fbpx

Vaikka sitä tietää, että kaikki asiat aina lopulta järjestyvät ja menevät juuri niinkuin pitää, ei siihen ole joka hetki silti helppo uskoa. Sillä hetkellä kun tapahtuu jotain ikävää ei välttämättä helpota vaikka joku kertoisi sen olevan hetkellistä ja varmasti menevän pian ohi. Juuri sen hetken tuntemukset ovat voimakkaita joka tapauksessa ja vaikka ylidramatisointia kannattaa välttää, on hyvä antaa tunteiden tulla sellaisina ulos kuin ne tuntuvat. Tässä olen huomannut sen, että jos ei tunnu turvalliselta antaa niiden tulla ulos, niin silloin niitä helposti kasaa sisälleen. Olen opetellut viime vuosina ulos sellaisesta ”kaikki hyvin ja lakaistaan ikävät asiat maton alle” -ajatusmaailmasta. Kun hyväksyy sen, että kaiken ei kuulu olla täydellistä ja antaa itselleen luvan olla heikko, pystyy lopulta olemaan paljon vahvempi ilman sisään kasattua taakkaa.

Lopulta kyse onkin uskaltamisesta, sillä omien tunteiden ja ajatusten esille tuonti ilman suodattimia voi olla pelottavaa. Toki niitä suodattimiakin on hyvä osata käyttää, sillä aivan joka tilanteessa ei ole hyvä antaa kaiken tulla ilman. On osattava erottaa tilanteet ja henkilöt, joille voi antaa kaiken tulla sellaisena kuin asiat ovat niistä joille sen kaiken avaamisesta ei ole kenenkään kannalta mitään hyötyä. Toki ihmiset ovat tässäkin hyvin erilaisia ja toisille on luontaisempaa toimia ilman suodatinta. Tässä täytyy kuitenkin vielä erottaa avoimuus ja käytöstavat toisistaan.

Mainitsinkin jo aiemmin, että vuosi on alkanut hyvin vahvasti itsetutkiskelulla. Se ei ole helppoa eikä aina niin mukavaakaan, sillä sisältä voi löytyä lukkoja, joiden aukaisu ei ole niin yksinkertaista. Nämä lukot ovat syntyneet esimerkiksi vaikeista elämäntilanteista, huonoista ihmissuhteista ja epäonnistumisista. On halunnut jättää ne taakseen, mutta osan kohdalla käsittely on jäänyt kesken. Käsittelemiseen ei ole ollut sopivaa tilaisuutta, koska tuki ja turva siihen on puuttunut. Asioita käsittelee toki aina oman sen hetkisen tilanteet ja voimavarojen mukaisesti, mutta tajunnut nyt myös sen, että en ainakaan itse pysty kaikkea käsittelemään 100% yksin tai se vie ainakin paljon enemmän aikaa. Asioiden avaaminen muille voi olla kivuliasta ja haastavaa, mutta se voi lopulta olla hyvin vapauttavaa ja auttaa pääsemään eteenpäin.

Kaikki me olemme erilaisia ja reagoimme asioihin eri tavoin. Osa ehkä kokee, että ei kaipaa vaikeiden asioiden käsittelyä ja osaa jättää helpommin ne taakseen. Itse koen kuitenkin niin, että siitä on ollut minulle aina hyötyä. Ei kaikkea tarvitse perinpohjin avata tai kaivamalla kaivaa vanhoja asioita, mutta osa käsittelemättömistä asioista voi estää sinua etenemästä elämässäsi. Jos esimerkiksi huomaa törmäävänsä samaan ongelmaan jollain elämän osa-alueella yhä uudelleen ja uudelleen, on se usein merkki siitä, että et ole vielä oppinut jotain tärkeää tai osannut päästää irti vanhasta asiasta, tavasta jne.. Jokin asia on käsittelemättä, sisäistämättä ja hyväksymättä. Mitään ei kannata määränsä enempää enää pohtia tai surea, mutta on hyvä antaa kaikkien tunteiden tulla ulos, hyväksyä asiat, antaa tilanteelle/asialle/ihmiselle anteeksi ja sen jälkeen jatkaa eteenpäin.

On jotenkin aivan mielettömän vapauttavaa oivaltaa uusia asioita itsestään ja päästää irti asioista, jotka eivät palvele millään tavalla. Me kannamme helposti mukanamme paljon juttuja, joita emme enää todellakaan tarvitse. Ne saattavat aiheuttaa turhia jarruja ihmissuhteisiin, työhön, omaan hyvinvointiin.. Kaikkiin muutoksiin, joita elämässään haluaisi, mutta ei jostain syystä kykene tekemään tai ne aina päätyvät lopulta saman vanhan kaavan mukaisesti lopputulokseen, joka ei ollut toivottu.

Jos olet epäonnistunut jossain asiassa useita kertoja tai sinua on vaikka satutettu pahasti, voi vaatia hyvin paljon rohkeutta enää uskaltaa laittaa itseään täysin likoon. Varovaisemmaksi tuleminen on varmasti aika itsestään selvää, mutta täytyy myös muistaa, että mitään mahtavaa ei tapahdu, jos ei uskalla pistää itseään likoon. Jos antaa itsestään vähän, aika varmasti saa takaisinkin vähän. Kun antaa paljon, saa paljon. Kun antaa kaiken.. No, siihen vaaditaan jo paljon rohkeutta, mutta tulee saamaan takaisin jotain mahtavaa ennemmin tai myöhemmin.

Viikonloppu Tampereen suunnalla oli yksi mahtavimmista pitkään aikaan. Sain vahvistusta omalle fiilikselle ja näkemykselle siitä, mihin suuntaan haluan omaa tekemistäni ja elämääni viedä. Itsensä ilmaiseminen ja kehittäminen monipuolisemmin elämän eri osa-alueilla on tämän vuoden teemani. Viikonloppu piti sisällään tanssia, liikkuvuus- ja kehonhallintatreeniä, kuntosalitreeniä ja hiihtoa. Kävin myös jo toisen kerran avannossa tälle talvelle, joka on ollut listalla pitkään! Minulle se on henkilökohtaisesti hyvin haastavaa, sillä palelen helposti, mutta juuri siksikin tämä on minulle täydellinen uusi harrastus. Näiden lisäksi hyviä yöunia, musiikkia, uusia ihmisiä, asioiden käsittelyä, itsensä likoon laittamista ja rakkautta.

Näillä ajatuksilla rohkeaa viikkoa kaikille <3

Eevsku

Kuvat marraskuun Thaimaan reissulta

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*