fbpx

T2T_4466_eevsku

Me elämme aikaa, jossa ulkokuorta tuijotetaan erittäin paljon. Ison osansa tähän on tehnyt se, että kaikki ovat nykyään sosiaalisessa mediassa. Lähes jokainen on omalla nimellään ja kasvoillaan muiden etsittävissä. Tämä on tuonut myös paljon hyvää mukanaan sekä aivan uudenlaisia mahdollisuuksia esimerkiksi markkinointiin, mutta se on varmasti tuonut mukanaan myös ongelmia. Tai en ehkä haluaisi käyttää sanaa ”ongelma” vaan ennemminkin haaste. Kaikki muutokset tuovat elämässä mukanaan hyvää, mutta myös haasteita.

Yksi suuri haaste, jonka haluankin tässä nyt nostaa esille, on se kuinka toisia ihmisiä arvostellaan ulkokuoren perusteella. Mitä ulkokuori oikeasti ihmisestä kertoo? Toki siitä saadaan paljon infoa, mutta kertooko se oikeasti siitä, millainen ihminen sen kuoren alla on? Onko oikeasti kenelläkään oikeutta arvostella toista ihmistä sen perusteella, miltä hän näyttää? Voitko tietää, mitä kaikkea sen ulkokuoren alla oikeasti on? Mitä kaikkea se ihminen on käynyt elämässään läpi ja käy tälläkin hetkellä, jotta hän näyttää juuri siltä ja on sellainen kuin on?

Tämä aihe saa minussa aikaan paljon tunteita, koska olen paljon esillä ja arvostelua tulee niin hyvässä kuin välillä pahassakin. Ja koska pari vuotta sitten tapahtui jotain, mikä sai minut viimeistään hyvin hereille siitä, kuinka raakaa ulkokuoren arvostelu voi olla. Kuinka paljon se vaikuttaa omaan itsetuntoon, omaan hyvinvointiin, onnellisuuteen ja siihen kuinka pystyy antamaan itsestään ulospäin.

T2T_4416_eevsku

Puhun tässä tekstissä asioista hyvin suoraan ja niiden oikeilla nimillä, sillä ne ovat asioita, joita olen kokenut omassa elämässäni ja uskon että aika moni tietää mistä puhun. Haluan ensin sanoa sen, että tiedostan kyllä oikein hyvin pistäneeni itse itseni esille sosiaalisessa mediassa ja se on oma valintani, josta olen edelleenkin täysin tyytyväinen. Aion jatkaa tällä polulla ja tiedän sen polun vaatimat ajatusmallit ja haasteet. Olen opetellut suodattamaan arvostelua ja myös tajuan sen vastuun, mikä minulla on tässä työssäni. Mutta haluan ottaa sen kaiken vastaan, koska koen saavani tästä erittäin paljon. Saan ihmisiltä päivittäin niin paljon hyviä viestejä ja kommentteja, että se jo pelkästään saa minut jatkamaan tekemään sitä mitä teen. Jos pystyn omalla esimerkilläni ja positiivisuudellani auttamaan muita, niin tiedän tekeväni oikeita asioita.

Naisena tiedän kuinka vaikeaa on ottaa kritiikkiä vastaan jos kyse on omasta ulkonäöstä. Me naiset tunnumme olevan luonnostaan tarkempia ja herkempiä siitä, miltä me näytämme ja varsinkin myös siitä, mitä muut ajattelevat siitä miltä me näytämme. Toki nykyään varsinkin kasvaneen somen myötä myös miehille on tullut varmasti enemmän paineita ulkonäöstä enkä vähättele sitä tässä ollenkaan. Minun on kuitenkin helpointa puhua naisena naisen näkökulmasta ja varsinkin nuoren naisen ajattelumaailmasta.

Se miten itse kestän tämän kaiken johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että olen aina kuitenkin saanut vahvan tuen kotoa. Minut on aina hyväksytty sellaisena kuin olen. Perheeni tukee minua myös ne kaikki huonot hetket, vaikka tiedostan edelleen olevani aika huono tuomaan niitä huonoja asioita esille kenellekään. Olen tottunut olemaan vahva. Se keneen turvaudutaan ja se kuka ei romahda ja kestää kaiken. Ei kukaan oikeasti voi aina olla vahva. Mutta tästä aiheesta en puhu tällä kertaa enempää, jätetään se toiseen kertaan.

Tiedän olevani kaunis ja voin sanoa sen ääneen. No, myönnän kuitenkin ettei se helppoa ollut tähän kirjoittaa. Heti tuli ajatuksia, kuten ”noniin nyt joku heti miettii että ompa tuo itsekeskeinen” ja ”mitä se nyt luulee itsestään”. Eikö ole aika hullua?! Hullua, että ei voi sanoa ääneen itsestään tällaisia asioita, ilman että joku miettii heti, että ”tuo on täynnä itseään”. Mitä itse mietit, kun luit tuon ensimmäisen lauseen? Pystytkö itse sanomaan itsestäsi ääneen toiselle, että ”kyllä, tiedän olevani kaunis”.

