fbpx

Okei, oletko valmis? Olisi viimeisen osan aika. Sen tulo kestikin hieman, sillä ensinnäkin näillä ihanilla kesäsäillä ei ole huvittanut viettää aikaa tietokoneella. Toisekseen, minun on ollut pakko hieman vielä miettiä ja koota ajatuksiani tästä vuodesta. Ei ole ollut helppo vuoden alku, tai oikeastaan kokonaan viimeiset 12 kuukautta (toukokuu 2013- toukokuu 2014) olivat jollain tapaa erityisen raskaita. Nyt alkaa hiljalleen palaset loksahtamaan kohdalleen! Kolmanneksi – tuntuu jotenkin haikealta kirjoittaa tämä viimeinen osa! Hahah! Ihan kuin tähän loppuisi jotain. Mutta eihän se niin ole! Tämä on kuin tavallaan yhden tarinan yhteenveto, ja samalla uskallan sanoa, että uusi tarina on jo alkanut ja odotan erittäin innolla mitä kaikkea se tuo tullessaan!

Keväälle mahtui paljon hienoja ja mahtavia juttuja, vaikka kilpailuvalmistautuminen ei nappiin mennytkään. Uusia työkuvioita, uusi ympäristö ja koti Helsingissä, uusia mahdollisuuksia ja yhteistyökumppaneita. Kiitollinen kaikista näistä.
Keväälle mahtui paljon hienoja ja mahtavia juttuja, vaikka kilpailuvalmistautuminen ei nappiin mennytkään. Uusia työkuvioita, uusi ympäristö ja koti Helsingissä, uusia mahdollisuuksia ja yhteistyökumppaneita. Kiitollinen kaikista näistä.

Jos hyppäsit mukaan lukemaan tarinaani vasta nyt, niin tästä löydät tekstin ensimmäisen osan ja tästä toisen osan.

Noniin. Lopetin siis edellisen tekstin viime jouluun. Vietin joulun perheen kanssa ja muistan kuinka pohdin, että mitähän ensi vuosi tuo tullessaan. Olin juuri pari kuukautta asunut takaisin taas Vierumäellä opistolla, mutta jostain syystä se ei vain toiminut. Kuten jo kerroin, niin jouduin matkustelemaan töiden puolesta paljon, ja se oli aika haastavaa, kun minulla ei ollut omaa autoa käytössä.

Vierumäkihän olisi ollut muuten puitteiltaan aivan loistava paikka. Olimme juuri ideoineet syksyllä luokkakaverini kanssa mahdollisesta opinnäytetyöprojektista, jossa tulisimme tekemään tutkimusta fitnessurheilua koskien. Tein paljon ajatustyötä ja suunnittelua tulevaa kisakauttani varten ja tarkoitus olikin käyttää minua yhtenä projektimme tutkittavana.

Vierumäki ja kaksi sekopäätä. Pekko, kuten lupasin niin näitä kuvia julkaistaan! :D
Vierumäki ja kaksi sekopäätä. Pekko, kuten lupasin niin näitä kuvia julkaistaan! 😀

 

Halusin kaiken menevän nappiin ja olin valmis kehittymään urheilijana niin paljon kuin mahdollista. Tavoitteena oli kehittää ominaisuuksia vapaaohjelmaani varten, ja teinkin paljon töitä sen eteen. Kävin tanssiopetuksessa saadakseni sulavuutta liikkeisiin, tein joogaa liikkuvuuden parantamiseksi, sain valmennusta telinevoimisteluvalmentajalta (kiitos Markus / Taitoliikuntakeskus), jotta oppisin uusia vaikeampia akrobatialiikkeitä ja tein räjähtävyys- sekä nopeusharjoituksia saadakseni niitä vapaaohjelmaani. Nuo kaikki olivat minulle erittäin mieluisia ja odotinkin innolla sitä miten saan nuo ominaisuudet esille kevään vapaaohjelmaan. Vapaaohjelman tekeminen ja esittäminen on ollut alusta asti minulle se paras juttu fitneksessä. Lihasmassaa minulla oli jo tarpeeksi, joten kuntosalilla tarvitsi lähinnä keskittyä fysiikan hiomiseen. Kuulostaa kivalta ja helpolta, mutta se on kyllä kaikkea muuta ja nyt varsinkin näin jälkeenpäin mietittynä tuo oli juuri se mikä ei minulle sovi ollenkaan. Minua ei yksinkertaisesti motivoinut yhtään mennä kuntosalille hiomaan lihasteni muotoja. Hakemaan tuntumaa johonkin tiettyyn lihasryhmään. En todellakaan sano, että se on jollain tapaa huono tai väärä tapa treenata, mutta minua se ei vain valitettavasti motivoi.

