fbpx

eevsku_janicalönn

Periaatteessa hyvinkin yksinkertainen kysymys, mutta kun asiaa alkaa miettimään hieman enemmän ja syvemmin, ei se aina olekaan niin yksinkertaista. Kuka minä olen?

Meistä varmaankin suurin osa määrittää itseään jonkin ulkopuolisen asian kautta, esimerkiksi työn, harrastuksen tai koulutuksen myötä. Oma identiteetti ei pitäisi kuitenkaan nojata mihinkään sellaiseen, mikä voidaan sinulta viedä pois. Koska jos se hetki tulee, että se viedään, niin mitä jää jäljelle? Oma identiteetti tulisi rakentaa muilla tavoin, jonka jälkeen mahdolliset epäonnistumiset eivät vie koko mattoa jalkojen alta. Toki epäonnistumisia ei kenellekään toivoisi, mutta kun niitä nyt vain elämässä tulee tahtomatta eteen. Varsinkin jos oikeasti yrittää saavuttaa jotain ja uskaltaa kokeilla rajojaan. Välillä on käytävä pohjalla, jonka jälkeen siitä kaikesta opitaan ja taas lähdetään viisaampana ja vahvempana eteenpäin.

Kirjoitan tästä siksi, että olen myös itse aiemmin määrittänyt itseäni liikaa esimerkiksi urheilun kautta. Olen urheilija. Näytän urheilijalle. Elän kuin urheilija. Urheiluurheiluurheilu. Entä kun se vietiin minulta hetkeksi? Olin aivan kadoksissa. Kuka olen ja mitä haluan? Mitä minun kuuluu tehdä, jos en urheile?

Olen joissain asioissa äärimmäinen ihminen ja kilpaurheilijalla identiteetti sitoutuu monesti urheiluun syystäkin. Kilpaurheilua eletään koko ajan, joten se on erittäin vahva osa sinua. Mutta olen hieman pyrkinyt pohtimaan tätä asiaa omalla kohdallani ja mm. Aki Hintsan kirja ja kirjoitukset ovat herätelleet minua. Minun on pakko määrittää itseäni muunkin, kuin urheilun kautta.

Tämän ajattelun kanssa kamppailu on varmaankin tuttua myös muille? Määrität helposti itsesi työsi, urasi, koulutuksen, meriitin tai saavutuksen kautta. Ne saavat olla tärkeitä asioita, aivan yhtälailla kun minulle on urheilu, mutta pitäisi silti pyrkiä löytämään oma identiteettinsä muualtakin kuin ulkopuolisista asioista. Suoritukset ja menestys eivät esimerkiksi saa määrittää omaa arvokkuutta. On aivan yhtä arvokas, siitä huolimatta onnistuiko aina vai ei.

NA3B7342

Välillä pitää oikeasti miettiä, miksi jotain asiaa tekee. Joskus saattaa ajautua tekemään tiettyjä asioita siksi, että on luullut sen olevan mitä haluaa. On vain ajautunut tilanteeseen, jossa puskee eteenpäin, vaikka ehkä jossain sisimmässään se ei tunnu täysin oikealta. Näissä tilanteissa pitäisi uskaltaa pysähtyä ja vaikka kääntää täysin suuntaa, jotta päätyy tekemään sitä, missä arvot ja tavoitteet kohtaavat.

Olen urheilija. Olen sitä niin puhtaasti sydämestäni, kuin vain voi. Se on tullut itselleni selväksi parin viime vuoden aikana, vaikka en ole onnistunut todellakaan kaikessa, mitä olen tehnyt. Haluan tätä silti. Haluan elää juuri tätä ja toteuttaa tätä kautta itseäni. Haluan nyt keskittyä ja priorisoida urheiluun, koska se tuntuu oikealta. Tätä minun kuuluu tehdä.  Tiedän tasan mitä haluan.

Silti olen kaikkea muutakin ja haluan oppia arvostamaan itseäni, pärjäsin aina haluamallani tavalla tai en. Mutta jos ei uskalla yrittää, ei voi myöskään onnistua.

Jos epäilet omaa tekemistäsi, niin lopeta se hetkeksi ja anna itsellesi vapaus tehdä mitä ikinä haluat. Kuuntele itseäsi ja mieti mitä tekisit jos saisit valita. Lopulta päädyt ehkä tekemään silti sitä mitä epäilit, tai voi olla, että löydätkin jotain aivan uutta.

Elämä on siinä mahtava, että koko ajan oppii uutta. Sille täytyy vain olla avoin.

NA3B7330

<3

Eevsku

Kiitos kuvista (& upeista keskusteluista :)) multitalentti Janica Lönn / Storm Photography

Käykää myös kuuntelemassa Janican upeaa laulua Spotifysta (Svartna)

Hyvä tiivistelmä Hintsan kirjasta esim. täällä

Total
75
Shares

11 kommenttia

  1. Hienosti kirjotettu. Itellä kans nyt vaikeaa kun olen tehnyt töitä että saisin voimaa ja pääsisin kilpailee voimanostossa ja pari vuotta sitten aloin harrastaan crossfittiä ja haaveissa ois vaikka mitä mutta nyt unet on huonot ja leposyke korkealla eikä voi tehdä sitä mistä niin nauttii. Välillä tuntuu että järki lähtee kun ei voi päästellä höyryjä ulos kolistelemalla rautaa mutta kaippa tässä asiat huobomminki vois olla

    1. Kiitos kommentista! Isosti tsemppiä sinne, kyllä ne vaikeat ajatkin muuttuu hyviksi kun jaksaa vaan painaa eteenpäin kaikesta huolimatta 🙂

  2. Todella hyvä postaus, tykkäsin! 🙂 Puhutteleva ja ajatuksia herättävä. Upeat kuvat myös!

  3. Puhuit ihmisen identiteetistä ja siitä että elämä ei pitäisi olla pelkkää mm. harrastukseen nojaamista. Jos on huippu-urheilija niin ainakin omasta kokemuksesta tiedän, kun lopetin kilpailemisen, niin jatkoin silti oman harrastuksen parissa, ilman kilpailua ja siirryin valmentamaan nuorempia, jotta heistä tulisi myös huippu-urheilijoita.

Kommentointi on suljettu.