fbpx

eevsku_mm2016_1Syksyn kilpailut eivät sijoituksien puolesta menneet aivan suunnitelmieni mukaisesti, mutta sain tältäkin matkalta jotain paljon suurempaa mukaani, kuin onnistuneesti viimeistellyn fysiikan saamisen lavalle. Preppi kilpailuihin meni vuoristorataa, mutta enemmän hyviä hetkiä ja siksi hommaa jatkettiin. Kroppani toimii kyllä ja ennen kaikkea mieleni, mutta kaikkia palasia emme ole silti saaneet loksahtamaan kohdalleen. Vielä. Se aika tulee kyllä ja olen valmis tekemään edelleen tätä työtä hetki kerrallaan, kunnes se saavutetaan.

Kaikki kilpailijat tietävät sen tyhjän tunteen, joka sinut valtaa kilpailujen jälkeen. Teet 110% töitä sen yhden päivän, yhden tavoitteen eteen ja yhtäkkiä sitä ei olekaan. Itse olin miettinyt tietenkin aivan kaiken niin, että kilpailisin Puolassa sekä lauantaina (alkukilpailut), että sunnuntaina (finaalit). En pysty edes kuvailemaan sitä tyhjyyden tunnetta, mikä minut valtasi kilpailujen jälkeen. Meni aika kauan tajuta, ettei kilpailut enää jatkukaan. Mitä tekisin sunnuntaina? En ollut varautunut tuohon vaihtoehtoon ollenkaan, että minulla olisi yksi täysi vapaapäivä Puolassa ennen kotiin lähtöä. Näin jälkeenpäin ymmärrän kyllä täysin miksi en ollut finaalissa. Sarjani taso oli kova ja on vain oltava parempi. Onneksi tiedän missä ja motivaatio on erittäin korkealla tehdä töitä saavuttaakseeni tuon tason!

eevsku_mm2016_2

Nämä olivat neljännet kansainväliset kilpailuni ja kaikkein parhaat fiiliksen puolesta siihen saakka kunnes en päässytkään finaaliin. Toisaalta oli myös hienoa huomata, kuinka hyvin osaan ottaa myös pettymykset vastaan. Enää ei maailma lopukaan siihen, kuten joskus on ehkä tuntunut. Pienet itkupotkuraivarit pitää kuitenkin aina vetäistä, jotta saa pettymyksen purettua. Onneksi on valmentaja, joka ymmärtää senkin ja tietää ettei se kauan kestä. Seuraavana päivänä meillä oli jo uudet suunnitelmat kasassa ja fiilis korkealla siitä, miten lähdetään etenemään.

MM -kilpailureissu oli aivan mieletön vaikka lopputulos ei ollut ihan se mitä lähdin hakemaan. Sanotaanko näin, että jos kaikki olisi osunut aivan nappiin, niin fysiikkani olisi ollut lavalla paljon viimeistellympi, mutta vapaaohjelman puolesta en olisi voinut tehdä tällä kertaa mitään paremmin. Siitä voin olla aivan mielettömän tyytyväinen! En tykkää selittelystä ja syiden latomisesta siihen, miksi fysiikkani ei sitten ollut sitä mitä sen olisi pitänyt. Siihen on miljoona syytä ja toisaalta vain oikeastaan yksi – vielä ei ollut sen aika. Välillä mietin kyllä, että kuinka paljon voi tulla lunta tupaan kaikkien sattumien osalta, mitä voi vain kilpailuviikolle ja jopa päivälle kohdallani tulla, mutta sitten kun kunto on sellainen, että isotkaan ongelmat eivät sitä hetkauta enää kisapäivänä niin ollaan siellä missä pitää. Ja sinne aion päästä.

Mutta tosiaan, itse kilpailumatka oli ikimuistoinen ja se minkä isoimpana sieltä toin kotiin oli se, että olen kasvanut kansainvälisen tason urheilijana mentaalipuolella sille tasolle, että tiedän vielä pääseväni niille korkeammille korokkeille. Maailman onnistuneinkaan fysiikka tai vapaaohjelma ei korvaa sitä, että osaa pitää päänsä kasassa tärkeimmällä hetkellä. Ja osaa esiintyä sekä vielä nauttia siitä! Mitä iloa olisi voittaa kilpailut, jos niistä ei ole voinut nauttia yhtään? Kuten olen aiemminkin sanonut, että vaikka olen tyytyväinen vain voittoon, niin kyllä se pitää olla ensinnäkin ansaittu voitto ja vielä niin, että itse siitä kaikesta on nauttinut. Se on se mihin itse urheilijana pyrin. Taso maailmalla on erittäin korkea ja siitä kertoo myös se, että suurin osa tasokkaasta Suomen kilpailujoukkueesta jäi ilman finaalipaikkoja. Mutta mikä onkaan hienompaa, kuin jokin päivä saavuttaa ne korkeimmat sijoitukset tuossa porukassa!

eevsku_mm2016_3

Nyt on ollut muutama päivä aikaa kasata päätä kilpailujen jäljiltä ja hiljalleen alkaa ajatukset selkeytyä kaikesta. Vuoristorataa ollut tämäkin eikä yhtään ole helpottanut se, että tosiaan hormonitoimintani toimii edelleen aivan normaalisti ja vaikeutti osaltaan hieman viikonlopun viimeistelyjä. Senkin otin kuitenkin positiivisesti, sillä onhan se hienoa, että kroppani toimii tällä tavalla kaikesta huolimatta! Tein myös voimatasojen puolesta ennätyksia treeneissä vielä viimeisilläkin viikoilla ennen kilpailuja ja muutenkin suorituskykyni aina nousee kilpailuja kohti. Näinhän sen tosiaan urheilussa kuuluisikin mennä, mutta ei kaikissa fitness -lajeissa. Mutta nämä asiat onneksi puhuvat sen puolesta, että kroppani kestää tämän kaiken, sille vain pitää antaa vielä hieman lisäaikaa, jotta päästään haluttuun kilpailukuntoon.

