fbpx

_MG_6605

Okei jengi. Kiitos todellatodella paljon kaikista kommenteista ja viesteistä, mitä olen saanut! Suurin osa on olleet tsemppejä, mutta mukaan on mahtunut myös paljon neuvoja.

No, se voi tietenkin hyvin olla, että suurimmalla osalla ei ole itseasiassa mitään käryä, mitä tässä on oikein taustalla ja mitä ylipäätään olen käynyt läpi viimeiset pari vuotta. Ongelmia on siis lähinnä ollut aineenvaihdunnan ja palautumisen kanssa, mutta kyllä treenit ovat sinänsä kulkeneet tilanteeseen nähden oikein hyvinkin. Olen kehittynyt silti tässä koko ajan, vaikka en fitness -kilpailuihin saakka olekaan päässyt. Viime vuonna kävin crossfit skabailemassa kolme kertaa, mikä oli kyllä tosi hauskaa, mutta sen tyylinen treeni ei oikein sopinut omaan palautumisprosessiin niin hyvin, kuin itse kuvittelin.

Tottakai sitä aina näin jälkeenpäin osaa ajatella asioita paljon fiksummin ja jo omalla koulutuksellani ja valmennus/urheilukokemustaustallani olisin kyllä ohjannut jotain toista urheilijaa tekemään toisin kuin itse tein. Mutta eihän sitä osaa katsoa itseään samalla tavalla eikä aina näe lähelle.

Se, että jollekin on nyt tullut näistä teksteistäni surullinen olo, niin varmasti se oma fiilis on  välittynyt ruudun toiselle puolelle. Tottakai olen ollut tästä myös surullinen, huolestuttavaa olisi se, jos ei tuntuisi missään. Kyse ei nyt kuitenkaan tosiaan ole siitä, että elämässäni olisi asiat nyt mitenkään hälyyttävän huonosti. Terveyteni ei tällä hetkellä riitä huippusuoritukseen, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin mitenkään aivan rikki. Esimerkiksi hormonitoimintani noin muuten on aivan normaalia ja vastustuskykyni on ihan hyvällä tolalla. Kroppani on myös hyvässä kunnossa muuten, ja odotan kyllä pienen palautumisen jälkeen pääseväni taas treenaamaan kunnolla. Nyt ajattelin tehdä lähinnä kaikkea palauttavaa – kävelyä, venyttelyä, kevyttä joogaa, meditaatiota, hierontaa, hypoxia, cryo -kaappia haluaisin päästä testailemaan lisää ja mitä kaikkea tässä keksiikään! Saa heittää omia vinkkejä palautumiseen.

_MG_6594

_MG_6587

Nyt taas hyvät ihmiset on erotettava liikunta ja kilpaurheilu toisistaan. Kilpaurheilussa mennään äärirajoille ja sinne ei voida mennä, jos kaikki ei toimi niinkuin pitäisi. Kilpaurheilu ei ole optimaalista hyvinvointia, mutta tottakai urheilijan on oltava hyvinvoiva ja terve, jotta saadaan hyviä tuloksia. Tottakai aina voidaan puskea, mutta lopputulos ei koskaan ole silloin sitä, mitä halutaan ja jälkipyykki voi olla aikamoista. Tämän olen siis myös itse kokenut. Syksyllä 2013 kilpailin ja noihin kilpailuihin tein enemmän töitä kuin mihinkään aiempaan kuitenkin ollessani elämäni huonoimmassa kilpailukunnossa. Ja tässä sitä ollaan, jälkipyykkiä pesemässä.

Jos olisin pitänyt kunnon tauon heti tuon jälkeen, niin tilanne olisi nyt jo varmasti toinen ja olisin saattanut päästä jo kilpailemaan täysin terveenä. No mutta – olen tällainen hieman vaikeasti aloillaan pysyvä tapaus ja siitä johtuen tuo oma palautuminen ei nyt ollut ihan parasta. Toki siinä olisi pitänyt olla joku minua myös jarruttelemassa, mutta kyllä otan täysin vastuun siitä mitä olen itse tehnyt. Aloitin siis valmistautumaan aika pian tuon syksyn jälkeen kevään 2014 kilpailuihin, joihin en mennyt ja sitten aloitin noiden kilpailuiden jälkeen reilun kuukauden päästä puolen vuoden crossfit -urani. Hehheh, kuulostaa jopa omaankin korvaan nyt todella järkevältä.

