fbpx

Tässä sitä nyt ollaan. Isoin unelmani, tavoitteeni – saavutettu. Olo on hetkittäin edelleen epätodellinen ja havahdun monta kertaa päivässä siihen, että HITTO MÄ TEIN SEN.

Tämän kaiken käsittelemisessä ja purkamisessa menee oma aikansa, mutta aloitetaan nyt jostain. Matka tähän pisteeseen kesti yli 8 vuotta. Vuoden 2011 kesällä päätin, että nyt tai ei koskaan – lähden tavoittelemaan lapsuuden unelmaani huippu-urheilusta. Ja maailmanmestaruudesta. Nämä vuodet ovat olleet täynnä ylä- ja alamäkiä. Onnistumisia ja menestystä, mutta myös paljon haasteita ja epäonnistumisia. Olen saanut voittaa ja onnistua kilpailuissa sekä rakentaa menestyksekästä uraa tästä kaikesta, mutta se on vaatinut myös monen monta epäonnistumista, loppuunpalamisen läpikäynnin ja useita loukkaantumisia.

On tehnyt mieli lopettaa ja luovuttaa. On ollut paljon hetkiä ja kausia, kun on tuntunut, että tässä ei ole yhtään mitään järkeä. Olen antanut tälle niin paljon ja on välillä tuntunut, että en tiedä onko se kaikki sen arvoista mitä siitä saa. Kilpaurheilulle olen antanut melkein koko elämäni. Fitnessille kolmasosan elämästäni. Pistin tähän kiinni melkein kaiken vaikka mitään takeita ei ollut siitä, tuleeko menestystä tai saanko elätettyä itseni.

Toisaalta minulla oli alusta saakka sisäinen palo ja jokin vahva tunne siitä, että minun kuuluu tehdä tätä. Minulla oli jonkinlainen visio tästä kaikesta jo ennen kuin edes tiesin mitä mahdollisuuksia tässä voisi olla. Lajin kanssa tai puhumattakaan urasta, jonka olen luonut urheilu-urani ympärille. Eihän näitä mahdollisuuksia edes ollut silloin kuin aloitin. Mutta ehkä se juttu juuri onkin, että kaikkea tai paljoakaan ei tarvitse tietää – eikä voikaan tietää. Tärkeintä on lähteä tekemään, visioida, uskoa ja alkaa itse luomaan sitä todellisuutta ja elää joustavasti muutosten mukana.

Muistan ajatelleeni jo silloin 8 vuotta sitten, että näitä minun visioita ei ole kukaan tehnyt, mutta ei se haittaa. Minä voin olla ensimmäinen. Ei ole pakko ”seurata jonkun jälkiä” vaan voi luoda omat jäljet. Toki minullakin on ollut paljon suunnannäyttäjiä, opettajia, mentoreita ja valmentajia matkan varrella. Ei näitä juttuja yksin tehdä ja onneksi ei! Parastahan tässä kaikessa on ollut se, kun on oppinut jakamaan tekemistä muiden kanssa. On jaettu onnistumiset ja ilo, mutta myös pettymykset ja suru. Urani alussa en tuota osannut vaan käperryin liikaa omaan kuoreeni ja koitin vain olla vahva. Se liiallinen yksin puskeminen sekä asioiden taka-alalle työntäminen kääntyi kuitenkin itseään vastaan ja piti opetella kohtaamaan haasteet paremmin. Yksin ja yhdessä. Se oli avaimena siihen, että pystyi alkaa nauttimaan ja iloitsemaan tekemisestä. Olin pitkään aivan liian ankara itselleni.

Miten kaikki alkoi

Ne ketkä eivät tunne tarinaani / ole seuranneet mukana, niin tässä hieman tiivistystä siitä, miten tänne saakka ollaan tultu.