Joo, en väitä etteikö olisi hienoa saada myös niitä ulkoisia tuloksia, mutta se ei vain valitettavasti ole minulle tällä hetkellä tarpeeksi suuri motivaattori kilpaurheiluun.
Joo, en väitä etteikö olisi hienoa saada myös niitä ulkoisia tuloksia, mutta se ei vain valitettavasti ole minulle tällä hetkellä yksistään tarpeeksi suuri motivaattori kilpaurheiluun.

Tuon kuntosalilla treenaamisen motivaatiopuutteen huomasin siis vasta alkuvuodesta, kun siellä piti käydä kuitenkin treenit tekemässä 3-4 kertaa kaiken muun treenin lisäksi. En antanut sen kuitenkaan häiritä, vain tein tottakai kaikki vaaditut treenit kuten piti. Näin jälkeenpäin on helpompaa aina analysoida omaa ajattelua, ja muistan kuitenkin sen, etten saanut niistä treeneistä sitä urheilun tuomaa hyvää fiilistä ja sinne salille meneminen ei enää ollut niin mahtavaa. Sinne oli vain mentävä ja treenit tehtävä, koska laji sitä vaati.

Kuntosalilla treenin jälkeen. Ei nyt kovin iloiselta näytä. :D Oli mulla oikeasti nyt ehkä vähän kivempaa kuin mitä kuva antaa ymmärtää, mutta ehkä tämä tuo esille pointtiani.
Kuntosalilla treenin jälkeen. Ei nyt kovin iloiselta näytä. 😀 Oli mulla oikeasti nyt ehkä vähän kivempaa kuin mitä kuva antaa ymmärtää, mutta ehkä tämä tuo esille pointtiani. Fysiikkalajeihin treenatessa kilpailuun valmistautuminen on välillä pelkkää tahdonvoimaa, kun väsymys ja kalorivaje käyvät suuriksi.

Palasin tammikuussa vielä hetkeksi Vierumäelle vain todetakseni, että en tosiaan tunne oloani siellä kotoisaksi. Treenimahdollisuudet oli loistavat ja yritin vain miettiä, että se on minulle nyt paras mahdollinen paikka olla. Asuminenkin oli edullista ja koulu viereisessä rakennuksessa. Mutta en vain viihtynyt. Tiedättekö sen tunteen, kun asiat tuntuu oikealta ja on sellainen flow päällä? Nyt se oli kadonnut täysin.

Sain ehdotuksen tulla Helsinkiin töihin helmikuussa. Olen ehkä jopa tunnettu spontaaniudestani ja kävin ehdotuksesta seuraavalla viikolla katsomassa kämppää työpaikan läheltä. Asuntonäytössä oli lisäkseni varmaan 25 muuta, sillä se oli erittäin hyvällä paikalla ja suht ”edullinen” (ei tosiaan, mutta joo Helsingin hintoihin). Päätin, että haluan tuon asunnon ja muuton Helsinkiin. Samalla viikolla minulla oli jo avaimet tuohon asuntoon. Tai tähän asuntoon missä tälläkin hetkellä olen. Asioilla on tapana mennä juuri niinkuin on tarkoitettu, joten eikun muuttamaan Helsinkiin.

kuva 1 (11)
Uusi työ ja uusi kaupunki houkuttelivat, joten otin haasteen vastaan.

Äkkilähtö Vierumäeltä ja täysikäännös taas elämässä. Opiskelut sai jäädä hetkeksi hieman sivuun ja siirryin käytännössä hetkessä yrittäjäksi ja muutin yksin Helsinkiin. Hetkeäkään en ole katunut, vaikka helppoa ei ole ollut. Yrittäjyydessä on yllättävän paljon kaikkea mietittävää ja tehtävää, eikä tässä kaikessa auta yhtään se, että olen luonteeltani ”minä itse” – eli minun on vaikea ottaa vastaan apua muilta. Pikkuhiljaa olen opetellut ja oppinutkin, kaikkea ei tarvitse osata ja tehdä yksin.

Tämän kaiken muutto -ja elämänmuutosrumban ohella valmistauduin siis täyttä vauhtia kevään Fitness Classic kilpailuihin ja ajatuksissani erityisesti kevään EM kilpailut. Otinko taas liian ison palan kakkua purtavaksi? Ehkäpä kyllä. Mutta selvisin siitäkin ja opin taas niin paljon tuosta kaikesta, että kaikki oli kyllä sen arvoista.