No sitten vuosi sitten päätin aloittaa valmistelut tälle syksylle, ja no – kroppaa saatiin toimimaan paremmin ja jopa hyvin, mutta se on kuitenkin nyt sen verran herkkä vielä, että ottaa takapakkia herkästi. Eli tässä nyt sitten ollaan ottamassa sitä palautumista heti, eikä taas sitten, kun se takapakki on oikeasti jo taas liian pitkällä. Tilanne voisi olla tietysti parempi ja toivon tottakai, että kilpirauhaseni alkaa taas toimimaan normaalisti. Siihen uskon kyllä, koska nyt aion tehdä asiat fiksusti sen suhteen ja minulla on erittäin osaavaa apua ympärilläni.

_MG_6624

_MG_6631

Sitten vielä suorittamisesta. Olen myöntänyt olevani suorittajaihminen, en sitä ole missään vaiheessa kieltänyt. Se on aivan totta, että aina ei kannata suorittaa. Elämää ei voi pelkästään suorittaa. Ja voin kyllä kertoa, että osaan myös olla suorittamatta ja opettelen tietenkin sitä koko ajan lisää. Kun vietän vapaa-aikaa, niin minä en suorita vaan osaan vain olla ja rentoutua. Toki tuota vapaa-aikaa on ollut ehkä välillä hieman liian vähän, mutta siihenkin tulee nyt toistaiseksi ainakin muutos. Suorittamisella on myös hyvät puolensa ja väitänkin, että jokaikinen kilpaurheilija, joka on jotain urallaan saavuttanut, on suorittajaihminen. Eihän kilpaurheilu olekaan mitään optimaalista hyvinvointia, mutta kilpaurheilu on urheilijalle hyvinvointia. Täyty taas muistaa, että oma kokemus hyvinvoinnista on täysin toinen, kuin mitä se on jollekin muulle. Me koemme asiat ja ylipäätään koko elämän aivan eri tavoin. Kukaan ei voi tulla sanomaan toiselle, mitä absoluuttisesti on hyvinvointi tai onnellisuus tai mitä ikinä!

Puhunkin täällä blogissa nimenomaan omasta kokemuksestani hyvinvoinnista, onnellisuudesta, urasta ylipäätään ja muusta elämästä. Toki perushyvinvointiin on olemassa asioita, jotka siihen kaikilla liittyvät, kuten terveys, liikunta, ravinto, lepo ja henkinen hyvinvointi. Mutta se, miten ihminen kokee vaikka liikunnan tai mitä on kenellekin henkinen hyvinvointi, on jokaisen henkilökohtainen kokemus.

Tällä haluan vain sanoa, että muistakaa hyvät ihmiset, että ensinnäkin kyse omassa tapauksessa on kilpaurheilusta ja toisekseen minä voin kokea hyvin eri tavalla hyvinvoinnin ja onnellisuuden, kuin sinä. Eikä meistä kumpikaan ole yhtään sen enempää oikeassa tai väärässä!

_MG_6610

Ei siis kannata vuokseni pahoittaa mieltään. Joku kysyikin myös siitä, että koenko olevani hieman normaalia tunteellisempi ihminen. Vastaus tähän on kyllä ja olenkin nyt lukenut paljon mm. erityisherkkyydestä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että henkilö kokee hieman normaalia voimakkaammin tunteet ja kokee kaikki ärsykkeet ympäriltään myös voimakkaampina. Tuosta voisin kirjoittaa oman tekstinsä, kunhan hieman vielä luen siitä itsekin lisää. Mutta kaikki siihen liittyvistä artikkeleista olen löytänyt paljon yhtäläisyyksiä omassa ajattelussa ja käytöksessäni.

