fbpx

battle_eevsku2_you

Itse olen ainakin huomannut paljon taistelua oman pään sisällä sen kanssa, miten vertailen itseäni usein siihen, mitä olen ennen ollut. Huomaan selkeästi, että nyt muutama viimeisin vuosi on ollut kasvun paikka monellakin tavalla ja muutos tytöstä naiseksi on ollut välillä vaikeaa. Siihen liittyy niin paljon – sekä ulkoisesti, että ennen kaikkea myös sisäisesti.

Välillä joutuu käymään aika paljonkin oman pään sisällä asioita läpi ja sisäistää kaikki muutokset. Joskus on vaikea pysyä perässä, koska tapahtuu niin paljon ja niin nopeasti. Vastahan pääsin lukiosta ja oli täysi vapaus miettiä mitä minusta tulee isona. Kaikki ovet ja mahdollisuudet avoinna. Toki sekin voi olla joillekin todella ahdistavaa aikaa, jos ei yhtään tiedä mitä haluaa. Itse elin nuo pari vuotta lukion jälkeen antaen kaiken vain tapahtua omalla painollaan. Kaikilla niillä tapahtumilla ja ulkomailla olemisella oli oma tarkoituksensa. Ne näyttivät minulle monessakin suhteessa suuntaa sille, mitä elämältäni haluan.

Sen jälkeen palasin työelämästä opiskelijaksi, vaikka toki teinkin edelleen töitä opintojen ohella iltaisin ja viikonloppuisin. Aloitin myös kilpaurheilun uudelleen ja halusin panostaa siihen. Elämäni muuttui vuonna 2011-2012 todella paljon muutaman valinnan vuoksi. Muistan silti edelleen, kuinka kesällä 2011 mietin, että antaa elämän taas viedä minua mihin sen kuuluukin mennä. Jos en olisi päässyt Vierumäelle kouluun, olisin lähtenyt takaisin ulkomaille ja ehkä tämän hetkinen elämäni olisi täysin erilaista? Sitä on turha miettiä ja en siis voisi olla onnellisempi siitä, mihin nuo valinnat ovat minua vieneet.

Kun elämä muuttuu niin paljon pienessä ajassa, voi sitä tosiaan olla vaikeaa heti olla kartalla. Kilpaurheilu oli minulle tietenkin jo lapsuudesta ja nuoruudesta hyvin tuttua, mutta aikuisena kilpaurheileminen on aivan erilaista. Olet 100% itse vastuussa omasta tekemisestäsi. Toki lapsena olen jo ollut se, joka on omatoimisesti lähtenyt treenaamaan treeniaikojen ulkopuolellakin ja esimerkiksi ollut valmis liikkumaan pitkätkin treenimatkat pyörällä ja bussilla ympäri vuoden. Mutta näin aikuisena sinun on itse suunniteltava kaikki treeniajat, pidettävä huolta ravitsemuksesta, unesta, taloudesta, opinnoista, työstä, ihmissuhteista.. Onhan tässä paljon enemmän juttuja handlattavana, kuin vaikka vielä 15- vuotiaana.

Enkä tarkoita sitä, että se olisi mitenkään negatiivinen asia, mutta muutokset ovat joskus vaikeita, vaikka ne olisivatkin todella hyviä juttuja. Aina ei tiedä täysin mihin on lähtenyt ja mihin täytyy olla valmis. Olen itse varsinkin lähtenyt kokeilemaan paljon asioita, joista ei ole ollut mitään hajua, miten niissä tulee käymään. Tai olen tietenkin ajatellut, että tottakai nämä tulevat onnistumaan – ei ole muuta vaihtoehtoa! Mutta ei se helppoa ole ollut, kuoppia on ollut matkan varrella, mutta niin on ollut myös huippuhetkiä. Niin urheilussa, kuin yrittäjyydessäkin.

battle_eevsku3

Kaksi vuotta sitten aloitin täysipäiväisesti yrittäjänä. Opinnot yritin pitää vielä siinä mukana, mutta lopulta oli pakko karsia jostain. Kun tein hetken aikaa sekä kilpaurheilua, yrittäjyyttä, että opiskelua, ei lopputulos ollut se mitä halusin. Siihen meni kaksi vuotta, että sain yrittäjyyden tasapainoon urheiluni kanssa ja nyt pystyn keskittymään eniten siihen, mikä on minulle tällä hetkellä tärkeintä.  Kun nämä kaksi asiaa ovat nyt tasapainossa, tuntui oikealta ajalta ottaa opiskelut takaisin kuvioihin ja saada ne nyt vihdoin loppuun.

Elämä muuttuu koko ajan ja siinä on vain muututtava mukana. Omat arvotkin ovat muuttuneet matkan varrella ja ajatusmaailma on erilainen, kuin vaikka kolme vuotta sitten. On selkeämpää sen suhteen mitä haluaa ja mitä ei halua. Tiedän mitä tarkoittaa priorisointi. Tiedän mihin haluan käyttää aikaa ja mihin en. Tiedän millaisia ihmissuhteita haluan. Haluan elää ja nauttia tästä hetkestä, mutta kuitenkin katse on myös tulevaisuudessa, jotta tämän hetken valinnat ja teot menisivät sitä kohti mihin haluan. Vaikka tällä hetkellä keskitynkin paljon itseeni ja uraani, on minulle perhe ja ihmissuhteet myös tärkeitä ja pyrin ottamaan ne huomioon niin hyvin, kuin tällä hetkellä minulla resurssit riittävät. Ihmiset ympärilläni onneksi ymmärtävät valintojani ja tietävät, miksi panostan tähän näin paljon. He eivät kyseenalaista. Mutta haluan tulevaisuudessa myös oman perheen ja sitäkin on tämän ikäisenä mietittävä eritavalla, kuin vaikka viisi vuotta sitten.