Aloitin fitnessin kesällä 2011 ja päädyin lajiin monien sattumusten kautta. Sitä ennen minulla on lapsuudesta saakka kilpaurheilusta taustaa, pisimpään telinevoimistelusta, mutta myös mm. hiihtoa ja yleisurheilua. Ennen fitnessin aloittamista olin pitänyt pari vuotta taukoa kilpaurheilusta ja olin lukion jälkeen mm. töissä ulkomailla. Hain syksyksi 2011 kouluun Vierumäelle (liikunnanohjaaja AMK) ja tuolloin päätin, että jos pääsen kouluun, niin aloitan samalla panostamaan fitnessiin lajina sekä päätän tähdätä ensimmäisiin kilpailuihin reilun vuoden päähän syksyyn (2012).

Näin kävi, aloitin opiskelut ja fitness -valmennuksessa sekä kilpailin syksyllä 2012 ensimmäisen kerran voittaen SM -karsinnan ja Suomen mestaruuden.

Edustin Suomea myös nuorten MM-kilpailuissa saman vuoden lopulla. Olen edustanut arvokisoissa näiden vuosien aikana 3 x EM -kilpailut sekä nämä olivat nyt neljännet MM -kilpailuni, toiset ammattilaisena. Ammattilaiseksi siirryin viime vuoden (2018) syksyllä. Näistä vuosista olen ollut kilpailematta vuosina 2014, 2015 ja 2017 ylikunnon ja loukkaantumisten vuoksi. Yhteensä kilpailuja on kertynyt 17 – kaikki kilpailut ja sijoitukseni löydät täältä.

Olen myös avannut vuosien varrella haasteitani aika avoimesti. Kirjoittaminen on ollut minulle tapa käsitellä asioita ja toisaalta olen myös halunnut jakaa näitä asioita, koska ne voivat parhaimmillaan auttaa ja inspiroida myös muita. Ja sitä ne ovat tehneetkin.

Haastavista vuosista ja kausista olen avannut esimerkiksi täällä jos ne kiinnostavat.

Urheilun ja yrittäjyyden yhdistäminen

Aina huippu-urheilun ja yrittäjyyden yhdistäminen ei ole ollut ihan simppeliä. Näissä olisi jo yhdessä aivan tarpeeksi tekemistä, mutta kun ei ole ollut vaihtoehtoja, on ollut pakko löytää keino näiden yhdistämiseksi. Yrittäjyys on ollut keino rahoittaa urheiluni ja luoda itselleni kokonaisuus, jolloin pystyn urheilemaan ammattimaisesti. Ammattimaisempaa urheilua olen päässyt toteuttamaan vuoden 2016 kesästä saakka, mutta se vaati todella paljon ennen sitä ja myös sen, että vuosi 2017 meni aikalailla palautuessa siitä kaikesta. Vihdoin oli mahdollista päästä steppejä eteenpäin ylikuormitus -jakson jäljiltä sekä kuntouttaa syksyn 2016 kaudella revennyt alaselän välilevy. Päätin myös tulloin rakentaa yritykseni sille tasolle, että minulla on sitten seuraavat pari vuotta mahdollista oikeasti panostaa urheiluun ammattimaisesti ja päästä katsomaan mihin oma potentiaalini riittää.

Aloittaessani 2011 olin aluksi päätoiminen opiskelija aina vuoden 2013 loppuun saakka. Tein kuitenkin myös töitä – voimisteluvalmentajana, ryhmäliikunnassa sekä liikunta-alan kouluttajana. Blogiani olen kirjoittanut jo vuodesta 2010 sekä instagramia päivittänyt pikkuhiljaa siitä saakka, kun se tuli Suomeen (2012), mutta tästä kaikesta tuli ”virallisesti” osa ammattia ja tulonlähde vuodesta 2014 alkaen.

Sitä ennen blogi kuitenkin mahdollisti jo joitain yhteistyökumppaneita, joista olen ikuisesti kiitollinen. Sain tukea jo ensimmäisenä vuonna ennen ensimmäisiä kilpailujani – luultavasti siksi, että olin tarpeeksi rohkea kysymään sekä uskalsin uskoa itseeni ja visiooni siitä kaikesta, mihin tiesin sisimmässäni vielä pystyväni. Osa yhteistyökumppaneista on ollut matkassa mukana tähän päivään saakka. Esimerkiksi kilpailuasujeni tekijä Sanna Raunio (Sahara Beauty&Design), joka käytännössä pelasti ensimmäiset kilpailuni, kun minulla ei olisi ollut oikein varaa kunnon vapaaohjelma-asuun. Sanna on tehnyt lähes kaikki kilpailuasuni urani varrella ja olen hänelle aivan äärimmäisen kiitollinen kaikesta. Sanna, sinä tiedät kyllä <3

