MITÄ TEHDÄ KUN MOTIVAATIO KATOAA?

Huhuu motivaatio, missä olet? Välillä sitä tietää lähes 100% tarkkuudella mitä tekee, miksi tekee, treeni kulkee, syö terveellisesti, duunit sujuu, menee ajoissa nukkumaan ja herää aamulla pirteänä. Fiilis pysyy korkealla, ihmissuhteet sujuu ja kaikki haasteet tuntuvat voitettavilta. Sitten taas on niitä hetkiä ja kausia, kun näin ei todellakaan ole. Herää väsyneenä, mikään ei kiinnosta, sohva näyttää kivemmalta kuin lenkkarit samoin kuin suklaa porkkanoiden vierellä. Kaikki on vaikeaa ja on vaikeaa löytää tarkoitusta tekemiselleen. Jos et tiedä mistä puhun, niin lucky you, mutta itselläni on ainakin näitä kausia.

Toisaalta tuota protokollaa voisi kutsua myös naisten kohdalla PMS -oireiksi, mutta se nyt on aivan täysin oma asiansa ja sille pitäisi käyttää oma juttunsa erikseen. Ehkä sen jossain vaiheessa teenkin, mutta nyt puhutaan siitä motivaatiosta, joka ei ole pelkästään kytkettynä hormonien heittelyyn. Ja toisaalta olen itse sitä mieltä ettei mitään voi pelkästään PMS -oireiden piikkiinkään laittaa vaikka kuinka olisi nainen. Minun on helppo näistä huudella, kun parhaillaan näistä kyseisistä heittelyistä kärsin. Täytyy sanoa, että tästä osuudesta en ole naiseudessa niin kovin innoissani, mutta kuten kaikissa muissakin asioissa, niin aina jokaisessa asiassa on hyvät ja huonot puolensa. Ja pointtini oli se, että emme me naisetkaan voi kaikkea heittelyä, herkkuhimoa ja väsymystä näiden piikkiin laitaa, sillä muuten puolet kuukaudesta menisi aina päin mäntyä. Haastavampaa se on, sitä ei käy kieltäminen, mutta kaikkiin asioihin täytyy osata suhtautua mahdollisimman hyvin tai muuten tekee itselleen asioista entistä haastavampia.

No mutta takaisin siihen motivaatioon. Puhuin eilen snapchatissani tästä aiheesta vaikkakin hyvin lyhyesti ja sain sen verran taas siitä hyvää palautetta, että päätin tästä vähän kirjoitella. Halusin taas kerran muistuttaa siitä, että kukaan meistä ei ole mitään motivaatiokoneita tai superihmisiä. Meidät on toki luotu erilaisiksi ja erilaisilla intresseillä ja luonteenpiirteillä, joihin vaikuttaa suuresti myös ympäristö, mutta ei kuitenkaan kannata jäädä pohtimaan sitä, onko jollain toisella ollut paremmat lähtökohdat, inspiroivemmat kaverit tai paremmat geenit johonkin asiaan – niihin kun me emme oikein voi vaikuttaa. Kannattaisikin keskittyä siihen, mihin voit nyt vaikuttaa, eli kenen kanssa tällä hetkellä vietät aikaa, millaisia ajatuksia syötät itsellesi ja millaisia tekoja/ ajatuksia teet päivittäin. Ne kun vaikuttavat tämän hetken lisäksi erityisesti tulevaisuuteesi ja siihen mitä kohti haluat mennä.