Jaksaa jaksaa. Tässä vaiheessa jaksoi vielä! Helsingin duunien lisäksi kävin vetämässä pari koulutusta keväällä Turussa Spartanilla ja aamutreenit tehtiin ennen pitkiä päiviäkin.
Jaksaa jaksaa. Tässä vaiheessa jaksoi vielä! Helsingin duunien lisäksi kävin vetämässä pari koulutusta keväällä Turussa Spartanilla ja aamutreenit tehtiin ennen pitkiä päiviäkin.

Myönnän, että olin aika väsynyt maaliskuussa. En halunnut myöntää sitä itselleni, enkä muille ja halusin vain niin kovasti haluta mennä kilpailuihin. Halusin haluta jotain? Enkö oikeasti halunnut? Olen sitä koittanut miettiä ja analysoida näin jälkeenpäin. En tainnut tehdä hommaa enää koko sydämelläni. Se jokin oli täysin kadoksissa. Kun mietin kilpailuja, niin en saanut sellaista samanlaista fiilistä kuin aiemmin – perhosia vatsanpohjaan ja tunnetta, että tämä on 100% minun juttuni. En nähnyt itseäni lavalla, vaikka kuitenkin sinne olin koko ajan menossa ja halusin valmistautua kilpailuihin. Aiemmin olin pystynyt kuvittelemaan tulevat kilpailut ja näkemään itseni suorittamassa vapaaohjelmaa ja näkemään ja tuntemaan sen fiiliksen, kun onnistuu. Minusta henkinen puoli urheilussa on vähintään yhtä tärkeä (jopa tärkeämpi) kuin fyysinen, joten olin kyllä hieman ihmeissäni ja huolissani tästä. Mutta kun on päättänyt tehdä jotain, eikä luonne anna periksi luovuttaa, niin loppuun saakkahan on mentävä.

Treenin jälkeen ehkä noin kaksi viikkoa ennen kisoja. Väsynyt ja onnellinen. NOUP. Vain väsynyt.
Treenin jälkeen ehkä noin kaksi viikkoa ennen kisoja. Väsynyt ja onnellinen. NOUP. Vain väsynyt.

No mitäs sitten kävikään? Kilpailuja ei tullutkaan. Mieli ja kroppa pisti vastaan, vaikka tein kyllä parhaani loppuun saakka. Kuume kahta päivää ennen kisoja viimeisteli kaiken – nyt olisi ensimmäistä kertaa aika antaa periksi. Voin sanoa, että tuo päätös on ollut ehkä yksi elämäni vaikeimmista ikinä. Kiitos kaikille teille, jotka olitte tukenani tuona viikonloppuna – tiedätte kyllä ketä olette.

Kun mikään ei riitä. En mielestäni ollut lähelläkään sitä kuntoa, minkä olisin halunnut saavuttaa.
Kun mikään ei riitä. En mielestäni ollut lähelläkään sitä kuntoa, minkä olisin halunnut saavuttaa.

Kilpailuviikonloppu meni ja eniten hämmennyin omista tuntemuksistani siitä, että olin tavallaan onnellinen vahvuudestani olla menemättä lavalle. Olin onnellinen myös muiden kilpailijoiden puolesta, sillä tiesin tasantarkkaan miltä heistä tuntuu – olinhan kokenut tuon saman aiemmin monta kertaa. Nyt tiesin, että en itse olisi saanut sitä fiilistä, vaikka olisin voittanut koko kilpailun. Aloin miettimään, että olisiko se tehnyt minusta onnellisempaa, jos olisin vaikka päässytkin EM kilpailuihin ja menestynyt siellä. Ehkä hetkellisesti kyllä, mutta pitkällä tähtäimellä ei. Ei siis millään tapaa oikeat lähtökohdat henkisesti lähteä kilpailemaan.

Joku lähetti minulle tällaisen, kun makasin sängyn pohjalla. Kiitos siitä.
Joku lähetti minulle tällaisen, kun makasin sängyn pohjalla. Kiitos siitä.

Tuon viikonlopun jälkeen putosin kyllä kovaa ja korkealta alas, sillä koko ajatusmaailmani oli muuttunut huomaamattani erilaiseksi ja nyt oli jotenkin osattava kasata kaikki ajatukset yhteen. En tiennyt yhtään mitä ihmettä seuraavaksi tapahtuu ja olo oli samaan aikaan tyhjä ja toisaalta tiesin, että pian se oikea suunta löytyy kun vain malttaa odottaa. Ajatukset pomppivat aivan ympäriinsä. Aloitanko tähtäämään vuoden päähän fitneksen EM kilpailuihin? Menisinkö sittenkin jo syksyllä (kyllä – tämä oli tyhmin ajatus ikinä)? Haluanko enää kilpailla fitneksessä? Mitä haluan saavuttaa?

