fbpx

Kiitos kaikille edellisen tekstin lukeneille! Teksti aiheutti paljon puhetta ja kommentointia, mikä on hyvä asia. Suurin osa kommenteista oli positiivisia ja tsemppaavia, kiitos niistä. Haluan vielä painottaa edelliseen tekstiinkin viitaten, että minun ei millään tavalla ole tarkoitus olla negatiivinen fitnesstä kohtaan. Päinvastoin! Olen nauttinut erittäin paljon ajastani lajin parissa. Ajatukseni ovat kuitenkin nyt hieman muuttuneet viimeisten parin vuoden aikana, mikä on luultavasti ihan normaalia, kun ikää on kuitenkin mittarissa vasta 23. Uskon (ja toivonkin) ajattelevani taas aivan eri tavoin kahdenvuoden kuluttua! Ajattelu muuttuu, ja niin muuttuu elämän arvot, sekä se mitä haluaa.

Pari kuvaa vielä vuodelta 2012.

Syksyllä 2012 koulun opintomatkalla Romaniassa. Aiheena oli Physical Education ja Sustainable Society. Myönnän, etten edes tiennyt mitä sustainability tarkoittaa ennen tuonne lähtöä, ja Romaniakin kuulosti hieman epäilyttävältä. Mutta oli yksi huikeimmista reissuista! Taas kannatti lähteä mukaan ennakkoluulottomasti! Ja saada opintopisteitä mukavalla tavalla.
Syksyllä 2012 koulun opintomatkalla Romaniassa. Aiheena oli Physical Education ja Sustainable Society. Myönnän, etten edes tiennyt mitä sustainability tarkoittaa ennen tuonne lähtöä, ja Romaniakin kuulosti hieman epäilyttävältä. Mutta oli yksi huikeimmista reissuista! Taas kannatti lähteä mukaan ennakkoluulottomasti! Ja saada opintopisteitä mukavalla tavalla.
image (1)
Ennen nuorten MM-kilpailuja oli yhdet kuvaukset ja pääsin tekemään ensimmäistä lehden kanttani.
Todistetusti mulla on ollut myös vapaa-aikaa! Tämä taisi olla perheeni kanssa vietetyltä joululomalta, jolloin oltiin vierailulla sukulaisten luona Itä-Suomessa.
Todistetusti mulla on ollut myös vapaa-aikaa! Tämä taisi olla perheeni kanssa vietetyltä joululomalta, jolloin oltiin vierailulla sukulaisten luona Itä-Suomessa.

Mennään kuitenkin seuraavaksi viime vuoden pariin! Jatkan siis siitä mihin viime teksti jäi.

Nuorten MM -kilpailujen jälkeen halusin pystyä edelleenkin parempaan kilpailusuoritukseen, ja tarvitsin eniten apua paremman vapaaohjelman kasaamisessa. Pääsinkin uuteen valmennukseen, jossa valmentajilla oli kokemusta paljon vapaaohjelmien tekemisestä, ja lisäksi näkökulmaa kilpailemiseen omien kokemusten ja tuomaroinnin kautta.

Uutta vapaaohjelmaa sai treenata PALJON. Mutta rakastin sitä. Voimistelu on ollut aina mulle ykkönen ja sitä tehdessä kaikki muu unohtuu!
Uutta vapaaohjelmaa sai treenata PALJON. Mutta rakastin sitä. Voimistelu on ollut aina mulle ykkönen ja sitä tehdessä kaikki muu unohtuu!
Taas lautailemassa! Tää on muuten kivaa. Viime talvena ei ehtinyt, täytyy korjata tilanne ensi talvena.
Taas lautailemassa! Tää on muuten kivaa. Viime talvena ei ehtinyt, täytyy korjata tilanne ensi talvena.
Kunto lähti kiristymään nätisti, mutta hidastui nopeasti.
Kunto lähti kiristymään nätisti, mutta hidastui nopeasti.
Uuden vapaaohjelman treenauksen huomasi myös muualla kuin lihaksissa. Ohjelmassa pyörittiin lattialla hieman enemmän ja tulos oli tämä.
Uuden vapaaohjelman treenauksen huomasi myös muualla kuin lihaksissa. Ohjelmassa pyörittiin lattialla hieman enemmän ja tulos oli tämä.