Vaikka hetkellinen tyhjyyden tunne valtasikin minut Puolassa sunnuntaina, on oloni tällä hetkellä aivan mielettömän hyvä. Sain maanantaina niin upean vastaanoton kotona, että herkistyn edelleen kun mietin miten upeita ihmisiä minulla on ympärilläni. Sitä kaikkea ei korvaa mitkään kilpailut tai mitalit! Sain viettää maanantain rakkaiden ympäröimänä ja oli kyllä helpoin kotiinpaluu ikinä. Toivoin, ettei se ilta loppuisi ikinä. Onneksi se ei tavallaan lopukaan, koska nämä ihmiset pysyvät elämässäni. Kiitos siitä <3

Täällä on siis jo startattu uusien suunnitelmien kanssa matkaa kohti seuraavaa etappia. Töitä on tehtävänä edelleen sekä fysiikkani, että vapaaohjelmani puolesta. Fysiikassa täytyy saada aineenvaihdunnallisesti homma toimimaan niin, että pääsen näyttämään parasta Eevskua lavalle myös sen puolesta. Vapaaohjelman puolesta olen nyt saanut palikat osumaan kohdalleen monelta osin, mutta koreografian kulmaa on nyt muutettava radikaalisti. Kansainvälisissä kilpailuissa on oltava selkeä teema ja enemmän tanssia sekä showta – asussa on oltava myös jotain mikä jää tuomareiden mieleen selkeämmin. Mietintämyssy on siis pistetty päähän sen osalta, millainen teema minulle sopisi ja listalla on myös tanssitunnit. Lupaan siis, että ensi vuonna nähdään lavalla täysin uudenlainen vapaaohjelma sekä varmasti myös fysiikka. Sellainen paketti, jolla voidaan taistella entistä paremmin sijoituksista kv- tasolla.

eevsku_mm2016_4

Oli hieman haastavaa koota tähän tekstiin yhteen kaikkia ajatuksiani tapahtuneesta, mutta toivottavasti saatte kiinni ajatuksistani. Voin avata näitä hieman paremmin erillisissä teksteissä, mutta halusin nyt päästä sanomaan jo jotain ja starttaamaan blogitaukoni kilpailujen jäljiltä! Haluan päästä kirjoittamaan taas paljon enemmän ja tulette varmasti saamaan tekstiä, kuvia ja videota tulevien viikkojen aikana monen kuukauden edestä.

OLEN KIITOLLINEN. Niin monesta ihmisestä, asiasta, tapahtumasta, kokemuksista. Pääsin tänä vuonna takaisin kilpailemaan ja molemmissa lajimme suurimmissa kv-kilpailuissa. Olen kasvanut paljon henkisesti. Löytänyt oikeita ihmisiä elämääni. Uskaltanut tehdä asioita juuri niinkuin itse haluan välittämättä muiden mielipiteistä. Alkanut elämään itselleni, olemaan itsekkäämpi, mutta päästänyt silti niitä oikeita ihmisiä lähemmäs kuin koskaan aiemmin. Tämä kaikki tuntuu niin oikealta ja hyvältä. Tulen vielä pääsemään siihen omaan parhaaseen versiooni itsestäni – urheilijana ja muutenkin.

Kiitos valmentajani Teemu Eloranta, perhe, ystävät ja kaikki te ihanat tukijat, joita ympärilläni on! Kiitos Suomen Fitnessurheilu ry mahdollisuudesta kilpailla ja kiitos koko Suomen joukkue upeasta kilpailumatkasta. Ilman tukiverkostoa ja yhteistyökumppaneitani tämä kaikki ei olisi mahdollista, joten maailman suurin kiitos kaikille <3

Terveisiä Thaimaasta! Lomapostauksia tullut jo instagramin ja snapchatin puolelle – tännekin pian.

Ja vastaus otsikkoon: En. Annoin kaikkeni, sain paljon ja vielä lisää on tulossa.

LOVE U

<3

Eevsku

Total
96
Shares

3 kommenttia

  1. Hei, millaisissa väleissä olet piian Pajusen ja Oona ylitolosen kanssa? Kisareissulla seurasi kaikkien snäppejä mutta ette kyllä ainakaan snäppien perusteella olleet yhdessä siellä. Eikö voisi helposti ajatella että olisi kiva olla toisten vaparia harrastavien kanssa?

    1. Moikka!

      Hyvissä väleissä ollaan toki 🙂 Meillä meni aikataulut ja tekemiset aika ristiin, mutta kyllä jonkin verran siellä myös yhdessä oltiin vaikka ei snapchatissa näkynytkään 😉

  2. Hei,olen usein ihaillut notkeuttasi ja haluaisinkin kysyä sinulta vinkkejä notkeuden parantamiseksi. Olen melko aktiivisesti liikkuva nuori nainen ja pyrin venyttelemään joka päivä. Spagatti olis haave joku päivä saada ja alkuun notkeus paranikin nopeasti, mutta nyt kehitys tuntuu siinä pysähtyneen. Ehkä osittain syynä on aina samat venytykset. Niihin pitäs varmaan saada monipuolisuutta, mutta en tahdo keksiä sopivia liikkeitä. Jooga olisi varmaan myös hyväksi, mutta niitäkin on niin monenlaisia. Olisiko sinulla suositella jotain? 🙂

Kommentointi on suljettu.