Elämä on täynnä valintoja, joista jotkut ovat vaikeampia kuin toiset. Olen oppinut itse kuuntelemaan sitä, mikä tuntuu oikealta ja seuraamaan niitä fiiliksiä. Se on toiminut ainakin omalla kohdallani! Nyt seuraan tämän päivän fiilistä ja lähden treenaamaan, jonka jälkeen nautin rennosta loppupäivästä hyvässä seurassa.

Ihanaa sunnuntaita juuri sinulle!

<3

Eevsku

Total
58
Shares

7 kommenttia

  1. hitsit miten hyvä teksti jälleen! ja ihanat kuvat – tähän väliin pakko todeta, että tykkään aina hurjasti sun blogissa olevista kuvista. tälläisistä ”kuvituskuvista” on usein vaikea saada sellaisia että ne saumattomasti sopivat tekstin väliin, eivät tunnut liiaksi ”vain” täytteeltä ja oikeasti tuntuu että ne kuuluvat tekstiin 🙂 heh, vaikea selittää mutta ehkä ymmärsit pointin.

    mulla on myös tapa verrata itseäni juurikin siihen entiseen itseeni; vuosi sitten, 22-vuotiaana, viikko sitten….ennen katsoin paljon vanhoja kuvia, mikä oli osaltaan motivoivaa, mutta jossain määrin täysin turhaa ja vain ns.itsensä kiusaamista. huomaan olevani todella nostalginen luonne, tietyllä tapaa romantisoin mennyttä ja nään asiat välillä liikaa siltä kantilta että tuolloin ja tällöin olin parempi tuossa ja tässä suhteessa. tapa josta olen tietoisesti opetellut eroon, sillä vaikka on hyvä nähdä mistä on tullut, missä on kehittynyt tai mihin haluaisi takaisin niin menneessä eläminen ei vie eteenpäin. eli tämä teksti kyllä muistutti hyvin taas siitä :-)xx

    ihanaa sunnuntaita ihana!xx

    1. Kiitos Siiri! Valitsenkin kuvat teksteihin usein sen mukaan, että fiilikset niissä osuu yhteen, joten ihana kuulla että olen onnistunut valikoinnissa 🙂

      Joo välillä sitä nimenomaan romantisoi joitain asioita, että kuinka hyvin ne ovat olleet, vaikka yhtälailla nuorempana oli ongelmia ja vaikeita hetkiä, niinkuin nykyäänkin 😀 Täytyy yhä enemmän opetella vain elämään tätä hetkeä ja ottamaan muutokset ilolla vastaan 😉

      Ihanaa viikkoa sulle! xx

  2. Itse olen saman ikäinen kun sinä ja välillä tosiaan käy mielessä se, että jos perhettäkin tässä joskus haluaa niin ei ole enää loputtomasti aikaa. Apua, mihin se kaikki aika on mennyt? Miten sitä ihan yhtäkkiä on jo näin ”vanha”? 😀

    1. No nimenomaan! Milloin sitä tuli tähän ikään, että joutuu miettimään perheen perustamista! 😀 Mutta kyllä me tästä selvitään, päivä kerrallaan 😉

  3. Vieläkin todella lapsellinen ajattelumalli mutta tietääkseni oletkin syntynyt suomenruotsalaiseen varakkaaseen perheeseen niin ei ole ollut koskaan mistään puutetta ja se kyllä näkyy sinusta,kultalusikka mikä kultalusikka.

    1. Nyt tuli aika tiukkaa tekstiä 😀

      En ole suomenruotsalainen ja olen omat käyttörahani hankkinut itse 15 -vuotiaasta, joten ihan itse tässä ollaan hommaa rakennettu. Perheeltäni olen saanut rahan sijasta paljon tukea ja rakkautta, josta tosin olen paljon onnellisempi, kuin mistään rahasta tai materiasta.

      Mutta oikein mukavaa maanantaiaamua sinullekin ja kaikkea hyvää!

  4. On kauheaa huomata kuinka nyt katsoo vuoden takaisia kuvia itsestä ja vatsapalikat vilkkui (himmeästi mutta kuitenkin). sitä ei kuitenkaan silloin nähnyt eikä ollut tyytyväinen peilikuvaansa. Nyt kymmenen kiloa painavampana miettii ja toivoo miten voisi olla samassa kunnossa kuin silloin. Jos mieltä olisi yhtä helppo muokata kuin kroppaa niin olisin aina tyytyväinen peilikuvaani. Oon kyllä oppinut kantapään kautta että oikeesti vaan pää on esteenä sille ettei kenestä tahansa voi tulla mitä vaan!

Kommentointi on suljettu.