Halusin kilpailla heti keväällä uudestaan, sillä tiesin sieltä olevan mahdollista päästä EM -kilpailuihin. Näin tähtäimeksi otettiin huhtikuun Fitness Classic ja pian olin taas valmistautumassa kilpailuihin. Huomasin tuolloin, että kroppa ei ottanut enää yhtä hyvin vastaan dieettiä, mutta treenit kulkivat ja motivaatio oli kova. Saimme myös uuden vapaaohjelmaidean nopeasti ja sitä tehdessä mielessä oli vain EM- karsintojen voitto ja EM-kilpailut. Halusin näyttää olevani kansainvälisen tason kilpailija.

Treeneissä riitti virtaa, niiden jälkeen ja varsinkin illalla saattoi kyllä energia loppua.
Treeneissä riitti virtaa, niiden jälkeen ja varsinkin illalla saattoi kyllä energia loppua.
Sain kunnian olla vuoden sisään jo toisen kerran ESS:n kannessa. En ole koskaan pelännyt sanoa tavoitteitani ääneen ja välillä olen saanut siitä aika paljon kuraa niskaan. En oikein ymmärrä miksi niitä tavoitteita ei voisi sanoa ääneen? Silloin niistä tulee itsellekin paljon konkreettisempia ja mitä sitten jos et saavutakaan tavoitettasi? Asetat varmaan uuden ja lähdet tavoittelemaan sitä. Näin ainakin itse olen tehnyt, ja välillä olen onnistunutkin.
Sain kunnian olla vuoden sisään jo toisen kerran ESS:n kannessa. En ole koskaan pelännyt sanoa tavoitteitani ääneen ja välillä olen saanut siitä aika paljon kuraa niskaan. En oikein ymmärrä miksi niitä tavoitteita ei voisi sanoa ääneen? Silloin niistä tulee itsellekin paljon konkreettisempia ja mitä sitten jos et saavutakaan tavoitettasi? Asetat varmaan uuden ja lähdet tavoittelemaan sitä. Näin ainakin itse olen tehnyt, ja välillä olen onnistunutkin.

Kevään 2013 kilpailut lähestyivät ja fiilis oli erittäin hyvä. Annoin treeneissä kaikkeni ja treenien ulkopuolella koitin keskittyä kilpailuihin mahdollisimman hyvin. Kunto ei kiristynyt kuitenkaan aivan odotetusti, vaikka tein treenejäkin hieman enemmän. Näin jälkeenpäin tiedän kuitenkin missä kiikasti – minulla oli liikaa stressiä. Stressiä yhtäaikaisesti opiskeluista, töistä, muutosta, epävakaasta parisuhteesta ja kilpailuun valmistautumisesta. Onnistuin myös jättämään sormeni 2 viikkoa ennen kilpailuja 20 kilon käsipainon ja käsipainotelineen väliin. Onneksi kiva Mehiläisen lääkäri liimasi ja teippasi sormen kiinni, ja sanoi että nyt otat rennosti kilpailuihin asti ja voitat ne. Pari päivää annoin sormen huilata ja sitten olin jo käsilläni. Hyvin se kesti!

Eevsku erään treenikerran jälkeen. Opetus - älä heitä painoja telineeseen kovan sarjan jälkeen vaan laita ne rauhassa takaisin paikoillee.
Eevsku erään treenikerran jälkeen. Opetus – älä heitä painoja telineeseen kovan sarjan jälkeen vaan laita ne rauhassa takaisin paikoillee.
Todistetusti myös koulussa! Ei tästä kyllä sitä ehkä huomaa jollei tunne Vierumäkeä. Mutta koulussa olin. Hah.
Todistetusti myös koulussa! Ei tästä kyllä sitä ehkä huomaa jollei tunne Vierumäkeä. Mutta koulussa olin. Hah.
Hullu mikä hullu. Kävin aamulenkeillä myös kovimmilla pakkasilla, tässä taisi olla ennätys ja hieman yli -20. Kunnolla päälle ja hyvin tarkeni!
Hullu mikä hullu. Kävin aamulenkeillä myös kovimmilla pakkasilla, tässä taisi olla ennätys ja hieman yli -20. Kunnolla päälle ja hyvin tarkeni!
Kuvausten jälkeen pari viikkoa ennen kilpailuja. En ollut tyytyväinen kuntooni, mutta sillä oli mentävä ja tein vielä viimeiset viikot täysillä töitä!
Kuvausten jälkeen pari viikkoa ennen kilpailuja. En ollut tyytyväinen kuntooni, mutta sillä oli mentävä ja tein vielä viimeiset viikot täysillä töitä!

