The moment you need to get away

H37A5717_getaway

Olen iloinen, eläväinen ja energinen ihminen, joka rakastaa sosiaalisuutta. Mutta kaipaa myös välillä täysin omaa aikaa. Omaa tilaa. Yksinäisyyttä. Vetäytymistä rauhaan. Ehkä tämä täysillä meneminen vaatii välillä totaalista sulkeutumista? Annan itsestäni niin paljon kaikille ja kaikelle, että välillä on pakko saada jostain myös takaisin.

Tuntuu, että en sitä vielä aivan täysin itsekään aina käsitä ja kun se hetki tulee, tuntuu kaikki ahdistavalta. Tuntuu siltä, että en halua puhua kenellekään. En halua nähdä ketään. En vastaa puheluihin, enkä välttämättä edes viesteihin. Antakaa minun olla rauhassa.

Se tyttö, joka normaalisti on täynnä energiaa ja iloa, ei haluakaan puhua. Yhtään mistään. Ei kaipaa ketään eikä halua mitään muuta kuin olla yksin. Olla omien ajatustensa kanssa ja ladata akkuja. Ladata energiaa luonnosta, hengittämisestä, meditaatiosta, nukkumisesta. Siitä, että saa miettiä mitä haluaa ja miksi tekee elämässään asioita niinkuin tekee. Pysähtyy.

H37A5722_långvik

Olen itseasiassa aina kaivannut omaa tilaa ehkä normaalia enemmän. En koskaan ole viihtynyt isoissa kaveriporukoissa vaan mieluummin näen yhtä hyvää ystävää kerrallaan. Valitsen mieluummin iltakävelyn luonnossa yksin, kuin kesäterassilla istumisen. Haluan ennemmin treenata yksin, kuin isossa porukassa. Aiemminkin olen puhunut siitä, kuinka olen tottunut tekemään ja pärjäämään kaikessa yksin, vaikka tiedän, että se ei aina kaikessa ole optimaalisinta. Välillä olisi parempi osata pyytää apua ja tukeutua myös muihin. Sitä olenkin onneksi oppinut enemmän ja se on auttanut todella monessa asiassa. Mutta edelleen teen todella paljon asioita yksin, eikä se siis ole tietenkään aina negatiivinen asia. Koska olen tajunnut, että se myös sopii minulle ja nautin siitä sekä tarvitsen sitä. Kun tiedän olevani vastuussa ja kontrollissa omista asioistani ja elämästäni, tiedän mihin olen menossa ja minulla on mahdollisuus edetä. Niin pitkälle kuin vain haluan. Rajat asetetaan itse.

Tämä luonteenpiirteeni voi olla välillä haastava ympärilläni oleville, koska se on aika ääripää siitä, mitä olen sosiaalisimmillani. On myös ottanut aikansa, että hyväksyn itse sen millainen olen. Pitkään mietin, että mikä vika minussa on ja koitin tehdä päinvastoin. En kuitenkaan saa niin paljoa esimerkiksi yökerhoissa käymisestä, kymmenien kavereiden näkemisestä muutaman hyvän ystävän sijaan tai treenaamisesta isossa porukassa. Jonkun mielestä voin olla outo, jopa erakko, mutta tällainen olen. Ottakaa tai jättäkää. Meidän kaikkien ei kuulu olla tässäkään samanlaisia. Kun tuntuu siltä, että tarvitsen omaa aikaa, otan sitä. Minun on pakko. Muuten en pysty antamaan itsestäni.

H37A5718_långvik

Tärkeintähän onkin oikeastaan se, että hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on. Silloin muutkin hyväksyvät. Mikään ei ole hienompaa, kuin ihminen joka on sinut itsensä kanssa. Itsevarma, onnellinen, tyyni. Kaikille tulee silti kriisejä ja huonoja hetkiä – itse olen käsitellyt omia kriisejäni tässä paljonkin kilpailujen jälkeen. On ollut niitä päiviä, kun haluan olla täysin yksin. On ollut paljon päiviä, kun olen täynnä energiaa, iloa, onnea. Sitten on ollut päiviä, kun olin kipeänä ja en tiennyt miten päin olisin. Olen myös tehnyt isoja päätöksiä. Välillä kuitenkin hätiköin, kunnes muistan, että ehkä voisin hengittää muutaman kerran ensin, puhua asiasta ja päättää vasta sitten.

