi jos ei aloita heti tekemään asian eteen jotain. Askel kerrallaan. Se on aika hieno tunne, kun voit katsoa taaksepäin ja todeta, että vitsi ne kaikki tavoitteet ovatkin nyt toteutuneet vuosien takaa. Asioiden ylös kirjoittaminen ja ääneen sanominen ovat sellaisia, jotka laittavat pyörät pyörimään nopeammin, joten rohkaisen teitäkin tekemään niin omalla esimerkilläni vaikka se onkin hieman pelottavaa.

Tässä omia seuraavan 5 vuoden tavoitteita (ei aikajärjestyksessä):

  • Voittaa lajini maailmanmestaruus
  • Auttaa ihmisiä voimaan paremmin, uskomaan itseensä ja inspiroitumaan sosiaalisen median kanavieni, valmentamisen, kouluttamisen ja luennoinnin kautta, Suomessa sekä ulkomailla
  • Tehdä mielenkiintoisia yhteistöitä yritysten kanssa, joiden kautta pääsen tekemään entistä laadukkaampaa ja antoisampaa sisältöä seuraajilleni, mm. videoiden kautta
  • Oppia tuottamaan myös itse parempaa sisältöä, kuvaamaan paremmin
  • Kirjoittaa pari kirjaa
  • Saada oma dokumenttini julki
  • Olla mukana jossain tv / elokuva -produktiossa
  • Matkustaa paikkoihin, joissa en ole vielä käynyt, mm. USA, Afrikka, Indonesia, Euroopasta; Lontoo, Pariisi, Rooma, Kööpenhamina
  • Käydä jollain hyvinvointi-/ joogaretriitillä
  • Olla enemmän läsnä, viettää aikaa luonnossa
  • Opiskella ja oppia lisää monessakin asiassa ja mahdollisesti myöhemmin enemmän jotain luovaa
  • Asua osa vuodesta jossain lämpimässä maassa, meren rannalla sielläkin
  • Pitää omasta hyvinvoinnistani entistä parempaa huolta, jotta pystyn antamaan enemmän itselleni ja sitä kautta muille
  • Olla entistä iloisempi, positiivisempi, rakastavampi, avoimempi
  • Arvostaa ja rakastaa enemmän, sekä olla arvostettu ja rakastettu
  • Perustaa perhe kilpailu-urani jälkeen?

Siinä jo aikamoinen lista – osa spesifimpiä tavoitteita, osa vähän suurpiirteisiä. Jotkut näistä tulee toteutumaan nopeammin kuin ajattelen, osaan taas saattaa mennä kauemmin tai ne saattavat muuttua matkan varrella. Se ei haittaa ja on ihan tervetullutta! Sen vuoksi kannattaakin tarkistaa omia tavoitteitaan ainakin muutaman kuukauden välein. Ja kannattaa itselleen sinne omiin muistiinpanoihin kirjoittaa tarkempia sisältöjä tavoitteisiin sekä päivämääriä ja ”merkkejä”, joista tiedät milloin tavoitteesi on saavutettu.

 

Hieman pelottavaa sanoa niitä omia tavoitteita ääneen, mutta mitä siinä voi hävitä? Ei mitään.

Joten, mitkä ovat sinun tavoitteesi?

<3

Eevsku

Kiitos myös tämän tekstin inspiraatiosta viikonlopun Passion For Success -seminaarille

Kuvista kiitos Annette Evokari

Vaatteet Adidas

OSALLISTU MYÖS KILPAILUUN, JOSSA PALKINTONA PUHDAS+ TUOTEPAKETTI

Continue Reading

KUINKA JATKAA EPÄONNISTUMISEN JÄLKEEN?

Kiitos kaikille mahtavista kysymyksistä ja aihe -ehdotuksista postauksiin! Yksi kysymyksistä koski epäonnistumista ja kuinka sen pelosta pääsee eroon, joten aloitan kertomalla omia kokemuksia tästä aiheesta.