Vastaukseni näihin oli selvä sen osalta, että haluaisin kilpaurheilla ja mahdollisimman ammattimaisesti vielä niin pitkään kuin pystyn. Halu kehittyä urheilijana oli päivänselvää ja johonkin se kaikki palo treenaamiseen ja itsensä ylittämiseen on saatava purkaa. En vain tiennyt, että mihin.

Kilpailuvalmistautumisesta jäi kuitenkin taas kivoja muistoja mm. erilaisten kuvausten kautta.
Kilpailuvalmistautumisesta jäi kuitenkin taas kivoja muistoja mm. erilaisten kuvausten kautta.
Kuvaukset mm. näitä sivujani varten järjestettiin pari viikkoa ennen kisoja. Kuvat ovat ihania, mutta muistan kuinka väsynyt olin. Haluan olla se energinen Eevsku aina! Siitä en enää toivottavasti joudu tinkimään.
Kuvaukset mm. näitä sivujani varten järjestettiin pari viikkoa ennen kisoja. Kuvat ovat ihania, mutta muistan kuinka väsynyt olin. Haluan olla energinen ja iloinen itseni aina! Siitä en enää toivottavasti joudu tinkimään.

Pääsiäisen jälkeen eksyin ystävän ehdotuksesta käymään crossfit salilla kokeilemassa treeniä, ja siitä päivästä eteenpäin ei ole ollut yhtään päivää, kun en olisi ollut motivoitunut tai onnellinen siitä, että minulla on mahdollisuus urheilla. Tajusin samantien mikä oli hetken aikaa ollut kadoksissa – oikea palo treenaamiseen. Toki tähän vaikuttaa moni asia, ja mm. se, että ei tarvitse treenata miinuskaloreilla. Mutta eniten se, että minua motivoi urheilijana ominaisuuksien kehittäminen ja kovaa treenaaminen ilman että tarvitsee miettiä miltä minä näytän. Ei sillä ettenkö välittäisi ulkonäöstäni – tottakai välitän ja haluan tälläkin hetkellä saada siihen muutosta, mutta se ei ole todellakaan ykkösasia. Tällä hetkellä uskon siihen, että ”oikea” ulkonäkö seuraa kyllä perässä, kun ravinto, treeni ja lepo ovat tasapainossa ja tekee hommaa koko sydämellä. Tuon toukokuun alun jälkeen en ole kertaakaan mennyt treenaamaan siksi, että saisin pyöreämmän olkapään tai kiinteämmän takapuolen, vaan esimerkiksi siksi että saisin lisää kestävyyttä, voimaa, taitoa, tekniikkaa, räjähtävyyttä, nopeutta.. ja ONNELLISUUTTA. Olen tällä hetkellä onnellinen, iloinen ja energinen ennen treenejä, treeneissä ja treenin jälkeen. Samaa en voi sanoa kokeneeni koko ajan viimeisiltä kahdelta vuodelta fitneksen parissa. Vaikkakin sanon myös tähän väliin puolustukseksi, että onhan se lavakuntoon pääseminen mahtava tunne, ja olen toki siitä kokenut saavani myös paljon hyvää fiilistä. Se kun vaan ei ole kovin kestävää.

kuva 5 (6)
Me kisattiin Box Battlessä. Ja meillä olis superhauskaa!
kuva 3 (11)
Energia Eevsku was back. Ja taas mentiin.
kuva 2 (17)
Onks mulla kivaa? Mä muistan hyvin tarkasti otettujen kuvien sen hetken fiiliksen. Kuvien avulla on helppo palata ajassa taaksepäin.

kuva 1 (14)

Huh! Tämä ei todellakaan ollut helppo teksti kirjoittaa tai saada ajatuksiani jollain tapaa edes kirjoituksen muotoon, vaikka olen yrittänyt tätä prosessoida jo hetken aikaa. Haluan painottaa vielä paria asiaa: Tämä teksti, kuten ne aiemmatkaan, ei millään tapaa ole negatiivisuutta fitnesstä kohtaan. En kadu hetkeäkään sen lajin parissa. Sain paljon ja opin paljon, mutta se on myös jollain tasolla vienyt paljon. Kuten Ido Portal minulle Dublinissa opetti, niin ”you have to pay the price if you specialize” ja tätä olen miettinyt nyt paljon. Selitän tätä teille tarkemmin myöhemmin toisessa tekstissä.

Koska kysymyksiä on tullut paljon, niin vastaan nyt muutamaan kysymykseen vielä näin lopuksi liittyen tulevaisuuden suunnitelmiini:

– Kyllä, treenaan tällä hetkellä crossfittiä ja olen valmistautumassa kahden viikon kuluttua järjestettäviin kilpailuihin nimeltään Karjalan Kovin. Aion kertoa teille pian crossfitistä lisää, ja siitä miten koen tällä hetkellä olevani eniten urheilija koko elämäni aikana. Olen kokenut treeneissä samaa fiilistä ja onnea, kuin mitä sain fitneksessä lavalla olosta. Viimeksi eilen.