Muutama päivä ennen kevään kilpailuja muistan olleeni aivan loppu. Kävin aamulla hierojalla ja toivoin pystyväni menemään vielä hiomaan vapaaohjelmaani hetkeksi. En pystynyt. Hierojan jälkeen olo oli kamala, ilmeisesti stressi lähti purkautumaan vihdoin kevennetyn viikon vuoksi (viikko ennen kilpailuja kevennetään treenejä) ja menin vain kotiin makaamaan sohvalle. Stressasin, jännitin ja mietin jo hetken etten pysty kilpailemaan muutaman päivän kuluttua. En ollut ikinä ennen kokenut mitään tuollaista. En ole hirveä jännittäjä, ja hallitsen usein oikein hyvin tunteeni, sekä tunnen kroppani. Nyt en tiennyt ollenkaan mitä tapahtuu, mutta onneksi seuraavana päivänä olo oli jo parempi.

Kaikesta huolimatta halusin kilpailla ja onnistua niin paljon, että räjäytin potin Fitness Classicissa Helsingissä, joka toimi samalla EM-karsintakilpailuna. Fiilis oli vapaaohjelmasuoritukseni jälkeen yhtä korkealla, kuin ensimmäistä kertaa kisatessani. Tiesin taas miksi tätä teen, ja kaikki ne viimeisten viikkojen treenitunnit ja diettipäivät oli pyyhitty pois verkkokalvoilta. Tätä minä halusin. Fysiikkakierros jännitti, koska tiesin ettei kuntoni ole yhtä hyvä kuin aiemmin ja vastus oli kova. Lopputuloksena oli kuitenkin kilpailujen 1. sija ja paikka EM -kilpailuihin Espanjaan 2 viikkoa Suomen kilpailujen jälkeen. Tavoite saavutettu, olin onnellinen.

Mitä tapahtuu kilpailupäivän aamuna? Lisää väriä pintaan, tukka kikkuralle ja naamaan meikki joka näkyy katsomon viimeiseenkin riviin. Sitten swarovskin kristalleilla koristellut asut päälle ja lavalle. Onhan tää puuha ihanan tyttömäistä, ja pari kertaa vuodessa toteutettuna jopa oikein kivaa!
Mitä tapahtuu kilpailupäivän aamuna? Lisää väriä pintaan, tukka kikkuralle ja naamaan meikki joka näkyy katsomon viimeiseenkin riviin. Sitten swarovskin kristalleilla koristellut asut päälle ja lavalle. Onhan tää puuha ihanan tyttömäistä, ja pari kertaa vuodessa toteutettuna jopa oikein kivaa, vaikka joku voikin hieman katsoa tätä lajia kieroon!
sefiilis
Tämä fiilis. En ikinä unohda.

Tästä voit katsoa vapaaohjelmani Youtubesta: Eveliina Tistelgren Fitness Classic 2013 . Nyt kun tuota katsoo, niin olisi kyllä niin paljon korjattavaa. Mutta muistan nauttineeni esiintymisestä aivan täysillä, ja kokonaisuudessaan ihan onnistunut ohjelma.

Breakfast of the champion. Kämpin brunssilla kisapäivän jälkeen, ja muistan pyörineeni tuolta pois. En pystynyt syömään loppupäivänä yhtään mitään.. Mutta oli hyvä brunssi!
Breakfast of the champion. Kämpin brunssilla kisapäivän jälkeen, ja muistan pyörineeni tuolta pois. En pystynyt syömään loppupäivänä yhtään mitään.. Mutta oli hyvä brunssi!

