fbpx

eveliina_02

Olen päässyt viimeaikoina pohtimaan paljon sitä, mistä innostukseni fitness -kilpailemiseen on lähtenyt ja kuinka kaikki alkoi ylipäätäänsä. Millaista on ollut matka tähän pisteeseen? Se matka onkin ollut aikamoinen ja se alkoi itseasiassa aikalailla viisi vuotta sitten. Ajattelin jakaa teille ajatuksia ja tapahtumia matkan varrelta, koska moni on seurannut minua vasta paljon myöhemmin ja nämä tarinat ovat iso osa sitä, miksi olen tässä tänään fitnessurheilijana. Voin ehkä myös näiden tarinoiden kautta jakaa matkalla oppimiani asioita, niin hyvässä kuin pahassa ja jakaa näin vinkkejä samoissa tilanteissa oleville – oli kyse sitten urheilijasta, some- työstä haaveilevasta, liikunta-alalla työskentelemisestä/ opiskelusta tai yrittäjyydestä.

Nyt julkaisen teille kuitenkin tekstin, jonka olen kirjoittanut silloisen yhteistyökumppanini Fastin sivuille viikkoa ennen ensimmäistä fitness -kilpailuani, SM -karsintaa Jyväskylässä syksyllä 2012. Olkaa hyvät!

Suunnitelman toteutus – sanoista tekoihin

Syksyllä 2011 alkoi työ ja aikaa oli 13 kuukautta kilpailuihin, Jyväskylän karsinta olisi 1. syyskuuta. Tuo aika tuntui ikuisuudelta, ajattelin että aikaa on todella paljon. Olisin halunnut jo päästä lavalle suurin piirtein samana syksynä. Ai miten niin kärsimätön?

Opin kuitenkin nopeasti, että tässä lajissa tarvitaan nimenomaan kärsivällisyyttä, nöyrää, mutta kovaa asennetta tehdä töitä tavoitteiden eteen, sekä tavoitteiden mielessä pitämistä jokaisessa treenissä. Fitness lajina vaatii paljon itsekuria ja lajin parissa jaksavat pisimpään ne, joille tämä on elämäntapa. Sitä elämäntapaa olen nyt opetellut ja ei mennyt kauaa, kun huomasin sen olevan juuri minua varten.

Sen lisäksi, että treenit salilla muuttuivat ja termi ”kova treeni” sai eri merkityksen Samulin valmennuksessa, myös suhtautumiseni ravintoon muuttui lähes kokonaan. Lukioaikoina muutettuani pois kotoa ruokailutottumukseni olivat menneet hieman huonompaan suuntaan ja varsinkin herkkuja tuli syötyä aivan liikaa. Kun viime syksyllä aloin kiinnostua kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, tajusin kuinka suuri merkitys ravinnolla oli tässä. Opiskelin ja luin paljon netistä ja kirjoista ja huomasin salitreeneissä kehittymisen lisäksi positiivisia muutoksia muussakin fyysisessä ja psyykkisessä hyvinvoinnissa.

Tammikuussa oli aika hankkia kilpailulisenssi, jolloin tajusin oikeasti, mihin olen lähtenyt mukaan. Siihen saakka kaikki oli tuntunut niin kaukaiselta, nyt tuli ensimmäinen konkreettinen etappi kohti kilpailuja. Alkuvuodesta saatiin Samulin kanssa meidän tiimiin myös Elorannan Teemu, jolta saatiin lisää tietoa ravitsemusasioista. Teemun kanssa käytiin myös läpi henkisen valmennuksen asioita, jotka ovat olleet minulle myös täysin uutta. Olen jälkeenpäin miettinyt monesti, kuinka paljon enemmän olisin saanut irti jo voimistelusta, jos sielläkin valmennuksessa olisi käytetty henkistä valmennusta?

Ruokavaliota kiristettiin hieman kesää kohti ja muutoksia oli jonkin verran. Saatiin siistittyä kuntoa entisestään ja nähtiin minne kaivattiin eniten kehitystä. Kauan odotettu dietti alkoi huhtikuun puolivälissä ja lähtökunto oli hyvä, aikaa kuitenkin reilusti, jotta ensikertalaisena saa dietata rauhassa ja muutoksien tekemiseen on hyvin aikaa.

