fbpx

Tiedättekö niitä ihmisiä, jotka näyttävät onnistuvan kaikessa? He ovat menestyneitä ja ”saavat kaiken minkä haluavat”. Asiat näyttävät helpoilta ja he saavat elämän kuulostamaan hieman epäreilulta. Miksi näin on? Vai olisiko sittenkin niin, että nämä menestyneet henkilöt ovat uskaltaneet unelmoida, laittaa korkeita tavoitteita ja sen jälkeen ”worked their ass off to get there”? Ehkäpä meillä kaikilla on sama mahdollisuus menestykseen ja omien unelmien tavoitteluun? Uskon tähän ja olen sen myös itse itselleni todistanut. Jos et ole tyytyväinen omaan elämääsi, niin on aika tehdä asialle jotain.

_DSC8784

Olen kuullut muutamaan kertaan minusta puhuttavan, että ”se on saanut menestyksen helpolla”, ”syntynyt kultalusikka suussa” tai ”ei arvosta saamaansa”. Ei sillä että minua hirveästi puheet yleensäkään hetkauttaisi, mutta lähinnä ajattelin kirjoittaa tämän tekstin avatakseni ajatuksiani saavutuksistani ja siitä miten uskon meillä kaikilla olevan mahdollisuus saavuttaa omia unelmiaan! Tätä joudun edelleenkin myös sanomaan itselleni, eikä sen muistuttelu ole kenellekään pahitteeksi.

Ensinnäkin haluan sanoa olevani erittäin tyytyväinen siitä, miten olen onnistunut rakentamaan elämääni. Tiedän tehneeni asioiden eteen paljon töitä ja mikään ei todellakaan ole tullut ilmaiseksi. Kuitenkin kaiken saavuttaminen on ollut sitäkin hienompaa! Eikä pelkästään se ”maaliin pääsy” vain myös matka näitä kohti. Olen saavuttanut paljon hienoja asioita ja elämässäni on paljon hyvää, mutta tietenkin on myös ollut ja on koko ajan vastoinkäymisiä. Elämäni ei ole ruusuilla tanssia, mutta olen ottanut kaikkeen aivan erilaisen asenteen. Koitan suhtautua kaikkeen positiivisesti ja vastoinkäymisten kohdalla on vain taisteltava ja uskottava siihen, että silläkin on jokin tarkoitus. Kaikkia asioita ei voi ymmärtää, mutta loppujen lopuksi asiat järjestyvät aina. Aina.

_DSC8845
Silloin kun elämä potkii päähän, potki kovempaa takaisin.

 

Muistan olleeni jo lapsesta saakka hieman taivaanrannan maalari. Halusin uskoa pystyväni mihin tahansa ja unelmoin aina suuresti. Perheeni on kotoisin pienestä kylästä Itä-Suomesta ja varsinkin äitini on luonteeltaan hyvin vaatimaton. Hän onkin monesti vetänyt minua pilvilinnoista takaisin maanpinnalle (hyvällä tavalla, vaikka välillä realismiakin voi mielestäni olla liikaa), mutta samaan aikaan on kannustanut tekemään kaikkea mitä olen halunnut. Urheilun lisäksi olen aina harrastanut myös musiikkia ja minulla on ollut kaksi selvää tulevaisuuden ammattia itselleni; joko ammattiurheilija tai muusikko. En muista, että minua olisi otettu tosissaan näiden kummankaan suhteen ja olen epäillyt sitä ympäristön vuoksi myös itse. Yläasteella opo pyysi keksimään jotain ”oikeita ammatteja”. Perhettäkin miellytti enemmän, kun sanoin opiskelevani lääkäriksi tai lakimieheksi. Ei minusta tullut kumpaakaan, vaikka tosin lääkärin ammatti kiinnostaa edelleenkin. Ehkä joskus tulevaisuudessa!

_DSC8911
Katse aina eteenpäin. Taakse katsominen ei juurikaan auta, vaikka toki menneiden asioiden prosessointi ja analysoiminen on välillä kehittävää.

