fbpx

Opiskelen nyt kolmatta vuotta Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa liikuntaa ja suuntautumiseksi valitsin viime keväänä urheiluvalmennuksen, eli keskityn nyt opinnoissani kilpaurheilijoiden valmentamiseen.

Olen ollut erittäin tyytyväinen koulutukseen ja varsinkin nyt kun olen saanut suuntautumisen myötä opiskella spesifisti minua kiinnostavaa aihetta, eli huippu-urheilua. Vaikka opiskelenkin valmentajaksi, niin käytän tietenkin opintoja hyödyksi myös urheilijana kehittymiseen. Nämä kaksi kulkevatkin minusta käsikädessä, vaikka ei tietenkään voi yleistää hyvän urheilijan olevan aina hyvä valmentaja. Tiettyjä asioita on kuitenkin helpompi ymmärtää ja on helpompi asettua urheilijan asemaan, jos sen on itsekin joskus kokenut.

Sports Coach – tällä hetkellä keskittyminen kuitenkin enemmän itseni, kuin muiden valmentamiseen.

Vasta viimeisen vuoden aikana olen alkanut ymmärtämään eri kausien merkityksen ja tärkeyden kilpaurheilussa / tavoitteellisessa treenaamisessa. On paljon miellyttävämpää treenata eri ominaisuuksia, kun niille on jonkinlainen fiksu suunnitelma, jonka avulla myös huomaa kehityksen paremmin. Myös keskittyminen tietyn ominaisuuden kehittämiseen on paljon helpompaa, kun se on määritelty tarkasti. Ajattelu ohjaa tekemistä ja tavoitteiden saavuttamista.

Suosituimmissa ja pitkän historian omaavissa lajeissa kausisuunnitelmat ovat tietenkin aivan itsestäänselviä, mutta kaikissa lajeissa ei näin ole. Tai ehkä sitä on jossain määrin, mutta asiat voitaisiin miettiä vieläkin paremmin ja tarkemmin. Lisäksi urheilijoille pitäisi myös kertoa enemmän missä mennään ja miksi nyt mitäkin tehdään. Ja nyt puhun nimenomaan kilpaurheilusta, en liikunnan harrastamisesta.

Kilpaurheilun kaudet rakennetaan hyvin pitkälti kilpailujen mukaan. Kaudet näyttävät siis eri lajeissa hyvinkin erilaisilta, sillä jos vaikka verrataan jääkiekkoa, jolloin kilpailukausi on oikeastaan alkusyksystä pitkälle kevääseen saakka tai sitten yleisurheilua, jolloin kausi on taas keväästä syksyyn. Toki yleisurheilijoilla voi olla hallikilpailuja talvenkin aikana, mutta pääkilpailut taitavat olla kesäaikaan.

Millaiset ovat sitten fitness -urheilijan eri kaudet?

Tätä olemme pohtineet valmentajani kanssa, sekä nyt itse olen keskittynyt aiheeseen enemmänkin opinnoissani. Tämä tulee olemaan osana opinnäytetyötäni, joka toteutetaan yhteistyössä opinnäytetyöparini, valmentajani ja todennäköisesti muutaman muun yhteistyökumppanin avulla.

Ja nyt en puhu pelkästään kuntosaliharjoittelusta, vaan nimenomaan oman lajini vapaaohjelma -fitneksen kausituksesta. Kehitettäviä osa-alueita ovat fysiikan rakentamisen lisäksi taito, kestävyys, räjähtävyys, voima, liikkuvuus ja nopeus. Vapaaohjelman suorittaminen ei ole mitään helppoa puuhaa, sillä se vaatii noita kaikkia ominaisuuksia ja lisäksi tietenkin esiintymistä.

Linkki SM 2013 kilpailujen vapaaohjelmaani.

Aloittaessani fitneksen keskityin enemmän nimenomaan fysiikan rakentamiseen, sillä tavallaan nuo muut ominaisuudet olivat hyvin kehittyneet monipuolisen harjoittelun ansiosta lapsuuden ja nuoruuden aikana. Itse koen kuitenkin nyt erittäin tärkeäksi kehittää ominaisuuksia mahdollisimman monipuolisesti ja varsinkin löytää mahdollisimman järkevä treenikausitus ja sitä kautta luoda paremmat mahdollisuudet kilpailla usein.