Minä tiedän miltä tuntuu epäonnistua. Tiedän myös paljon siitä, miltä tuntuu lähteä rakentamaan uudelleen pohjalta. Olen epäonnistunut sekä urheilussa, ihmissuhteissa, että työasioissa. Oliko se kamalaa? Ehkä sillä hetkellä se tuntui siltä, mutta näin jälkeenpäin jokaisesta epäonnistumisesta olen oppinut enemmän kuin niistä onnistumisista ja tiedän, että en olisi näin pitkällä ilman niitä kokemuksia.

Elämä on yhtä vuoristorataa, halusi tai ei. Sen hyväksyminen ja myöntäminen helpottaa paljon. Sen jälkeen ne epäonnistumiset ja pohjalla rypemiset eivät enää tunnukaan niin pahalta. Kaikkeen tottuu ja kyllä sieltä aina joka kerta on kuitenkin päässyt ylös. Ja eteenpäin. Paljon eteenpäin.

Toki elämästä saa varmasti myös tasaista halutessaan ja varmasti jotkut ihmiset haluavat sen olevan paljon tasaisempaa kuin mitä itse haluan. Olen myöntänyt itselleni sen, että kaipaan ja haluan niitä äärimmäisiä tunteita, tapahtumia ja tekemistä vielä tässä vaiheessa elämääni ja se on ihan okei. Varmasti joskus myöhemmin rauhoitun ja elämäni tasoittuu, mutta nyt se ei vielä ole siinä vaiheessa. Eikä sen tarvitsekaan olla vaikka kyllä menoni koko ajan löytää enemmän parempaa suuntaa. Minulle balanssi on sitä, että osaan rauhoittua tarpeeksi, jotta voin myös mennä täysillä. Rakastan sitä täysillä menemistä, uskaltamista, naurua, itseni haastamista, iloa, energiaa. Mutta myös hiljaisuutta, rauhaa, luontoa, lempeyttä ja hyväksyntää.

Se, että pysähtyy välillä ja joutuu oikeasti kuuntelemaan itseään tekee hyvää, oikeastaan todella hyvää. Suosittelen ihan jokaiselle. Mutta se ei muuten ole helppoa, nimittäin se tekee kipeää. On niin helppoa tehdä asioita, suorittaa ja jättää kehon ja mielen viestejä huomioimatta sekä vanhoja asioita käsittelemättä. Tehdä asioita siinä omassa kuplassa tai oravanpyörässä, koska näin on aina tehty ja pelkää mitä tapahtuu, jos astuukin siitä pois. Kyllä minuakin on pelottanut todella usein ja pelottaa välillä edelleenkin. Mutta ei se haittaa, sillä tiedän ettei mitään uutta ja hienoa synny siellä mukavuusalueella pyörimisellä.

Kun olen lukenut ja opiskellut menestyneiltä ihmisiltä heidän elämästään ja ajatuksista, olen huomannut saman yhtäläisyyden toistuvan kaikilla: he ovat epäonnistuneet monta kertaa ja yleensä aika isostikin. Ei tämä tarkoita sitä, että pitäisi toivoa epäonnistuvansa ja se olisi menestyksen avain, mutta ei pidä pelätä epäonnistumista. Se on esteenä yrittämiselle ja se ettei yritä estää uusien asioiden saavuttamisen.

Jos olisin liikaa pelännyt tai hävennyt epäonnistumista, en olisi esimerkiksi koskaan raivannut tietäni takaisin kilpailemaan katastrofaalisen vuoden 2014 jälkeen. En olisi koskaan myöskään aloittanut yrittämistä (blogi, valmentaminen, kouluttaminen), matkustanut niin paljon tai uskaltanut rakastua uudelleen. Tai uskaltanut ylipäätänsä unelmoida tällaisestä elämästä ja mahdollisuuksista. En todellakaan olisi uskonut olevani tässä pisteessä 5 vuotta sitten kun aloitin ensimmäisen kilpailuvalmistautumiseni tässä lajissa, mutta on myös vielä niin paljon asioita joita haluan tehdä ja saavuttaa. Onneksi on aikaa.

Urheilu opettaa mielestäni melkein parhaalla mahdollisella tavalla epäonnistumisen käsittelyä. Urheilussa epäonnistumista tapahtuu koko ajan ja oppii yrittämään aina uudelleen. Telinevoimistelu on ollut minulle yksi suurimmista opettajista, koska taitoharjoittelussa toistoja tehdään satoja, tuhansia ennen kuin onnistut. Onnistuminen kilpailuissakin on pienestä kiinni ja joskus yksi virhe voi viedä sinut pois pelistä. Mitä sitten tehtiin kun epäonnistui? Yritettiin uudelleen. Ja uudelleen. Kunnes jossain vaiheessa onnistui.