 

Ajatukseni tulevaisuuden suhteen muuttuivat täysin lukiossa, kun varsinainen kilpaurheilu jäi hetkeksi (voimistelu) ja huomasin samalla, ettei pitkä matematiikka, biologia, fysiikka ja kemia ole täysin oma juttuni. Matematiikan jatkoin loppuun saakka ja kirjoitinkin pitkänä, tosin en nyt millään kehuttavilla arvosanoilla. Olen muuten yhden ällän ylioppilas, terveystiedosta ylläriylläri, hah.

 

Lukio oli lopuillaan, enkä todellakaan tiennyt mitä tulevaisuudelta haluaisin! Tein töitä lukion loputtua 8 kuukautta ravintolassa baarimikkona ja tarjoilijana, kunnes tajusin, että nyt on tehtävä jotain muuta. Se ei ollut todellakaan minun juttuni (vaikka ihan kivaa olikin, kiitos mukavien työkaverien) ja jopa hetken aikaa tunsin olevani hieman masentunut, koska olin niin kaukana siitä, mitä halusin oikeasti tehdä.

 

Välillä ei ole mitään hajua mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta kun flow löytyy, tekemisestä tulee taas niin mahtavaa.
Välillä ei ole mitään hajua mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta kun flow löytyy, tekemisestä tulee taas niin mahtavaa.

Oli aika muutokselle, ja otinkin ”äkkilähdön” Tukholmaan au pairiksi. Siellä vietin aikaa viiden kuukauden ajan ja siltä reissulta jäi käteen ainakin lisää rohkeutta, uusia ystäviä ja ajatus siitä, että kaikki on mahdollista jos siihen vain uskoo. Niihin aikoihin haaveilin mm. kilpaurheilun aloittamisesta uudelleen, fitnessmallina olemisesta ja urheilusta ammattina. Minulla oli uskomus päässäni, ettei enää voisi aloittaa mitään uutta lajia ja olo oli jopa toivoton, koska koin menettäneeni mahdollisuuden ammattimaiseen urheiluun. Telinevoimistelu-ura oli mennyttä, eikä sinne olisi paluuta, sillä sen lajin huiput ovat iältään pääosin alle 20-vuotiaita. Onneksi aloin keksimään muita vaihtoehtoja.

Tukholmasta palasin Suomeen, mutta halusin lähteä vielä uudestaan ulkomaille. Olin nähnyt jossain Finnmatkojen mainoksen matkaoppaaksi hakemisesta ja päätin kokeilla. Hain aktiviteettioppaan paikkaa ja sain kun sainkin paikan pitkästä ja haastavasta hausta huolimatta. Tulosten saamisesta oli noin kuukausi lähtöön, jolloin Kanarialla alkoi viikon perehdytys työhön. Olinkin siitä Kanarialla seuraavan reilun puolen vuoden ajan ja tuo aika on ollut yksi opettavaisimmista ajoista tähän saakka. Olin lähtiessäni 19 –vuotias ja työssä odotti suuri vastuu ja itsenäisyys, lisäksi englanniksi, ruotsiksi, tanskaksi ja norjaksi työskentely ja erittäin vaihtelevat, stressaavat ja pitkät työpäivät. Vastapainoksi sain elämäni kokemuksen Finnmatkojen suurimmassa lomakylässä työskentelemisestä, osana Blue Spiritiä olemisesta ja tulipahan tehtyä sellaisia työtehtäviä, mitä en luultavasti missään muualla tule tekemään. Esimerkkejä viikon töistäni: lastenkerhon ohjausta (vesisotaa, aarteenetsintää, hiekkakakkujen rakennusta), vesijumpan ohjausta, aktiviteettien suunnittelua ja toteuttamista asiakkaille, ”olympialaisten” järjestelyä, ilta- ja päiväohjelmien järjestelyä (esim. pellenä toimimista) ja retkillä oppaana olemista. Jos muuten jotakin kiinnostaa nuo opasajat enemmän, niin arkistojen alusta löytyy joitain tekstejä (älä odota mitään kovin laadukasta tai kuvarikasta tuotosta). Aloitin nimittäin blogini alun alkaen kirjoittaakseni perheelleni ja ystävilleni kuulumisia.