Oma kilpailukalenterini oli viime vuonna hyvin tiukka, ja monet kauhistelivat tiukkaa aikataulua. Näin tulevaisuutta ajatellen järkevintä on varmaankin kilpailla maksimissaan kaksi kilpailukautta vuodessa, eli kevät ja syksy. Viime jouluna järjestetty nuorten MM-kilpailu olikin aikataulullisesti hieman huono, mutta en todellakaan halunnut jättää sitä mahdollisuutta välistä.

Kaikkine onnistumisineen ja vastoinkäymisineen viimeinen vuosi ja kuudet kilpailut ovat opettaneet minulle niin paljon, ettei sitä olisi voinut millään muulla saada. Olen oppinut itsestäni urheilijana, mutta myös ihmisenä. Olen tajunnut mitä huippu-urheilu vaatii, mutta pyrin tekemään sen kaiken terveyden ehdoilla. Vaikka itse kilpaurheilu ei sinänsä ole mitään optimaalista hyvinvointia, niin se on hyvinvointia minulle. Rakastan sitä mitä teen ja halu kehittyä on aivan taivaissa.

Paljon monipuolista treeniä, ruokaa ja lepoa.


Ajatus tähän tekstiin lähti oikeastaan liikkeelle siitä, että miltä fitnessurheilijan sitten kuuluu näyttää ympäri vuoden, koska se on ollut myös ihmisiä kiinnostava aihe. Tämä liittyy mielestäni myös tähän kausitukseen. Kilpailukaudella / kilpailuun valmistavalla kaudella fitnessurheilija tähtää kilpailussa vaadittavaan fysiikkaan ja rasvaa poltetaan samalla kun treenataan edelleen aiemmin mainittuja ominaisuuksia. Kilpailukauden ulkopuolella fitnessurheilija ei ole 10% kehon rasvoissa, mutta toki jokainen haluaa edelleen urheilijalta näyttää ja oman hyvän olon varmistamiseksi on turhaa antaa rasvaprosentin nousta liian korkealle. Mutta kun puhutaan naisurheilijoista, niin tietty rasvanmäärä kehossa vaaditaan, jotta esimerkiksi hormonitoiminta toimii. Tässäkin on toki yksilöllisiä eroja.

Posket ovat täällä taas!! Ja niin kuuluukin.

Ja se illuusio siellä lavalla on oikeasti aika suuri verrattuna todellisuuteen. Sitä hetkeä varten poistetaan kropan nesteitä ja laitetaan rusketus korostamaan lihaserottuvuutta. Se kunto ei oikeasti pysy kauaa, eikä sen ole tarkoituskaan. Se ei ole tervettä. Viestini fitnessurheilijoita ihaileville onkin se, että käyttäkää toki sitä kisakuntoa ja siinä kunnossa otettuja kuvia motivaationa, mutta älkää tavoitteena. Tavoitetta voi ottaa mielummin vaikka tästä. (Linkki Suzanne Svanevikin blogiin, huikee mimmi.)

Korostan, että itselleni tärkeämpää on ehdottomasti fyysinen suorituskyky, kuin fyysinen olemus! Vaikka en väitä etteikö lajissa mukana ollessa fysiikan kehittäminen kiehtoisi.
Ylläolevien kuvien ottamisella ei ole paljoakaan ajallista eroa. Vasemmanpuoleisessa kuvassa pari päivää ennen Fitness Classic 2013 -kilpailuja, oikealla pari viikkoa EM-kisojen jälkeen. Lihaserottuvuudessa huomattava ero, samoin kropan nesteiden määrässä. Fiilis vasemmalla varmasti aivan mieletön, mutta voin sanoa että se energia ei aina ole tuossa fysiikassa kovin pitkäkestoista.

Fitnessurheilijalta vaaditaan erittäin hyvää itsetuntoa ja oman kehon tuntemista, sekä paineensietokykyä. Ajattelu ruoan suhteen täytyy olla terveellä pohjalla jo ennen lajiin mukaan lähtemistä ja sen täytyy pysyä terveellä pohjalla myös mukaan astuessa. Jos näin ei ole, niin on syytä miettiä, onko järkevää olla mukana. Näitä asioita tulee myös käsitellä ääneen sekä valmentajan kanssa, että muiden tukihenkilöiden kanssa. Ruokaan suhtautuminen voi jossain määrin muuttua varsinkin kilpailukaudella, mutta sen täytyy normalisoitua niiden jälkeen. Muuten ei ole järkeä lähteä uuteen kilpailukauteen. Tämä on toki vain oma mielipiteeni ja kokemukseni asiasta.