– Minulla ei tällä hetkellä ole fitnessvalmentajaa, enkä ole etsinytkään uutta. Kaikki välit ovat kunnossa entisiin valmentajiini, ja he ymmärtävät täysin tilanteeni. Ei siis valitettavasti mitään draamaa tällä saralla, vaikka osa sitä on myös kysellyt.

– En ole asettanut uutta kilpailutähtäintä fitnekseen, joten en osaa sanoa kilpailenko lajissa enää.

– En ole lajille katkera tai inhoa fitnesstä, päinvastoin. Omat tavoitteeni ja haluni kehittyä ja menestyä urheilijana ovat kuitenkin muotoutuneet erilaiseksi, kuin mitä tuo laji vaatii.

– Aineenvaihduntani ei ole tuhoutunut fitneksessä, mutta kuten aina diettaamisen sivutuotteena, niin minunkin aineenvaihduntani hidastui. Satuin vielä vetäisemään harvinaisen monta kilpailudiettiä putkeen, joten en kuvitellutkaan kroppani toimivan samalla tavalla kuin kaksi vuotta sitten. Uskon siihen täysin (ja merkkejäkin on jo näinkin nopeasti saatu), että kroppani palautuu tuosta kaikesta, kunhan vain nyt maltan ja annan sille aikaa.

Kommentointi on vapaata, mutta toivon kuitenkin ymmärrystä ja positiivisuutta itse kultakin. Tämä on minun elämäni ja minun urheilijaurani. Minun on tehtävä niinkuin sydämeni sanoo ja tämä ei todellakaan ole ollut helppoa. Kiitos kaikesta tuesta mitä olen tänä kesänä saanut, se kaikki on kullanarvoista!

Mulla oli varmasti paljon muutakin sanottavaa, mutta jätetään jotain ensi kertaan! Nyt lähden nauttimaan tuosta ulkoilmasta jonnekin, näissä teksteissä vierähtääkin aina yllättävän pitkä aika, varsinkin kun netti lopettaa yhteispelin välillä.

Kiitos kun luit!

<3

Eevsku

Total
340
Shares

45 kommenttia

  1. tosi ihana teksti ja ihana sinä! <3 oot kyllä niin inspiroiva ja mahtava tyyppi. ilolla seuraan sun urheilijauraa 🙂 kiitos näistä teksteistä ! tosi mahtavaa ollu lukea. tsemppiä kisoihin ja tulevaan!

  2. Oli kyllä hieno ja mielenkiintoinen teksti! Jotenkin mahtava lukea miten ajatusmaailmasi on muuttunut ja miten olet kasvanut urheilijana 🙂 Hurjat tsempit kisoihin, olet vahva ja rohkea mimmi!

    1. Kiitos Hilla!
      Kyllä tässä onkin ollut aika paljon työskentelemistä oman ajatusmaailman kanssa, hauskaa kun osa on seurannut matkaani koko ajan ja ”elävät” tässä mukana. 🙂

      Kiitos tsempeistäkin ja ihanaa kesää sinulle!

      Ps. Ihana blogi sinullakin! Kivoja kuvia ja hyvää tekstiä 🙂

  3. Tän takia mä oon sun isoin fani! Oon aina ihaillu sun fysiikkaa mut ennenkaikkea sun asennetta kaikkeen tähän. Mun mielestä on nimenomaan vahvuutta jättää kisaamatta jos keho niin kertoo ja siks mä ihailen sua ja sun intohimoo urheiluun 🙂 oon niin ilonen että sain kuvan sun kanssa eilen! Oon seurannu sun tekemisiä jo parisen vuotta ja sä oot suuri esikuva ja inspiraatio. Do what you do!

    P.s onko ok, jos lisään jonkun niistä kuvista esmes instagramiin?

    Terkuin se Tennispalatsityttö 🙂

    1. Hei kaunokainen!

      KIITOS ja ihanaa kun tulit moikkaamaan eilen. Tottakai voit julkaista, tägää mut siihen niin näen sen sit kans! 🙂

      Minä jatkan oman polkuni kulkemista ja toivottavasti rohkaisen sillä myös muita tekemään samoin. Koska itseämme varten me täällä eletään!

  4. Respect! Hieno teksti hienosti kirjoitettu ja hienoja ajatuksia ! Antoi itsellenikin lisää ajatuksia kun kamppailen samanlaisista ajatuksista tosin fitness ei ole lajina ..