Elämäni on muuttunut suuntaan, jota olen pitkään halunnut ja olen siitä enemmän kuin onnellinen. Olen rohkeampi tekemään päätöksiä ja menemään sitä kohti, mitä itse elämältäni haluan. Olen havahtunut monta kertaa viikon sisään siihen, että edelleen olen tehnyt asioita, mitä muut minulta odottavat. Mitä muut haluaisivat minun tekevän ja olevan. Mutta eihän siinä ole mitään järkeä. Minun on tehtävä juuri niinkuin oma sydämeni sanoo. Se vaatii rohkeita päätöksiä, hyppäämistä tuntemattomaan. Mutta olen valmis ottamaan näitä riskejä, jotta voin saavuttaa sen mitä haluan.

Tällä viikolla olen saanut kerättyä takaisin sitä energiaa, mitä olen antanut itsestäni koko kevään. Sekä urheilulle, työlle, ihmissuhteille että opinnoille. Olen saanut takaisinpäin. Energiaa, uskoa, turvaa, rakkautta. Ja omaa aikaa. Opettelemista on vielä siinä, kuinka esitän oman ajan tarpeeni, mutta asioiden tiedostaminen on jo iso askel eteenpäin.

Viikko alkoikin upeissa Långvikin maisemissa Kirkkonummella. Olin ensimmäistä kertaa siellä vierailulla maaliskuussa ja toisen kerran pari viikkoa takaperin PING Helsinki -tapahtumassa. Nyt oli aika nähdä Långvik kesäfiiliksissä ja voin suositella muillekin koko sydämestäni. Niin lähellä Helsinkiä, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana kaikesta. Jo Långvikin pihaan saapuminen saa oloni rentoutumaan ja viimeistään huoneeseen päästyä ja merta sekä ympäröivää luontoa katsellessa. Päivän kruunasivat treeni, hieronta (ah – taas niin ihana Sacred Nature, suosittelen!!), kylpylässä chillailu ja maistelumenu, jota en viimeksi päässyt testaamaan. Oli siis niin hyvää ruokaa, että edelleen nousee hymy huulille sitä miettiessä. Vaikka tykkäänkin omista perusruoista, niin onhan tuollainen fine dining -menu aivan omaa luokkaansa.

Ensi kerralla haluan olla kaksi yötä, sillä taas tuntui, että aika loppui kesken. Varsinainen kesäkausi alkaa Långvikissa juhannuksen jälkeen ja silloin tarjolla on normaalien aktiviteettien lisäksi mm. myös SUP-lautailua, tennistä, beach volleyta ja pyöräilyä. Ulkotreeniä tuli nyt tehtyä lähinnä juoksun muodossa, mutta varsinkin SUP-lautailu sopisi loistavasti täydentämään Långvik -vierailua. Joka tapauksessa pieni getaway teki hyvää ja yöunet maistuivat luonnon keskellä yhtä hyvältä kuin muistinkin. Kiitos taas kerran, tulen varmasti uudelleen.

H37A5724_långvik

Nyt saavuin juuri Lahteen Kouvolan kautta. Kävin siellä treenaamassa valmentajani kanssa ja olo tulevasta on motivoitunut, innostunut sekä sopivasti jännittynyt. Kroppani toimii ja mieli on kasassa. Kaiken kanssa saadaan tehdä koko ajan töitä ja olla varovaisia, mutta homma toimii.

Olen valmis tekemään kaikkeni urheilun vuoksi. Tämä on se mitä haluan. Otan jokaisen onnistumisen ja haasteen vastaan sekä pyrin nauttimaan matkasta niin paljon kuin mahdollista.

Huomenna nautin ja juhlistan sitä, että minusta tuli tänä keväänä myös liikunnanohjaaja amk,

<3

Eevsku

A smile is the prettiest thing you can wear + arvonta

 

T2T_4261_oralb

Päähäni on pinttynyt tällainen ajatus, jonka kuulin viimeisen vuoden aikana: isosti hymyily ja hampaiden näyttäminen hymyillessä on erityisesti nuorten naisten piireissä jotenkin ”noloa”? Toivottavasti olen kuullut jotain aivan perätöntä ”huhua” ja tämä ei pidä paikkaansa. Sain selityksen asiaan sillä, että suu kiinni hymyily olisi jotenkin paljon söpömpää ja ei näytä liikaa innostusta. Tai jotain sinne päin. Siis mitä?