 

Oli pakko kaivaa yksi kuva noilta ajoilta. Bamse love.
Oli pakko kaivaa yksi kuva noilta ajoilta. Bamse love ja Super Kids -kerhossa taisi olla merirosvopäivä naamastani päätellen.

Tulin Kanarialta pois talvikauden jälkeen enkä jatkanut monien kollegojeni tavoin kesäkaudelle uuteen kohteeseen. Minulla oli tuolloin poikaystävä odottamassa Suomessa ja olin vihdoin myös valmis lähtemään jatko-opiskelemaan. Hain Vierumäelle opiskelemaan liikunnanohjausta ammattikorkeakoulun puolelle. Olen aiemminkin kertonut, että päätin tuolloin hankkia fitnessvalmentajan, jos pääsen kouluun. No pääsin, hankin valmentajan ja tiedättekin ehkä miten siinä unelmassa kävi. Minusta tuli seuraavana syksynä fitneksen Suomen mestari. Tarinastani fitnessurheilijana voit lukea aiemmista kolmesta isommasta postauksesta,tässä linkki viimeisimpään, josta löydät linkit kahteen aiempaan.

_DSC9008

Kaiken tuon olen kuitenkin tehnyt ja saavuttanut itse. En olisi tavoitteisiini päässyt ilman perhettäni, ystäviäni, valmentajia tai yhteistyökumppaneita, joita kiitän koko sydämestäni. Mitään ei kuitenkaan ole tuotu nenäni eteen hopeatarjottimella tai vielä tähän päivään mennessä ovellakaan ei ole kukaan käynyt kysymässä, että ”haluaisitko uuden sponsorin?”.

Minulla ei ole takanani rikkaita vanhempia tai lottovoittoa. 15-vuotiaasta saakka lähes kaiken olen maksanut ja hankkinut itse tekemälläni työllä. Rahani olen lähivuosina käyttänyt peruslaskujen maksun lisäksi aika pitkälti urheiluun, ja mahdollisuuksieni mukaan matkusteluun, josta nautin myös erittäin paljon. Siihen sisältyy mm. treenikustannuksia, valmennusmaksuja, urheiluvälineitä, kursseja ja koulutuksia, ruokaa ja lisäravinteita. Minulla on ollut paljon hetkiä, kun tililläni on ollut alle 10 euroa rahaa, viimeisenkin vuoden sisällä, mutta aina asiat ovat jotenkin järjestyneet. Yksi tavoitteistani on ollut saavuttaa elämässäni tilanne, jolloin voin ostaa ruokakaupasta tarvittavat ja haluamani ruoat ilman stressiä siitä, mitä ne maksavat. Varsinkin urheilijana haluan pystyä syömään mahdollisimman hyvää ja laadukasta ravintoa. Se pitäisi olla tosin mielestäni melkein jokaisen tavoitteena. Elämä on kuitenkin valintoja täynnä ja moni valitsee sen laadukkaan ja hieman kalliimman ruoan sijasta rahan käyttämisen johonkin aivan muuhun. Tällä hetkellä olen jo lähempänä tavoitettani, kiitos yhteistyökumppaneideni lisäksi sille, että siirryin helmikuussa opiskelijasta yrittäjäksi. Juurikin mm. edellä mainituista syistä. Urheilu, opiskelu ja työt olivat yhdessä liikaa. Tällä hetkellä opiskelut ovat ajanpuutteen vuoksi tauolla, mutta palaavat toivottavasti kuvioihin pian takaisin!

Minä itse. Päättäväisyys ja itsenäisyys on tuottanut tuloksia, mutta olen myös oppinut ottamaan ja pyytämään välillä apua muilta.
Minä itse. Päättäväisyys ja itsenäisyys on tuottanut tuloksia, mutta olen myös oppinut ottamaan ja pyytämään välillä apua muilta.

Unelmoida kannattaa aina. Se ei maksa mitään, ja siitä voi vaikka kehittyä jotakin suurta. Unelmat voivat olla pieniä tai suuria, ja välillä ne voivat tuntua jopa mahdottomilta. En minäkään uskonut muutama vuosi sitten olevani fitneksen Suomen mestari tai kirjoittavani suosittua blogia. En myöskään uskonut saavani urheilla puoliammattilaisena tai omistavani yhteistyökumppaneita. Eikä muuten uskonut moni muukaan. Unelmoin kuitenkin kaikista niistä ja jossain vaiheessa ne muuttuivat tavoitteiksi. Nyt voi tietenkin näin jälkeenpäin todeta, että kannatti.