Sama pätee ihan kaikessa tekemisessä. Se että et onnistunut ensimmäisellä kerralla tai vielä kymmenennellä tai tuhannella kerrallakaan ei tarkoita, että sinun pitäisi luovuttaa. Kuka oikeastaan edes määrittää epäonnistumisen? Sinä itse ja omassa päässäsi olevat ajatukset siitä, mitä muut ajattelevat. Aina on niitä, jotka ovat valmiita nauramaan kun epäonnistut, mutta yhtäkkiä ovatkin tukijoukkojasi kun onnistut. Onko näillä ihmisillä oikeasti väliä sinun elämässäsi ja haluatko itse kuulua heihin?

Tiedän miltä tuntuu epäonnistua, mutta tiedän myös miltä tuntuu pistää itsensä täysillä likoon ja onnistua. Se ajatus siitä hetkestä, kun onnistuu on sen kaiken rämpimisen arvoista. Ja itse tiedän, että tulen onnistumaan. Välillä se vaatii vähän enemmän opetuksia ja opettajia, mutta oikeastaan siinä se hienous onkin. Olen saanut tutustua niin mahtaviin ihmisiin ja ennen kaikkea omaan itseeni, että osaan olla kiitollinen niistä kaikista kaatumisista. Toki on päiviä, kun itken sitä miksi minulle käy näin ja noin ja vajoaa hetkeksi itsesääliin. Kunnes taas seuraavassa hetkessä muistaa, että ainiin, se ei autakaan mitään. Kuitenkin hetkelliset romahduksetkin ovat ihan kivoja ja asioiden purkaminen ja ääneen sanominen helpottaa. Ei tarvitse olla joka ikinen hetki vahva, iloinen, positiivinen ja varsinkaan yksin.

Uskalla tehdä, yrittää ja olla oma itsesi. Uskalla epäonnistua ja yrittää uudelleen. Jatka, kunnes onnistut. Näin tulet saamaan sen mitä haluat.

Kuvat Annette Evokari

<3

Eevsku

Continue Reading

5 ASIAA ITSESSÄNI, JOISTA OLEN OLLUT EPÄVARMA


Naistenpäivän kunniaksi kirjoitan teille epävarmuudesta ja nimenomaan omista epävarmuuksistani. Tämä on jatkoa sille täydellisen kuvan rikkomiselle, jota olen tässä jo pidemmän aikaa omissa kanavissani harrastanut. Haluan puhua asioista, joista olisin itse halunnut lukea joskus vaikeilla hetkillä ja varsinkin ollessani nuorempi.

Koen, että minulla on ollut aina aika vahva itsetunto ja siitä kiitos perheelleni, joka on tukenut sitä oikealla tavalla. Olen saanut aina olla sellainen kuin olen ja kasvaminen veljieni keskellä on tehnyt minusta hieman rämäpään, joka ei välitä esimerkiksi siitä onko jokainen hiussuortuva oikealla paikallaan tai voinko kulkea treenivaatteissa joka paikassa. Minullakin on kuitenkin epävarmuuteni, kuten meillä kaikilla. Osa epävarmuuksista ovat aivan itse omaan päähäni rakentamiani ja osa taas on tullut kommentin tai jonkun ikävän tapahtuman seurauksena. Se on oikeasti aika jännä, miten joskus joku yksi sana tai lause on voinut saada aikaan niin ison muutoksen omassa ajattelussa tai jättää muistojäljen, joka seuraa ikävällä tavalla perässä. Tämäkin on kuitenkin mahdollista muuttaa, kun sen ensin tiedostaa.

Mennään sitten niiden epävarmuuksien kimppuun.

