fbpx

Pidin lomaa joulukuussa noin kolme viikkoa, tai ainakin yritin olla suurimmaksi osaksi vapaalla. Kilpailukauden loppuessa vapautuu toki jo itsessään aikaa ja kapasiteettia, mutta silti keho ja mieli ovat väsyneet. Siitä, että focus on ollut niin pitkään yhdessä tai muutamassa päivässä ja päivät pyörivät samojen asioiden äärellä. Lisäksi itsensä sekä kehonsa äärimmilleen vetäminen on raskasta vaikka kuinka siihen suhtautuisi hyvin ja tykkäisi siitäkin. Se on iso stressi keholle ja mielelle, se on kaikkea muuta kuin tasapainoa.

Vaikka tuon tiedostaa, on kauden jälkeen haastava heti pysähtyä. Varsinkin, kun oma kauteni kesti oikeastaan 12 kuukautta putkeen. Kilpailukausien lisäksi hoidettava on yritykseni, joka rahoittaa urheiluni. Ja hyvin rahoittaakin nykyään, mutta töitä se vaatii. Töitä, joista pidän, välillä vähän liikaakin, koska pitäisi myös osata vain olla ja rauhoittua.

Vihdoin kierrokset ovat alkaneet laskea, onneksi. Kauden jälkeiset kolme viikkoa olivat täyttä sykkimistä ja asioiden hoitamista. Kivoja juttuja, joista en halunnut jäädä paitsi, kun juuri kaudella on kieltäytynyt melkein kaikesta, mutta.. Kierrokset eivät päässeet laskemaan. Ne eivät meinanneet laskea millään edes tuon kolmen viikon jälkeen vaikka mentiin upean luonnon keskelle Leville. Mutta onneksi mentiin, koska ilman tuota reissua ne eivät varmasti olisi laskeneet vieläkään. Levillä oli ”pakko” pysähtyä, koska ei ollut mitään aikatauluja ja olin myös päättänyt olla tekemättä töitä. Paitsi ne ihan pari rästijuttua, jotka oli pakko tehdä.. #yrittäjyys

Päädyttiin Lappiin lomalle, koska

a) halusin paikkaan, jossa voin vain olla tekemättä mitään

b) siellä on rauhallista ja upeaa luontoa – noita asioita kaipasin tasoittamaan kierroksia

c) en olisi jaksanut matkustaa lentäen mihinkään kauas, halusin päästä lomalle mahdollisimman helposti

Luonto olikin aivan mieletön ja meillä oli upea reissu vaikka en palautunutkaan ihan niin nopeasti kuin olin ajatellut. Niinhän se lähes aina menee. Omat odotukset palautumisesta ovat hieman hätäiset (valmentaja tästä ”hieman” sanasta ehkä vähän eri mieltä..), mutta ei viikko tai kaksi riitä tasoittamaan sitä, mitä on edelliset 12 kuukautta ”saatu aikaan”… :’D On minulla onneksi toki ollut palauttavia viikkoja ja jaksoja tuon 12 kuukaudenkin sisään, mutta enemmän tai vähemmän suorittamista se oli ja kuten edellisessä tekstissä mainitsin, ylirasituksen merkkejä ilmeni syksyllä vaikka en sitä itselleni halunnutkaan kesken kautta myöntää.

Onneksi Leviltä tullessa oli tiedossa vielä synttärit, joulu, uusi vuosi.. Rauhallista aikaa yhdessä rakkaiden kanssa. Rakastan joulua, mutta olin oikeastaan joulun jälkeen aika helpottunut. Kalenteri olisi hetken aikaa tyhjä. Sain tehtyä joulun ja uuden vuoden välissä asioita, jotka olivat olleet takaraivossa varmaan pari kuukautta, mutta niille ei vain ole ollut kapasiteettia. Ärsyttävää, koska niitä ei jaksanut tehdä ja tiedostin sen, mutta ne kuitenkin häiritsivät. Kun kaikki vuoden rästihommat oli tehty, tuntui kuin iso kivi olisi vierähtänyt hartioilta. Oli niin helpottunut olo ja vihdoin alkoi tajuamaan koko vuoden tapahtumia. Oli ihanaa olla vain kotona ja miettiä mitä kaikkea vuodessa oli taas tapahtunut.

Vuoden vaihde menikin vain kotona, me kaksi ja ei aikatauluja – parasta. ♥ Pääsin ekaa kertaa pitkään aikaan tekemään myös salitreenejä ilman totaalista väsähtämistä. Palautuminen edistyy vaikka hitaalta välillä itsestä tuntuukin. En ole pystynyt treenaamaan kovaa kuukausiin.. Onhan se turhauttavaa, mutta koitan keskittyä hyviin puoliin. Niitä on esimerkiksi se, että selkäni on parhaassa kunnossa yli kahteen vuoteen! Pari vuotta sitten alaselän välilevyn repeämä oli tuore ja välillä jopa käveleminen oli haastavaa. Vielä vuosi sitten jouduin varomaan tärähtelyä ja modaamaan todella paljon treenejä vaikka valmistauduin kevään kilpailuihin. Nämä kaikki ovat opettaneet sen, että täydellistä hetkeä tai kautta ei varmasti olekaan. Vaikka menneisyyteen ei liikaa kannata kajota, on siihen hyvä peilata välillä jotain asioita, jotta osaa arvostaa tätä hetkeä enemmän ja muistaa miten pitkälle on päässyt.