Täytyy muistaa, että fitnessurheilu ei ole ainut laji, jossa tarkkaillaan ruokamääriä tai pudotetaan painoa. Esteettiset lajit kuten taitoluistelu ja voimistelu ovat lajeja, joissa tämä asia on varmasti aivan yhtä tuttu. Lisäksi painoluokkalajeissa pudotetaan painoa ja usein jopa hyvin lyhyessä ajassa ja radikaalein keinoin. Oikein suoritettuna fitnesskilpailuihin valmistautuminen on mahdollisuus tehdä hyvinkin järkevästi. Tähän liittyy isona osana palautuminen, jonka varmasti jokainen vaatii kilpailukauden jälkeen.

Esteettisyys on aina osana arvostelulajeja.

Nyt itselläni on menossa ensimmäinen peruskuntokausi ja odotan innolla millaisia tuloksia saadaan aikaiseksi. Myös ravintoa seurataan ja optimoidaan sekä mietitään esimerkiksi miten palautuminen on järkevintä suorittaa, niin treenikaudella, kuin kilpailukaudella ja sen jälkeen.

Oma palautuminen tuntuu ainakin toistaiseksi osuneen aika nappiin. Kilpailujen jälkeen lähes totaalilepoa (lihashuoltoa & kevyttä liikuntaa kuten kävelyä lukuunottamatta) tuli noin kaksi viikkoa, ja senkin jälkeen vielä kroppaa kuunnelleen ja reilusti lepoa antaen kaksi viikkoa. Aloitin siis kovat treenit ja varsinaisen peruskuntokauden vasta neljä viikkoa kilpailujen jälkeen. En ole ollut kipeänä ja treenien teho on ollut hyvä. Paino on noussut, kuten kuuluukin, mutta tasoittuu varmasti nyt kun normaalit treenit on saatu alkamaan. Tärkeintä on tällä hetkellä hyvä suorituskyky, energia ja kehittyminen.

Ainiin, moni on ehkä aavistellutkin (ja osa kysynyt jo suoraan) mun seuraavaa tavoitetta. Ei se ole ollut mikään salaisuus, mutta olen ihan rauhassa kuulostellut, miten kroppani palautuu ja alkaa toimimaan viimeisen vuoden jälkeen.

Nyt ainakin tuntuu siltä että täysillä mennään ja suuremmalla motivaatiolla kuin koskaan.

Tätä fiilistä metsästämään.
Total
35
Shares

11 kommenttia

  1. Vau, pakko sanoa että ihailen sun motivaatiota!
    Uskon että tuut menestymään kisoissa tosi hyvin:-)

    Sarina

  2. Oon seurannu sun matkaa ihan alusta alkaen ja täytyy sanoa, että on ollut hienoa seurata miten oot koko ajan kehittynyt kaikin puolin. Ei voi kun ihailla sun motivaatiota, pirteyttä ja sitä, että osaat kuitenkin harmillisemmistakin asioista kaivaa hyvät puolet esiin! Tsemppiä sulle ihan kauheesti tulevaan kauteen ja pidän peukut pystyssä, vaikka tuskin niitä tarttetkaan 😉

    1. Voi kiitos Mira 🙂 Mahtavaa kuulla, että olet ollut alusta asti mukana, ja edelleenkin!

      Tsemppiä sulle myös treeneihin ja ihanaa syksyä 🙂

  3. Kiitos jälleen kerran hyvästä kirjoituksesta! Paljon sulla on kisapaino ja paljon offilla? Entä rasvaprosentti? (suunnilleen)

    1. Kisapainoa en tarkalleen osaa sanoa, koska en ole itseäni kisapäivinä koskaan punninnut. Veikkaan että kisapäivän paino on siellä 56kg luokkaa!

      Off-kauden paino on noin 10 kg enemmän kuin kisapäivänä. Rasvaprosentin olen mitannut vain kerran, viime kesän alussa ennen dietin alkua, ja se on 17%. Eli siitäkään en osaa sanoa enempää 😀

  4. Ymmärsinkö oikein että oot taas fitness kisoihin lähössä? Onko tuo vuosi ihan oikein tuossa lopussa..? 😀

Kommentointi on suljettu.