1.ISOT REIDET JA PYÖREÄ PYLLY

Tätä en varmaan koskaan ole sanonut julkisesti, mutta kyllä, reiteni ja pyllyni ovat aiheuttaneet minulle välillä epävarmuutta. Tämä on oikeasti aika jännä juttu, sillä olen lähinnä kuitenkin saanut elämäni aikana niistä pelkästään positiivisia kommentteja. Kun ensin piti tottua pikkutytöstä naiseuteen siirtymistä, jolloin reidet ja lantio levenee, sen jälkeen on vielä pitänyt totutella siihen, että aloitettuani treenaamaan kuntosalilla jalkoihin tuli lisää lihaksia. Tiedän, että jalkojeni lihakset ovat muotoutuneet koko elämäni kestäneen urheilun vuoksi ja minulla on geneettisesti pyöreät lihaksen, jonka voisi luulla olevan vain hyvä asia, mutta jostain syystä olen kokenut tämän asian välillä huonona. Jo useamman vuoden kestänyt buumi isojen pyllyjen ympärillä on hieman auttanut epävarmuuteni kanssa, mutta ei ole vielä poistanut sitä kokonaan. Tämä juttu on lähinnä oman pääni sisällä ja I’m working on this.

2. KOVA ÄÄNI

Tämä aiheutti minulle joskus epävarmuutta, mutta olen kääntänyt sen nyt myöhemmin ainoastaan hyväksi asiaksi ja se on auttanut minua paljon esimerkiksi valmentajana. Pystyn puhumaan isossakin tilassa vaikka ilman mikrofonia. Välillä varsinkin innostuessani saatan kyllä puhua ja nauraa aika kovaa – se on tosiaan kyllä nykyään enemmänkin hauskaa kuin noloa. Ääneni ja nauruni kuulemma tunnistaa jo kaukaa..

3. PUKEUTUMINEN 

Olen ollut aina kiinnostunut pukeutumisesta ja muodista, mutta valittuani kuitenkin urheilun ja urheilijan elämän olen kuitenkin ennemmin käyttänyt aikani ja rahani siihen liittyviin asioihin uusien korkokenkien tai käsilaukun sijaan. Minut näkee aikalailla 99 % ajasta urheiluvaatteissa ja näin on ollut varmaan suurinosa elämästäni. Yläasteella ja lukiossa tuli puettua päälle myös muuta vaikka liikuntapainotteiset luokat käyneenä tuli sielläkin vietettyä treenivaatteissa aikaa aika paljon. Urheiluvaatteissa olen aina viihtynyt parhaiten ja kukapa ei viihtyisi verkkareissa kireiden farkkujen sijaan.. On ollut toki aikoja kun on halunnut pukeutua niihin kireisiin farkkuihin ja jopa mekkoihin, mutta nyt viimeiset 5-6 vuotta on kyllä farkut jääneet kuluttamatta puhki omien valintojen vuoksi. Voin myöntää, että välillä on ollut vaikea löytää balanssia sen kanssa, että pitää omasta naisellisuudesta tarpeeksi kiinni vaikka niissä trikoissa ja verkkareissa eniten viihtyisikin. Toki nykyään urheiluvaatteet ovat niin kivoja, että niissä voi huoletta viettää vaikka kaikki päivät. On se kuitenkin eri asia pukeutua verkkareihin kuin vaikka muotoja imarteleviin ”tavallisiin vaatteisiin”. Tuon osalta paineet ovat kyllä tulleet enemmänkin ulkoapäin ja ainoastaan jos on ollut itselle väärässä seurassa. ”Etkö pukeudu koskaan muuhun kuin treenivaatteisiin?” Kysytäänkö miespuolisilta urheilijoilta tällaista? Oikeasti kun en koe minkäänlaista ongelmaa olla treenivaatteissani 24/7 ja koen kuitenkin näyttäväni niissä hyvältä ja naiselliselta – siihen en tarvitse korkokenkiä ja mekkoja. Nämä ovat omia valintoja ja se täytyy tiedostaa, sillä vaikka välillä olisikin kiva pukeutua enemmän muihinkin vaatteisiin, niin se ei kyllä palvele uraani millään tavalla ja on suurimmaksi osaksi turhaa ajankäyttöä ja keskittymistä.