Ymmärrän toki jos hampaiden kanssa on ollut jotain ongelmaa ja se aiheuttaa sen, ettei halua hymyillä niin, että ne näkyvät. Vaikka näen itse silti asian niin, että pienet erilaisuudet hampaiden kanssa tuovat vain persoonallisuutta ilmeeseen. Ja meillä on Suomessa niin hyvät mahdollisuudet korjauttaa hampaitaan niin, että varmasti ilmeestä saa itseään miellyttävän. Tässäkin tulee taas esille jo edellisessä postauksessani tuomaa asiaa; älä mieti mitä muut ajattelevat. Tuo itsesi sellaisena kuin olet ja olet juuri silloin kauneimmillasi. Jos joku ei sinusta pidä sellaisena kuin olet, niin se ihminen ei kuulu elämääsi ja hänen pitäisi miettiä, mitä vikaa hänen elämässään on jos on aikaa keskittyä toisten elämään tai ulkonäköön.

Mielestäni hymyily ja varsinkin aito hymy, josta paistaa ilo ja onni läpi, on parasta mitä tiedän. Kiinnitän itse huomiota ihmisten hymyilyyn ja se on myös asia mihin kiinnitän huomiota vastakkaisessa sukupuolessa. Hymyily ei siis tosiaan ole vain naisten juttu, vaan itse arvostan ja kiinnitän huomiota myös miehissä hymyyn. Itsevarma ja säteilevä hymy on paras asuste ihan jokaiselle.

Siihen hymyilyyn vaikuttaa suuresti toki oma persoona ylipäätään ja ymmärrän etteivät kaikki ole tällaisiä ilopillereitä, jotka hymyilevät omat poskipäänsä kramppiin. Mutta hymyyn vaikuttaa myös juurikin itsevarmuus ja se, että on hyvä olla itsensä kanssa. Hymyilyyn tuo itsevarmuutta toki myös jo pelkästään se, että tykkää omista hampaistaan ja pitää ne puhtaina. Ei minunkaan tee mieli hymyillä ja nauraa, jos hampaat eivät ole pesty, puhtaat, vaaleat ja ylipäätään suu raikas.

T2T_4351_oralb

Hampaiden hoitoon ja suun puhtauteen ei tarvitse motivaatiota hakea edes pelkästään ulkoisista asioista ja tässäkin pätee taas se, että sisäinen hyvinvointi näkyy ulospäin. Meillä on suussamme todella paljon bakteereja ja niitä kuuluukin olla, mutta huonoja bakteereja tulee pestä pois hampaista ja huoltaa myös hampaiden välejä ja näin pitää ikenet hyvässä kunnossa. Ikenien tulehtuminen ja tulehdus suussa voi ylipäätään aiheuttaa ongelmia kokonaisvaltaisesti. Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että haluaa hampaiden näyttävän hyvältä, mutta se tulee tietenkin isona bonuksena.

Itse hoidan hampaitani pesemällä ne aamuisin ja iltaisin, lankaamalla hampaiden välejä ja käymällä säännöllisesti myös suuhygienistillä tai tarvittaessa hammaslääkärillä. Nämä ovat asioita, joihin kannattaa oikeasti panostaa. Sama asia on hyvän sängyn kanssa – ei kannata olla panostamatta niihin asioihin, jotka vaikuttavat niin suuresti elämänlaatuusi. Vaihdoin itse reilu pari vuotta sitten sähköhammasharjaan ja sen jälkeen en ole voinut enää vaihtaa tavalliseen. Sähköinen pesee hampaat niin paljon paremmin ja tarkemmin ja lisäksi tulee harjattua hampaita tarpeeksi kauan, kun harjassa on itsessään ajastin. Hammasharjaa tulisi myös vaihtaa tarpeeksi usein ja sähköhammasharjan kanssa se on niin helppoa, kun vaihtaa vain uuden pään.