 

En myöskään joskus olisi uskonut, jos joku olisi sanonut minun toteuttavan kuvaukset yhteistyössä Adidaksen ja huikean kuvaajan kanssa. Aika mahtavaa.
En myöskään joskus olisi uskonut, jos joku olisi sanonut minun toteuttavan kuvaukset yhteistyössä Adidaksen ja huikean kuvaajan kanssa. Minunkin täytyy välillä pysähtyä ja tajuta, että se olen oikeasti minä näissä kuvissa.

Jonkun mielestä tällainen mielensä kehittäminen ja ”if you can dream it, you can do it” –tyyppinen ajattelu on aivan höpönpöppöä, mutta jokainen tehköön itselleen parhaiten sopivalla tavalla. Minä olen saavuttanut tavoitteitani unelmoimalla, uskomalla ja tekemällä paljon töitä niiden eteen. Olen myös uskaltanut epäonnistua. Haluan edelleen kehittyä mieleni hallinnassa, ja tarkoituksenani on mm. käydä NLP Practitioner kurssin jatko-osa, eli Master of NLP. Haluan myös löytää itselleni sopivan psyykkisen valmentajan, sillä nyt taas urheilutavoitteeni kirkastuessa sellainen on erittäin tarpeen.

Unelmiaan ja tavoitteitaan ei ole pakko sanoa ääneen, mutta aloittaa voi vaikka niiden ylöskirjoittamisesta omaan salaiseen vihkoseen. Sen jälkeen niitä voi miettiä ja prosessoida paremmin ja ehkä jossain vaiheessa vaikka kertoa niistä jollekin toiselle.

Kirjoitin joskus tekstin ”unelman ja tavoitteen erottaa suunnitelma”. Unelma voi siis olla vain jokin kaukainen ajatus ja yksittäinen asia ilman suurempaa suunnitelmaa siitä miten sen voisi toteuttaa. Kun unelmaa kohti alkaa tekemään suunnitelmaa ja toteuttamaan tätä askel askeleelta, ollaan menossa kohti unelman toteutusta eli tavoitetta.

_DSC9307

Mitkä ovat sitten omia unelmiani tai tavoitteitani tällä hetkellä? Unelmoin kyllä koko ajan, mutta siellä on ollut muutamia pidempiaikaisia, jotka eivät ole vielä toteutuneet. Yksi unelmistani on edelleen olla ammattiurheilija. Nyt pikkuhiljaa alan itse uskomaan siihen, ja se on alkanut muodostumaan tavoitteeksi. Toinen pitkäaikainen unelmani on ollut opiskeleminen USA:ssa. Sekin on ollut hieman haastava tavoite, lähinnä kustannusten vuoksi. Nyt kuitenkin vihdoin uskon itse siihen, että saan asiat jotenkin järjestettyä näiden asioiden suhteen! On minulla pienempiäkin unelmia ja tavoitteita, mutta miksei sanoa ääneen myös niitä isompia. Muita tavoitteitani on esimerkiksi saada aikaa kirjoittaa blogiani enemmän, saada kroppani toimimaan kunnolla ja rentoutua enemmän.

Enemmän taas kehonhuoltoa, rentoutumista ja itsensä kuuntelua.
Enemmän taas kehonhuoltoa, rentoutumista ja itsensä kuuntelua.

Kaksi isoa unelmaa ääneen sanottuna. Onnistunko vai en? En enää pelkää epäonnistumista, mutta uskon onnistuvani. Aikaa toteutumiselle en osaa sanoa, mutta minullahan on koko elämä aikaa. Paljon on tehtävää ja paljon asioita, joiden pitää onnistua, mutta siihen olen valmis. Katsotaan miten minun käy!

Tavoitteet korkealle ja niitä tavoittelemaan.
Tavoitteet korkealle ja niitä tavoittelemaan.