Minullakaan ei ole aina motivaatiota lähteä treenaamaan, syödä terveellisesti tai käydä ajoissa nukkumaan. Ja kun ihmiset kysyvät, että milloin tietää onko treenimotivaation puuttuminen laiskuutta vai oikeata väsymystä, jolloin pitäisi levätä niin tähän täytyy sanoa, että se on hyvin veteen piirretty viiva omalla kohdallani. Mutta se johtuukin siitä, että näillä rasitusmäärillä se tulee olemaan sitä hyvin pitkälti niin kauan, kun haluan kilpaurheilla. Muiden kohdalla sanoisin niin, että jos et ole treenannut paljoa, niin luultavasti se on vain laiskuutta ja sellaista väsymystä, joka lähtee, kun vain astuu ulos ovesta ja alkaa liikkumaan. Jos taas sen jälkeen ja seuraavana päivänä on entistä väsyneempi, niin tietää että se olikin oikeaa väsymystä ja parempi vaihtoehto olisi ollut levätä, tehdä hengitysharjoituksia ja käydä nukkumaan. Mutta tosiaan – tämä on sellainen asia, jonka vain sinä itse omalla kohdallasi voit oppia tuntemaan! Ja tämäkin on hyvin mustavalkoinen erottelutapa, sillä lisäksi voi olla erilaisia sairauksia ja muita poikkeustilanteita, mutta jokaiseen ei voi ottaa kantaa, kun nämä ovat aina niin yksilöllisiä asioita.

Jos motivaatio siis on hukassa, niin kysy itseltäsi rehellisesti, että mistä se johtuu. Onko se laiskuutta, oikeaa väsymystä vai pitäisikö löytää joku toinen asia mitä tekee, johon motivaatio voisi löytyä helpommin? Onko omat tavoitteet realistisia, jos motivaatiota ei millään löydy eikä varsinkaan pysy?

Olen itse huomannut sen, että kaikkeen mitä oikeasti haluaa löytyy kyllä motivaatiota, mutta joskus sitä mitä haluaa joutuukin etsimään hieman pidempään. Siinä vaiheessa jos kaikki tekeminen alkaa maistumaan puurolle, on hyvä tarkistaa omia tavoitteita ja niitä asioita joita tekee. Kaikki ei voi aina olla kivaa, mutta pääosin pitäisi pystyä nauttimaan tekemisestä tai joutua aina motivaatiota etsimään. Jos kuitenkin pohdinnan jälkeen huomaa, että edelleen se oma tavoite on ajankohtainen ja motivaatio on silti hieman hukassa, niin joskus pieni pakottaminen on hyvä idea. Hetkeksi tekeminen autopilotille, huvitti tai ei. Sillä se saattaakin taas lähteä oikeille raiteilleen ja aito motivaatio tekemiseen löytyy pienen pusertamisen jälkeen. Itselleen pitää olla lempeä, mutta jos aina vaan tekee sitä mikä tuntuu hyvältä, niin mitään ei tapahdu.

Ja vaikka sanoin aluksi, että jos sinulla ei ole ollut motivaatiopulaa koskaan niin ”lucky you” – olen kuitenkin oikeasti sitä mieltä, että kaikki haasteet kasvattavat ja vievät eteenpäin paljon enemmän kuin pumpulissa eläminen. Life is a rollercoaster ja pitää vaan pysyä kyydissä sekä välillä tai vaikka vähän useamminkin olla myös ohjaajan paikalla.

Tuu hei moikkaamaan mua lauantaina Aminopörssille Helsingissä 10-15 välillä! Tiedossa on tuotemaistatuksia, todella hyviä tuotetarjouksia, kilpailuja ja tietenkin me – eli hyvää seuraa 🙂 Myös Aminopörssin Facebook -sivuilla on menossa kilpailuja, kannattaa käydä osallistumassa.

Lisäksi huomasin tällaisen blog awards -äänestyksen, jossa voi ehdottaa omia suosikkeja ehdolle – käykää ihmeessä heittämässä sinne omat suosikit!

Motivaation tai autopilot -vaiheen täyteistä loppuviikkoa!