    1. Kiitos paljon kommentistasi! Varmasti monet urheilijat miettivät samaa, jos kokee antavansa urheilulle enemmän kuin siitä saa. Ja vielä kun yleensä siitä ei hirveästi taloudellisesti hyödy. Sitten jos ei menestykään ja huomaa pistäneensä monta vuotta ”hukkaan”, niin voi hieman harmittaa. Siksi haluan tehdä jotain sellaista, mikä tekee minut koko ajan onnelliseksi, ei vain voiton tullessa. 🙂

  5. Oot kyllä ihan huikee mimmi ! 🙂 Luin kaikki nämä sun postaukset ja melkein välillä tuli ihan kyyneleet silmäkulmiin 😀 Oli huippua lukea sun ajatuksia ja tarinasi matkan varrelta. Itse olen nyt seurannut fitnessjuttuja vajaan vuoden,enkä oikein tiedä mitä mieltä olisin asiasta. Sen kuitenkin tiedän,että itse en lavalle tule koskaan nousemaan mutta arvostan kyllä niitä,jotka tekevät töitä sen eteen 🙂
    Joskus vaan on otettava uusi suunta elämässä niinkuin sä oot tehnyt 🙂
    Tsemppiä tulevaan 🙂

    1. Äh, ihania kommentteja! Kiitos myös sinulle 🙂

      Joo fitnessjuttuja on tällä hetkellä laidasta laitaan. Osaa on ihan kiva seurata ja saada sieltä inspiraatiota ja esimerkkiä, mutta osa jutuista menee myös yli. Lavalle nousijoita arvostan minäkin, mutta kun varsinkin tiedän miten paljon se vaatii, niin en tiedä voinko suositella sitä muille. Sitä täytyy ihan oikeasti haluta ja mielellään siihen olla vielä lahjakkuutta 🙂

      Kiitos tsempeistä ja toivotaan että tämä uusi suunta toimii! 😀

  6. Oot kyllä niin ihailtavan upea nainen ja sun kroppa, wow! ♥

    1. Voi kiitos Kia!

      Noissa kuvissa oleva kroppa on aikalailla tuota kisakuntoa, mikä ei ole koko vuoden kunto. Mutta hienon näköistähän se on, en sitä kiellä. Täytyy olla itseensä tyytyväinen, vaikka ei aivan rasvaton olisikaan 🙂

  7. Hyvä teksti! Jotenkin.. Tyhjentävä? Uskon, että oli vaikea laittaa ajatukset tekstiksi..

    1. Kiitos Tuula!

      Kyllä, tyhjentävä monella tapaa. Sai ikäänkuin taputella menneet ja ”virallisesti” jatkaa matkaa valitsemaani suuntaan. Ei ole helppoa, mutta harvoin haasteet ovatkaan. Niitä ei pidä pelätä 😉

  8. KIITOS <3 tää teksti tuli niin oikeeseen aikaan! Oon nyt lähemmäs pari vuotta elänyt omaa "fitnesselämää". Punninnut kaiken syömäni, tehnyt aamuöisiä aamulenkkejä ja salitreenit töiden jälkeen, purkittanut eväitä ja kaikkea mikä nyt asiaan kuuluu.
    Alkuun kaikki oli kivaa mutta nyt reilun puolen vuoden ajan oon niin täynnä tätä kaikkea…. en vaan oo uskaltanut päästää irti! oon ollut tosi vetäytynyt omiin oloihin ja voisin kuvailla olleeni ehkä jopa vähän masentunut ja surullinen…. tää elämäntapa on ollut niin rajoittavaa..
    Kunnes pari päivää sitten revin ruokavalio-ohjeet jääkaapin ovesta pois ja päätin että nyt saa riittää! Haluan sen oman minäni takaisin, iloisen, nauravaisen 22 vuotiaan tytön.
    Meinasin alkaa eilen aamuna juostessa itkemään, olo oli niin helpottunut. Juoksukin tuntu ihan eriltä kun se ei ollut "pakko". Ja mietin myös että mitähän sitä söisin aamupalaksi. Ja niin joka-aamuinen puuro vaihtuikin ruisleipään ja kanamuniin ja rahkaan. Ja kaikki nää meni ilman puntarointia.
    Oon vaan niin onnellinen kun uskalsin päästää irti. Nyt voin treenata ja palata siihen monipuolisuuteen niinkuin ennen tätä "fitness-elämää". Eli hiihtoa, salia, juoksua, uintia, pyöräilyä <3 Nyt viimeset vuodet se on ollut aamulenkki + sali… ja mitään ylimääräistä ei, koska ruoka ei riittänyt muuten. Niin huikee fiilis kun nyt voinkin treenata ihan fiiliksen mukaan ja nyt mun tekee mieli treenata tosi paljon, oon niin paljon onnellisempi jo näiden parin päivän aikana että ei mitään rajaa <3 ja kaikki mielihalut katosi samantien, kun annoin itelleni luvan lopettaa tarkan ja saman ruoan syömisen päivästä toiseen.
    Haluan olla terve, onnellinen ja urheilullinen nuori nainen. Ja just tällä hetkellä musta tuntuu että oon sitä enemmän kun ikinä ennen.
    Kiitos Eveliina <3 oot mun idoli, todellinen URHEILIJA! just sellanen mikä mäkin haluan olla. Treeniä, Lepoa ja Ravintoa terveellä suhtautumisella.
    Oot upea <3