Kirjoituksistani varmasti paistaa aina läpi sen hetkinen fiilikseni ja tosiaankin elän aika tunteella enkä pelkää näyttää niitä. Joskus tosin leikin liian vahvaa ja ”kaikki hyvin” -ihmistä. Olen siitäkin opetellut pois ja tajunnut, että on ihan ok olla myös välillä heikko, ”epäonnistunut”, surullinen, vihainen, pettynyt.. Mitä ikinä! Niitä tunteita on meillä kaikilla ja niiden esilletuominen ja purkaminen auttaa viemään ne nopeasti pois ja asiat, joiden vuoksi nuo tunteet ovat pinnalle tulleet tuntuvat sen jälkeen paljon pienemmältä. Niin se vaan on!

Minulla oli aivan huikea minireissu ma-ti Tallinnaan ystäväni Lauran järjestämänä. Pienet irtiotot tekevät hyvää! Enkä malta odottaa lauantaista reissuun lähtöäni. Sen piti olla treenireissu, mutta nyt sen luonne hieman muuttuu. Tiedossa on rentoutumista, auringonottoa, paljon mietiskelyä ja nautiskelua, sekä yksin että ystävien seurassa <3

_MG_6620

Small summary about the text in English – it is my first one so don’t judge if I’m not writing everything right 😉

// All the people reading my blog may not know about the issues I’ve had with my recovering. Even though my metabolism is not working 100% the way it should I’ve been able to do my training quite well. Just need to give my body a little break from competitions right now. Last year I competed in crossfit three times but it wasn’t really smart for the recovery I should have given to my body. 

Of course I would make different decisions if I choose again now. But it is always hard to see the situation close to yourself. Some people have felt sad reading these texts and of course I’ve been a little upset myself too. But you have to see the difference between wellness and fitness. Doing competitive sports is not the optimal wellness but of course trying to be as healthy as possible. You can’t compete if you’re not healthy. And that is the reason why I’m now having a little break from competitions.

But I’m still not going to stop doing sports or living my healthy lifestyle. Of course not! I’ll continue my life and now just focuse more on recovering. I’ll walk, stretch, yoga, go to massage, sauna, hypoxi, relax.. What would you do as a recovery?

It is good to remember we are all different and the way of thinking is very individual. You can’t say to someone what is the right or wrong way of living or thinking. So it is better just to focus on your own life, wellness and happiness. Let’s give everyone to live their lives as they want to! I may sometimes be very emotional and you can see that from my texts. But I’ve learned it’s better to show your feelings than hide them! //

<3

Eevsku

ps. reaaliaikaista meininkiä aika aktiivisessa snäpissäni: eevsku

Kuvat Mikko Pekkarinen

Total
29
Shares

17 kommenttia

  1. Kiitos tästä tekstistä. Kuulostaa siltä, että tällä kertaa sinulla on järki mukana hommassa, se on hienoa ja toivottavasti sen avulla pääset pian taas haluamaasi kuntoon 🙂

  2. Tuohon suorittamiseen liittyen pitää kuitenkin sanoa vielä se, että se on totta, että eri asiat tekevät ihmiset onnelliseksi. Toisille suorittaminen sopii paremmin. Erittäin usein se kuitenkin lopulta johtaa burnoutiin, masennukseen tai muihin ongelmiin, kun aina vaan suoritetaan sen sijaan, että vain elettäisiin. Joiden tutkimusten mukaan suorittajaihmisillä on myös suurempi todennäköisyys saada sydänkohtaus. Eli tärkeää olisi kuitenkin muistaa että koko ajan ei tarvitse suorittaa. Ei edes kilpaurheilijan. Kilpaurheilijalle urheilu voi olla suorittamista, mutta muiden elämän osa-alueiden ei tarvitse olla sitä. Työn, ihmissuhteiden, vapaa-ajan ja harrastusten ei tarvitse olla suorittamista vaikka olisikin ammattiurheilija. En väitä että ne sinulla olisi suorittamista, sitähän me ulkopuoliset emme tiedä. Blogistasi vaan saamme niin yksipuolisen kuvan elämästäsi, että se saattaa muodostaa väärän kuvan. Et täällä kirjoita oikeastaan muusta kuin suorittamisesta, joten on helppo luulla, että elämäsi on vain sitä vaikka näin ei todellisuudessa olisikaan.