<3

Eevsku

Kuvat: Annette Evokari

Vaatteet: Adidas

SEURAA MYÖS:

INSTAGRAM: EEVSKU

SNAPCHAT: EEVSKU

FACEBOOK

YOUTUBE

Continue Reading

Q&A VIDEO

Ensimmäinen Q&A -video Youtubessa nyt ulkona! Vastailen tässä ensimmäisessä kysymyksiin ravitsemukseen ja mun treeneihin liittyen. Sieltä selviää myös herkuttelenko hah! Näistä aiheista puhun helposti niin paljon, että ei montaa kysymystä ehtinyt yhteen videoon, mutta lupaan tehdä näitä lisää.

Muista tilata kanava ja painaa peukkua jos tykkäsit 🙂

Ihanaa perjantaita

<3

Eevsku

Ps. Kaksi viimeistä päivää aikaa ilmottautua mukaan mun nettivalmennukseen! Lue lisää tästä.

Continue Reading

ONKO TAVOITTEEN OLTAVA JÄRKEVÄ?

Haluan kilpailla. Urheilla. Voittaa. Haastaa itseni, päästä vielä eteenpäin. Inspiroitua ja inspiroida.

Onko tämä järkevää? Mitä vielä haluan tältä? Miksi teen tätä? Onko tavoitteeni minulle niin tärkeä? Miksi? Mitä saan siitä? Olenko onnellisempi tavoitteen saavutettuani? Mitä tekisin jos en tekisi tätä? Mitä muuta voisin tehdä? Haluanko tehdä muuta?

 

Nämä kysymykset ovat pyörineet omassa päässäni nyt muutaman viikon ajan, oikeastaan enemmän tai vähemmän koko tämän kevään aikana ja tuli inspiraatio kirjoittaa aiheesta, sillä huomenna alkavassa nettivalmennuksessani ensimmäisen viikon teemana on tavoitteen asettaminen. Viime kuukaudet ovat olleet hieman haastavia, mutta opettavaisia. Olen haastanut itseni monella eri tavalla ja joutunut käsittelemään asioita, joita en ole aiemmin käsitellyt. En ole pystynyt purkamaan ahdistusta, huonoa fiilistä ja epätietoisuutta kovaan treeniin, joka on ollut pitkään minulle kaikkein rakkainta. Se etten ole päässyt treenaamaan on johtunut erilaisista haasteista kehoni kanssa ja kun yksi on väistynyt niin toinen on tullut. Viimeisimpänä viikko sitten saamani norovirus, josta suolistolla on vielä hieman matkaa normaalitilaan.

Pystyn silti löytämään tästä kaikesta hyvääkin, sillä olen todellakin joutunut miettimään asioita hyvin eri tavalla. Olen tajunnut entistä paremmin miksi nautin urheilusta ja kilpailemisesta sekä itseni haastamisesta. Osaan myös nauttia niin paljon siitä, kun saan yhdenkin terveen treenipäivän ilman kipuja. Urheilun valinneena on vain totuttava siihen, että ongelmia kropan kanssa tulee ja vuosien edetessä huoltoon on vain käytettävä enemmän aikaa ja ajatusta. Sitä on vain vaikeaa tajuta, kun vertailukohtana on koko elämän kestänyt kilpaurheilu ja palautuminen on ollut niin paljon parempaa nuorempana. Kroppa tarvitsee enemmän huomiota lämmittelyyn, tukiharjoitteisiin, palauttavaan harjoitteluun, liikkuvuuksien ylläpitoon ja lepoon. Ei kai tässä 26 -vuotiaana viitsisi mitään ikäkriisiä vetää päälle, mutta sanotaanko näin, että 10 vuotta sitten oli hieman helpompaa joidenkin asioiden suhteen, heh. Luulin muuten eilen olevani jo 27 -vuotias, kun oikein kovaan ääneen heitin ystävälleni Lauralle, että hei ”mehän täytetään tänä vuonna 28”. No mutta, sain vuoden lisäaikaa yhdessä hetkessä hah!

