fbpx

eveliinatistelgren_adidas

 

Olin viikonlopun kouluttamassa muita. Spartanin ensimmäinen PT -koulu on pian loppusuoralla ja omassa viikonlopussani opetin bodyweight training & ravinto -osuudet. Tästä johtuu myös osaksi blogini viime viikkojen hiljaisuus – olen lukenut, opiskellut ja valmistellut tuota viikonloppua kaiken muun elämäni lisäksi. Ja kyllä kannatti, sillä se antoi minulle takaisin yhtä lailla, kun mitä itse sille annoin.

Ravinto-osuus jännitti hieman etukäteen, sillä ravitsemusta en ole aiemmin ollut varsinaisesti kouluttamassa muille. Luentoja ja seminaareja olen ollut pitämässä, mutta kokonaista viikonloppua en. Tosin tässäkin ravinnon osuudeksi jäi vain yksi kokonainen päivä ja sitä ei painoteta, vaan kyse koulutuksessa on enemmänkin siitä, että opiskelijat oppivat ihmisen toiminnallisuudesta ja treenaamisesta mahdollisimman paljon.

eveliina_handstand

Ravinto on kuitenkin erittäin suuressa osassa, kun puhutaan ihmisen hyvinvoinnista, ja tietenkin olin iloinen, että se on otettu kokonaisuuteen mukaan. Ja iloinen myös siitä, että sain itse kunnian siitä puhua. Tarkoitukseni oli ottaa esiin toiminnallisuus myös ravintovalmennuksessa. Millaista on oikeasti käytännön työ ravintoasioiden parissa? Mitä apua ihmiset sen suhteen kaipaavat? He eivät tee liian pikkutarkalla tiedolla mitään, esimerkiksi sillä, mikä on sitruunahappokierto ja mitä siinä tapahtuu. He tarvitsevat käytännönläheistä apua. Yksilöllistä apua.

Olen opiskellut ravitsemusta jo useita vuosia ja käynyt myös ammattikorkeakoulun liikunta-alaan liittyen, jossa käytiin ravitsemusta läpi. Olen käynyt kuuntelemassa useita eri alan ammattilaisia, sekä Suomessa, että ulkomailla. Mutta se, miten olen eniten oppinut ravitsemuksesta, on omat kokemukset. Ne liittyvät suuresti fitnessiin. Lajini kautta olen oppinut eniten ravitsemuksesta ja niitä kokemuksia ei kyllä unohda. Sekä hyviä, että huonoja.

Lajin myötä olen saanut uppoutua ravitsemuksen ja mielen maailmaan, ja löytänyt niistä aivan uusia puolia. Sellaisia puolia, mitä en esimerkiksi telinevoimistelussa kilpaillessani edes tiennyt olevan olemassa. Käytännön oppimisen tukena on tietenkin ollut koko ajan luettu ja muilta opittu tieto, sekä minulla on ollut kunnia saada työskennellä neljän lajin parissa olevan ammattivalmentajan kanssa. Heillä kaikilla on ollut hieman eri näkemys asioista, mutta perusasiat ovat aina samoja tai samankaltaisia. Heiltä kaikilta olen oppinut paljon ja sen mitä olen itse tajunnut, on se, että sinun pitää itse muodostaa omaan päähäsi oppimasi ja kokemustesi kautta jokin perusta mihin uskot. Sen päälle voit rakentaa vaikka kuinka paljon uutta pikkuhiljaa ja voit valita oppimistasi ja eteentulevista asioista mukaan vain ne parhaimmat. Ei kannata uskoa sokeasti kaikkea mitä lukee tai kuulee, vaan osa asioista voi olla hyvä myös jättää hautumaan hetkeksi.

handstand_eveliinatistelgren

Mihin sitten itse tällä hetkellä uskon ravitsemuksen suhteen? Ensinnäkin siihen, että ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Oli sitten kyse tavallisen liikkujan ravitsemuksesta, kilpaurheilijasta tai jostain erityisruokavaliosta. Me olemme jokainen yksilöitä ja meille toimivat eri asiat. Siihen vaikuttaa niin moni asia, ja esimerkiksi suoliston merkitystä en varmasti itsekään vielä tajua niin hyvin, kuin miten merkittävä asia se on.

Pikkuhiljaa kaikki se viime vuosien tietoryöppy ja kokemusten tuoma tieto alkaa nitoutua omassa päässä yhteen. Oppiminen ja kokeminen jatkuu edelleen, eikä varmasti lopu koskaan. Pikkuhiljaa löytyy täysin se, mikä minun kohdallani toimii. Eikä sen etsiminen ole todellakaan ollut helppoa. Ja se ei siltikään todellakaan tarkoita, että se sopisi jollekin toiselle yhtä hyvin. Mutta kuten jo sanoin, perusasiat eivät muutu mihinkään.

neverstoplearning_eveliina

Alkaa myös vihdoin tuntua siltä, että olen oikeasti palautunut kaikesta viime vuosien turhasta höntyilystä. Sekä henkisesti, että fyysisesti. Kroppa alkaa reagoida muutoksiin, palaudun paremmin ja jaksan paremmin. Viime vuonna tällaisen koulutusviikonlopun jälkeen olin aivan puhki, enkä edes vetänyt koskaan koko viikonloppua yksin. Nyt olin vastuussa koko viikonlopusta, suunnittelin ja valmistelin yksin ja lisäksi hoidin muita töitäni samalla. Treenitkin kulkivat päivien päätteeksi ja energiaa on vielä tänäänkin.

Tänään kuitenkin lepään. Koska se on ollut yksi sudenkuoppa tekemisessäni. Onneksi minäkin opin.

<3

Eevsku

Kiitos kaikille koulutuksessa mukana olijoille, jos satut tekstiä lukemaan. Oli kunnia saada opettaa teitä, ja koko porukka on aivan mieletön! Kiitos. <3

Ps. Jos sinua kiinnostaa ensi syksynä alkava toinen toiminnallinen PT-koulutus, voit kysyä lisää ja ilmottautua mukaan

Kuvat Eevi

Total
67
Shares

4 kommenttia

  1. Heippa Eveliina! Taas todella hyvää asiaa sulla tässäkin postauksessa! Ihana tämä sun blogisi muutenkin, seuraa mielellään kun sisältö on kohdillaan 🙂 Itse treenaan paljon ja PT:n kanssa aktiivisesti. Tänään törmättiin ensimmäistä kertaa jonkinlaiseen henkiseen kynnykseen treeneissä, käsillä seisonta aiheutti sellaisen epäuskon itseen vaikka fysiikan puolesta onnistuisi varmasti. Hyvin harvoin törmään enää tällaisiin, luotan kehooni kuin muuriin mutta tässä en. Mietinkin, olisiko tässä aihe josta kirjoittaa postaus tai olisiko sinulla antaa jotain vinkkejä tällaisten pelkojen voittamiseen ja itsensä ylittämiseen :)?

    1. Moi!

      Voisin tästä tehdä pian postausta vaikka videon muodossa! 🙂
      Mutta pääasia tuossa on, että tekee tarpeeksi harjoitteita, jotka tukevat käsilläseisontaa. Kehonhallintaa ja esimerkiksi päälläseisontaa.

      Kiitos kommentista 🙂

Kommentointi on suljettu.