Jenkkiläisen voimavalmentajan Charles Poliquinin aka Strength Sensein fb-sivuilla oli tänään osuva kuva, joten lainataan sitä tähän loppuun.dreamms

 

Postauksen kuvista iso kiitos Mikko Rasila. Meikki ja hiukset Janne Suono. Stailaus Stella Harasek. Vaatteet Adidas.

Total
208
Shares

20 kommenttia

  1. Upea teksti Eve!:) Olen seurannut matkaasi jo pitkään… Ala-asteelta 🙂 Ja jossain vaiheessa kyllä huomasin että tuolla tytöllä on sisua ja tahtoa päästä eteenpäin!:) Vuodet ovat vierineet ja välillä ollaan työn merkeissä törmätty..Sinulta ja teksteistäsi olen saanut itsekin voimaa omaan työhöni ja ohjaamiseen 🙂 Uskon, että taivas on rajana kun vain tarpeeksi jaksaa uskoa ja tehdä asioiden eteen töitä! Näin olen itse tehnyt. Älä ikinä muutu!:)

    1. Kiitos paljon Ellu!!!

      Sulle kans ihan mielettömästi tsemppiä kaikkeen mitä ikinä teetkään. Sun pirteydellä ja asenteella pärjää myös pitkälle! <3

  2. Hyvä teksti! 🙂 Olen seurannut sua instassa ja blogissa nyt hetken, ja arvostus nousee kokoajan. Olet loistava esimerkki, ja inspiraation luoja. Aloitan itse crossfitin alkeiskurssilla ensi kuussa ja odotan sitä innolla. Toivottavasti jonain päivänä multakin onnistuu muscle-upit ja käsilläkävelyt! ;D

    1. Iso kiitos inamaria 🙂

      Kiva että säkin päätit testata crossfittiä, uskon että tykkäät! Kaiken voi oppia, jos vaan tarpeeksi haluaa ja on valmis panostamaan. Rauhassa, mutta asenteella niin hyvä tulee!

  3. ”If your dreams don’t scare you theyre not big enough.”

    Tykkään tosi paljon tuosta sanonnasta. Itseäni pelotti ihan kauheasti hypätä pois oravanpyörästä ja oikeasti tehdä mitä haluaa. Pelkäsin muiden ihmisten kommentteja ja toki myös taloudellista puolta. Kun vain uskalsin, sain mielettömän paljon – upean viime talven Aasiassa avomieheni kanssa ja tulevana talvena valmistun pt:ksi. Kaksi asiaa mistä olen haaveillut jo pitkään, puuttui vain rohkeus ottaa se isoin askel. Nyt tuntuu, että pystyn mihin vain, eikä epäonnistuminen enää pelota! Upeaa, että uskallat elää omaa elämääsi! Itse en ikäisenäsi vielä todellakaan tiennyt mitä haluan mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan 🙂

    1. Erittäin hyvä sanonta, kiitos sen jakamisesta!

      Mahtavaa kuulla, että sielläkin uskaltaminen on palkittu. Kiitos kommentista ja tsemppiä jatkoon Sari! 🙂

  4. Even teksti tuo mieleen erään brittiläisen toimittajan Berliinissä VIP-juhlissa pari vuotta sitten lausumat sanat: ”people like us keeps the world rolling”.

    Olen itse elänyt läpi sellaisen henkilökohtaisen helvetin, että siitä voisi kirjoittaa kirjan, ja ehkä joku päivä sen vielä teenkin. Vuonna 2010 tapahtui taas jotain ja elämä piti aloittaa kuta kuinkin alusta, ties monennenko kerran. Päätin perustaa yrityksen.

    Rahaa oli vain 400€ ja sehän ei Suomessa riitä edes minimiosakepääoman puolikkaaseen, joten lainasin loput. Yrittämisestä en tiennyt mitään, alaa en tuntenut lainkaan eikä minulla tietenkään ollut alalla yhtään kontaktiakaan. Neljä vuotta myöhemmin yrityksen liikevaihto on hieman yli miljoona euroa ja tämä on vasta alussa. Yrittäjähän ei tosin huomisesta tiedä ja hommat voi loppua koska vaan, mutta ainakin mä yritin, tein ja toteutin.

    Tavoitelkaa unelmianne, meni syteen tai saveen.

