fbpx

IMG_7593

Tiedän miltä tuntuu olla väsynyt. Niin väsynyt, että ei hetkellisesti jaksa vastata ystävien viesteihin, kenenkään puheluihin, tehdä töitä, urheilla tai varsinkaan nähdä ketään. Itsensä äärimmilleen vieminen on taitolaji ja pahimmillaan se menee yli, jolloin voidaan joutua ongelmiin. Toisaalta se on myös välttämättömyys joissakin tilanteissa ja vie eteenpäin, mutta minkä kustannuksella? Missä se raja sitten menee oman jaksamisen kanssa?

Näiden asioiden ympärillä ovat ajatukseni pyörineet viimeisten parin kuukauden aikana. Nyt sellaiset pari kolme viikkoa ovat olleet jo paljon valoisampaa ja on ollut hienoa saada itseään takaisin. Se on aika pelottavaa, kun on pitkän aikaa aivan jotain muuta kuin mihin on itsensä kanssa tottunut. En minä ole väsynyt. Miksi en jaksa. Miksi en pysty.

Siinä tulee helposti aika riittämätön olo ja pettyy itseensä. Toisaalta on myös pelkoa siitä, että millon tilanne normalisoituu ja haluaa pystyä tekemään asiat eri tavalla, jotta ei päätyisi niin kulutettuun tilanteeseen. Sehän on aivan itsestään selvää, että jos kuluttaa omaa energiavarastoaan loppuun ja vielä sen ollessa jo loppu pitkittää sitä paljonkin, niin siitä palautumisessa kestää oman aikansa. Ei sitä silti ole helppo hyväksyä ja toki monen mielestä tilanne on aivan älytön ja varsinkin se miten siihen on joutunut. Ymmärrän sen hyvin ja olen tavallaan aivan samaa mieltä.

Minusta on aivan upeaa, että nykyään puhutaan enemmän balanssin löytämisestä, rauhallisuudesta, nukkumisesta, palautumisesta. Suorittaminen ei ole enää muodissa niin kovasti ja tajutaan se, että määräänsä enempää ei pysty itseään repimään joka suuntaan. Ihmiset kaipaavat meditaatiota, hiljaisuutta, joogaa, luontoa ja kaikkea mikä on hyvää vastapainoa suorittamiselle. Se onkin tärkeää ja tuen täysin tällaistä ajatusmaailmaa vaikka tiedostan silti sen, että menestymiselle tietyissä asioissa tarvitaan hieman myös äärimmäisyyksiin menemistä, itsensä puskemista, säännöllisyyttä ja itsekuria. Ennen tätä pitäisi kuitenkin rakentaa niin vakaa pohja, että se ei muserru siinä vaiheessa, kun on äärimmäisyyksiin repimisen jälkeen olisi taas kerättävä energiaa. Joskus ihmiset vetävät itsensä niin loppuun, että kaikki ilo ja usko omaan tekemiseen katoaa ja siinä voi helposti hetkeksi kadottaa itsensä täysin.

IMG_7599

Kilpaurheilu on välillä aika raakaakin ja varsinkin huipulle pääsy ja siellä oleminen on hommaa, johon täytyy valmistautua hyvin. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Se miksi olen itse ollut loppuun palamisen rajoilla johtuu siitä, että ei yksinkertaisesti ole ollut mahdollisuutta palautua tarpeeksi. Osaksi se on ollut omista valinnoista ja itsepäisyydestä kiinni, osaksi se on ollut asia jolle ei voi mitään. Laskut on kuitenkin maksettava ja niin kauan kuin treenaamisesta ei makseta, niiden ohella on mentävä töihin ja välillä kouluunkin. Näin jälkeenpäin on ”helppo” todeta, että huh, selvisimpä. Kyllä sitä miettii, että oliko aivan pakko, mutta no toisaalta.. En olisi tässä ilman sitä kaikkea tekemistä. Kun ei ole pystynyt valitsemaan urheilun, opintojen ja työuran väliltä, olen hoitanut ne kaikki. Minulla on tutkinto, ammatti ja vihdoin saan tehdä uraa eniten rakastamassani asiassa – urheilussa. Annan urheilulle kaikkeni, mutta kuitenkin rakennan myös elämääni siinä sivussa niin, että sen loppuessa käteen jää muutakin kuin mitalit.