Dietin alussa kiristettiin ruuvia myös treeneissä; salitreenejä tuli viikolle yksi lisää. Jes! Treenimotivaatio oli pilvissä ja energiaa riitti salitreenien lisäksi opiskeluihin (keväällä se tarkoitti pääasiassa erilaisia liikuntatunteja, kuten lentopallo, tanssi, jääkiekko ja jalkapallo), ryhmäliikunnanohjaukseen, valmentamiseen (Team Gym) ja omia voimistelutreenejäkin piti koettaa mahduttaa aina johonkin väliin.

Kesää vietin opiskelijana, eli kesäkurssien parissa. Lisäksi toki olen myös tehnyt töitä, kun tämä harrastus ei ole sieltä edullisimmasta päästä. Kesä meni kuitenkin pääasiassa keskittyen syksyn kilpailuihin ja työt ja muut menot on suunniteltu koko ajan treenien ja ruokavalion ympärille. Yhtään treeniä ei ole ollut vara löysäillä tai ruokavaliosta lipsua. Lisäksi on pitänyt järjestää aikaa kehonhuollolle, jota ei koskaan voi olla liikaa. Onneksi olen saanut treenata suhteellisen terveenä, ainoastaan voimisteluajoilta kiusakseni on jäänyt huono ranne ja kerran dietin loppupuolella meinasin sairastua – onneksi heti höllättiin, levättiin ja pöpö ei päässyt kunnolla iskemään. Kun kroppaa viedään näin äärirajoilla, on sitä kuunneltava erityisen tarkasti.

Nyt viikkoa ennen SM-karsintaa fiilikset ovat aika mahtavat. Voin rehellisesti sanoa olevani täysin rakastunut fitness-elämäntapaan, se on antanut jo vuodessa minulle paljon ja tulevaisuudessa vain taivas on rajana. Ensi viikon viimeistelyohjeet ovat kourassa ja lauantaina ennen lavalle astumista voin jännityksen seassa todeta itselleni, että olen tehnyt parhaani. Katsotaan mihin se riittää.

eveliina_03

No voittoonhan se riitti, mutta kerrotaan siitä lisää seuraavassa tekstissä. Voi 21- vuotias pikku-Eevsku, täysin tietämätön siitä, mihin itsensä pistää noustessaan ensimmäistä kertaa lavalle kisavärit päällä spottivalojen eteen. Se mitä itse muistan ajalta neljän vuoden takaa oli se, että olin nauttinut koko hommasta jo siihen saakka todella paljon. Kyllä se oli haastavaa ja välillä aika yksinäistäkin, mutta pääasiassa koin eniten onnistumisen tunteita ja vahvaa fiilistä siitä, että tämä on minun juttuni. Se fiilis vahvistui hyvin paljon ensimmäistä kertaa lavalle noustessani.

On ihanaa muistella sitä viatonta innostumista ja fiilistelyä fitness -elämäntavasta sekä ensimmäisen dieetin ”tuomaa kokemusta”. Nyt kun tuntuu vuosi vuodelta vain enemmän siltä, että on edelleen aivan alussa omalla matkallaan. Niin paljon opittavaa, koettavaa ja sisäistettävää. Ei koskaan ole täysin valmista, eikä tarvitsekaan olla. Kun voisikin lähettää tuolle kuvassa olevalle tytölle näitä terveisiä sekä kertoa muutamia vinkkejä tulevaisuutta varten. Mutta toisaalta, nyt kaikki ne koettuani olen erittäin paljon viisaampi tällä hetkellä ja pystyn myös varmasti tulevaisuudessa auttamaan monia muita samankaltaisten ongelmien parissa, joita itse olen matkallani kohdannut.

Näihin 4 vuoden takaisiin fiiliksiin, ihanaa sateista sunnuntaita! Kiitos kaikista tekstitoiveista edelliseen postaukseen, niitä saa vielä pistää lisääkin.

<3

Eevsku

Alkuperäisesti kuvat ja teksti julkaistu 30.8.2012 fast.fi, terkkuja Ollille!