    1. Kiitos paljon kommentistasi ja oman tarinasi jakamisesta!

      Mahtavaa että pystyn toimimaan esimerkkinä muillekin. Jatka samaa rataa ja tulet huomaamaan kuinka tuo onnellisuus ja hyvällä fiiliksellä tekeminen maksaa itsensä takaisin!

      Ihanaa kesää sinulle <3

  9. Voi hassu sinua, jos mietit tämän tekstin julkaisua. Tästä me sinua (vähänkin 😉 ) tuntevat ja seuraavat saimme juuri sen, mitä toivommekin: Eli olet nyt selvästi todella onnellinen 🙂

  10. Hieno teksti! Oli varmasti vaikea kirjottaa ja laittaa kaikki ajatukset paperille. Ja ihanaa, että oot löytänyt taas urheilun ilon! Sen kyllä huomaa susta 🙂 Uskon, että menestyt missä vaan mihin panostat. Crossfit on ihan mahtava laji. Ite kanssa sytyin heti ekalla kerralla. Jatka valitsemallas tiellä ja muista miltä tuntuu olla onnellinen. Etsi sitä uudestaan jos se alkaa kadota 🙂 Tsemppiä Karjalan Kovimpaan! You’re going to rock it!

  11. Olen iloinen, että olet löytänyt crossfitin 🙂 Itselleni tämä laji on ollut myös paras valinta, vaikka en siinä kilpailekaan. Jotenkin se yhteisöllisyys ja hyvä tsemppi lajin harrastajien kesken tuo niin paljon hyvää ettei sitä voi oikein sanoin kuvailla 🙂 Siitä saa voimaa elämän muillekin osa-alueille! Hirmusti tsemppiä Karjalan Kovimpaan, siellä nähdään! 🙂

    1. Heh, kiitos Teija! Joo tämän lajin henki on juurikin se mihin rakastuin. Se kantaa paljon pidemmälle kuin pelkästään treenisalin sisään. Kiitos kovasti ja Lappeenrannassa nähdään! 🙂

  12. Ihana! Mitähän sitä sanois, harvoin kommentoin blogeihin mitään mutta nyt on varmaan pakko :’)
    Oot ollut mulle suuri inspiraation ja motivaationlähde jo fitnesstaipaleesi alusta asti, ja olet edelleen, jopa enemmän kuin aiemmin. Sun teksteistä huokuu positiivisuus ja aitous. Itse tässä vuoden-parin saliharrastuksen lomassa olen valitettavasti ”vetänyt överiksi” jossain vaiheessa ja kadottanut kokonaan tasapainon syömisen ja treenin välillä, mutta sun tekstit on motivoineet mua hyvinvoinnin ja terveyden arvostamiseen uudella tavalla. Kiitos! Oot ainutlaatuinen. <3

    1. Voi kiitos Iiris ihanasta kommentista! Välillä täytyy vetää överiksi, jotta huomaa menneensä yli ja tajuaa hieman höllätä. Virheistä oppii 🙂 Kiitos itsellesi <3

  13. Ihan mielettömän mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu teksti! Pieni palo syttyi itsellekin kokeilla crossfittiä. Kaikkea hyvää sulle! 🙂

  14. Tänään löysin blogisi ja lueskelin vaikka kuinka pitkälle. Tästä sait uuden lukijan 🙂 Innostuin kovasti tuosta Sportsetter appista, jota mainostit, mutta se näyttää olevan saatavilla vain Helsingissä liikkuville. Harmi, kun itse asustelen Tampereella.

    1. Jei, mahtavaa Jemina! Tuo Sportsetter on kyllä hyvä keksintö, tule käymään Helsingissä niin pääset testaamaan! 😀 Ehkä he laajentavat pikkuhiljaa kun palvelu kehittyy.

