fbpx

memories_1

Facebook kertoo nykyään muistoja vuosien varrelta samalta päivältä. Aina en niitä katso, mutta tänään satuin vilkaisemaan. Siellä oli useampikin mukava muisto, mutta isoimpana vuoden takainen postaus täällä blogissa, joka oli kerännyt huiman määrän tykkäyksiä ja kommentteja.

Kyseessä oli kolmiosaisen kirjoitukseni viimeinen osa, jossa kerroin keväästä 2014 ja siitä miksi en kilpaillut sinä vuonna fitnessissä ja miksi olin vaihtanut crossfittiin. Miten paljon voikaan tapahtua vuodessa? Tasan vuosi sitten olin valmistautumassa Karjalan Kovin -crossfit kilpailuun ja en tiennyt milloin kilpailisin fitnessissä seuraavan kerran. Ajatukset ja elämä muuttuu nopeasti (ainakin minulla) ja aina ei pysy itsekään perässä. Kaikista kokemuksista ja tekemisistäni olen kuitenkin kiitollinen, sillä ne ovat kaikki tuoneet jotain hyvää ja kasvattaneet minua paljon.

stronger_1

Joskus muistot tekevät kipeää, mutta ajan kuluessa se helpottaa. ”Aika kultaa muistot” ei todellakaan ole turha sanonta. Vaikka nyt voi sanoa monesta tapahtuneesta, että ”hetkeäkään en vaihtaisi” niin ei se sillä hetkellä ole todellakaan tuntunut siltä. Elämästä tekee kuitenkin helpompaa se, jos opettelee antamaan anteeksi ja jatkamaan eteenpäin. Oli kyseessä sitten jokin toinen ihminen, tapahtuma tai oma itsensä. Itse olen joutunut eniten opettelemaan antamaan itselleni anteeksi.

Tuon alussa mainitsemani tekstin uudelleen lukeminen ei ollut helppoa, koska se herätti niin paljon muistoja ja tunteita. Edelleenkin käsittelen paljon vanhoja tapahtumia, liittyen sekä urheiluun, että ihmissuhteisiin. Eivät ne minua tällä hetkellä enää suuresti häiritse, mutta ovat mielessä usein. Joitakin asioita on ollut vaikeaa kohdata ja ainut keino päästä eteenpäin ja löytää näiden suhteen rauha, on käsitellä ne loppuun.

Elän vahvasti tunteella ja se näkyy minussa sekä hyvänä, että varmasti osaksi myös huonona puolena. Olen hieman koittanut opetella kultaista keskitietä ”kaikki tai ei mitään” -luonteeni rinnalle, mutta toisaalta koen tuon asenteen auttaneen minua saavuttamaan tavoitteitani.

Reach_high

Mahtavia muistoja tuli myös viimeisen kolmen viikon aikana Thaimaassa. Rakastan kyllä niin paljon matkustelua! Vaikka kiva on aina myös palata kotiin. Thaimaassa oli mahtavaa treenata, kun muutaman liikkeen jälkeen oli jo aivan hiestä märkä. Treenit sujuivatkin super hyvin ja lisäksi sai levättyä. Sekä fyysisesti, että henkisesti. Tuntuu, että akut ovat ladattuina ja nyt on hieman lisävirtaa syksyn kilpailuja varten. Välillä tasapainottelu kilpaurheilun ja yrittäjyyden kanssa on hieman vaikeaa, mutta ehkä alan hiljalleen oppimaan. Tulevat kilpailut herättävät minussa paljon tunteita, mutta vain hyvällä tavalla. Toki hieman jännitän välillä kroppani toimintaa viime vuosien takia, mutta vaihtoehtoja ei ole muuta kuin tehdä parhaansa. Haluan olla parempi kuin aiemmin ja haluan olla tyytyväinen itseeni. Parasta on kuitenkin se, että nyt taas teen tätä koko sydämestäni ja nautin tekemisestä erittäin paljon. Tämä on mun juttu.

Muistoja ei saa pelätä. Niitä ei kannata liikaa miettiä, koska parasta on elää tässä ja nyt, mutta joskus niitä on kiva pohdiskella. Joskus niitä miettiessä voi huomata, kuinka pitkälle on päässyt. Muistoissa on mukava käydä, mutta ei liikaa. Hyvistä muistoista saa voimaa, mutta koitetaan silti elää hetkessä ja tehdä entistä parempia muistoja!

<3

Eevsku

kuvat parin viikon takaa – Tomi Salakari

Total
20
Shares