Seuraavat kaksi viikkoa menikin aivan laput silmillä, ja pelkästään EM -kilpailulava mielessä. Oli oltava parempi, kireämpi ja loistavampi. Ei paljoa jäänyt aikaa hoitaa koulua, töitä tai ihmissuhteita. En oikeastaan muuta muista tuolta ajalta, kuin treenaamista, kehonhuoltoa ja kilpailuihin keskittymistä. Kai sitä jotain koulujuttuja ja töitäkin tuli kuitenkin tehtyä, sillä amatööriurheilijana vapaaviikkoihin ei ole juurikaan mahdollisuutta.

kuva 2 (8)

Viimeinen aamulenkki ennen Espanjaan lähtöä. Fiilis oli katossa!
Viimeinen aamulenkki ennen Espanjaan lähtöä. Fiilis oli katossa!

EM -kilpailuihin lähdin hieman paremmalla fysiikalla, ja tuo reissu on yksi ikimuistoisimmista ikinä. Mukana oli valmentajat ja muutama tiimikaveri, sekä muutenkin noin parikymmentä suomalaista fitnessurheilijaa. Santa Susanna oli erittäin kaunis paikka ja kilpailut hyvin järjestetyt. Sain viettää hotellissa muutaman päivän nauttien auringosta uima-altaalla ennen kilpailuja, sillä taisimme mennä paikanpäälle jo keskiviikkona ja oma alkukilpailuni järjestettiin vasta lauantaina. Noihin muutamaan päivään mahtui myös kevyttä treeniä, kuvauksia ja muiden kilpailujen katsomista. Viimeinen päivä ennen kilpailua meni hieman koomassa, sillä energiat olivat vähissä ja lisäksi jännitys hiipi hiljalleen esiin.

kuva 5 (3)

Siinä oli pari palikkaa.
Siinä oli pari palikkaa. Oikeanpuoleiset kuuluvat Pajusen Piialle.
Behind the scenes.
Behind the scenes.

Kilpailupäivän olo oli mahtava ja odotin pääsyä lavalle! Alkukilpailun jälkeen ilmoitettiin kuusi parasta, jotka olisivat seuraavan päivän finaalissa. Sekä minä, että valmentajat olimme varmoja siitä, että olisin finaalikuusikossa. Toisin kävi, ja muistan tuon fiiliksen edelleen hyvin vahvasti – en uskonut korviani, en halunnut sen olevan totta ja odotin vain että joku tulisi sanomaan että tuloksissa on virhe. Onneksi en tuossa kohtaa saanut kuulla, että minun ja kuudennen kilpailijan välillä oli vain yksi piste. Pakkasin kamani ja lähdin samantien yksin hotellille. Itkemään.

Itkin pari tuntia, jonka jälkeen päätin lopettaa. Ensin maailmanlopulta tuntunut finaalista putoaminen saisi nyt jäädä – miksi ihmeessä piiskaisin itseäni lisää, kun en asialle enää mitään voinut? Seuraava päivä menikin mukavasti muutaman muun kilpailijan kanssa aurinkoisessa Barcelonassa. Sitten olikin aika lähteä kotiin ja vaikka toki tämä tulos ei ollut se mitä lähdin hakemaan, niin yritin palata kotiin tyytyväisenä omaan panokseeni kevään kilpailuissa. Uusia kilpailuja tulee kyllä!

Floridassa! Eikun Barcelonassa.
Floridassa! Eikun Barcelonassa.

Paluu kotiin ja arkeen oli taas hieman karu. Sitä tulee elettyä niin täysillä pelkkää urheilua ja kilpailuja varten, että hetkeksi kaikki muu unohtuu. Kilpailujen jälkeinen aika oli minulle ehkä elämäni vaikeinta aikaa, sillä pitkä parisuhde loppui ja muutin nopealla aikataululla Lahdesta Helsinkiin.

Kotiin palasi kyllä hieman väsynyt tyttö.
Positiivinen asenne vei eteenpäin, vaikka väsymys ja kevään epäonnistumiset olivat aika suuria. Noista silmistä paistaa kuitenkin tuo väsymys läpi, vaikka koitankin hymyillä.

EM -kilpailuista jäi niin paljon hampaankoloon, että halusin päästä nopeasti yrittämään parempaa suoritusta. Otimme seuraavan syksyn SM -kilpailut tähtäimeksi, vaikka takana oli jo viidet kilpailut vuoden sisään. Se on aika paljon tässä lajissa ja vielä naiselle, jonka kroppaa ei ole luotu olemaan niin vähärasvaisessa tilassa. Mutta mähän päätin, että pystyn siihen.