  15. Olipa kyllä hyvä kirjoitus! Itse syömishäiriötaustaisena joudun aika ajoin kyseenalaistamaan motivaationi liikkumiseen. En liiku enää siksi, että haluaisin muokata kroppani ulkonäköä, vaan siksi, että haluan muokata sen ominaisuuksia. Ulkonäkö tulee sivutuotteena 🙂 kiitos tästä tekstistä, se tsemppasi mua hyvällä tavalla eteenpäin!

    1. Kiitos Ilona kommentista!
      Tärkeintä on juurikin löytää itselleen paras tapa liikkua ja syödä. Olen huomannut itse että hiljaa hyvä tulee ja pitää muistaa olla myös armollinen itselleen, joka päivä ei voi onnistua täydellisesti. Tsemppiä sinne! 🙂

  16. Hei!
    Kiitos mielenkiintoisista kirjoituksista! Itsekkin urheilullisena ihmisenä on elämässäni tapahtunut suuria muutoksia treenaamisten suhteen. Mielenkiinnon kohteet voi äkkiäkin muuttua, kuitenkin kaikella on aikansa ja maailma menee eteenpäin! Mutta onneksi se kipinä vaan aina tekemiseen löytyy…se on pääasia! Ikää kun karttuu, niin maailmankuvakin muuttuu 🙂
    Olet todella upea! Ja saavutukset huikeita, muista se!!!!

    1. Kiitos Janika kommentistasi! Joo jotenkin sitä välillä kuvittelee löytäneensä asian jossa pysyy lopun elämää, mutta pitäisi muistaa että elämä muuttuu ja itsekin kasvaa siinä mukana – näin ajatuksetkin muuttuvat 😀 Kiitoskiitos kovasti ja koitan muistaa, se on välillä vaikeaa ja täytyy kyllä aina herätellä itseään 🙂

  17. Huhuh, kylmät väreet tuli lävitseni kun luin tekstiäsi!!! siun uraa oon seurannut ihan alusta asti ja todellakin oli upea lukea nää kaikki kome tekstiä. Oot motivoinut minua viimeisinä vuosinani urheilun parissa, vaikka aivan eri lajin harrastaja olenkin. Sinulta opin sen, että kilpaurheilua ei tarvitse lopettaa vaikka jotakin intohimolajia kohtaan tulisikin yhtäkkiä tunne ” ei enää tätä”. se ei tarkoita että lajin / harrastuksen merkitys sydämessä hiipuisi mut sillon vaan tietää et nyt pitää antaa uusien tuulien puhaltaa!! Oot upee kilpa-urheilija mahtavalla asenteella. Kaikkee tsemppiii tuleviin kisoihin ja tosta päättäväisyydestä pidä kiinni 😉 vaikka se välillä saattaa johtaa ajoittain harhaan, on se kuitenkin just se millä ylittää itsensä ja saa itsevarmuuden yrittää uutta ja mennä eteenpäin tuli turpaan tai ei… se on se mitä kilpaurheilu vaatii, tietysti kroppaa kuunnellen ja terveellä pohjalla.
    Ihanaa loppukesää ja syksyä!! 🙂

    1. Kiitos Saara kommentista! Ihana kuulla että olen voinut omalla tekemisellä vahvistaa myös muiden ajatuksia urheilusta. Toivottavasti sielläkin löytyy se oma tie kulkea, sehän se on tärkeintä! 🙂 Kiitos samoin ihanaa kesän loppua ja syksyn alkua!

  18. Ihana teksti ja uskon kyllä, että ei ollu helppo kirjottaa! Tän lukemisesta tuli ihan älyttömän hyvä mieli ja onnentunne. Se sama tunne välittyy kyllä susta itsestäkin – taas tänään näki, kuinka sä selkeesti oot niin elementissäs ja loistat siinä mitä teet. You go girl!<3

  19. Todella hyvä teksti kokonaisuudessaan Eve. Oot valtavan hyvä esimerkki nuorille tytöille ja pojille! Kannustava ja positiivinen. Oon tosi iloinen, että tässä ”fitnessbuumin” aikana löytyy oikeasti sellaisiakin blogeja, missä ei ole vain kuvia kasvavasta takalistosta ja aamupuurosta. Tää sun blogi on yksi niistä harvoista, jota jaksaa lukea mielenkiinnolla. Susta paistaa välitön rakkaus urheiluun ja sitä on todella kiva lukea. Eiku tsemppiä tuleviinkin crossfit kisoihin ja jatkahan kirjoittelua! 🙂

    1. Iso kiitos Jenni!

      Toivottavasti jatkossakin tekstit miellyttää ja pysyt menossa mukana. Tsemppiä myös sulle ja ihanaa syksyn alkua!! 🙂

Kommentointi on suljettu.