Vaikka tässä vuoden varrella on päässyt tekemään mitä mahtavampia yhteistyökuvioita eri yritysten ja ihmisten kanssa, jostain syystä ne aivan ensimmäiset tukijat jäävät erityisen hyvin mieleen. Juuri siksi, että he ovat uskoneet sinuun jo myös silloin, kun et ole vielä mitään. Kiitos siis myös Sami Sundvik, Olli Suominen sekä monet yritykset heidän kautta tulleina – FAST, CocoVi, Tempur, Solgar.. Kiitos myös Joachim tarjoamastasi avusta sponsorisopimuksiin silloin, kun en vielä itse tajunnut näistä asioista yhtään ja olen vielä luonteeltani ’liian kiltti’ vaatimaan.

Onneksi nämä vuodet ovat opettaneet paljon ja lopulta olen saanut kaiken toimimaan. Pidemmät kiitokset tulossa tekstin loppuun ja sanon jo nyt, että jos unohdan mainita jonkun, niin kiitos silti ihan jokaiselle, joka on minua auttanut tai tukenut tämän matkan varrella.

Yhteistyökumppaneilla on ollut iso merkitys ja tuki, mutta vielä 2016 saakka suurin tulonlähteeni oli liikunta-alan työt. Valmentaminen ja kouluttaminen. Tein päätoimisena valmentajana töitä 2014 ja tein PT -hommia, yritysvalmennuksia, koulutuksia ja workshoppeja Suomessa sekä ulkomailla aina kesään 2016 saakka. Vuonna 2015 vähensin kyllä jo radikaalisti perus valmennustunteja, koska se oli yksinkertaisesti vain ihan liikaa tämän tason urheilun kanssa. Tai no, silloin juuri tuli aika iso notkahdus ja myös loppuunpalaminen sekä ajatus lopettamisesta, koska kokonaiskuormitus oli aivan liian suurta.

Oli aika oppia priorisoimaan ja palautumaan, joka on aika paljon helpommin sanottu kuin tehty. Halusin urheilla ja kilpailla, mutta kun siitä ei saanut palkkaa, oli muita töitä tehtävä. Näin kuitenkin vision siitä, että voisin rahoittaa urheiluni lähes täysin somen ja yhteistyökumppaneiden avulla, jolloin se työmäärä ei rasittaisi minua niin paljoa. Aika oli tälle kypsä pikkuhiljaa vuodesta 2014 eteenpäin, mutta lopullisesti pystyin jättämään kaikki face-to-face valmennushommat tuolloin keväällä 2016. Toki yksittäisiä koulutuspäiviä/ workshoppeja/ luentoja olen edelleen tehnyt. Näiden tilalla tein enemmän töitä blogin ja somen kautta sekä rakensin vuonna 2017 oman nettivalmennusbrändini, jota olin jo aloittanut 2016. Kiitos mahdollisuuksista valmentamiseen mm. Spartan (Antti Nurmi), Helsinki Core Trainers, Crossfit Basement, ViRe, Fressi sekä monet muut yksittäiset toimijat.

Vuodesta 2015 olisin voinut toimia myös päätoimisena bloggaajana, mutta se ole koskaan tuntunut täysin omalta vaikka rakastankin kirjoittamista. Voitin myös sinä vuonna Vuoden Sport -blogin palkinnon muiden isojen nimien joukosta ja se toki toi paljon lisää uskoa omaan some -tekemiseen. Mutta silti – suoraan sanoen on välillä ärsyttänyt se, että minua kutsutaan bloggaajaksi, kun itse antaa ihan kaikkensa urheilulle ja haluaa olla urheilija. Hyväksyin kuitenkin sen, että tuo vaihe oli tarpeellinen sille, että sain rakennettua brändiäni ja yritystäni eteenpäin. Ja olen toki blogin ja muun somen kautta päässyt tekemään juttuja, jotka eivät olisi muuten olleet mahdollisia. Ihan mielettömiä projekteja, tapahtumia, lehti- ja tv -juttuja. Näitäkin tosin tarkoituksella minimoin nyt viime vuodet, koska halusin keskittyä urheiluun niin paljon kuin mahdollista, kun siihen vihdoin oli mahdollisuus.