Mitä se sitten tarkoittaa, että on kaunis? Mitä on kauneus? Onko sille mitään määritelmää ihan oikeasti? Ei. Ei sille voi olla? Kauneus on juuri sitä, mitä sinä itse siitä ajattelet. Kauneus on ulkoista, mutta ennen kaikkea sisäistä. Ja se sisäinen kauneus puskee kyllä ulospäin. Sen näkee. Silloin ihminen on kaunis. Joo – kuulostaa taas todella kliseiseltä, mutta kun niin se asia vain on.

Mutta jos nyt puhutaan ulkoisesta kauneudesta, niin onhan meillä tiettyjä mielikuvia meidän yhteiskunnassamme siitä, mikä on kaunista. Eri kulttuureissa kauneutta luokitellaan myös hyvin eri tavoin. Jokaisella meillä on päässään jokin kuva siitä, mikä on kaunista. Eikä se ole pelkästään mikään huono asia. Itse tiedostan sen, että olen hyvin esteettinen ihminen ja rakastan kauneutta. Ja se kauneus tarkoittaa jotain, mikä on omassa päässäni kaunista. Ei sille ole edes mitään tarkkaa määritelmää. Kauneus on jotain, mikä miellyttää silmää, mutta saa myös olon tuntemaan hyväksi. Kauneus on itseasiassa tasapainoa. Kauneus on oikeita arvoja ja niiden vahvistamista. Kauneus on hyväksyntää.

T2T_4433_eevsku

Vaikka itse olen vahva ihminen, vahva nainen, olen silti kokenut välillä hyvin paljon epävarmuutta ja itseinhoa. Tästä en olekaan juuri aiemmin kirjoittanut ja se on ollut mielessä jo kauan. Tästä aiheesta kirjoittaminen ei ole jäänyt siksi, että en haluaisi sitä tuoda esille, vaan siksi, että sille ei ole ollut oikeaa hetkeä. Olin hukassa muutaman vuoden. Sen olen kertonut. Ja siinä samalla jos on hukassa joidenkin asioiden kanssa, et pysty niitä vielä jakamaan muiden kanssa. Ei sillä hetkellä. Vasta sen jälkeen. Sen jälkeen kun olet ne kokenut, ja löytänyt tien sieltä pois. Elämässä löydetään oikeita polkuja, mutta matka jatkuu. Oppiminen jatkuu. Haasteita tulee edelleen joka päivä, mutta niiden muoto muuttuu.

En ole millään tavalla tavallinen tai minkään normin mukainen tyttö. Enkä ole koskaan ollutkaan. Mutta olenko yrittänyt joskus mahtua johonkin ”muottiin”? Olen todellakin. Kuka ei olisi? Kuka ei olisi halunnut hakea hyväksyntää, halunnut kuulua johonkin?

Olen kasvanut veljieni keskellä ja ollut aina prinsessamainen poikatyttö. Eikö ollut aika hyvä termi hahah? Rakastan olla prinsessa. Mutta en mikään tavallinen prinsessa. Vaan se prinsessa, joka tekee kaiken itse. On vahva ja omanlainen. Kulkee aivan omaa polkuaan. Se polku ei ole ollut helppo, mutta kaiken tämän arvoista.

Ulkonäköni on vienyt minua eteenpäin, mutta myös aiheuttanut paljon haasteita. En kuitenkaan ole koskaan antanut sen haitata. Tiedän itse kuka olen ja millainen olen. Mitä väliä sillä on, mitä ne ihmiset puhuvat, ketkä eivät oikeasti tunne minua? Eivät tiedä millainen sydän minulla on? Eivät näe sen ulkokuoren läpi?

Minulle on myös sanottu, että ”helppohan sinun on puhua tuollaisena”. Millaisena? Me jokainen saamme omat kortit tässä elämässä ja me käytämme ne sillä tavalla, kuin parhaaksi näemme ja mitkä ovat sen hetken voimavaramme. Meissä kaikissa on potentiaalia tehdä mitä ikinä haluamme. Meidän ei kuulu olla samanlaisia tai tehdä samoja asioita. Uskon itse siihen, että meillä jokaisella on oma tarkoituksemme tässä elämässä. Kun sen löytää, kuuntelee sydäntään, on elämä ihan mieletöntä kaikkine haasteineen.