    1. Heippa!

      Se on juurikin näin, että osalla unohtuu myös se, että en ihan kaikkea tietenkään tänne blogiin (edes ehdi) kirjoittaa ja kertoa. Ja henkilökohtaisista asioista pidän suurimman osan oikeastikin henkilökohtaisena 🙂

      Mutta tottakai on hyvä juttu että tulee keskustelua ja sitä kautta myös pohdiskelua! Se on aivan totta, ettei kaikessa voi suorittaa ja tarvitaan vastapainoa kurinalaiselle kilpaurheilulle.

      Kiitos kuitenkin paljon kommenteista ja oikein ihanaa loppuvuotta!

      xx E

  3. Hei. Olen lueskellut blogiasi muutaman kuukauden. Olen tykästynyt reippaisiin ja raikkaisiin kuviin ja antoisiin teksteihin. Voimistelutaustasi on pohja ammattimaisuudellesi ja se näkyy. Et ole yhdessä yössä syntynyt tähti! Olet saavuttanut kovalla työllä päämääriäsi. Arvostan sitä kovasti. Nyt olen todella surullinen puolestasi tämän kilpirauhashässäkän takia. Tiedätkö minulla on juurikin sama. Ja se ketuttaa kyllä välillä ihan järjettömästi! TSH himpun koholla, t4v alueella, ehkä noin 14, mutta olo ei normi. Aloitettiin thyroxin, mutta olo ollut häilyvä. Välillä yritettiin jättää poiskin, mutta TSH oli sitten jo 6. Tätä rumbaa tässä tanssittu 7vuotta… En voisi kuvitellakaan olevani kilpaurheilija, mutta perusliikunta useamman kerran viikossa onnistuu, mutta aikaajoin tulee kehon burn outteja, joista selviää kävely-jooga -linjalla yli. Palatuminen ei siis ole optimaalista terveeseen verrattuna ja se syö henkistä puolta. Ison työn joutuu tekemään hyväksymisen kanssa. Että pystyy tyytymään rajoihin, joihin ei voi itse vaikuttaa. Oi että olen harmissani puolestasi. Voin kuvitella, että elät rankkaa aikaa, kun mietit meneekö tämä levolla ohi. Toivon todella! Mutta jos ei, liikuntaa ja urheilua ei tarvitse unohtaa EI, mutta lähestymiskulmaa täytyy räätälöidä omalle kropalle soppeliksi. Tsemppihalaus!

    1. Onneksi tilanne ei ole itsellä mennyt niin pahaksi, että joutuisi lääkitystä ottamaan! Ja toivotaan ettei tarvitsekaan 🙂

      Kiitos tosi paljon viestistä ja hurjasti tsemppiä sinne myös!! Kyllä ne asiat aina selviää, kun vaan jaksaa siihen uskoa 🙂 Ruokavaliolla on onneksi paljon tehtävissä myös kilpirauhaseen liittyen, toivottavasti olet siihen saanut apua!

      xx
      E

  4. Vähän rasittaa, miten jokaisessa tekstissäsi korostat miten olet kilpaurheilija ja huippu-urheilija jne. Kuitenkin olet ollut vain muutamissa kisoissa useampi vuosi sitten. Miellän kilpaurheilijan sellaiseksi, jolla on aktiivinen kilpailukausi päällä, urheilee ammatikseen jne. Eikö olisi jo aika luopua tuosta ”kilpaurheilijan” identiteetistä ja alkaa määritellä itseään muilla tavoin? Löytää jotain muuta sisältöä elemään? Mystisesti joka toiselle fitness-mimmille puhkeaa kilpirauhasen vajaatoiminta parin vuoden kisailun jälkeen. Ei kovin tervettä touhua!