Jätin myös tarkoituksella ”fitness” -jutut vähemmälle jo vuonna 2014 ja aloin rakentamaan toisenlaista Eevsku -brändiä. Tuomaan enemmän omaa persoonaani ja ajatuksiani esille. Se kannatti. Tässäkin minulla oli myös apuja matkassa – tottakai. Kiitos mm. Stella Harasek ja Mikko Rasila, sekä monet monet muut. Vaikka en ole koskaan halunnut siirtyä minkään blogitalon tai mainostajan alle vaan pitää oman sivuni ja päätösvaltani, olen toki saanut paljon apua sekä oppeja muualta blogi- ja mainoskentältä.

Koitin kertoa näistä työkuvioista mahdollisimman lyhyesti, mutta onhan tässä vain tapahtunut niin älyttömästi ettei sitä saa ihan hirveästi tuosta tiivistettyä. Ja paljon enemmänkin olisi kerrottavaa, ehkä niistä kaikista jossain kohtaa enemmän.

Isoimmat opit

Nyt siis viimeiset pari kolme vuotta olen pystynyt priorisoimaan urheilun ensimmäisenä. Töitä olen tehnyt pääosin somen, yhteistyökumppaneiden ja nettivalmennusbrändini kanssa. Lisäksi ammattilaisena oli viime syksystä lähtien ensimmäistä kertaa urani aikana mahdollista saada kilpailuista palkintorahaa vaikka toki niillä ei hirveän pitkälle mennä. Mutta kuitenkin, aika hieno homma! Tästä pääsin nauttimaan ekan kerran tänä vuonna yllettyäni 3 kertaa sijoituksille, Arnold Europe 4.sija, Nordic Pro 2.sija sekä nyt tietenkin MM -kilpailu 1.sija. EN MÄ VIELÄKÄÄN TOTA TAJUA! 🙀🤩❤️

Rahan takia en toki tätä koskaan ole tehnyt, kuten ehkä tästä kaikesta voi päätelläkin. Aikaa ja rahaa tähän kaikkeen on mennyt niin paljon, etten niitä ole edes koskaan yrittänyt laskea. Mutta kun ei sillä ole ollut mitään väliä, kunhan olen pystynyt hoitamaan kaiken. Toimivaa balanssia tähän sai etsiä pitkään, mutta onneksi se lopulta löytyi.

Kyllähän näihin vuosiin on mahtunut niin paljon oppeja ja ne kaikki ovat olleet äärimmäisen tärkeitä, jotta unelmani toteutui. Kaikki palaset loksahtivat kohdalleen. Voitin juuri oikealla hetkellä, koska olin siihen valmis. Pystyin nauttimaan kilpailusta, kaikista hetkistä, palkintojen jaosta..

Näistä opeista ja siitä miten tuo ”balanssi” löytyi tulen kertomaan jatkossa vielä lisää. Mutta isoimpia tekijöitä tässä on ollut oikeiden ihmisten löytäminen ympärille, priorisointi, palautumisen tärkeyden ymmärtäminen, fokuksen säilyttäminen, henkinen valmistauminen, stressiin uudella tavalla suhtautuminen, kiitollisuus sekä itseensä uskominen. Ja toki myös hommaa tukevan taloustilanteen järjestäminen. Se antaa mahdollisuuden keskittyä olennaiseen sekä palautua tarpeeksi.

Yksi isoin tekijä on tietenkin ollut henkinen puoli, koska jos ei usko itseensä ja ei osaa käsitellä jännitystä, tavoitteita, paineita, omia ajatuksia ja tunteita. Tästä kaikesta voisi kirjoittaa aivan oman kirjansa tai vaikka useamman, joten jätetään sen laajempi käsittely myös myöhemmälle ja pikkuhiljaa. Toki olen näitä ajatuksia tuonut esille teksteissäni täällä ja instagramissa sekä podcastissa ja videoillani jo vuosien ajan.