Olen kova pohtimaan asioita ja sitä ei voi varmasti olla huomaamatta näistä teksteistä. Tämä vuosi on mennyt paljon pohtiessa, kun täysipäiväinen treenaaminen ja kisapreppaaminen ovat jääneet hetkeksi taka-alalle. Tuntuu tosin nyt siltä, että sitä pohtimisaikaa on ollut hieman liikaakin ja vaikka olen kasvanut henkisesti todella paljon, niin nyt voisin jo hetkeksi lopettaa liiallisen pohtimisen. Asiat tuntuvat usein epäreilulta jos tuijottaa vain omaa napaa, mutta jos koittaa nostaa sen katseen sieltä ylös ja pistää asioita perspektiiviin niin voisi olla helpompi hengittää.

Vaikka olen aina ollut hyvin positiivinen, iloinen ja näen kaikessa hyvän niin minullakin on huonot hetkeni ja tänä vuonna niitä on ollut yllättävän paljon. Kun sinulta viedään asia, jota rakastaa yli kaiken (urheilu) niin hetkellisesti voi olla vaikea nähdä asioissa hyvää. On helpompaa heittäytyä marttyyriksi ja voivotella omaa kohtaloaan. Ihminen alkaa myös usein syyttää toisia ja etsiä syitä ulkopuolelta vaikka kaikki vastaukset löytyy itsestään. Eihän se vika nyt minussa ole. Kun sen 100% vastuun ottaminen omasta elämästään on välillä niin hiton vaikeaa.

Oikeasti ihan kaikkeen pystyy vaikuttamaan itse. Omalla asenteella, suhtautumisella, ajatuksilla ja teoilla. Muutos ei ehkä tapahdu nyt eikä asiat muutu sekunnissa tai vuodessakaan sellaisiksi kuin haluat, mutta eivät ne ainakaan tapahdu jos asialle ei tee mitään. Itsesääli, syiden etsiminen ulkopuolelta, negatiivisuus ja marttyyrius eivät auta ketään ja vähiten itseä.

Hieman eksyi aiheesta, mutta ehkä saadaan tämä tiivistettyä tuohon otsikon aiheeseen niin, että punainen lanka pysyy tässäkin tarinassa. Tarvitseeko tavoitteen olla järkevä? Meille opetetaan usein, että pitäisi tavoitella järkeviä asioita. Korkeakoulututkintoa, hyvää ja vakaata työpaikkaa, perhettä. Entä jos näistä mikään ei olekaan listalla? Jos se onkin vaikka vapaus, oman inspiraation seuraaminen, onnellisuus, rakkaus ja hetkessä eläminen. Olivat ne asiat sitten mitä tahansa, mitkä noita sinulle tuovat.

Minun tavoitteeni on juuri noita jälkimmäisiä. Haluan tuntea vapautta tehdä sitä mitä rakastan, inspiroida myös muita tekemään samaa, olla onnellinen, rakastaa mahdollisimman paljon ja elää hetkessä kuitenkin tulevaisuutta suunnitellen. Olen hyvä suhtautumaan nopeisiinkin muutoksiin ja olen oppinut, että se auttaa paljon tällaisen elämän elämisessä. Täytyy olla suunnitelmia ja tavoitteita, mutta osata elää hetkessä ja ottaa rennosti. Koska ikinä ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu ja on vain suhtauduttava kaikkeen hetki kerrallaan. Helppoa? Ei. Mutta opettelun arvoista. Matkalla me tässä kaikki olemme.

Eli vastaus kysymykseen: mielestäni ei tarvitse. Jos me aina teemme ja tavoittelemme vain järkeviä asioita, niin jää tekemättä paljon sellaista, mistä voisi tulla kaikkien haasteiden, pelon ja taistelun jälkeen jotain niin mahtavaa ettei sitä edes osannut kuvitella.

Kuvat Annette Evokari

Ah, olipa ihana kirjoittaa. Kiitos. Kiitos, kun luit. 

<3

Eevsku

Huomenna startataan, tervetuloa mukaan.

Continue Reading