Se mistä oma epävarmuuteni ja ”itseinhoni” sitten on vuosien saatossa välillä kummunnut on jo aivan oman tekstinsä tai tekstiensä mittainen stoori. Mutta lupaan jakaa senkin stoorin kokonaan. Haluan auttaa muita samojen asioiden käyneitä.

Se matka minkä olen nyt tehnyt tähän pisteeseen, on vaatinut todella paljon itsetutkiskelua, asioiden hyväksymistä, pohjalla käymistä ja oikeiden ihmisten löytämistä ympärille. Vasta näiden asioiden myötä, olen oppinut hyväksymään itseäni sellaisena, kuin olen. Oppinut olemaan välittämättä siitä, mitä yhteiskunta, normit tai mikä ikinä ”vaatii”.

Haluan olla minä. Mitä se ikinä sitten onkaan. Ja se saa ja pitää muuttua elämän mukana. Se on oppimista ja kasvamista.

T2T_4442_eevsku

Aika vuoristorataa ollut kilpailujen jälkeen. Olen käsitellyt paljon asioita, jotka jäävät aina siinä kilpailujen kuplassa käsittelemättä. Saanut käsitellä myös selkeästi niitä asioita, jotka jäivät käsittelemättä pari vuotta sitten. Mutta kaikesta oppii ja kaikesta selviää. Ja elämä on kaikista hienoimmillaan, kun se on täynnä tunteita. Mielettömän hyviä asioita, mutta myös haasteita. Otan sen kaiken vastaan ja niiden käsittely on vain suhtautumiskysymys.

Elämä on mieletöntä.

<3

Eevsku

Kuvat Tomi Salakari / T2Tuotanto

Total
136
Shares

7 kommenttia

  1. Moi Eevsku,
    En voi muutakun taas äimänkäkenä lukea näitä sun tekstejä. Miten hienosti osaat tuoda ajatuksiasia esille, ja hienoa on se tapa miten kerron henkilökohtaisista asioista, mutta pidät ne syvimmät tapahtumat peitossa. Eikä niitä tarvitse edes meidän täällä ruudun toisella puolella tietää. Tärkeää itselle on huomata miten paljon nää tekstit saa minut ajattelemaan ja pohtimaan näitä aiheita, sen enempää miettimättä, että mikähän se syy tähän sinun itseinhoon on ollut. Normaali uteliaisuus muita kohtaan lopahtaa täysin kun teksti ohjaakin lukijaa pohtimaan asiaa omalta kantilta. Jotenkin todella hienosti ja pohtivasti kirjoitettu!!

    Ja pakko sanoa, että livenä sun kanssa jutelleena, ei voisi aidompaa ihmistä enää löytää! Et esitä mitään, oot rento oma itses ja sen kyllä huomaa, vaikka ei toisiamme sen paremmin tunneta. En enää edes muiden blogeja paljon seuraile, koska niissä ei ole sitä ”sisältöä”, joka laittaa ajattelemaan, eikä vain kerro ko. henkilön päivän toiminnasta ja aterioista. Menee ehkä nyt liikaa hypetyksen puolelle, mutta sinun tekemisiä seuranneena saa niin paljon energiaaa ja motivaatiota kehittyä ihmisenä ihan tavallisessa elämässä, sekä tottakai niissä omissa treeneissä 😉

    Kiitos näistä mahtavista teksteistä! 🙂

  2. Hyvä kirjoitus, että täytyy ihan hattua nostaa 🙂 olen ihaillut vahvuuttasi jaksaa treenata urheilun parissa, sekä sitä miten ulkoapäin näytät ja voit hyvin!

  3. Hei Eevsku!

    Pakko kertoo et iha meni kylmät väreet tätä tekstiä lukiessa ja lähes itkin. Julkisesti hotellin aamupalalla. Ei sen kummempaa. 😀 Olet aivan huikea tyyppi ja kyllä, olet kaunis juuri tuollaisena prinsessana <3 Löysin myös itseni monesta kohtaa. Ihan viime aikoina olen alkanut löytämään sen todellisen itseni ja ennen kaikkea hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Pidän tyttöjen jutuista, kuten pukeutua muodikkaasti, meikata ja laittaa itteä. Suurimman osan ajastani kuitenkin kulen niissä kalsareissa, tukka ponnarilla ja meikittömänä. Käyn salilla hikoilemassa kuin pieni sika, teen metän raivaustöitä isän kanssa, työskentelen siltatyömaalla ja harrastan hirvenmetsästystä. On ihana olla minä.

    Kaikkea hyvää sulle ja nauti ihanasta kesästä! <3 Jatka samaan malliin niin kuin tähänkin asti, siinä olet paras 🙂

  4. Ihana Eveliina <3! Oot todella kaunis ja sulla on hyviä postauksi!

Kommentointi on suljettu.