Nämä kuukaudet ovat olleet itsensä tutkiskelun aikaa ja olen joutunut aika isojen kysymysten äärelle monessakin asiassa. Elämä tuo juuri ne oikeat asiat eteen, kun vain antaa sille mahdollisuuden. Se myös haastaa ja ohjaa oikeaan suuntaan. Olen oppinut niin paljon asioita, että tässä on vielä hetkeksi jonkin verran käsiteltävää. Osaan olla entistä kiitollisempi pienistäkin asioista ja tuntuu, että olen ottanut ison harppauksen eteenpäin omassa ajattelussani. On ihan mahtavaa kun havahtuu miettimään kuinka ajattelikaan niin eri tavalla vielä aivan hetki sitten? Ja sen tajuaminen, että saa muuttua ja hyväksyy asiat sellaisenaan kuin ne nyt ovat. Ei se aina ole helppoa tai tapahdu hetkessä, mutta kun sille antaa aikaa, niin kaikki menee juuri niinkuin pitää. Ei pidä taistella vastaan.

Haluan saavuttaa ja tehdä vielä niin paljon. Tiedän pystyväni vielä niin paljon parempaan, olevani kaukana omasta huipustani. Kuitenkin nyt pystyn jollain tapaa olemaan rauhallisempi, maltan. Teen asioita järkevämmin ja opettelen olemaan tyytyväinen juuri nyt vaikka haluankin enemmän.

Ja sitten vastaus otsikkoon, eli kuinka saada oma energia takaisin?

  • Nuku, panosta laadukkaaseen uneen
  • Lepää muutenkin enemmän, opettele hiljentymään ja kuuntelemaan kehoa ja mieltä
  • Meditoi, harjoittele rentoutumaan, joogaa
  • Ulkoile, vietä aikaa luonnossa
  • Syö ravitsevaa, hyvää ruokaa
  • Vietä aikaa seurassa, jossa on hyvä olla
  • Jätä pois kaikki ylimääräinen, joka rasittaa ja väsyttää – opettele priorisoimaan
  • Mieti, mikä on oikeasti tärkeää, mistä voit olla kiitollinen ja kuinka hyvin asiat oikeasti ovat kun katsot niitä vähän kauempaa
  • Tee asioita, joista oikeasti nautit; niin vapaa-ajalla, työssä kuin ihmissuhteissakin

Itsetutkistelu on erittäin tärkeä työkalu omassa kehittymisessä ja siihen lisänä antoisat keskustelut muiden kanssa ovat avain asemassa oman elämän viemisessä sellaiseen suuntaan kuin haluaa. Kun sinä voit hyvin, pystyt antamaan muille enemmän!

<3

Eevsku

Total
78
Shares

3 kommenttia

  1. Ihana kirjoitus, ja pätee moneen muuhunkin kuin vain kilpaurheiluun. Itse olen kokenut samanlaista nyt viime syksyn aikana, joka on aiheutunut työstä, treenaamisesta ja elämässä etenemisestä. Olen polttanut itseni loppuun. Nyt mietin koska pääsen tästä kuopasta ylös. Kiitos kirjoituksesta ja muistutuksesta että levolle ja palautumiselle on annettava aikaa!

  2. Upea kirjoitus ja kolahti niin omaan nilkkaan. Itse poltin itseni viime syksynä loppuun turhamaisen ja liiallisen stressaamisen takia. Masennuksesta koitan kovasti päästä eroon edelleen. Ihana lukea näitä sun ajatuksia ja kokemuksia asiasta, auttaa paljon kun tietää muidenkin selvinneen tästä 🙂 itsetutkiskelun tärkeys on nostanut päätään täälläkin kovasti, oon vihdoin antanut itselleni luvan höllätä! Kiitos tästä tsemppaavasta kirjoituksesta <3

  3. Samojen haasteiden kanssa paininut syksystä alkaen, jos ei osaa itse pysähtyä ajoissa niin tulee jossain vaiheessa. On helppo tehdä lupauksia tai neuvoa muita mutta oman toiminnan muuttaminen käytännössä onkin hankalampi juttu! Riittävä uni ja hyvä ruoka on ihan ykkösjuttuja, samoin itsetutkistelu ja esim. hyvinvointikirjallisuus ja armollisuus itseä kohtaan (mitä täytyy kanssa harjoitella) on auttanut mua saamaan taas kiinni arjesta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*