fbpx

stress_breakup

Stressi. Me tarvitsemme sitä, mutta liika on liikaa. Nykyään me altistumme enemmän kaikelle, mikä aiheuttaa meissä stressiä. Liikaa menoa, liian vähän lepoa. Ruoan ja unen laatu vaikuttavat, sekä tietenkin se kiire. Miksi meillä on nykyään kaikkialle ja kaiken kanssa niin kovin kiire? Vietämme liian vähän aikaa läheisten ja yleisesti ottaen oikeiden ihmisten kanssa. Puhelimet ja tietokoneet korvaavat oikeita kontakteja. Mitä tästä seuraa? En usko, että ainakaan mitään positiivista.

Kun stressi yltyy liian suureksi, huomaan itselläni ainakin seuraavia oireita: väsymys, ärtyneisyys, sokerin himo, keskittymisvaikeudet, vatsan optimaalisen toiminnan heikkeneminen, muistihäiriöt. Olen myös kokenut sen, mitä totaalisesti liian suuri stressikuorma joka puolelta (työt, ihmissuhteet, treenit jne) aiheuttaa. Burn outin. Silloin ei huvittanut mikään ja kroppa ei toiminut. Kun tajusi levätä ja alkaa syömään hieman enemmän, sekä tekemään muutakin kuin töitä, niin mieliala koheni kyllä nopeasti, mutta kropan palautumiseen meni paljon kauemmin.

maisema_suomi

Onneksi olen kokenut sen kaiken, mutta en halua kokea uudelleen. Enkä toivo sitä kenellekään toiselle. Vaikka olen ollut aina tietoinen näistä asioista ja esimerkiksi hyvät unenlahjani ovat pelastaneet minut paljolta, niin kukaan meistä ei ole superihminen. Välillä olisi parempi antaa periksi, ennen kuin on aivan pakko.

Yksi iso asia, mikä myös johti tuohon omaan ”burn outiin” reilun vuoden takaa on se, että en osannut enkä halunnut ottaa keneltäkään apua tai tukea vastaan. Nyt olen opetellut. Ei oikeastikaan aina tarvitse pärjätä yksin ja voi olla, että elämästä saakin irti vielä enemmän muiden tukemana. Suorittaa pitää pärjätäkseen, mutta pelkkä suorittaminen ei toimi. Täytyy löytää hyvä balanssi suorittamisen ja rennosti ottamisen välillä. Tämä balanssi on tietenkin yksilöllinen ja toinen sietää stressiä paremmin, kuin jokin toinen. Tähän vaikuttaa niin moni asia, että ei voi verrata kenenkään tilannetta toiseen.

collage_eevsku

Kun stressiä ei ole liikaa, vaan sopivasti, homma toimii. Kroppa toimii ja pää toimii. On hyvä ja seesteinen olo. Ei tietenkään koko ajan, koska on inhimillistä, että tunteet menevät välillä vuoristorataa (varsinkin naisilla hahah), mutta yleisesti ottaen elämä ei tunnu suorittamiselta. Osaa nauttia pienistäkin asioista ja elää hetkessä.

Nyt tuntuu juuri siltä. Vaikka hieman tällä hetkellä suorittaakin, koska kilpailut ovat tulossa. Tiedän, että se on väliaikaista ja kilpaurheilussa pelkästään mukavuusalueella oleskelu ei tuottaisi tuloksia. Mutta liian vaikeaa ei saa olla tai joutua koko ajan puremaan hammasta. Itse nautin tekemisestä ja sen tuntee, sekä näkee. Lopputulostakaan ei stressaa, vaan antaa asioiden mennä omalla painollaan!

Tässä vielä hyväksi kokemiani stressinlievityskeinoja

  • Nukkuminen ja lepääminen
  • Luonnossa oleskelu
  • Hyvä seura ja ihmisten läheisyys
  • Nauraminen
  • Puhdas ruoka ja vesi
  • Kofeiinin ja muiden stimulanttien vähentäminen
  • Saunominen
  • Treeni
  • Venyttely, jooga
  • Lukeminen, kirjoittaminen
  • Puhelimen ja tietokoneen sulkeminen
  • Turhan kiireen välttäminen
  • Piikkimatolla makaaminen

Mitkä ovat omat stressinlievityskeinosi?

Terkkuja mökiltä, luonnon keskeltä

<3

E

kuvat puhelimella otettuja, mökiltä ja viime viikon varrelta

Total
24
Shares

3 kommenttia

  1. Mulla hyväksi kokeiltuja stressin lievityskeinoja lisäksi on pitkä suihku (kylpy varmaan toimis kans, jos omistaisi ammeen) ja kotikotona/vanhempien kotona vierailu. Siellä osaa aina hetkeks rauhottua eri tavalla, kun rakastan olla kotona. Reissaaminen toimii myös, minilomat tai viikko rannalla, molemmat käy, mutta lompakko usein päättää 😉

  2. Mun lempi stressinpoistaja on ns. Stressinkarkottajasuihku: Ensin lämpimässä (mä pidän melkein kuumalla) pari minuuttia, sitten käännän niin kylmälle kuin kestän pariksi kymmeneksi sekunniksi ja sitten taas lämpimälle minuutiksi… Toistan näitä kahta muutamia kertoja, riippuu vähän stressin määrästä.. mutta toimii, ainakin mulla… Olen kans kokenut burn outin, kyllä se on sellainen koulu, että oppii olemaan itselleen armollisempi ja tosiaan oppii pyytämään myös apua kun sitä tarvii.

  3. Erittäin hyvä postaus! Olisi kiva kuulla vielä lisää siitä oliko esim. Ennen loppuun palamista ennakko-oireita, jotka ehkä silloin tajusit/et tajunnut + näkemyksiäsi siitä mitä olisi voinut ehkä aiemmin jo tehdä toisin, ettei tilanne ylly niin pahaksi. Nuorilla ja nuorilla aikuisilla tuntuu nykyään olevan (itsellänikin) niin isot suorittamisen paineet ja monella elämän osa-alueella (työ, koulu, urheilu, ravinto) että itseäkin aika ajoin hirvittää että mitä jos kroppa ei kestä tai mitä jos sitä ei tajua ns. ennen kuin on liian myöhästä ja joudutaan jo burnoutiin. Miten tehdä/pitää treenaaminen ja ravinnon tarkkailu rentona?! Mikä on normaalia/mikä ei ole? Kiitos tästä ja edellisestäkin postauksesta!:) tunnut tällä hetkellä olevan ainoa bloggari joka kirjoittaa oikeaa syvällistä asiaa tämäntyyppisistä aiheista!

Kommentointi on suljettu.