Hampaani ovat luontaisesti aika vaaleat, mutta koska pidän kahvista, ne tummuvat myös aina hieman ajan myötä. Olen pari kertaa ottanut kevyen valkaisun suuhygienistillä, mutta pääasiassa pidän hampaani vaaleana pesemällä niitä valkaisevalla hammastahnalla. En käytä aina välttämättä koko ajan valkaisevaa tahnaa, mutta ainakin aina ”kuuriluontoisesti” kun näyttää siltä, että ne olisi vähän tummentuneet.

T2T_4269_oralb

Kun siis pitää hampaistaan ja suustaan hyvää huolta, haluaakin niitä mieluusti esitellä ja hymyileminen on mukavampaa! Ja kuten jo sanoin, ulkoisen hyödyn lisäksi suun hyvinvointi on ylipäätään erittäin tärkeää kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Pidäthän siis huolta, että sinulla on hyvät hampaiden ja suun huoltamisvälineet, olet käynyt hammashoitolassa ja muistat hoitaa suun terveyttä päivittäin!

Koska tämä on nyt viimeinen postaus yhteistyössä Oral B:n kanssa, saan ilokseni arpoa teidän lukijoiden kesken mahtavan tuotepaketin – nimittäin tämän saman mahtavan hammasharjan, jota olen nyt päässyt itse käyttämään ja 4 kpl valkaisevia Oral-B 3D White -hammastahnoja! Arvontaan osallistut kirjoittamalla kommenttikenttään omat ajatuksesi hymyilystä ja siitä, mitä ajatuksia nämä viisi postausta ovat sinussa herättäneet. Voittaja valitaan ensi viikon keskiviikkona 25.5.

oralb_kilpailu

Muut aiheen postaukset löytyvät

SMILE – like nobody’s watching

Smile from the heart

Power of smiles

When smiles matter most

Ihanaa viikonloppua kaikille

<3

Eevsku

fallback[2]

Kasvokuvat Tomi Salakari

Prinsessamainen poikatyttö

T2T_4466_eevsku

Me elämme aikaa, jossa ulkokuorta tuijotetaan erittäin paljon. Ison osansa tähän on tehnyt se, että kaikki ovat nykyään sosiaalisessa mediassa. Lähes jokainen on omalla nimellään ja kasvoillaan muiden etsittävissä. Tämä on tuonut myös paljon hyvää mukanaan sekä aivan uudenlaisia mahdollisuuksia esimerkiksi markkinointiin, mutta se on varmasti tuonut mukanaan myös ongelmia. Tai en ehkä haluaisi käyttää sanaa ”ongelma” vaan ennemminkin haaste. Kaikki muutokset tuovat elämässä mukanaan hyvää, mutta myös haasteita.

Yksi suuri haaste, jonka haluankin tässä nyt nostaa esille, on se kuinka toisia ihmisiä arvostellaan ulkokuoren perusteella. Mitä ulkokuori oikeasti ihmisestä kertoo? Toki siitä saadaan paljon infoa, mutta kertooko se oikeasti siitä, millainen ihminen sen kuoren alla on? Onko oikeasti kenelläkään oikeutta arvostella toista ihmistä sen perusteella, miltä hän näyttää? Voitko tietää, mitä kaikkea sen ulkokuoren alla oikeasti on? Mitä kaikkea se ihminen on käynyt elämässään läpi ja käy tälläkin hetkellä, jotta hän näyttää juuri siltä ja on sellainen kuin on?

Tämä aihe saa minussa aikaan paljon tunteita, koska olen paljon esillä ja arvostelua tulee niin hyvässä kuin välillä pahassakin. Ja koska pari vuotta sitten tapahtui jotain, mikä sai minut viimeistään hyvin hereille siitä, kuinka raakaa ulkokuoren arvostelu voi olla. Kuinka paljon se vaikuttaa omaan itsetuntoon, omaan hyvinvointiin, onnellisuuteen ja siihen kuinka pystyy antamaan itsestään ulospäin.