Koitin ravita kroppaa heti mahdollisimman hyvin, jotta se palautuisi nopeasti.
Koitin ravita kroppaa heti mahdollisimman hyvin, jotta se palautuisi nopeasti.

Heti dietin alkuun tulin kipeäksi, ja se jatkui monta viikkoa. Kilpailuvalmistautuminen oli muutenkin tällä kertaa paljon lyhyempi, joten aikaa ei olisi ollut hukattavaksi. Jatkoin kuitenkin valmistautumista ja paranemisen jälkeen treenit sujuivat taas hyvin, ainakin hetken aikaa.

Vaikka treenejä ja töitä oli paljon, sekä lisäksi suoritin kesäopintoja, muistan kaikista huolimatta viime kesästä paljon ihania asioita. Olin paljon mökillä, nautin auringosta ja näin perhettä sekä ystäviä.

Taas mökillä! Ja temppuilemassa tietenkin.
Mökillä! Ja temppuilemassa tietenkin.
Kuvausjuttuja Antin kanssa. Aloitin yhteistyön Spartan Gearin kanssa viime kesänä.
Kuvausjuttuja Antin kanssa. Aloitin yhteistyön Spartan Gearin kanssa viime kesänä. Kuvattiin myös Fitlabiin treenivideoita.
Valmentamassa voimistelijoita Italiassa, ja valmentajat voimistelivat myös paljon itse. Ihana reissu, vaikka töissä olinkin!
Valmentamassa voimistelijoita Italiassa, ja valmentajat voimistelivat myös paljon itse. Ihana reissu, vaikka töissä olinkin!
Parin ystävän kanssa käytiin vierailemassa myös musiikkivideon kuvauksissa. Meidät voi bongata Asteen Spaceman videolta.
Parin ystävän kanssa käytiin vierailemassa musiikkivideon kuvauksissa. Meidät voi bongata Asteen Spaceman videolta. Ihana Laura <3
Mökillä. Luonnossa on ihmisen paras olla.
Mökillä. Luonnossa on ihmisen paras olla.

Nopeasti tuli se aika, kun tajuttiin, että nyt tulee hieman kiire päästä kuntoon. Tein syksyn kilpailuihin enemmän töitä kuin koskaan aiemmin. Se ei kuitenkaan riittänyt. Kroppani ei ollut palautunut tarpeeksi, enkä päässyt niin hyvään kuntoon, kuin olisin toivonut. Vapaaohjelma sujui kuitenkin hyvin, ja hävisin Suomen mestaruuden vain pisteellä. Se piste tarkoitti kuitenkin myös sitä, etten saisi paikkaa MM-kilpailuihin. Taas tuli kylmää vettä niskaan.

sm2
SM 2. 2013. Hymyilin, mutta olin pettynyt. Luonteeni ei anna periksi, ja vain voitto kelpaa. Jonkin aikaa tästä palauduttua olin kuitenkin tyytyväinen suoritukseeni ja erittäin ylpeä siitä, että kaikista vaikeuksista huolimatta nousin lavalle ja tein hyvän vapaaohjelman.
IMG_6583
Loppukesästä jäi muistoksi myös kivoja kuvia. Kiitos Mike Siren.

Tässä vielä syksyn vapaaohjelmasuoritus. Ohjelman teema ja runko oli sama, viimeinen musiikki ja koreografia hieman eri. Eveliina Tistelgren vapaaohjelma SM 2013

Jälkeenpäin olen tyytyväinen, etten päässyt MM -kilpailuihin. En olisi halunnut mennä sinne, koska en ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa. Lisäksi pitkitetty kilpailukausi olisi tehnyt enemmän hallaa kropalleni. Nyt oli vihdoin aikaa antaa sille lepoa ja koittaa saada kaikki toimimaan normaalisti. Oli myös aika hoitaa opintoja ja ihmissuhteita. Muutin syksyksi Vierumäelle, ja sainkin käytyä koulua erittäin hyvin. Olen muutenkin kyllä ollut koko ajan ihan aikataulussa opintopisteiden suhteen, vaikka moni sitä epäileekin. 😉

IMG_6802
Vierumäki ja ystävät. <3

IMG_6804

Näin syksyllä erityisen paljon perhettäni ja ystäviäni, ja siinä mielessä se oli aivan ihanaa aikaa, vaikka olikin hieman palautumisongelmia rankan vuoden jäljiltä. Treenit sujuivat kuitenkin pääasiassa hyvin, ja varsinkin voimapainotteiset treenit kulkivat. Suunnittelin kovaa vauhtia jo seuraavia kilpailuja ja uutta valmistautumiskautta. Mitä voisin tehdä paremmin? Mitä haluan kehittää? Mitä se vaatii?