    1. Kiitos Tommi kommentista ja ajatuksen jakamisesta.

      Uskon että monella yrittäjällä on takanaan vaikeita aikoja, joka varmasti on yksi avain menestymiseen, koska on valmis tekemään töitä eikä hetkahda pienestä.

      Oot päässyt jo pitkälle, ja varmasti onnistuu kun vaan uskoo siihen 🙂

  5. Ihan mahtavaa Eve! Oikea asenne ja sillä saavutat varmasti kaikki unelmat sekä innostat samalla muita. Jatka samaan malliin!

  6. Tosi hieno teksti, kiitos tästä! Aivan älyttömän hyvin sanottu tuo ”unelman ja tavoitteen erottaa suunnitelma”, ja se ajatus mikä on sen takana. Niin totta! Sä oot vielä niin nuori, että ehdit vielä vaikka ja mitä. Mäkin keksin vasta tässä tänä kesänä, mitä haluan (ehkä) tehdä ”sit kun oon iso”. Mulla on uus unelma, ja sitä kohti johtavan suunnitelman ensimmäiset askeleet on otettu. Katsotaan, mihin sitä vielä itekin päätyy 🙂

    Tsemppiä viikonlopun kisoihin – harmittaa, kun en pääse itse paikalle katsomaan! Mutta törmäillään boxilla 🙂

    1. Kiitos Laura kommentista 🙂

      Mä luulen kans, että mun ajatukset tulee muuttumaan vuosien mittaan vielä monta kertaa mitä haluan. Mutta parasta siinä onkin, että ei haittaa yhtään! 😀

      Kiitos paljon tsempeistä ja boksilla nähdään! 😉

  7. Ihana kirjoitus! 🙂 Oon ite pohtinut näitä asioita paljon ja alkanut pikkuhiljaa uskoa siihen, että voin saavuttaa unelmani. Olen haaveillut muutaman vuoden pt-koulutuksesta ja nyt käyn sitä. Otin loparit edellisestä työpaikasta ja aloitan syyskuussa uudessa paikassa. Mietin myös avoimen yliopiston opintoja. Ja olen myös haaveillut pitkään kisalavoille nousemisesta ja nyt olen tehnyt suunnitelmia sinne suuntaan. Tuntuu, että taivas on rajana, jos jotain oikeasti haluaa! 🙂

    1. Kiitos Julia! Ihan mahtavaa, että olet alkanut toteuttamaan asioita unelmiasi kohti, niin sen pitääkin mennä! 🙂

      Taivas on todellakin rajana, tsemppiä kaikkeen tekemiseen hurjan paljon!

  8. Kyllä se niin taitaa olla ,että elämässä täytyy olla muutakin kuin ruoan tarkkailu ja salilla puurtaminen viimeiseen hikipisaraan. Se voi tuntua jossakin vaiheessa kivalta ,mutta pidemmän päälle elämänarvot muuttavat muotoaan. Unelmat mahdollisesta perheenlisäyksistä ja omien lapsien kasvattamisesta saa monesti asiat tärkeysjärjestykseen.

    Minun unelma on pystyä ostamaan kaupasta hyvää ruokaa sekä itselleni että kahdelle lapselleni sekä vaimolleni. Tämän päivän hintatasolla jo noinkin vaatimattoman unelman eteen saa tehdä töitä. Onni koostuu erittäin pienistä asioista. Oma ja läheisten terveys ja hyvinvointi on kaiken perusta.

    Tsemppiä nautinnolliseen urheilemiseen Eveliina

    1. Näinhän se menee! Tosin huippu-urheiluun tähdätessä se pyörii joka tapauksessa noiden kahden asian äärellä, mutta äärimmäisyyksiin ei kuitenkaan tarvitse mennä. Fitness nyt vain lajina sen vaatii juuri tuossa ravinnon tarkkailussa!

      Onni on juurikin pieniä asioita. 🙂 Kiitos kommentista Jussi ja tsemppiä sinulle!

    1. Kiitos Suvi linkistä! Kävin jo tsekkaamassa ja täytyy tutustua vähän lisää. Mistä itse bongasit tämän vai onko omakohtaista kokemusta? 🙂

Kommentointi on suljettu.