T2T_4416_eevsku

Puhun tässä tekstissä asioista hyvin suoraan ja niiden oikeilla nimillä, sillä ne ovat asioita, joita olen kokenut omassa elämässäni ja uskon että aika moni tietää mistä puhun. Haluan ensin sanoa sen, että tiedostan kyllä oikein hyvin pistäneeni itse itseni esille sosiaalisessa mediassa ja se on oma valintani, josta olen edelleenkin täysin tyytyväinen. Aion jatkaa tällä polulla ja tiedän sen polun vaatimat ajatusmallit ja haasteet. Olen opetellut suodattamaan arvostelua ja myös tajuan sen vastuun, mikä minulla on tässä työssäni. Mutta haluan ottaa sen kaiken vastaan, koska koen saavani tästä erittäin paljon. Saan ihmisiltä päivittäin niin paljon hyviä viestejä ja kommentteja, että se jo pelkästään saa minut jatkamaan tekemään sitä mitä teen. Jos pystyn omalla esimerkilläni ja positiivisuudellani auttamaan muita, niin tiedän tekeväni oikeita asioita.

Naisena tiedän kuinka vaikeaa on ottaa kritiikkiä vastaan jos kyse on omasta ulkonäöstä. Me naiset tunnumme olevan luonnostaan tarkempia ja herkempiä siitä, miltä me näytämme ja varsinkin myös siitä, mitä muut ajattelevat siitä miltä me näytämme. Toki nykyään varsinkin kasvaneen somen myötä myös miehille on tullut varmasti enemmän paineita ulkonäöstä enkä vähättele sitä tässä ollenkaan. Minun on kuitenkin helpointa puhua naisena naisen näkökulmasta ja varsinkin nuoren naisen ajattelumaailmasta.

Se miten itse kestän tämän kaiken johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että olen aina kuitenkin saanut vahvan tuen kotoa. Minut on aina hyväksytty sellaisena kuin olen. Perheeni tukee minua myös ne kaikki huonot hetket, vaikka tiedostan edelleen olevani aika huono tuomaan niitä huonoja asioita esille kenellekään. Olen tottunut olemaan vahva. Se keneen turvaudutaan ja se kuka ei romahda ja kestää kaiken. Ei kukaan oikeasti voi aina olla vahva. Mutta tästä aiheesta en puhu tällä kertaa enempää, jätetään se toiseen kertaan.

Tiedän olevani kaunis ja voin sanoa sen ääneen. No, myönnän kuitenkin ettei se helppoa ollut tähän kirjoittaa. Heti tuli ajatuksia, kuten ”noniin nyt joku heti miettii että ompa tuo itsekeskeinen” ja ”mitä se nyt luulee itsestään”. Eikö ole aika hullua?! Hullua, että ei voi sanoa ääneen itsestään tällaisia asioita, ilman että joku miettii heti, että ”tuo on täynnä itseään”. Mitä itse mietit, kun luit tuon ensimmäisen lauseen? Pystytkö itse sanomaan itsestäsi ääneen toiselle, että ”kyllä, tiedän olevani kaunis”.

Mitä se sitten tarkoittaa, että on kaunis? Mitä on kauneus? Onko sille mitään määritelmää ihan oikeasti? Ei. Ei sille voi olla? Kauneus on juuri sitä, mitä sinä itse siitä ajattelet. Kauneus on ulkoista, mutta ennen kaikkea sisäistä. Ja se sisäinen kauneus puskee kyllä ulospäin. Sen näkee. Silloin ihminen on kaunis. Joo – kuulostaa taas todella kliseiseltä, mutta kun niin se asia vain on.

Mutta jos nyt puhutaan ulkoisesta kauneudesta, niin onhan meillä tiettyjä mielikuvia meidän yhteiskunnassamme siitä, mikä on kaunista. Eri kulttuureissa kauneutta luokitellaan myös hyvin eri tavoin. Jokaisella meillä on päässään jokin kuva siitä, mikä on kaunista. Eikä se ole pelkästään mikään huono asia. Itse tiedostan sen, että olen hyvin esteettinen ihminen ja rakastan kauneutta. Ja se kauneus tarkoittaa jotain, mikä on omassa päässäni kaunista. Ei sille ole edes mitään tarkkaa määritelmää. Kauneus on jotain, mikä miellyttää silmää, mutta saa myös olon tuntemaan hyväksi. Kauneus on itseasiassa tasapainoa. Kauneus on oikeita arvoja ja niiden vahvistamista. Kauneus on hyväksyntää.