4. MEIKKAAMINEN

Tämä menee vähän tuohon samaan kategoriaan edellisen kanssa. Ensinnäkin voin myöntää, että en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut meikkaamisesta. Silloin kun toiset pikkutytöt meikkailivat omia nukkejaan, itse leikin kirkkistä tai vuoren kuningasta ulkona. Ja olen kyllä ihan ylpeä siitä, ei sen puoleen. Mutta en tosiaan ole koskaan ollut kiinnostunut esimerkiksi siitä kuinka varjostukset tehdään kasvoihin, jotta ne näyttäisivät kapeammilta tai huulet pulleammilta. Todella hienoa tosin, että joku muu on kiinnostunut ja osaa, sillä kun olen itse ollut hyvän meikkaajan käsissä niin onhan se kivaa! Silti tässä ei taaskaan ole ollut oma kiinnostus ja yksi suurimmista syistä on ollut siinä, että se ei ole palvellut urheiluani yhtään. Osaan kyllä meikata juuri sen verran, että olen pärjännyt kaikki perus kuvaukset ja hätätilanteessa vaikka vääntänyt oman kisameikkini, mutta en oikeasti ole kovin kiinnostunut siitä. Oma arkimeikkini on tällä hetkellä aika pitkälti kiinni ripsien pidennyksistä ja laitetuista kulmista, koska ne eivät vaadi päivittäin aikaa ja eivät haittaa treeniä. Tiedän kyllä, että jos jaksaisin vähän opetella, niin varmasti osaisin meikata enemmänkin, mutta ei toistaiseksi ole omissa kiinnostuksen kohteissa. Kyllä sitä tosiaan silti on välillä miettinyt, että pitäisikö meikata ja pitäisikö osata. No ei pidä.

5. VAHVUUS

Olen aika lyhyt (n. 158cm), mutta kokoisekseni lihaksikas ja voimakas. Tämä on ollut tietenkin urheilussa aina eduksi ja siellä olen saanut kokea sen olevankin hyvä asia. Kuitenkin urheilun ulkopuolella yhteiskunnan antama kuva naisesta on jotain muuta kuin lihaksikas ja voimakas. Tämän näkee myös usein kommentoinnissa, että lihaksikas tai voimakas nainen näyttäisi mieheltä. Näyttääkö pienet lihakset omaava mies sitten naiselta? Uskon ja oikeastaan tiedän sen, että miehillä on aivan yhtälailla ongelmia itsetuntonsa kanssa, sillä stereotyyppisesti miehen pitäisi olla vahvempi kuin nainen. Tässä asiassa olen myös tuntenut välillä epävarmuutta, koska tiedän olevani paljon vahvempi kuin monet miehet. Urheiluympyröissä olen siitä ylpeä, mutta muuten on saattanut kokea sen olevan huono asia. Olen kilpaillut poikia vastaan jo lapsena ja muistan olleeni silloinkin usein ainakin yhtä hyvä tai välillä jopa parempi enkä silloin kokenut sitä huonona asiana – miksi tytön/ naisen pitäisi olla heikompi tai pienempi? Miksi naisen lihaksia ja kurveja tai niiden puuttumista saa kommentoida enemmän?

Siinä oli toivottavasti hieman ajatuksia herättäviä asioita teille kaikille ja toivon myös, että helpotan muiden naisten ajatuksia samojen asioiden ympäriltä. Haluan myös herättää ajatuksia siihen, että miten kommentoit tai ajattelet toisista ihmisistä. Varsinkin nuorelle ihmiselle voi yksikin sana vaikuttaa negatiivisesti hänen ajatteluun itsestään. Minä ainakin muistan jotenkin pelottavankin hyvin kommentteja itsestäni ja jotenkin ne negatiiviset ovat jääneet paremmin mieleen vaikka olen varmasti saanut miljoona kertaa enemmän positiivista kommentointia niin ruudun tältä kuin siltäkin puolelta.

Ollaan ylpeitä siitä millaisia olemme ja pysytään siinä omassa jutussa vaikka ulkopuolelta paine olisikin toisenlaista! Siihen auttaa oikeanlaiseen ja omaa ajattelua tukevan ympäristön löytäminen sekä asioista ääneen puhuminen.

Ihanaa naistenpäivää aivan jokaiselle!

<3

Eevsku

Kuvat: Kanerva Ahonala

Vaatteet: Adidas

Continue Reading