Tietenkin myös fyysinen puoli on tärkeä, mutta treenaaminen ei varsinaisesti ole koskaan ollut minulle ongelma – päinvastoin. Rakastan urheilla, treenata, liikkua. Viime vuosina tässä päästiin toki myös eteenpäin vielä, kun aloin priorisoimaan enemmän palautumista, keskittymään vielä enemmän laatuun ja otin mukaan enemmän koko kehon liikettä sekä ilmaisua. Tanssia, joogaa, ”movement” -harjoittelua, tukilihaksiston huomiointia.

Hetki, johon se kaikki työ tiivistyi

Olihan se palkintojen jako ja etenkin viimeinen hetki aivan älytön. Kun seistiin edellisen vuoden ja monien muiden vuosien voittajan kanssa vierekkäin ja mietin vain, että ”sano ton toisen nimi, sano jooko ton toisen nimi”.. Se hetki kesti ikuisuuden ja jännitti aivan älyttömän paljon.

Tiesin, että olin elämäni kunnossa. Kaikki palaset oli nyt kohdallaan. Ja lisäksi onnistuin kilpailusuorituksissani täydellisesti. Kaikki oli nyt tehty.

Sitten tuli hiljainen hetki ja tuomari sanoo kilpailijan numeron sekä nimen. Se ei ole omani. Kaikki pysähtyy hetkeksi ja purskahdan itkuun. Saan tuon tunteen edelleen täysin ilman edes kyseisen videon katsomista. Siihen hetkeen tiivistyi niin paljon ja samalla kun se tuntui epätodelliselta, se oli jotenkin juuri niin kuin olin visioinut. Olin nähnyt ja kokenut tämän hetken mielessäni satoja, tuhansia kertoja. Tiesin jo miltä se tulee tuntumaan ja sen tunteen vuoksi olen jaksanut nämä kaikki vuodet.

Hetki, kun ne kaikki tuhannet treenitunnit, ylä-ja alamäet, omistautuminen, uhraukset, haasteet, epävarmuuden sietäminen.. Saivat täyden merkityksensä. Olosta tuli jollain tapaa kokonainen. Helpottunut, kiitollinen, onnellinen.

Toki se oikea hetki oli vielä paljon parempi kuin omissa kuvitelmissa. Toivoin, ettei se hetki ikinä päättyisi ja koitin vain imeä siitä kaiken minkä pystyn.

Kävelen keskelle, odotan kultamitalia kaulaan. Kumarrun hieman ja saan kaulaani juuri sen ison ja painavan mitalin, josta olen aina haaveillut. Tämä oikeasti tapahtuu.

Sitten tulee lähes itseni kokoinen pokaali – onneksi sitä ei tarvinnut pitää kädessä, koska oli jo vaikea pysyä pystyssä muutenkin. :’D Nautin joka hetkestä. Tilanne oli jotain, mitä ei pysty edes sanoin kuvailemaan. Nämä ovat hetkiä ja kokemuksia, mitä ei millään rahalla saa. Ne saa vain omalla kovalla työllä, uskomisella ja pitkäjänteisyydellä. Toki on oltava monet palikat kunnossa, mutta etenkin huipulla erot ratkotaan henkisellä puolella. Ja nyt omani oli vihdoin voittajan tasolla.

Olin kasvanut maailmanmestariksi. Olen maailmanmestari.

https://www.instagram.com/p/B4cjAuCH-hl/?utm_source=ig_web_copy_link

Ihmiset ympärillä

Yksi tärkeimmistä, jollei tärkein. Ihmiset ympärillä. Mun tiimi, mun tyypit, mun rakkaat. Vuosien varrella on toki mukaan mahtunut järjetön määrä ihmisiä, joita mainitsin tekstissäkin aivan kourallisen, mutta tässä vielä uraani, kasvuuni ja maailmanmestariksi kasvamiseeni eniten vaikuttaneita ihmisiä.