T2T_4433_eevsku

Vaikka itse olen vahva ihminen, vahva nainen, olen silti kokenut välillä hyvin paljon epävarmuutta ja itseinhoa. Tästä en olekaan juuri aiemmin kirjoittanut ja se on ollut mielessä jo kauan. Tästä aiheesta kirjoittaminen ei ole jäänyt siksi, että en haluaisi sitä tuoda esille, vaan siksi, että sille ei ole ollut oikeaa hetkeä. Olin hukassa muutaman vuoden. Sen olen kertonut. Ja siinä samalla jos on hukassa joidenkin asioiden kanssa, et pysty niitä vielä jakamaan muiden kanssa. Ei sillä hetkellä. Vasta sen jälkeen. Sen jälkeen kun olet ne kokenut, ja löytänyt tien sieltä pois. Elämässä löydetään oikeita polkuja, mutta matka jatkuu. Oppiminen jatkuu. Haasteita tulee edelleen joka päivä, mutta niiden muoto muuttuu.

En ole millään tavalla tavallinen tai minkään normin mukainen tyttö. Enkä ole koskaan ollutkaan. Mutta olenko yrittänyt joskus mahtua johonkin ”muottiin”? Olen todellakin. Kuka ei olisi? Kuka ei olisi halunnut hakea hyväksyntää, halunnut kuulua johonkin?

Olen kasvanut veljieni keskellä ja ollut aina prinsessamainen poikatyttö. Eikö ollut aika hyvä termi hahah? Rakastan olla prinsessa. Mutta en mikään tavallinen prinsessa. Vaan se prinsessa, joka tekee kaiken itse. On vahva ja omanlainen. Kulkee aivan omaa polkuaan. Se polku ei ole ollut helppo, mutta kaiken tämän arvoista.

Ulkonäköni on vienyt minua eteenpäin, mutta myös aiheuttanut paljon haasteita. En kuitenkaan ole koskaan antanut sen haitata. Tiedän itse kuka olen ja millainen olen. Mitä väliä sillä on, mitä ne ihmiset puhuvat, ketkä eivät oikeasti tunne minua? Eivät tiedä millainen sydän minulla on? Eivät näe sen ulkokuoren läpi?

Minulle on myös sanottu, että ”helppohan sinun on puhua tuollaisena”. Millaisena? Me jokainen saamme omat kortit tässä elämässä ja me käytämme ne sillä tavalla, kuin parhaaksi näemme ja mitkä ovat sen hetken voimavaramme. Meissä kaikissa on potentiaalia tehdä mitä ikinä haluamme. Meidän ei kuulu olla samanlaisia tai tehdä samoja asioita. Uskon itse siihen, että meillä jokaisella on oma tarkoituksemme tässä elämässä. Kun sen löytää, kuuntelee sydäntään, on elämä ihan mieletöntä kaikkine haasteineen.

Se mistä oma epävarmuuteni ja ”itseinhoni” sitten on vuosien saatossa välillä kummunnut on jo aivan oman tekstinsä tai tekstiensä mittainen stoori. Mutta lupaan jakaa senkin stoorin kokonaan. Haluan auttaa muita samojen asioiden käyneitä.

Se matka minkä olen nyt tehnyt tähän pisteeseen, on vaatinut todella paljon itsetutkiskelua, asioiden hyväksymistä, pohjalla käymistä ja oikeiden ihmisten löytämistä ympärille. Vasta näiden asioiden myötä, olen oppinut hyväksymään itseäni sellaisena, kuin olen. Oppinut olemaan välittämättä siitä, mitä yhteiskunta, normit tai mikä ikinä ”vaatii”.

Haluan olla minä. Mitä se ikinä sitten onkaan. Ja se saa ja pitää muuttua elämän mukana. Se on oppimista ja kasvamista.

T2T_4442_eevsku

Aika vuoristorataa ollut kilpailujen jälkeen. Olen käsitellyt paljon asioita, jotka jäävät aina siinä kilpailujen kuplassa käsittelemättä. Saanut käsitellä myös selkeästi niitä asioita, jotka jäivät käsittelemättä pari vuotta sitten. Mutta kaikesta oppii ja kaikesta selviää. Ja elämä on kaikista hienoimmillaan, kun se on täynnä tunteita. Mielettömän hyviä asioita, mutta myös haasteita. Otan sen kaiken vastaan ja niiden käsittely on vain suhtautumiskysymys.

Elämä on mieletöntä.

<3

Eevsku

Kuvat Tomi Salakari / T2Tuotanto