Tälle vuodelle oma tavoite on selkeä, mutta se vaatii paljon valmistelua. Tällä hetkellä sovitaan tämän vuoden kuvioista yhteistöiden osalta sekä järjestelen asioita paremmin Eevsku Training -brändin eteenpäin viemisessä. Aikamoista jongloorausta on välillä tämä kombo, mutta askel kerrallaan. 🙂 Nyt olen tehnyt juttuja pikkuhiljaa enkä rasita itseäni yhtään tarvetta enempää. Kalenterikin on pysynyt mukavan tyhjänä. Tyhjä kalenteri tarkoittaa minulla lähinnä sitä ettei ole yhtään sovittuja tapaamisia / pakollisia juttuja. Niinä päivinä ehdin rauhassa tekemään oman jaksamisen mukaan treenit ja työt sekä levätä tarvittaessa. Sellaisia päiviä olen tarvinnut nyt paljon ja niitä on onneksi ollutkin. Olen ottanut niille aikaa tietoisesti. Jos sitä ei tee, täyttyy kalenteri aina. ”Ei:n” opettelua on ollut jo 2-3 vuotta ja nyt pikkuhiljaa olen siinä parempi.

Tämän vuoden priorisaatiossa ovat:

  1. Palautuminen ja asioiden järjestely muutaman askeleen eteenpäin, jotta palautuminen ei kärsisi tulevalla kaudella
  2. Pohjakunnon huolellinen rakentaminen ja progressiivinen treenaaminen kohti omia tavoitteita
  3. Urheilun priorisointi sijalle yksi. Siellä se on ollut jo usean vuoden, mutta en ole vielä pystynyt toteuttamaan sitä aivan haluamallani tavalla, koska se vaatii paljon itsekkyyttä
  4. Entistä paremman tiimin rakentaminen ympärilleni. Tätäkin on rakennettu jo useampi vuosi, mutta homma jatkuu edelleen.. Tiimini kasvaa vielä tänä keväänä ainakin 2-3 henkilöllä
  5. Tämän vuoden teema kaikelle on YKSINKERTAISTAMINEN. Se on tuonut itselleni mielenrauhaa jo nyt sekä tulee auttamaan kaiken tasapainottamisessa jatkossa. Vähemmän juttuja, mutta laadukkaammin ja parempi organisointi ja selkeys kaikessa
  6. Sekä tietenkin rakkaus, perhe, parisuhde, lähimmät ihmissuhteet. Näitä suhteita vaalin ja pyrin näkemään ja olemaan yhteydessä lähimpiin niin paljon kuin mahdollista. Onneksi saatin vuoden vaihteessa viettää paljon aikaa perheen kanssa sekä parisuhteessakin. Olen maailman kiitollisin näistä ihmisistä, kenen kanssa saan elämääni jakaa eikä tarvitse selitellä ♥

Kuvissa näkyvät Haglöfs -kuoriasut saatu Republic Showroom:ista. Tällaisen kunnon kuoriasun olen halunnut pitkään! Aivan täydelliset kaikkeen ulkoiluun ja monenlaiseen keliin – pistää vaan lämpötilan mukaan enemmän tai vähemmän kerroksia alle. Superlaadukkaat ja kestää käytössä vuosia. Takit on Khione ja housut Nengal -mallia. Kurkkaa Haglöfs :in sivuilta lisää.

Suurin tavoitteeni tälle vuodelle on.. Jatkaa sitä mitä olen tehnyt jo viimeiset vuodet, mutta entistä fiksumpana. Aika monia ”kokeiluja” ja ”virheitä” on nyt tehty ja uskon, että tänä vuonna ei enää tarvitse kokeilla. Tämä on se mitä haluan, edelleen. Sisäinen palo ja varmuus omasta tekemisestä on korkealla. Tunnen vahvasti myös sen, että suunta/ sisäisen palon kohde tulee muuttumaan lähivuosina ja siksi olen valmis pistämään peliin kaiken. En halua jossitella, miettiä myöhemmin, että ”mitä jos”.

Mun vuosi 2019 ”alkaa virallisesti” ehkä maaliskuusta. Siihen on aikaa siis vajaa 2 kuukautta. Vajaa 2 kuukautta aikaa pistää hommat kohdilleen niin, että sitten päästään keskittymään olennaiseen ja vain tekemään. Haluan käyttää tämän ajan fiksusti – rakennan vahvaa pohjaa niin fyysisesti, henkisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin.

Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta! Miltä sun alkuvuosi/ vuosi näyttää?

Jos muuten haluat tulla mun valmennettavaksi, niin nyt valmennuspaikat ovat taas avoinna! Myynnissä enää tämän viikon, saat materiaalit heti & ne näkyvät huhtikuulle saakka. Tuu mukaan! Tästä pääset valitsemaan sulle sopivan kokonaisuuden ja käymään materiaaleja heti läpi tunnukset lunastettuasi.

Palataan

Eevsku

 


 

Seuraa myös:
Instagram
Facebook
Youtube
Podcast
Snapchat: eevsku

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*