Ensimmäisenä tietenkin kiitos perheeni ja rakkaani. Sekä ystävät. Kiitos, kun olette olleet tukena, apuna ja ainakin yrittäneet ymmärtää järjetöntä paloani tähän hommaan ❤️Ja ymmärtäneet sitä, kun en aina ole pystynyt olemaan kaikessa paikalla tai mukana. Kiitos. Etenkin äiti, Aleksi, Emmi, Eetu. Teidän tuki on ollut korvaamatonta. Olette rakkaita.

Kiitos valmentajani, ystäväni, mentorini Teemu Eloranta. Teemu on ollut mukana 2012 vuodesta saakka ja nähnyt kaikki ylä- ja alamäet. Tukenut ja uskonut aina, eikä koskaan kyseenalaistanut haluani tehdä tätä tai tavoitella maailmanmestaruutta. Mutta Teemu on ollut ennen kaikkea tukena myös niissä kaikista haastavimmissakin hetkissä. Mä voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta Teemu sä tiedät kyllä. Olen niin kiitollinen kaikesta, että ei sitä pysty sanoin kuvailemaan. ❤️Me tehtiin tämä yhdessä. Me ei ikinä annettu periksi. Kiitos, kun uskoit muhun aina. Se on merkannut enemmän kuin uskotkaan.

Kaikki valmentajat, mentorit sekä kehonhuollossa auttaneet eri henkilöt ja yritykset, joista tässä nyt muutamia.

Kiitos ensimmäinen valmentajani Samuli Koutajoki. Samuli opetti mulle, millaista on treenata kovaa salilla sekä voittajan asenteesta. Kiitos Samuli kaikesta tuesta ja opeista sekä sydämellisyydestäsi.

Kiitos tarjoamastanne avusta, ajasta ja opeista Katarina, Minna, Kimmo, Ari, Jari, Heidi, Maija. Kiitos tanssiopetuksesta Mirka, Hanna, Kati. Kiitos kaikille joogaan, kehonhuoltoon ja rentoutumiseen/ palautumiseen avustaneille.

Thank you Levi Earl for the help and support this season.

Kiitos vuosien ajan avusta vapaaohjelmiin ja musiikkiin ystäväni Ringa Aflatuni. Olet upea ja äärimmäisen lahjakas ihminen.

Kiitos rakas Tuulia siitä, että olet aina ollut viestin tai puhelun päässä sekä kantanut mun tavaroita takahuoneessa ja kantanut kahvia kisapäiviin :’D<3 Sä olet nähnyt koko matkan.

Kiitos Oona Kivelä tästä vuodesta. Koreografiasta, ystävyydestä, tinkimättömästä asenteesta ja opeista, joita sinulta olen saanut. ❤️Niin kiitollinen, että saatiin kokea tämä vuosi yhdessä!

Kiitos Nanna ja Jere tarjoamastanne tuesta, avusta ja mielettömistä sanoista sekä keskusteluista oikeissa hetkissä.

Kiitos Ilkka Koppelomäki mentoroinnista ja ystävyydestä sekä minuun uskomisesta. Kiitos myös monille muille, ketkä ovat minua mentoroinnin ja henkisen valmentautumisen saralla tukeneet.

Kiitos kaikki yritykset, asiakkaat ja yhteistyökumppanit matkan varrella. Muutamia mainitsinkin tekstissä ja ihan kaikkia en pysty mitenkään listaamaan, mutta kiitos etenkin pitkäaikaisimmille kumppaneille Foodin, Adidas, Puhdas+ sekä myös viime vuosina Lumo, Nocco/Barebells, NutriWorks, Neurosonic, Johannes Laine/ GreenStreet, Salon Milagro, Gynai / BlendBeauty, Nina Tanner, Minna Puustinen, Mallu/ No1 Health & Beauty Clinic, Indieplace, Suomen Blogimedia, Biancaneve, Taffer, Pakkotoisto.. Sekä monet monet muut. Kiitos teille jokaiselle ❤️🙏🏼

Kiitos oma Eevsku Training -tiimini. Fanni, Emmi, Rosa, Laura ja tietty Oskari myös. Olette supereita! 💯Sekä kaikki muut, ketkä ovat vuosien varrella minua auttaneet kuvaamisessa, yrityksen tai brändini rakentamisessa.