    1. Tosi harmi, että oikein rasittaa 🙂 Ehkä kannattaa siirtyä jotain toista blogia lukemaan ja seuraamaan?

      Oikein ihanaa syksyä ja joulunodotusta sinulle Anne!

  5. Moikka,
    Olen lukenut paljon erityisherkkyydestä ja suosittelen tutustumaan asiaan paremmin jos koet itsesi erityisherkäksi. Itselläni sen tunnistaminen on auttanut paljon nykyelämässä esim. tunteiden hallinnassa/näyttämisessä, ihmissuhteissa ja töissä. Se on auttanut myös ymmärtämään lapsuutta. Englanniksi löytyy paljon tietoa, hsp = highly sensitive person hakusanalla. Lukemiseksi suomeksi voin suositella myös Elaine Aronin Erityisherkkä ihminen, esim. http://www.adlibris.com/fi/kirja/erityisherkka-ihminen-9789522402141
    Olen seurannut uraasi monta vuotta ja ihailen rohkeuttasi. Moni voisi alkaa selitellä tekosyitä, mutta ne eivät auta. Parempi hyväksyä asiat kuin ne ovat ja lähteä niiden pohjalta rakentamaan tulevaa kuten sinä teet. Tässä hullussa some-maailmassa se vaatii jo rohkeutta. Mielestäni olet hyvä esikuva nuorille ja muille urheilijoille. Terveys ja hyvinvointi ovat kuitenkin aina etusijalla.
    Paljon tsemppiä tulevaan 🙂 ❤

    1. Hei Maisku!

      Kiitos paljon tuosta kirjavinkistä, täytyykin lukaista! 🙂 En tosiaan kovin paljon siitä vielä tiedä, mutta kaikki mitä olen lukenut, on ollut mielenkiintoista ja nimenomaan antanut ainakin ajateltavaa.

      Selittelyt ja tekosyyt ei tosiaan auta, ainut mikä on auttaa niin asioiden myöntäminen rehellisesti sekä itselleen ja muille. Vasta sen jälkeen voi päästä eteenpäin!

      Kiitos paljon ihanasta kommentista ja tsempeistä! Samaa toivon sinulle <3

      E

  6. Hei Eveliina,

    On hienoa, että osaat lukea itseäsi ja kuunnella intuitiosi sanomaa. Juurikin intuitio on se syvin mielemme olemus, joka yleensä ohjaa meitä kannaltamme oikeisiin valintoihin. Se onkin sitten eri asia, seuraammeko intuitiomme opastusta, vai annammeko päätösvallan rationalisuudellemme.

    Kerrot löytäneesi itsestäsi erityisherkkyyden. Todettakoon, että meillä kaikilla on elämässämme hetkiä, jolloin aistimne ympärillä olevaamme herkemmin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita vielä sitä, että voisimne tituleerata itseämme erityisherkiksi. Erityisherkkyydestä on viime vuosina muotoutunut eräänlainen trendi: esimerkiksi monet bloggaajat ovat kirjoittaneet olevansa erityisherkkiä. Tämä on hyvin lohdutonta niille, jotka oikeasti kärsivät erityisherkkyydestä. Minä itse olen koko 30-vuotis elämäni kokenut olevani erilainen kuin muut – kärsinyt siitä. Olen miettinyt, mikä minussa on vialla. Muutama vuosi sitten kävin erään tapahtuman vuoksi psykiatrin vastaanotolla. Hän totesi minun olevan erityisherkkä. Haluan painottaa, että erityisherkkyys ei ole avain onneen, se ei tuo iloa, eikä ole asia, jota tavoitella. Siitäkään huolimatta, että joissain tilanteissa sitä voi käyttää hyödykseen myös positiivisella tavalla. Toivon kovasti, että ihmiset eivät itse ”diagnosoisi” itselleen erityisherkkyyttä, vaikka ominaisuus onkin tällä hetkellä trendi ja mitä ilmeisen haluttu ominaisuus. Erityisherkkänä elo yhteiskunnassamme on haastavaa. Vaikka olen itse hyväksynyt tämän ominaisuuteni osaksi minäkuvaani, en soisi tätä kenellekään koettavaksi.