Syksyllä oli aikaa myös uusille projekteille, kuten Kahvakuulaohjaajakoulutus.
Syksyllä oli aikaa myös uusille projekteille, kuten Kahvakuulaohjaajakoulutus.

Vaikka Vierumäki ja ihmiset siellä ihania ovatkin, niin hieman raskaaksi kävi puolen vuoden matkustelu tavaroiden kanssa ympäri Suomea. Kävin töissä Lahdessa ja välillä Turussa, sekä Helsingissä. Myös Tampereella tuli vierailtua treenileirien merkeissä. Vierumäki-Lahti-Tampere-Turku-Helsinki. VR tuli ainakin tutuksi!

Jouluksi pääsin onneksi rauhoittumaan perheen luo ja oli aika päättää seuraavan kevään kilpailujen suhteen. En oikeastaan edes miettinyt asiaa sen kauemmin, vaan halusin tietenkin päästä kilpailemaan ja parantamaan edellisen kevään EM -sijoitusta. Joulun jälkeen alkoikin täysi focus taas kevääseen. Siitä lisää seuraavassa tekstissä.

9 kommenttia

  1. Jälleen tosi hyvä teksti! 🙂 Näitä on kyllä ollut tosi mukava lukea. Ja paljon onnea Karjalan kovin karsinnoista! Hyvin vedetty! Nyt vaan treeniä kisoja varten 🙂

    1. Kiitos paljon Maisku, kiva kun luit!

      Ja kiitos tsempeistä, nyt tosiaankin paljon vain treeniä ja katsotaan miten tämän tytön käy. 😀

  2. Tosi mielenkiintoista luettavaa.. Tässä tulee ihan sellainen fiilis, kuin katselisin jotain sarjaa ja en malta odottaa seuraavan jakson ilmestymistä. 🙂

    Jään innolla odottamaan seuraavaa ”jaksoa”!

    Ihanaa kesää!

  3. Moi!

    Tätä sun tarinaa on kyl mukava lukea. Ja vaikket tällä hetkellä ole kisaamassa missään fysiikkalajissa, toivoisin oikeasti näkeväni sut vielä. Sen verran lahjakkaasta tytöstä oli kyse. Sulla on todella hyvä rakenne, mahtavat reidet, sekä selkä ja näiden lisäksi näytät oikeasti nauttivan vapaa-ohjelmistasi ja akrobatian treenaamisesta.

    Tietenkin välivuosi on aivan paikallaan, kun sun kisatahti on ollut aika tiuha. Itse kuitenkin toivon, ettet kokonaan olisi lajia vaihtamassa, vaikka nykyinen ”fitness-buumi” on voinut intoa latistaa. Jokainen sijoituksesi on kuitenkin ollut hieno, ei ihan jokainen pääse MM-kisoihin tai edes EM-skaboihin edustamaan omaa maataan. =)

    Tässä myös yhden aika merkittävän suomi-bodaus henkilön mielipide:
    ”Ja on muuten lahjakas tyttö, tulee viemään vielä monia kisoja ihan KV-tasollakin.”

    Ja jos joskus törmätään livenä niin voin sanoa ihan samat sanat kuin tässä. Sulla on nimittäin asenne ja fysiikka kohdallaan =)

    1. Suurkiitos kommentistasi! Pistit mut kyllä pohtimaan.

      En sano koskaan ei koskaan, ja kyllähän mulla vielä jäi hampaankoloon nuo kv-sijoitukset. Mutta katsotaan mitä tässä nyt käy ja miten kroppa palautuu viime vuosista! Haluan urheilla ja kilpailla, se on varmaa.

      Nuo sanat tuntui tosi hyvältä, kiitos vielä kerran.

  4. Aloitin jo kirjoitusta monta kertaa mutta mikään ei tuntunut oikealta. Sanon vain että olet niin mielettömän upea urheilija isolla u:lla!
    Ihanaa kesää!

Kommentointi on suljettu.