Kiitos myös ennen kaikkea liitto sekä ihmiset sen takana, jota ilman tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista. Kiitos KP, Aino-Maija, Pauliina sekä monet muut tuomarit ja henkilöt lajin sekä liiton parista. Kiitos Suomen Fitnessurheilu ry hienoista amatöörivuosista ja mahdollisuuksista edustaa Suomea arvokisoissa. Sekä kiitos IFBB Elite Pro -ammattilaisuudesta ja sen tuomista mahdollisuuksista. Kiitos myös kaikille kilpakumppaneille! Yhdessä me kaikki tehdään tästä mahdollista. Ja onnea myös Mika ja Melina!

KIITOS

Myös sinulle, joka luet tätä. Teille kaikille, ketkä olette näiden vuosien (tai vaikka lyhyemmänkin ajan) seuranneet, kannustaneet, kommentoineet ja eläneet mukana. Oli niin mahtavaa, kuinka tämä mestaruuskin saatin kokea monien kanssa yhdessä.

Kiitos myös kaikille asiakkailleni vuosien varrella. Ilman teitä ei olisi yritystäni.

Kiitos ihan kaikille, ketkä ovat jollain tavalla olleet osana tätä tarinaa.

Mitäs nyt?

Tavoite, isoin unelmani saavutettu. Mitä seuraavaksi?

En tiedä tarkalleen vielä, mutta ainakin aion nyt nauttia tästä vielä kauan. Yli kahdeksan vuoden työ sai parhaan mahdollisen päätöksen ja tätä saa ihan hetken pureskella ja nauttia.

Minulla on toki myös onneksi ”muukin elämä”. Rakkaus, perhe, ystävät, työ. Urheilu pysyy aina, mutta se, kilpailenko enää – en osaa sanoa. Haluan elämältä muultakin vaikka vuosia se tuntui siltä, että urheilu on koko elämä. Ja tavallaan se olikin, mutta onneksi ymmärsin lopulta, että tarvitsee olla muutakin pysyäkseen paremmassa tasapainossa. Toki olen myös kasvanut tämän unelmani ja lajin parissa aikuiseksi. Ja saavutin unelmani.

Aion ainakin nyt palautua kunnolla, pohtia elämää, tehdä myös muita asioita sekä nauttia urheilusta, liikkumisesta ilman kilpailuja.

Olen kilpaurheillut koko elämäni, joten nähtäväksi jää, osaanko olla kilpailematta. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni olo on jotenkin aika rauhallinen ja kokonainen. Äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen. En voisi enempää juuri nyt pyytää.

Toki uusia tavoitteita luon joka tapauksessa ja mielessäkin on jo jotain. Tämän energian ja tekemisen kun pistää mihin tahansa, hyvä tulee. Mutta aina ei tarvitse olla tekemässä ja säntäämässä jo uuteen. Saa myös nauttia.


Nyt jätän tämän tähän. Jatkan voitostani nauttimista ja palaamme taas ❤️

Eveliina
Eevsku

MM -kisojen voitto vapaaohjelma


Katso ajatuksiani ennen kilpailua KISAVIIKKO -videoltani. Video myös kilpailupäivästä tulossa!


Ja valmennuksia on taas auki – käy kurkkaamassa vaihtoehdot ja lähde mukaan TÄÄLTÄ.

Seuraa myös:

Instagram
Facebook
Youtube
Snapchat: eevsku

4 kommenttia

  1. Huikee mimmi oot, ihan uskomaton tarina maailman mestariksi! Ja toi sun asenne on oikeesti kultaa, huomioit kaikki ketkä ovat sinun auttaneet päämäärässäsi, mutta ilman sinun omaa tinkimätöntä panosta kenenkään työ ei olisi tuottanut näin huikeaa lopputulosta.
    Onnea maailmanmestarille

    1. Kiitos paljon JP! Ja näinhän se on, että ei mitkään apujoukotkaan riitä, jos ei itse tee sitä lopullista työtä ja usko itseensä 🙂 Kiitos kovasti sanoistasi ja ihanaa marraskuuta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*