    Ennen kuin kirjoitat postausta aiheesta, mietithän vielä, onko sinulla oikeasti omakohtaista kerrottavaa siitä. Artikkeleita ja kirjoja lukemalla ei voi diagnosoida itselleen erityisherkkyyttä. Sen tekee ammattilainen.

    1. Hei!

      En ole väittänyt olevani diagnosoinut erityisherkkyyttä itselleni, mutta löytäneeni samanlaisia piirteitä 🙂

      En oikein ymmärrä miksi tuosta pitää ajatella negatiivisesti ylipäätään. Todella harmi, jos kohdallasi erityisherkkyys on tuonut paljon ”ongelmia”. Itselläni ei ole tosiaan vielä niin paljon siitä tietoa, että olisin enemmän kirjoittanut, mutta kuten minulla ei ole tietoa sinun elämästäsi tai ajatuksistasi, niin ei varmaan sinullakaan täysin minun? 🙂 Tällä haluan sanoa vain sen, että mitä blogissani tuon esille, ei varmastikaan ole kaikki mitä elämässäni tapahtuu.

      Mutta kiitos paljon kommentista ja toivotan sinulle koko sydämestäni tsemppiä kaiken kanssa!

      xx
      E

  7. Hei Eveliina,
    Pyh a pah taas näitä kommentteja. Tai no, toki kaikilla oikeus omiin mielipiteisiinsä ja nähtävästi täällä porukka tuo ainakin pääasiassa asiallisesti omat mielipiteensä esille, oli ne sitten mitä hyvänsä.

    Itse halusin vain kiittää ja tsempata sinua eteenpäin bloggaajana. Mielestäni kirjoitat todella hyvin ja tekstejäsi on mielenkiintoista lukea. Mielestäni on hienoa, että olet jakanut täällä kipeitäkin asioita urheilijan arjesta ja siitä, miten aina asiat ei mene juuri niin kuin on suunnitellut. Iloisella ja positiivisella asenteellasi olet näyttänyt hyvää esimerkkiä , meille muille. Ei pidä luopua unelmistaan, vaikka aina kaikki ei menisikään suunnitelmien mukaisetsi. Unelmien tavoittelu on pitkäjänteistä puuhaa ja sen sinä taidat!

    Kiitos, tsemppiä ja mukavaa syksyn jatkoa sinulle ihana Eveliina! Älä anna negatiivisten kommenttien vaikuttaa ihanaan positiivisuuteesi!

  8. Hyvä teksti. tekstejäsi on aina mukava lukea ja ammennan niistä myös ajatuksia omaan elämääni ja siihen mistä haaveilen.

    Ja pitää myöntää, että yksi suuri haave olisi saada edes hiukan sinne päin yhtä mahtava treenattu kroppa kuin sulla. 😀

  9. Tsemppiä vaikeeseen tilanteeseen! Vaikka kyse on fyysisistä ongelmista niin takuulla on henkisesti silti rankempaa. Aineenvaihdunnan yms ongelmat on mun mielestä vielä rankempia urheilijalle kuin joku ”tavallinen” loukkaantuminen, joka on niin paljon helpompi hahmottaa ja ymmärtää mistä johtuu, vaikkapa luunmurtuma. Ei tarvi samanlailla arvuutella ja testailla millä paranee. Jaksamisia!

    Nyt hei ei muuta ku viimein koittamaan sitä jiujitsua! 😉 Voit hyvin reenata vaan pitääkses hauskaa ja kroppa ja mieli nauttii.

    -Emppu

  10. Moikka..kiitos blogistasi ja kaikesta sen sisällöstä mitä jaat meille lukijoille,tämäkin on vain yksi vaihe sun elämässä. Tämä hetki ei määritä sinua,ja sitä mitä voit olla tulevaisuudessa.

    Täällä selkeesti porukka hihkuu,että jee! Taas yksi aineenvaihdunta ongelmainen urheilija. Älä anna näitten kommenttien päästä ihon alle!
    Tsemiä syksyyn,oot huippu!

Kommentointi on suljettu.